Lue keskustelun säännöt.
Miten lukea yliopiston kurssikirjoja oikein?
25.12.2014 |
Tuntuu, etten osaa lukea kirjoja oikein ja niihin menevä aika ja aikaansaadut muistiinpanot eivät tuota hyviä numeroita. Hahmotan kyllä, mitkä ovat tärkeitä asioita, mutta yliopistossa on se hankala puoli, että kokeessa voidaan kysyä miten pientä asiaa tahansa. Pelkkien pääasioiden ymmärtäminen ei siis auta. Mutta koko kirjaakaan on vaikea oppia ulkoa. En itse muista kirjasta mitään pelkästään lukemalla. Siksi teen muistiinpanoja ja niistä kertaan sitten kokeeseen. Eli muistiinpanojeni tulee olla sen verran kattavat, että niissä oleva tieto riittää pärjäämään kokeessa hyvin.
Kirjoja on niin monta per periodi, että aika ei millään riitä perehtymään aiheeseen kunnolla. Täytyy vaan nopeasti saada kirja luettua. Tällä hetkellä saamani kurssinumerot eivät miellytä minua vaan haluaisin ehdottomasti parantaa. Mutta miten... Eli vinkkejä kaipailisin. Miten jaksottaa lukeminen, miten tehdä muistiinpanot jne.
Kommentit (24)
Tee kuten aasialainen kaverini koreassa. Hän herää aamuisin kello 5 opiskelemaan. Näin koulun jälkeen voit olla väsynyt rauhassa kun opiskelet aamuisin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanotaanko tenttejä nykyään yliopistossa kokeiksi? Kuulostaa oudolta, mä olen ollut kokeessa viimeksi joskus yläasteella.
[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 09:54"]
Sanotaanko tenttejä nykyään yliopistossa kokeiksi? Kuulostaa oudolta, mä olen ollut kokeessa viimeksi joskus yläasteella.
[/quote]
Eikö yliopiston alkuperäinen tarkoitus ole oppia ymmärtämään maailmaa eikä nillittää siitä mikä synonyymeistä on paras? :D
Ap. Sun on ensin ymmäretävä ne isot pääasiat, joten katso "lue" eli opiskele endin materiaali niin, että ymmärrät ne. , että ymmärrät ne.
Sitten kun olet ymmärtänyt pääasiat, "luet" materiaalin vielä kerran ja tällä kertaa kiinnität huomiota niihin pikkuasioihin. Sull on tässä vaiheessa mielessäsi selvänä se pääasioiden muodostama rakenne ikäänkuin pyykkitelineenÄ tai talon runkona, johon nyt sit kiinnität ne yksityiskohdat asianmukaisille pakoilleen. Mieti samalla, mitä muita yksityiskohti siinä voisi olla, voiko jotain osia vaihaa ja mitä siitä seuraa. Mieti, liittyykö joku asia jotenkin esim sun kandityöhön tai johonkin toiseen kurssiin, mitä olet käynyt tai vaikka sun työkokemukseen. Voiko opiskelemaasi rakennetta käyttää jäsentämään näitä?
"lukeminen" tarkoittaa tässä sitä, että ensin katselet yleissilmäyksellä materiaalinrakennetta, otsikoita kuviia jne, sitten luet sen ja mietit, teet muistiinpanoja jne ja sitten kolmanneksi katselet uudestaan kokonaiskuvaa sisällysluettelolla, otsikoilla, kuvilla jne. Joskus kohta 1 tuotaa sen havainnon, että tieät jo, mitä materiaaliss on, eikä enempää tarvitsekaan opiskla. Joskus kohta3 tuottaa sen havainnon, että edelisistä kohdista ei jostain syystä (stressin, ylimielisyyden, jonkun uun keskittymistä vaiketavan asia takia) jäänytkään mitään mieleen ja homma on tehtävä uusiksi.
Omista opiskeluistani on jonkin verran aikaa, mutta yleinen fiilinki oli että tenteissä ei mitata oppimista vaan ulkoaoppimista. Opin tämän heti ekasta kirjatentistäni, josta sain huonon numeron koska en muistanut ulkoa mitä kaikki termit tarkoitti ja mitä kaikkea niistä olisi pitänyt käsitellä. Sitä lähtien muistiinpanoni olivatkin rankasti tyyliä luvussa X on 5 pääasiaa joista kunkin alla nämä 3, 2, 1, 4, 5 alakohtaa. Kun tuon termien ja käsitteiden rakenteen muisti ulkoa, tentissä oli helpompi katsoa että muistaa käsitellä kaikki asiat ja sen normaalin lukemisen perusteella sitten osasi niistä kertoa.
Ja ei, oppimisen kannalta tällaisesta tekniikasta ei ollut juuri iloa mutta numerot paranivat :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 10:11"]
Omista opiskeluistani on jonkin verran aikaa, mutta yleinen fiilinki oli että tenteissä ei mitata oppimista vaan ulkoaoppimista. Opin tämän heti ekasta kirjatentistäni, josta sain huonon numeron koska en muistanut ulkoa mitä kaikki termit tarkoitti ja mitä kaikkea niistä olisi pitänyt käsitellä. Sitä lähtien muistiinpanoni olivatkin rankasti tyyliä luvussa X on 5 pääasiaa joista kunkin alla nämä 3, 2, 1, 4, 5 alakohtaa. Kun tuon termien ja käsitteiden rakenteen muisti ulkoa, tentissä oli helpompi katsoa että muistaa käsitellä kaikki asiat ja sen normaalin lukemisen perusteella sitten osasi niistä kertoa.
Ja ei, oppimisen kannalta tällaisesta tekniikasta ei ollut juuri iloa mutta numerot paranivat :D
[/quote]
Jep.
Oma kokemukseni on, että jos on 500 sivun kirja niin siitä ei tosiaankaan tentissä kysytä jotain laaja-alaista, jonkun parin laaja-alaisemman osa-alueen yhteen nitovaa kysymystä, vaan parhaimmillaan yksityiskohtaista kysymystä yhdelle kirjan sivulle mahtuneesta teoriasta. Ei kauheasti innosta itseä ainakaan ajatteluun tai pohtimiseen kun hiki hatussa joutuu vaan varmistamaan, että muistaa jotain yksityiskohtia kun niitä kuitenkin kysytään :/
Mitä alaa ap opiskelet? Lukutekniikka riippuu todella paljon oppiaineesta. Itselläni oli sivuaineita useista tiedekunnista. Joistakin oppiaineista tuli erinomaisia arvosanoja todella kevyellä lukemisella, joissakin taas asiat piti hallita hyvin ennen kuin edes pääsi läpi. Huomasin myös nopeasti, että tietyt oppiaineet sopivat minun oppimistyyliini paremmin kuin toiset. Niitä luinkin sitten pidemmälle. Itse opin parhaiten sellaiset osiot, joihin kuului sekä luentosarja että kirjallisuutta. Kun luentosarjan seurasi kunnolla ja teki hyvät muistiinpanot, kirjat saattoi lukea kevyemmin. Aika nopeasti opin silmäilevän lukutekniikan. Jos oli vähän aikaa käytössä, sisällysluettelon, johdantokuvun ja loppuluvun avulla pääsi jo aika pitkälle, jos aihe oli edes jollain tasolla tuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulu- ja opiskeluvuosistani on jo parikymmentä vuotta, mutta kun luin 15:n viestin, lähetin terveiset opettajalle, joka opetti meille tuon systeemin jo lukiossa. Siitä on ollut iloa. Komppaan siis 15:tä ja myös sitä vastaajaa, joka puhui ääneen pölöttämisestä. Silloin asiat menevät mieleen myös korvan kautta, kertomuksena. Kun kuulee asian, voi syntyä assosiaatioita, jotka helpottavat hahmottamista ja ymmärtämistä. Ihminen ei voi muistaa asiaa, jota ei ymmärrä.
Muuten, monet näyttelijät oppivat pitkät repliikkinsä nimenomaan ääneen lukemalla.
Ap, puhuit väsymyksestä. Otatko liian pitkiä päiväunia? 15, 20 min. nokoset virkistävät usein paremmin pitemmät unet. Kaverillani on teoria, jonka mukaan ihmisellä on iltapäivällä "mineraalikuoppa" ja silloin ei virkistä kahvi, vaan kivennäisvesi. Teorian tieteellisyydestä en tiedä, mutta sovellan sitä ja ainakin minulla se toimii. Ei siis ip-kahveja, vaan ip-mineraalivesi. Syö monipuolisesti ja kunnolla, karta väsyttävää mättöä, sokeria ja muuta tarpeetonta. :)
[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 10:15"]
[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 10:11"]
Omista opiskeluistani on jonkin verran aikaa, mutta yleinen fiilinki oli että tenteissä ei mitata oppimista vaan ulkoaoppimista. Opin tämän heti ekasta kirjatentistäni, josta sain huonon numeron koska en muistanut ulkoa mitä kaikki termit tarkoitti ja mitä kaikkea niistä olisi pitänyt käsitellä. Sitä lähtien muistiinpanoni olivatkin rankasti tyyliä luvussa X on 5 pääasiaa joista kunkin alla nämä 3, 2, 1, 4, 5 alakohtaa. Kun tuon termien ja käsitteiden rakenteen muisti ulkoa, tentissä oli helpompi katsoa että muistaa käsitellä kaikki asiat ja sen normaalin lukemisen perusteella sitten osasi niistä kertoa.
Ja ei, oppimisen kannalta tällaisesta tekniikasta ei ollut juuri iloa mutta numerot paranivat :D
[/quote]
Jep.
Oma kokemukseni on, että jos on 500 sivun kirja niin siitä ei tosiaankaan tentissä kysytä jotain laaja-alaista, jonkun parin laaja-alaisemman osa-alueen yhteen nitovaa kysymystä, vaan parhaimmillaan yksityiskohtaista kysymystä yhdelle kirjan sivulle mahtuneesta teoriasta. Ei kauheasti innosta itseä ainakaan ajatteluun tai pohtimiseen kun hiki hatussa joutuu vaan varmistamaan, että muistaa jotain yksityiskohtia kun niitä kuitenkin kysytään :/
[/quote]
Nimenomaan tämän olen kokenut ongelmaksi. Osaanhan minä etsiä ne pääasiat ja opetella ne, mutta kun kokeessa kysytään monesti niin pieniä yksityiskohtia, joita itse en välttämättä pidä tärkeänä ja jätän juuri ne lukematta enkä laita niitä muistiinpanoihin. Jos kirjoitan kaikki asiat kirjasta ylös, niin muistiinpanoista tulee täysin ylipitkät (ovat jo nyt liian pitkiä tehokkaaseen pänttäämiseen). Lisäksi en mitenkään pysty kaikkia pieniäkin faktoja muistamaan ulkoa. Harmittaa todella tämä tyyli yliopistossa, kun pitää opetella kaikkea turhaa ja sitten se pääasia jää tavallaan taka-alalle, mikä on huono oikean oppimisen ja työelämän kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä pyrin sisäistämään asiat niin, että pystyisin opettamaan ne jollekulle toiselle. Selostan ja puhun kuin papupata :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle ongelmana on myös se, että olen kovin väsynyt juuri silloin, kun pitäisi lukea. Esimerkiksi koulun jälkeen minuun iskee kauhea väsymys ja se kestää koko illan. Päiväunet eivät sovi minulle, koska sitten olen koko illan jotenkin väsynyt (aivan kuin olisin herännyt kesken yöunien keskellä yötä). En käytä kahvia enkä mitään energiajuomia. En sitten tiedä, pitäisikö. Auttaisiko tee kenties?
Kiinnostaisi tähän vastaus, miksei yliopistossa voida opettaa opiskelua? Miksi oletetaan että tollasta osattaisiin yhtäkkiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
4: Av-mammojen mukaan opiskelutekniikka opitaan (tai ei opita) jo ala-asteella. Heille asiassa ei ole mitään epäselvää ja oppivat kaiken tosi nopeasti yrittämättä.
Minä luulen, ettei tekniikoita opeteta sen takia, että on niin paljon helpompaa vain lätkäistä huonoja numeroita.
Minua myös häiritsee, että luennoilla käsitellyt asiat eivät hyödytä mitenkään kokeessa, vaikka olevinaan sekä kirjojen että luentojen asiat tulisi hallita. Luennoilla siis yleensä käsitellään täysin eri asioita mitä kurssin kirjoissa lukee. Olisi paljon hyödyllisempää eka kuulla asiat opettajan suusta luennolla ja sitten vielä lukea samasta asiasta kertova kappale kirjasta. Mutta ei... En vaan ymmärrä, mikä idea niillä luennoilla on, kun siellä ei opeteta mitään järkevää (tämä on tosin täysin ainekohtaista ja joissakin aineissa on kyllä luennot erittäin hyviä ja luennoitsija osaa asiansa opettajan näkökulmasta eli on siellä opettaakseen oppilaille uusia asioita eikä vaan höpöttääkseen jotain jonninjoutavaa).
Opettele ymmärtämään asia, mikä on sen logiikka, mitä yhteyksiä ja vaikutussuhteita ja eroja asioilla on. Vaikka kysyttäisiin pikkujuttua, se yleensä nivoutuu suurempaan asiaan. Jos yksi kysymys tentissä on mahdoton, numero voi silti olla aika hyvä.
[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 01:09"]
Kiinnostaisi tähän vastaus, miksei yliopistossa voida opettaa opiskelua? Miksi oletetaan että tollasta osattaisiin yhtäkkiä?
[/quote]
En ole ikinä saanut missään opiskelun opetusta. Siis tokihan kouluissa (ala-aste/yläaste) ollaan mainittu mind mapit sun muut, mutta itse kaipaisin jotain konkreettista apua. Vaikkapa jokin lyhyt kurssi, jossa käytäisiin läpi hyväksi havaittuja keinoja oppia ja jokainen joutuisi kerran käymään jokaisen tavan läpi ja voisi näin päätellä, mikä sopii itselle parhaiten.
Yliopistossa varsinkin olisi kiva jokin luento, missä erilaiset oppijat kertoisivat omista hyödyllisiksi huomatuista tavoista oppia. Siis jotain konkreettisia esimerkkejä, miten sovittaa lukeminen kiireiseen elämään ja millä tavalla lukea, jotta kokeissa pärjäisi hyvin ja asiat jäisivät päähän.
Millä tavalla kannattaa lukea normaaliin kokeeseen (esseekysymyksiä ja lyhyempiä kysymyksiä) verrattuna monivalintakysymyksiä sisältävään kokeeseen? Pärjään esseekysymyksissä yleensä hyvin, mutta nuo monivalinnat tuottavat todella paljon vaikeuksia. Suurin osa kysymyksiä on sellaisia, että mietin "onko tätä muka edes ollut missään??". Normaaleissa kokeissa saisin kiitettäviä numeroita, mutta monivalintakysymyksiä pelkästään sisältävistä kokeista olen saanut ykkösiä ja kakkosia. Miten ihmeessä tuohon monivalintatapaan voi oppia?
Yliopistossa ollaan askeleen edellä. Mitä järkeä opettajan on puhua kirjan asioita jos kerran voit lukea ne kirjasta?? Oletan siis että opiskelette reaali-aineita. Sääntö nro. 1. On turhaa lukea koko kirja kokeeseen. Opettele termit ja pääasiat. Yliopiston proffat vaativat usein kokeissa myös omaa ajattelua. Pelkkä kirjanluku ei riitä, toisinkuin aijemmin. Siksi luennot herättelevät ja soveltavat materiaalia ajankohtaisiin asioihin. Ja kolmanneksi pitäisi olla hereillä, kyseenalaistaa ja etsiä tietoa muualtakin kuin kirjoista. Toisaalta muistan opiskeluni alussa miettineen että oppiminen ja tenttiin luku ovat kaksi eri asiaa. Ole hereillä on tärkein neuvo, jonka voin antaa. Älä lue kuten lukiossa.
Tämä tietysti riippuu nyt kirjan tyypistä ja yksilöstä, mutta itselleni toimivan lukutekniikan opin vasta viimeisenä vuonna. Ensin kirjan selaus pläräämällä, erityisen hyvin sisällysluettelon lukeminen, kirjan luen kerran, josta muistikartat jokaisesta luvusta erikseen (jos lukujen nimet huonoja keksin uudet ja tosiaan kirjoitan pääluvun alaluvut myös ylös). Sitten ennen tenttiä plärään kirjan ja muistiinpanot läpi. Tuolla tavalla itse muistan asiat pääpiirteittäin sekä yksityiskohtia - ainakin useimmiten.
Joku tuolla sanoi, että omaa ajattelua vaaditaan kokeissa...Toki, mutta mulla soveltavien tehtävien määrä on ollut miltei nollassa, pääasiassa kysymykset on suoraan kirjoista ja tavallisella lukemisella saa niihin kirjoitettua 5 vastaukset.
Olisin itsekin toivonut opetelleeni tuon tavan lukea jo ensimmäisenä vuonna (jolloin luin pahimmillaan kirjan 3 kertaa läpi...!!), nykyisin aikaa säästyy ja muistan aiheetkin paremmin.