Kerronko työkaverille tunteistani?

Vierailija kirjoitti:

Jatkuu...

Olen häneen silti yhä ihastunut, eikä se lähde pois. Samalla olen todella surullinen siitä, ettei me koskaan enää nähdä. Ja että mokasin, koska kerroin hänelle että hän on mielestäni suloinen ihminen, ja hän mitä ilmeisemminkään ei tahtonut sellaista minulta kuulla. Itsetuntoni on murskana, ajattelen mitä oikein kuvittelin itsestäni, ja että olen niin inhottava, ettei hän tahtonut minua edes ystäväkseen. Ja että minut voi tuosta noin vaan hylätä. 

Olen yrittänyt unohtaa hänet ja olla ajattelematta häntä. Asia varmaan jäi vaan vaivaamaan niin paljon ja koska hän lähti niin yhtäkkiä, minulle jäi iso ikävä. Tunteiden tukahduttaminen ei ole auttanut. Olen enää varjo entisestäni, olen muuttunut masentuneeksi, hiljaiseksi töissä, apaattiseksi. Asiat, joista olin ennen ilahtunut, eivät ilahduta minua enää. Olen laihtunut lyhessä ajassa parikymmentä kiloa. Enkä nuku kunnolla.

Olen vain väsynyt, ja tiedän, ettei mikään muu auttaisi, kuin, että saisin nähdä hänet ja voitaisiin edes jutella. En ole koskaan ennen ikävöinyt ketään näin kauan ja näin paljon. En ymmärrä mikä minuun on mennyt. 

Mutta jos voisin tehdä toisin, en päästäisi häntä enää niin lähelle. Enkä kertoisi yhtään mitään. 

Ehkä yksi syy miksi hän vaihtoi työpaikkaa, oli se että hänelläkin oli tunteita sinua kohtaan.

Ja ne tunteet täytyy kuopata. On tosi raskasta päivittäin kohdata töissä joku, kenestä ajattelee: miksi emme kohdanneet aiemmin, miksi emme tavanneet 10 vuotta sitten, miksi perheeni ei ole tuon ihmisen kanssa, miksi puolisoni ei ole mitään kuin tämä ihminen, miksi tämä toinen kuin puolisoni on samasta puusta veistetty.

Ei sitä tunnetta jaksa.

Älä sure sitä että olet tehnyt mitään väärin. Sure se ero, minkä jouduit kokemaan.

Työkaverisi tunnusti tunteensa sinulle myös. Se oli se ”ymmärrän” - hetki.

Mutta elämässä täytyy tehdä valintoja ja jos jotain elämä opettaa niin sen, ettei aina saa mitä haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkuu...

Olen häneen silti yhä ihastunut, eikä se lähde pois. Samalla olen todella surullinen siitä, ettei me koskaan enää nähdä. Ja että mokasin, koska kerroin hänelle että hän on mielestäni suloinen ihminen, ja hän mitä ilmeisemminkään ei tahtonut sellaista minulta kuulla. Itsetuntoni on murskana, ajattelen mitä oikein kuvittelin itsestäni, ja että olen niin inhottava, ettei hän tahtonut minua edes ystäväkseen. Ja että minut voi tuosta noin vaan hylätä. 

Olen yrittänyt unohtaa hänet ja olla ajattelematta häntä. Asia varmaan jäi vaan vaivaamaan niin paljon ja koska hän lähti niin yhtäkkiä, minulle jäi iso ikävä. Tunteiden tukahduttaminen ei ole auttanut. Olen enää varjo entisestäni, olen muuttunut masentuneeksi, hiljaiseksi töissä, apaattiseksi. Asiat, joista olin ennen ilahtunut, eivät ilahduta minua enää. Olen laihtunut lyhessä ajassa parikymmentä kiloa. Enkä nuku kunnolla.

Olen vain väsynyt, ja tiedän, ettei mikään muu auttaisi, kuin, että saisin nähdä hänet ja voitaisiin edes jutella. En ole koskaan ennen ikävöinyt ketään näin kauan ja näin paljon. En ymmärrä mikä minuun on mennyt. 

Mutta jos voisin tehdä toisin, en päästäisi häntä enää niin lähelle. Enkä kertoisi yhtään mitään. 

Ehkä yksi syy miksi hän vaihtoi työpaikkaa, oli se että hänelläkin oli tunteita sinua kohtaan.

Ja ne tunteet täytyy kuopata. On tosi raskasta päivittäin kohdata töissä joku, kenestä ajattelee: miksi emme kohdanneet aiemmin, miksi emme tavanneet 10 vuotta sitten, miksi perheeni ei ole tuon ihmisen kanssa, miksi puolisoni ei ole mitään kuin tämä ihminen, miksi tämä toinen kuin puolisoni on samasta puusta veistetty.

Ei sitä tunnetta jaksa.

Älä sure sitä että olet tehnyt mitään väärin. Sure se ero, minkä jouduit kokemaan.

Työkaverisi tunnusti tunteensa sinulle myös. Se oli se ”ymmärrän” - hetki.

Mutta elämässä täytyy tehdä valintoja ja jos jotain elämä opettaa niin sen, ettei aina saa mitä haluaa.

Kiitos sinulle näistä sanoista. Tulipa ihan itku. 

 

Ap:n kannattaa pohtia, kumpi kaduttaa vuosien kuluttua enemmän - kertominen vai kertomatta jättäminen.

Itse oli vuosia sitten samassa asetelmassa itse vapaana ihastunut varattuun esimieheen. En kertonut ja esitin kaiken olevan normaalisti. Esimies käyttäytyi alussa kuin olisimme olleet baaritiskillä mutta pidin sitä pilailuna ja ihmettelin vain suu auki hänen käytöstään. Huomasin tunteiden olevan ainakin jollain tapaa molemminpuolisia, mutta keksin huomaamilleni asioille "luonnollisia" selityksiä ja ennen kaikkea pelkäsin mitä siitä olisi seurannut esimiehelleni, jos joku muu olisi huomannut tilanteen ja ajatellut hänen antaneen siihen aihetta. Viimeisellä tapaamisella aioin ottaa asian puheeksi, mutta muutin mieltäni viime hetkellä kun ajattelin hänen sittenkin vain pilailleen kanssani.

Nykyään kadun todella paljon, etten ottanut asiaa puheeksi, koska silloin tietäisin nykyään täydellä varmuudella, mitä mieltä hän olisi ollut ihastuksestani ja olisiko hän ollut sittenkin vakavasti kiinnostunut. En ole koskaan muulloin ihastunut yhtä vakavasti ja ainoa minua pidätellyt asia oli se, että tajusin heti ensi näkemältä miehen olevan varmasti varattu. On uskomattoman häiritsevää kun ei tiedä täydellä varmuudella, olisiko tullut torjutuksi. Torjutuksi tuleminen olisi ollut sen rinnalla ihan pikku juttu.

Ihastus menee ohi. Aina. Anna asian olla.

No minä kerroin siinä toivossa että häntä ei kiinnosta ja voidaan jatkaa elämiä tahoillamme, ja muutenkin olin kännissä niin lipsahti. Olimme molemmat perheellisiä. Miestä ei alun perin tuntenut samoin, mutta tuon tiedon saatuaan hän alkoi nähdä minut haluttavana ja alkoi vongata. Lopulta en voinut enää vastustaa, joten petimme puolisoita. Tuli ihan kamala sotku, mutta olemme olleet nyt pari vuotta yhdessä. Aiemmat suhteemme olisi päättyneet joka tapauksessa joskus, mutta kaduttaa että kaikki meni noin.

Eli älä kerro, mies voi saada ajatuksia tuosta tunnustuksesta, ja voi käydä niin että hän alkaakin lämmitellä sua. Oletko varautunut siihen?

Älä ap kerro, teet itsestäsi naurunalaisen. Ja missä te oikein olette töissä kerta työpaikan vaihto on ihan ok? Ei selkeästikään mikään oikea työura kyseessä.

Olen mies, ollut naisvaltaisella alalla töissä ja jonkun kerran samassa tilanteessa kuin ap.

Miehet ja naiset ovat erilaisia, se pitäisi aikuisen ihmisen ymmärtää. Jos joku nainen tuollaisen tunnustuksen tekee, mies riisuu välittömästi naisen mielessään alastomaksi ja niin edelleen. Seksiä tai seksin yrittämistä miehen taholta seuraa 99% varmuudella.

Nuo jutut miehen hämmentymisestä tms. ovat omien mahdollisten reaktioiden projisoimista mieheen. Tässä puhuttiin ymmärtääkseni naimisissa olevasta, työssä käyvästä aikuisesta miehestä, ei naisesta tai teinipojasta.

Mutta omat kokemukseni. On tietysti sellainen asia kuin moraali. Ja mahdollisesti lapsia, kuten minulla on. Naisvaltaisella alalla molemminpuolisia ihastuksia tulee helposti. Naisten sanaton viestintä on siinä määrin voimakasta, että se vetää puoleensa kuin magneetti. Mutta ei siihen ole pakko kenenkään mennä. Parasta on välttämiskäyttäytyminen. Olen vaihtanut työhuonetta, kerrosta, osastoa jossa työskentelin, näytellyt naisen X seurassa ihastumista nainen Y:hyn samalla työpaikalla ym. Tuo viimeinen metodi on muuten todella tehokas, mutta myös julma.

Mutta tärkein eli avioliitto jossa on vielä alaikäisiä lapsia, on pelastettu. Kun lapset ovat muuttaneet, saatan toimia kuten ap ja alkaa priorisoida mielenterveyttäni kuten hän kirjoitti. Tai keksiä jonkin toisen yhtä triviaalin syyn. Pettämisestähän siinä on kysmys.

Vierailija kirjoitti:

Olen mies, ollut naisvaltaisella alalla töissä ja jonkun kerran samassa tilanteessa kuin ap.

Miehet ja naiset ovat erilaisia, se pitäisi aikuisen ihmisen ymmärtää. Jos joku nainen tuollaisen tunnustuksen tekee, mies riisuu välittömästi naisen mielessään alastomaksi ja niin edelleen. Seksiä tai seksin yrittämistä miehen taholta seuraa 99% varmuudella.

Nuo jutut miehen hämmentymisestä tms. ovat omien mahdollisten reaktioiden projisoimista mieheen. Tässä puhuttiin ymmärtääkseni naimisissa olevasta, työssä käyvästä aikuisesta miehestä, ei naisesta tai teinipojasta.

Mutta omat kokemukseni. On tietysti sellainen asia kuin moraali. Ja mahdollisesti lapsia, kuten minulla on. Naisvaltaisella alalla molemminpuolisia ihastuksia tulee helposti. Naisten sanaton viestintä on siinä määrin voimakasta, että se vetää puoleensa kuin magneetti. Mutta ei siihen ole pakko kenenkään mennä. Parasta on välttämiskäyttäytyminen. Olen vaihtanut työhuonetta, kerrosta, osastoa jossa työskentelin, näytellyt naisen X seurassa ihastumista nainen Y:hyn samalla työpaikalla ym. Tuo viimeinen metodi on muuten todella tehokas, mutta myös julma.

Mutta tärkein eli avioliitto jossa on vielä alaikäisiä lapsia, on pelastettu. Kun lapset ovat muuttaneet, saatan toimia kuten ap ja alkaa priorisoida mielenterveyttäni kuten hän kirjoitti. Tai keksiä jonkin toisen yhtä triviaalin syyn. Pettämisestähän siinä on kysmys.

Onko todella näin?

Olen aina ajatellut, että jos tunnetta ei ole molemmin puolin, mies pakenee ja lujaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen mies, ollut naisvaltaisella alalla töissä ja jonkun kerran samassa tilanteessa kuin ap.

Miehet ja naiset ovat erilaisia, se pitäisi aikuisen ihmisen ymmärtää. Jos joku nainen tuollaisen tunnustuksen tekee, mies riisuu välittömästi naisen mielessään alastomaksi ja niin edelleen. Seksiä tai seksin yrittämistä miehen taholta seuraa 99% varmuudella.

Nuo jutut miehen hämmentymisestä tms. ovat omien mahdollisten reaktioiden projisoimista mieheen. Tässä puhuttiin ymmärtääkseni naimisissa olevasta, työssä käyvästä aikuisesta miehestä, ei naisesta tai teinipojasta.

Mutta omat kokemukseni. On tietysti sellainen asia kuin moraali. Ja mahdollisesti lapsia, kuten minulla on. Naisvaltaisella alalla molemminpuolisia ihastuksia tulee helposti. Naisten sanaton viestintä on siinä määrin voimakasta, että se vetää puoleensa kuin magneetti. Mutta ei siihen ole pakko kenenkään mennä. Parasta on välttämiskäyttäytyminen. Olen vaihtanut työhuonetta, kerrosta, osastoa jossa työskentelin, näytellyt naisen X seurassa ihastumista nainen Y:hyn samalla työpaikalla ym. Tuo viimeinen metodi on muuten todella tehokas, mutta myös julma.

Mutta tärkein eli avioliitto jossa on vielä alaikäisiä lapsia, on pelastettu. Kun lapset ovat muuttaneet, saatan toimia kuten ap ja alkaa priorisoida mielenterveyttäni kuten hän kirjoitti. Tai keksiä jonkin toisen yhtä triviaalin syyn. Pettämisestähän siinä on kysmys.

Onko todella näin?

Olen aina ajatellut, että jos tunnetta ei ole molemmin puolin, mies pakenee ja lujaa.

Minäkin olen ajatellut, että mies kauhistuu, järkyttyy ja pakenee, jos ei-toivottu nainen ilmaisee tunteensa, ja miehellä itsellä ei ole kiinnostusta.

Ettei ole mieluista kuulla sellaista henkilöltä, jolta sitä ei toivo. Ja sitten alkaa välttely ja pakoilu.

Sivusta

Pane kerran niin todennäköisesti ihastus menee ohi.

Vierailija kirjoitti:

Olen mies, ollut naisvaltaisella alalla töissä ja jonkun kerran samassa tilanteessa kuin ap.

Miehet ja naiset ovat erilaisia, se pitäisi aikuisen ihmisen ymmärtää. Jos joku nainen tuollaisen tunnustuksen tekee, mies riisuu välittömästi naisen mielessään alastomaksi ja niin edelleen. Seksiä tai seksin yrittämistä miehen taholta seuraa 99% varmuudella.

Nuo jutut miehen hämmentymisestä tms. ovat omien mahdollisten reaktioiden projisoimista mieheen. Tässä puhuttiin ymmärtääkseni naimisissa olevasta, työssä käyvästä aikuisesta miehestä, ei naisesta tai teinipojasta.

Mutta omat kokemukseni. On tietysti sellainen asia kuin moraali. Ja mahdollisesti lapsia, kuten minulla on. Naisvaltaisella alalla molemminpuolisia ihastuksia tulee helposti. Naisten sanaton viestintä on siinä määrin voimakasta, että se vetää puoleensa kuin magneetti. Mutta ei siihen ole pakko kenenkään mennä. Parasta on välttämiskäyttäytyminen. Olen vaihtanut työhuonetta, kerrosta, osastoa jossa työskentelin, näytellyt naisen X seurassa ihastumista nainen Y:hyn samalla työpaikalla ym. Tuo viimeinen metodi on muuten todella tehokas, mutta myös julma.

Mutta tärkein eli avioliitto jossa on vielä alaikäisiä lapsia, on pelastettu. Kun lapset ovat muuttaneet, saatan toimia kuten ap ja alkaa priorisoida mielenterveyttäni kuten hän kirjoitti. Tai keksiä jonkin toisen yhtä triviaalin syyn. Pettämisestähän siinä on kysmys.

” Jos joku nainen tuollaisen tunnustuksen tekee, mies riisuu välittömästi naisen mielessään alastomaksi ja niin edelleen. Seksiä tai seksin yrittämistä miehen taholta seuraa 99% varmuudella.”

Tämähän se. Siis se pieni ero. Jos nainen ei ole ihan sellainen, jonka nähdessään mies vaihtaa kadun puolta, miksipä mies kieltäytyisi seksistä, jonka eteen ei tarvitse tehdä juuri mitään? Miksipä jättäisi tilaisuuden käyttämättä, vaikka nainen ei ihan vastaisi hänen kriteereitään ja mieltymyksiään, mitä tulee oikeaan suhteeseen? (Jopa saattaisi aloittaa suhteentapaisen, jos on todella epätoivoinen.) Ja miksi työpaikkojen ulkopuolella asiat olisivat toisin? Miksi naisen kannattaisi tehdä aloite missään olosuhteissa? Miksi naisen kannattaisi laskea oma hyvinvointinsa jonkun miehen moraalin varaan?

Vaihda työpaikkaa. Suosittelen kokemuksesta. Oli raskasta mutta kannatti.

Et rakasta puolisoasi vaan työkaveriasi. Tosiasiat on hyvä myöntää. Et kirjoittelisi täällä tai valvoisi öitä jonkun pikkuihastuksen takia. Voit kieltää kaiken, vältellä työkaveriasi ja ehkä onnistut unohtamaan hänet. Nurkan takana odottaa kuitenkin jo uusi ihastus. Puolisosi on sinulle toki tärkeä, mutta pelkkä hyvä ystävä, jonka kanssa sinulla on pystyssä projekti nimeltä perhe. Helliin ajatuksiin mahtuu yleensä vain yksi ihminen kerrallaan. 

Työpaikka on kyllä sikäli vaarallinen ja potentiaalinen paikka ihastumis/rakastumismielessä, että siellä vietetään suuri osa ajasta, ja yleensä samojen ihmisten seurassa. Jos omat tunteet eivät ole sidoksissa ennestään kehenkään, ja työpaikalle sattuu sopiva henkilö, niin tunteiden syntymistä on vaikea estää. Sitä en tiedä, miksi varatut ihastuvat/rakastuvat, ehkä haasteita omassa suhteessa ja/tai tunteet laimenneet.

Kerroitko ap?

Voi hyvänen aika teillä on tylsät elämät kun saatte kicksejä töissä perheellisistä mammoista jne... XD taisi tulla väärät kumppanit teillä valittua...

Miten te olette pärjänneet tämän korona ajan kun ette ole päässeet ihastumaan hahaha

Omakohtaista kokemusta aiheesta löytyy… Eli kerroin itse omista tunteistani viime vuonna ihastukselleni, jonka kanssa olemme töiden kautta paljon tekemisissä (ei varsinainen työkaveri) Olemme myös molemmat naimisissa tahoillamme.

Miehen vastaus tunnustukseeni oli hyvinkin neutraali ja siinä yhteydessä hän selvästi toivoi, että yhteydenpito rajoittuisi vain työhön.

Oikeasti tilanne kuitenkin muuttui eli varmasti jollain tasolla tapahtui se aikaisemmassa viestissä kuvattu ”riisuminen”. Mitään erityistä ei ole tapahtunut mutta, kyllä kaikesta yhteydenpidosta on vahvasti vaistottavissa, että ei asia ole unohtunutkaan.

Eli tämän perusteella kyllä ajattelen, että mikäli aikoo kertoa toiselle tunteistaan tai tuntemuksistaan, täytyy todellakin varautua tulevaan ”erityiskohtelun” ja siihen, että jokin välillänne on pysyvästi muuttunut.

Vierailija kirjoitti:

Et rakasta puolisoasi vaan työkaveriasi. Tosiasiat on hyvä myöntää. Et kirjoittelisi täällä tai valvoisi öitä jonkun pikkuihastuksen takia. Voit kieltää kaiken, vältellä työkaveriasi ja ehkä onnistut unohtamaan hänet. Nurkan takana odottaa kuitenkin jo uusi ihastus. Puolisosi on sinulle toki tärkeä, mutta pelkkä hyvä ystävä, jonka kanssa sinulla on pystyssä projekti nimeltä perhe. Helliin ajatuksiin mahtuu yleensä vain yksi ihminen kerrallaan. 

Kahta ihmistä voi rakastaa samaan aikaan. Kokemusta on. Puolisoa kohtaan rakkaus oli todella syvää. Ihastusta kohtaan enemmän himoa, mutta kyllä siinä rakkauttakin oli. Pyöri mielessä ihan jatkuvasti. Ei oman suhteen tarvitse olla huono. Riittää, että on ollut yhdessä yli kymmenen vuotta, jolloin alkuhuuma on mennyt ohi. Itse en tehnyt mitään ja ihastus vaihtoi työpaikkaa muista syistä. Edelleen häntä muistelen silloin tällöin, vaikka olemme viimeksi nähneet pari vuotta sitten.

Tuon voi hoitaa ihan aikuismaisesti.

Itse rakastuin työkaveriin, ja hänkin vähän minuun, mutta asia saatiin pikku hiljaa painettua taka-alalle, ja kun tilanne muuttui sellaiseksi ettei enää juuri nähty, kaikki tunteet lieveni pieneksi kiintymykseksi.

Ei siitä aina seuraa mitään hirveää kaaosta ja kiukuttelua, vaikka tietysti vaikeaa onkin.