Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kerronko työkaverille tunteistani?
21.10.2021 |
Nyt on niin, että olen ihastunut työkaveriini, vieläpä sellaiseen, jonka kanssa teen päivittäin töitä yhdessä.
Hän olisi mulle ihan "sopiva", mutta koska olen naimisissa kuten hänkin, ei mitään suhdetta synny. En halua erota, koska uskokaa tai älkää, rakastan puolisoani yli kaiken.
Tämän takia olenkin vakavasti miettinyt kertovani ihastuksestani työkaverille, jotta hän voi sen tiedon varassa myös muuttaa käytöstään. Itse olen jo päättänyt, etten aio viettää työkaverin kanssa yhtään kahden keskistä aikaa tai viestitellä vapaa-ajalla.
Työkaverin tunteista en tiedä. Jokin vaisto sanoo, että on myös hiukan ihastunut, ainakin yhdessä ollessamme on aina jotenkin latautunut tunnelma. Ne pitkät katseet ja kauniit puheet, kaikki tietää mistä puhun. Hiukan pidemmäksi venytetyt hetket kahdestaan.
Mutta juuri tuon latautuneen tunnelman olisin valmis vaihtamaan vaivaantuneisuuteen, ehkä jopa työkuvioiden muutokseen. Mutta toivon että hän lähtisi, koska minä olin töissä ensin ja hän tuli ja sekoitti pääni.
En kerro tunteistani, jotta saisin vastakaikua, vaikka ymmärrän että siltä se voi vaikuttaa. Kaikki jotka ovat joskus olleet ihastuneita varattuun tietävät, että tunne on samaan aikaan koukuttava mutta myös aivan hirveä.
En myöskään ole keksinyt mitään tapaa, jolla ihastuksen vain saisi loppumaan. Kun toisen kanssa synkkaa niin hyvin, on vaikea keksiä joitakin "virheitä", päinvastoin, työkaverini on mielestäni aivan ihana, hauska, fiksu ja kiltti.
Oli myös vaihe kun koitin olla hänelle mahdollisimman tyly ja tympeä, käyttäydyin kuin idiootti. En halua loukata häntä.
Mutta en myöskään jaksa enää näitä "ihastumishuuruja" ja huonosti nukuttuja öitä. Kaikkihan on lopulta kiinni kemiasta eikä mistään halusta pettää puolisoa.
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Tämä palsta on mielenkiintoisen ristiriitainen. Toisaalta te väitätte että naiset ei tarvitse miehiä mutta silti täällä on joka ilta näitä aloituksia missä joku varattu nainen on himoitsemassa jotain vierasta miestä.
Me ei tarvita ketä tahansa miestä, niin kuin sua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä hän sen varmasti tietää kertomattakin. Mutta, mutta...Olette molemmat tahoillamme naimisissa, ja ainakin sinä kerrot rakastavasi puolisoasi. Ei kai tuossa tilanteessa ole suuren suurta pelkoa, että asiat lipsuivat väärään suuntaan. Toivot hänen kuitenkin muuttavan käytöstään. Miten haluaisit hänen käyttäytyvän?
Hyvä jos itse huomasit tuollaisen tylytyksen olevan idioottimaista. Minua kohtelee yksi henkilö tällä hetkellä tylysti ja tympeästi töissä. Tiedän, että hän tekee niin, koska ihastui minuun (olen naimisissa). Tiedän, koska kuulin sen hänet hyvin tuntevalta taholta. Hänen käytöksensä saa minut tuntemaan itseni jotenkin ihan kasaksi koiranpaskaa, vaikka tiedänkin syyn olevan siinä, ettei hän kestä kohdata minua. Minäkin kieltämättä olen toivonut, että hän vaihtaisi työpaikkaa. Tai sitten muuttaisi käytöstään. Hän tuskin tietää minun tietävän kuinka vaikeaa hänen on kohdata minut. En usko hänen koskaan minulle asiasta avautuvankaan. Ei tulisi minulle siis shokkina, mutta voisi puhdistaa ilmapiiriä. Toisaalta, me emme joudu työn puitteissa juurikaan olemaan tekemisissä kuin satunnaisesti, sinun kohdallasi tilanne on syytä ehkä miettiä tarkemmin. Olisihan se kivaa, jos voisi kevyesti heittäen sanoa olevansa ihastunut, ja sitten jatkaa kuin ei mitään, mutta ei se välttämättä käy niin.
Hyvä kysymys! Toivoisin, että hän käyttäytyisi välinpitämättömästi. Ystäviä meistä ei luultavasti voi tulla, koska itse tunnen vetoa häneen.
Välinpitämätön käytös voisi olla vaikkapa sellaista, että keskustellaan hyvin tunnekylmästi töistä, ei jaeta mitään iloja/suruja, ei muisteta pikkujuttuja toisesta tai anneta mitään pieniä kehuja tai vaihdeta hymyjä kun molempia naurattaa sama juttu palaverissa.
Ei laiteta viestiä, jos asian voi kertoa myöhemmin, ei kerrota omia lapsuusmuistoja tai koiteta tehdä yhteisiä muistoja, rutiineja tai inside-juttuja. Ei haeta asioita jotka yhdistää tai todeta miten moni asia yhdistää. Ei verrata kotielämää keskenään tai kerrota mitä vapaapäivänä on tehty.
Ei varsinkaan välitetä toisesta, olla toisen puolella ja auteta toista jaksamaan työssä, elämässä ja arjessa. Ei anneta toisen tuntea itseään mitenkään erityiseksi tai tärkeäksi. Ei olla kiinnostuneita millään tavalla toisen tunteista tai haaveista.
:( Ehkä jotain tällaista. Ap
Mitäs jos kiinnostuksesi herättääkin hänessä jotain? Voi olla vaikea ottaa neutraalisti tietoa toisen ihmisen tuntemasta kiinnostuksesta, jos tapaatte kuitenkin välillä töissä.
Olen hyvin, lähes 100%, varma että jokainen perheellinen mies pelästyy tuossa tilanteessa. Eli olen valmis ottamaan riskin, että teemme töitä hyvin vaivaantuneessa ilmapiirissä siihen asti kunnes hän keksii vaihtaa työpaikkaa.
En toki kertoisi olevani häneen hullun rakastunut vaan kertoisin juuri siitä uuvuttavasta tunteesta, siitä kun tykkää toisesta niin paljon, mutta tietää että siitä ei vaan tule mitään.
Toivon tulevani ns. jätetyksi.
Jätetty toipuu AINA. Yksipuolisesti ihastunut kärsii pahimmillaan vuosia. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä palsta on mielenkiintoisen ristiriitainen. Toisaalta te väitätte että naiset ei tarvitse miehiä mutta silti täällä on joka ilta näitä aloituksia missä joku varattu nainen on himoitsemassa jotain vierasta miestä.
Me ei tarvita ketä tahansa miestä, niin kuin sua.
Lol. Voimaantunut vauvapalstatantta servaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä palsta on mielenkiintoisen ristiriitainen. Toisaalta te väitätte että naiset ei tarvitse miehiä mutta silti täällä on joka ilta näitä aloituksia missä joku varattu nainen on himoitsemassa jotain vierasta miestä.
Me ei tarvita ketä tahansa miestä, niin kuin sua.
Lol. Voimaantunut vauvapalstatantta servaa.
Tosi tantta. Ehkäpä sinäkin olet joskus katsonut minun perääni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä hän sen varmasti tietää kertomattakin. Mutta, mutta...Olette molemmat tahoillamme naimisissa, ja ainakin sinä kerrot rakastavasi puolisoasi. Ei kai tuossa tilanteessa ole suuren suurta pelkoa, että asiat lipsuivat väärään suuntaan. Toivot hänen kuitenkin muuttavan käytöstään. Miten haluaisit hänen käyttäytyvän?
Hyvä jos itse huomasit tuollaisen tylytyksen olevan idioottimaista. Minua kohtelee yksi henkilö tällä hetkellä tylysti ja tympeästi töissä. Tiedän, että hän tekee niin, koska ihastui minuun (olen naimisissa). Tiedän, koska kuulin sen hänet hyvin tuntevalta taholta. Hänen käytöksensä saa minut tuntemaan itseni jotenkin ihan kasaksi koiranpaskaa, vaikka tiedänkin syyn olevan siinä, ettei hän kestä kohdata minua. Minäkin kieltämättä olen toivonut, että hän vaihtaisi työpaikkaa. Tai sitten muuttaisi käytöstään. Hän tuskin tietää minun tietävän kuinka vaikeaa hänen on kohdata minut. En usko hänen koskaan minulle asiasta avautuvankaan. Ei tulisi minulle siis shokkina, mutta voisi puhdistaa ilmapiiriä. Toisaalta, me emme joudu työn puitteissa juurikaan olemaan tekemisissä kuin satunnaisesti, sinun kohdallasi tilanne on syytä ehkä miettiä tarkemmin. Olisihan se kivaa, jos voisi kevyesti heittäen sanoa olevansa ihastunut, ja sitten jatkaa kuin ei mitään, mutta ei se välttämättä käy niin.
Hyvä kysymys! Toivoisin, että hän käyttäytyisi välinpitämättömästi. Ystäviä meistä ei luultavasti voi tulla, koska itse tunnen vetoa häneen.
Välinpitämätön käytös voisi olla vaikkapa sellaista, että keskustellaan hyvin tunnekylmästi töistä, ei jaeta mitään iloja/suruja, ei muisteta pikkujuttuja toisesta tai anneta mitään pieniä kehuja tai vaihdeta hymyjä kun molempia naurattaa sama juttu palaverissa.
Ei laiteta viestiä, jos asian voi kertoa myöhemmin, ei kerrota omia lapsuusmuistoja tai koiteta tehdä yhteisiä muistoja, rutiineja tai inside-juttuja. Ei haeta asioita jotka yhdistää tai todeta miten moni asia yhdistää. Ei verrata kotielämää keskenään tai kerrota mitä vapaapäivänä on tehty.
Ei varsinkaan välitetä toisesta, olla toisen puolella ja auteta toista jaksamaan työssä, elämässä ja arjessa. Ei anneta toisen tuntea itseään mitenkään erityiseksi tai tärkeäksi. Ei olla kiinnostuneita millään tavalla toisen tunteista tai haaveista.
:( Ehkä jotain tällaista. Ap
Mitäs jos kiinnostuksesi herättääkin hänessä jotain? Voi olla vaikea ottaa neutraalisti tietoa toisen ihmisen tuntemasta kiinnostuksesta, jos tapaatte kuitenkin välillä töissä.
Olen hyvin, lähes 100%, varma että jokainen perheellinen mies pelästyy tuossa tilanteessa. Eli olen valmis ottamaan riskin, että teemme töitä hyvin vaivaantuneessa ilmapiirissä siihen asti kunnes hän keksii vaihtaa työpaikkaa.
En toki kertoisi olevani häneen hullun rakastunut vaan kertoisin juuri siitä uuvuttavasta tunteesta, siitä kun tykkää toisesta niin paljon, mutta tietää että siitä ei vaan tule mitään.
Toivon tulevani ns. jätetyksi.
Jätetty toipuu AINA. Yksipuolisesti ihastunut kärsii pahimmillaan vuosia. Ap
Niin itsekeskeiseltä kuin tämä ap:n näkemys voikin kuulostaa, uskon että se on loogista ja lopulta parempi molempien kannalta.
Tilanne raukeaa ja se oli siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä palsta on mielenkiintoisen ristiriitainen. Toisaalta te väitätte että naiset ei tarvitse miehiä mutta silti täällä on joka ilta näitä aloituksia missä joku varattu nainen on himoitsemassa jotain vierasta miestä.
Me ei tarvita ketä tahansa miestä, niin kuin sua.
Lol. Voimaantunut vauvapalstatantta servaa.
Tosi tantta. Ehkäpä sinäkin olet joskus katsonut minun perääni.
Miksi olisin katsonut seitsemän leivän uunin perään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä hän sen varmasti tietää kertomattakin. Mutta, mutta...Olette molemmat tahoillamme naimisissa, ja ainakin sinä kerrot rakastavasi puolisoasi. Ei kai tuossa tilanteessa ole suuren suurta pelkoa, että asiat lipsuivat väärään suuntaan. Toivot hänen kuitenkin muuttavan käytöstään. Miten haluaisit hänen käyttäytyvän?
Hyvä jos itse huomasit tuollaisen tylytyksen olevan idioottimaista. Minua kohtelee yksi henkilö tällä hetkellä tylysti ja tympeästi töissä. Tiedän, että hän tekee niin, koska ihastui minuun (olen naimisissa). Tiedän, koska kuulin sen hänet hyvin tuntevalta taholta. Hänen käytöksensä saa minut tuntemaan itseni jotenkin ihan kasaksi koiranpaskaa, vaikka tiedänkin syyn olevan siinä, ettei hän kestä kohdata minua. Minäkin kieltämättä olen toivonut, että hän vaihtaisi työpaikkaa. Tai sitten muuttaisi käytöstään. Hän tuskin tietää minun tietävän kuinka vaikeaa hänen on kohdata minut. En usko hänen koskaan minulle asiasta avautuvankaan. Ei tulisi minulle siis shokkina, mutta voisi puhdistaa ilmapiiriä. Toisaalta, me emme joudu työn puitteissa juurikaan olemaan tekemisissä kuin satunnaisesti, sinun kohdallasi tilanne on syytä ehkä miettiä tarkemmin. Olisihan se kivaa, jos voisi kevyesti heittäen sanoa olevansa ihastunut, ja sitten jatkaa kuin ei mitään, mutta ei se välttämättä käy niin.
Hyvä kysymys! Toivoisin, että hän käyttäytyisi välinpitämättömästi. Ystäviä meistä ei luultavasti voi tulla, koska itse tunnen vetoa häneen.
Välinpitämätön käytös voisi olla vaikkapa sellaista, että keskustellaan hyvin tunnekylmästi töistä, ei jaeta mitään iloja/suruja, ei muisteta pikkujuttuja toisesta tai anneta mitään pieniä kehuja tai vaihdeta hymyjä kun molempia naurattaa sama juttu palaverissa.
Ei laiteta viestiä, jos asian voi kertoa myöhemmin, ei kerrota omia lapsuusmuistoja tai koiteta tehdä yhteisiä muistoja, rutiineja tai inside-juttuja. Ei haeta asioita jotka yhdistää tai todeta miten moni asia yhdistää. Ei verrata kotielämää keskenään tai kerrota mitä vapaapäivänä on tehty.
Ei varsinkaan välitetä toisesta, olla toisen puolella ja auteta toista jaksamaan työssä, elämässä ja arjessa. Ei anneta toisen tuntea itseään mitenkään erityiseksi tai tärkeäksi. Ei olla kiinnostuneita millään tavalla toisen tunteista tai haaveista.
:( Ehkä jotain tällaista. Ap
Mitäs jos kiinnostuksesi herättääkin hänessä jotain? Voi olla vaikea ottaa neutraalisti tietoa toisen ihmisen tuntemasta kiinnostuksesta, jos tapaatte kuitenkin välillä töissä.
Olen hyvin, lähes 100%, varma että jokainen perheellinen mies pelästyy tuossa tilanteessa. Eli olen valmis ottamaan riskin, että teemme töitä hyvin vaivaantuneessa ilmapiirissä siihen asti kunnes hän keksii vaihtaa työpaikkaa.
En toki kertoisi olevani häneen hullun rakastunut vaan kertoisin juuri siitä uuvuttavasta tunteesta, siitä kun tykkää toisesta niin paljon, mutta tietää että siitä ei vaan tule mitään.
Toivon tulevani ns. jätetyksi.
Jätetty toipuu AINA. Yksipuolisesti ihastunut kärsii pahimmillaan vuosia. Ap
Valitettavasti kertomisesta voi seurata, että toinen hämmästyy täysin. Ei ehkä ensin reagoi tai oireilee välillä. Sitten jossain maljannostotilaisuudessa lähtee pokaamaan täysillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä palsta on mielenkiintoisen ristiriitainen. Toisaalta te väitätte että naiset ei tarvitse miehiä mutta silti täällä on joka ilta näitä aloituksia missä joku varattu nainen on himoitsemassa jotain vierasta miestä.
Me ei tarvita ketä tahansa miestä, niin kuin sua.
Se on kiva että sä et tarvitse ketään miestä niin kuin mua.
Ei, kun kerrot sille omalle puolisollesi tietenkin!
Muutoin sinä jo henkisesti petät kun jaat tunnekertomustasi parisuhteen ulkopuolelle.
On kokemusta. Ennen kesälomaa tunnustukset, kesällä ei mitään yhteyttä, syksyn pimeydessä liekki leimahti kun kotona vähän ristiriitoja.
Olin se petetty osapuoli ja olisin todellakin toivonut että Minulle olisi kerrottu eikä kustu puoli vuotta silmään salaa hekumoiden. Sellaisesta salailusta ei vain luottamus koskaan palaudu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voih, musta ois aivan ihanaa jos joku tunnustaisi tunteensa mulle.
Oon sen verran huomionkipeä ja kaipaan elämään vipinää.
Vierailija kirjoitti:
Ei, kun kerrot sille omalle puolisollesi tietenkin!
Muutoin sinä jo henkisesti petät kun jaat tunnekertomustasi parisuhteen ulkopuolelle.
On kokemusta. Ennen kesälomaa tunnustukset, kesällä ei mitään yhteyttä, syksyn pimeydessä liekki leimahti kun kotona vähän ristiriitoja.
Olin se petetty osapuoli ja olisin todellakin toivonut että Minulle olisi kerrottu eikä kustu puoli vuotta silmään salaa hekumoiden. Sellaisesta salailusta ei vain luottamus koskaan palaudu.
Ai puolisolle kertomatta jättäminen on pettämistä? Mä en kyllä ajatellut kertoa ihastuksestani puolisolleni. En sen puoleen ajatellut kertoa kohteelle itsellekään. Odotan vaan että menee ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä hän sen varmasti tietää kertomattakin. Mutta, mutta...Olette molemmat tahoillamme naimisissa, ja ainakin sinä kerrot rakastavasi puolisoasi. Ei kai tuossa tilanteessa ole suuren suurta pelkoa, että asiat lipsuivat väärään suuntaan. Toivot hänen kuitenkin muuttavan käytöstään. Miten haluaisit hänen käyttäytyvän?
Hyvä jos itse huomasit tuollaisen tylytyksen olevan idioottimaista. Minua kohtelee yksi henkilö tällä hetkellä tylysti ja tympeästi töissä. Tiedän, että hän tekee niin, koska ihastui minuun (olen naimisissa). Tiedän, koska kuulin sen hänet hyvin tuntevalta taholta. Hänen käytöksensä saa minut tuntemaan itseni jotenkin ihan kasaksi koiranpaskaa, vaikka tiedänkin syyn olevan siinä, ettei hän kestä kohdata minua. Minäkin kieltämättä olen toivonut, että hän vaihtaisi työpaikkaa. Tai sitten muuttaisi käytöstään. Hän tuskin tietää minun tietävän kuinka vaikeaa hänen on kohdata minut. En usko hänen koskaan minulle asiasta avautuvankaan. Ei tulisi minulle siis shokkina, mutta voisi puhdistaa ilmapiiriä. Toisaalta, me emme joudu työn puitteissa juurikaan olemaan tekemisissä kuin satunnaisesti, sinun kohdallasi tilanne on syytä ehkä miettiä tarkemmin. Olisihan se kivaa, jos voisi kevyesti heittäen sanoa olevansa ihastunut, ja sitten jatkaa kuin ei mitään, mutta ei se välttämättä käy niin.
Hyvä kysymys! Toivoisin, että hän käyttäytyisi välinpitämättömästi. Ystäviä meistä ei luultavasti voi tulla, koska itse tunnen vetoa häneen.
Välinpitämätön käytös voisi olla vaikkapa sellaista, että keskustellaan hyvin tunnekylmästi töistä, ei jaeta mitään iloja/suruja, ei muisteta pikkujuttuja toisesta tai anneta mitään pieniä kehuja tai vaihdeta hymyjä kun molempia naurattaa sama juttu palaverissa.
Ei laiteta viestiä, jos asian voi kertoa myöhemmin, ei kerrota omia lapsuusmuistoja tai koiteta tehdä yhteisiä muistoja, rutiineja tai inside-juttuja. Ei haeta asioita jotka yhdistää tai todeta miten moni asia yhdistää. Ei verrata kotielämää keskenään tai kerrota mitä vapaapäivänä on tehty.
Ei varsinkaan välitetä toisesta, olla toisen puolella ja auteta toista jaksamaan työssä, elämässä ja arjessa. Ei anneta toisen tuntea itseään mitenkään erityiseksi tai tärkeäksi. Ei olla kiinnostuneita millään tavalla toisen tunteista tai haaveista.
:( Ehkä jotain tällaista. Ap
Voih.. tiedän mistä puhut. Tuollaiset työystävät ovat parasta ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä hän sen varmasti tietää kertomattakin. Mutta, mutta...Olette molemmat tahoillamme naimisissa, ja ainakin sinä kerrot rakastavasi puolisoasi. Ei kai tuossa tilanteessa ole suuren suurta pelkoa, että asiat lipsuivat väärään suuntaan. Toivot hänen kuitenkin muuttavan käytöstään. Miten haluaisit hänen käyttäytyvän?
Hyvä jos itse huomasit tuollaisen tylytyksen olevan idioottimaista. Minua kohtelee yksi henkilö tällä hetkellä tylysti ja tympeästi töissä. Tiedän, että hän tekee niin, koska ihastui minuun (olen naimisissa). Tiedän, koska kuulin sen hänet hyvin tuntevalta taholta. Hänen käytöksensä saa minut tuntemaan itseni jotenkin ihan kasaksi koiranpaskaa, vaikka tiedänkin syyn olevan siinä, ettei hän kestä kohdata minua. Minäkin kieltämättä olen toivonut, että hän vaihtaisi työpaikkaa. Tai sitten muuttaisi käytöstään. Hän tuskin tietää minun tietävän kuinka vaikeaa hänen on kohdata minut. En usko hänen koskaan minulle asiasta avautuvankaan. Ei tulisi minulle siis shokkina, mutta voisi puhdistaa ilmapiiriä. Toisaalta, me emme joudu työn puitteissa juurikaan olemaan tekemisissä kuin satunnaisesti, sinun kohdallasi tilanne on syytä ehkä miettiä tarkemmin. Olisihan se kivaa, jos voisi kevyesti heittäen sanoa olevansa ihastunut, ja sitten jatkaa kuin ei mitään, mutta ei se välttämättä käy niin.
Hyvä kysymys! Toivoisin, että hän käyttäytyisi välinpitämättömästi. Ystäviä meistä ei luultavasti voi tulla, koska itse tunnen vetoa häneen.
Välinpitämätön käytös voisi olla vaikkapa sellaista, että keskustellaan hyvin tunnekylmästi töistä, ei jaeta mitään iloja/suruja, ei muisteta pikkujuttuja toisesta tai anneta mitään pieniä kehuja tai vaihdeta hymyjä kun molempia naurattaa sama juttu palaverissa.
Ei laiteta viestiä, jos asian voi kertoa myöhemmin, ei kerrota omia lapsuusmuistoja tai koiteta tehdä yhteisiä muistoja, rutiineja tai inside-juttuja. Ei haeta asioita jotka yhdistää tai todeta miten moni asia yhdistää. Ei verrata kotielämää keskenään tai kerrota mitä vapaapäivänä on tehty.
Ei varsinkaan välitetä toisesta, olla toisen puolella ja auteta toista jaksamaan työssä, elämässä ja arjessa. Ei anneta toisen tuntea itseään mitenkään erityiseksi tai tärkeäksi. Ei olla kiinnostuneita millään tavalla toisen tunteista tai haaveista.
:( Ehkä jotain tällaista. Ap
Mitäs jos kiinnostuksesi herättääkin hänessä jotain? Voi olla vaikea ottaa neutraalisti tietoa toisen ihmisen tuntemasta kiinnostuksesta, jos tapaatte kuitenkin välillä töissä.
Olen hyvin, lähes 100%, varma että jokainen perheellinen mies pelästyy tuossa tilanteessa. Eli olen valmis ottamaan riskin, että teemme töitä hyvin vaivaantuneessa ilmapiirissä siihen asti kunnes hän keksii vaihtaa työpaikkaa.
En toki kertoisi olevani häneen hullun rakastunut vaan kertoisin juuri siitä uuvuttavasta tunteesta, siitä kun tykkää toisesta niin paljon, mutta tietää että siitä ei vaan tule mitään.
Toivon tulevani ns. jätetyksi.
Jätetty toipuu AINA. Yksipuolisesti ihastunut kärsii pahimmillaan vuosia. Ap
Valitettavasti kertomisesta voi seurata, että toinen hämmästyy täysin. Ei ehkä ensin reagoi tai oireilee välillä. Sitten jossain maljannostotilaisuudessa lähtee pokaamaan täysillä.
Ja siinä sitten hövelissä mielentilassa menee koko pakka sekaisin, kun käy vetäsemässä nopeat varvit ja puolisoa ei sitten pystykään katsomaan seuraavina viikkoina silmiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta voi kertoa. En näe syytä miksi ei kerro jos tilanne on hankala ja häiritsee kumpaakin se latautunut tunnelma. Muutenkin olen kyllä avoimmuuden puolesta puhuja enkä mikään peluri.
Tunteista kertominen on ensimmäinen askel suhteeseen.
Rivien väleistä voi kyllä lukea, että oikeasti toivot hänen kanssaan jotain syvempää. Leikit tulella. Se on kivaa niin kauan kuin se ei enää ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, kun kerrot sille omalle puolisollesi tietenkin!
Muutoin sinä jo henkisesti petät kun jaat tunnekertomustasi parisuhteen ulkopuolelle.
On kokemusta. Ennen kesälomaa tunnustukset, kesällä ei mitään yhteyttä, syksyn pimeydessä liekki leimahti kun kotona vähän ristiriitoja.
Olin se petetty osapuoli ja olisin todellakin toivonut että Minulle olisi kerrottu eikä kustu puoli vuotta silmään salaa hekumoiden. Sellaisesta salailusta ei vain luottamus koskaan palaudu.
Ai puolisolle kertomatta jättäminen on pettämistä? Mä en kyllä ajatellut kertoa ihastuksestani puolisolleni. En sen puoleen ajatellut kertoa kohteelle itsellekään. Odotan vaan että menee ohi.
Ei, kun se on pettämistä että tunnustaa tunteitaan muualle. "Meillä on jotain niin erityistä, mutta aah, emme saa langeta eikä kerrota tästä puolisoille. Tämän on meidän Yhteinen salaisuus" ja sitten kasvatetaan intohimon liekkiä kun se on niin kiellettyä.
Kun asia tulee päivän valoon, niin tajuaa itse miten ruman tempun teki kun suhmuroi salaisia hetkiä. En tiedä päätyivätkö nuo kaksi onnetonta vällyjen alle, mutta minun osaltani parisuhde rikottiin jo siinä kun lemmensanoja aletaan sanella ja salakosketella.
En kyllä kertoisi, tulisi vaan hämminkiä ja kiusallisia tilanteita. Jos ihastuksen kohde on vielä esimiehen asemassa tai sinä olet hänen esimies niin siinä aletaan jo oikeasti leikkimään tulella ja siinä voi oikeasti käydä köpelösti työpaikankin kannalta, toinen on kuitenkin valta-asemassa. Toisaalta ymmärrän sinua, joskus sitä vaan ihastuu, tunteet ottaa vallan, mutta aika paljon on pelissä kun molemmat olette varattuja ja kyseessä työkaveri.
Voithan antaa sille peppaa ja pimppaa vaikka olettekin naimisissa molemmat.
En jaksa luke kommentteja, mutta kokemuksesta sanon: älä kerro.
Tunne menee kyllä ohi.
Sinua harmittaa jälkikäteen, kun ikään kuin akennat tunteesi puolisoasi kohtaan kertomalla että oletkin ihastunut toiseen.
Se toinen ei koskaan unohda mitä sanoit. Etkä voi oikein kertoa, että et enää toiseen olekasn ihastunut.
Toki voit kepeästi kertoa touselle, että hänen seurassa on kiva olla. Sano se niin, että selväksi tulee ettet oikeasti mitään eroa harkitse. Sillä ethän sinä sitä tee, onhan niin?
Alue: Aihe vapaa
Mitäs jos kiinnostuksesi herättääkin hänessä jotain? Voi olla vaikea ottaa neutraalisti tietoa toisen ihmisen tuntemasta kiinnostuksesta, jos tapaatte kuitenkin välillä töissä.