Auttakaa väsynyttä. Minne mun pitää ottaa yhyettä, kun haluan apua alkoholisimiehen jättämiseen?

tämä tyhmä sivusto ei nyt ymmärrä noita enterin painalluksia ollenkaan... koita saada selvää.t. 21 joka nojaa neuvojaan sosiaali- ja päihdepuolen asiantuntemukseen työelämästä

tiedät itse että nyt on tullut aika lähteä tuosta tilanteesta, sano neuvolassa että tarvitset apua, he kyllä neuvovat eteenpäin.miehen isyys ei lopu sinun poismuuttoosi! rakastat kaikesta huolimatta miestäsä. mikään ei estä teitä palaamasta yhteen myöhemmin! jos mies pyytää "vielä viimeistä mahdollisuutta" niin tottakai voit sen hänelle antaa! kerrot, että olet valmis keskustelemaan yhteen palaamisesta, kun mies hakeutuu hoitoon ja on ollut raittiina esim. vuoden ajan. jos tämä on miehen mielestä kohtuutonta, niin ainakin tiedät mikä arvo perheellä miehen mielestä on verrattuna juomiseen.mutta nyt sun on pakko toimia!

tämä on ensimmäinen kerta kun tunnustan asian. anoppi kyllä tietää homman nimen, mutta salailee hänkin eikä halua olla liian lähellä meitä ettei karu totuus tule vastaan. mä taidan soittaa sinne sossuun sitten, vaikka hävettää jo valmiiksi. mua niin surettaa tuo mieskin, taitaa kuulua asiaan. en mä sille halua mitään häåeää tai pahaa oloa kun kohta koko suku tietää tämän asian. mutta häpeääpä hän on tuottanut minullekin, että tasoissa kai sitten ollaan. Ja mun sydän halkeaa kun ajattelenkin miten tuo lapsi on isäänsä kiintynyt, he viettävät kaikesta huolimatta paljon aikaa leikkien, autoa korjaten jne. Lapsi on onnensa kukkuloilla kun isä tulee töistä, isi isi sanoo vaan ja sitten alkaa hurjat leikit ;) miten mä tolle selitän, ettei isä enää asu meidän knassa? ei se vielä tajua, 2 vuotta vasta on. se varmaan luulee tehneensä jotain niin pahaa ettei isä enää halua olla hänen kanssaan ja leikkiä :´´´( voi vi¨¨u miksi mulle käy just näin!?

että jos mies on selvinpäin uskallan antaa hänelle lapsen. tottakai, mies on ihana isä... selvinpäin.

Jos auttaa, ajattele näin: Jäämällä et saa miestäsi raitistumaan, et vaikka uhkaisit millä. Lähtemällä SAATTAA olla mahdollisuus, että mies saa itseään niskasta kiinni ja lähtee hoitoon. Lähteminen on siis palvelus.

voisitteko vielä koittaa tsempata mua miten mä pääsen tästä häpeästä? siis mä tiiän että on sairaan tyhmää edes miettiä, mutta mua hävettää ihan kauheasti jo ajatus siitä, että joudun kertomaan sytäville ja suvulle tästä... ku meillä on aina ollu asiat "hyvin". on lapsi ja toinen tulossa, uus asunto ja autokin löytyy. mun kaverit asuu vuokralla ja sitä rataa, eivät ole naimisissa. mulla on joku ihme pätemisen tarve ihan selkeesti ku tää niin hävettää. sanokaa jotain jämäkkää et pääsen tästä.

Onko se häpeää vai pettymystä? Mutta joka tapauksessa, sinun on lähdettävä. Tuhoat oman ja lastesi elämän jäämällä. Olet yrittänyt parhaasi ja ei ole sinun vallassasi muuttaa tilannetta. En tiedä auttaako, mutta vahvempi ole, jos teet ratkaisun kuin silloin, jos jäät sinnittelemään ja pitämään kulissia yllä.

kun kulissit kaatuvat, putoat samaan kastiin kavereittesi kanssa valheinesi!Mutta et ole ensimmäinen etkä viimeinen kulissien pystyssä pitäjä.Ajattele että lapsi pelastuu kun kulissit romahtaa ja sinä itse pelastut ja saat voimaa kun loppuu salailu. Varmasti tulet saamaan tukea ystäviltä ja perheeltäsi kun asia tulee tietoon.Ja tosiaan kun soskuun soitat ja saat ajan, saat rahat takuuvuokraan kun asunto löytyy ja toimeentulotukea, kyllä rahallisesti aina pärjää.

Eihän sinulla ole mitään hävettävää - miehelläsi vain on. Sinä et ole asiasta kertonut, koska et ole halunnut kotipesääsi liata ja sen varmasti ystäväsikin ymmärtävät. Ja usko pois, kun kerrot, että eroat, niin tulet kuulemaan monen monta tarinaa että miten ne muidenkaan jutut eivät niin hehkeitä ole! Itse kun erosin ja avoimesti kerroin erosta ystäville, niin yksi sun toinen kertoi omista parisuhdeongelmistaan ja ystävistäni on eroni jälkeen eronnut moni. Joskus se läheisen esimerkki saattaa rohkaista ainaisesta empimisestä uskallukseen. Meillä oli vähän erobuumi duunissa, jonka mä taisin aloittaa. Ei kyse ole siitä, että minun eroni olisi muita eroja varsinaisesti aiheuttanut, mutta kun kollegat näki että miten paljon mun elämä eron myötä parani, niin ehkä se oli sysäys siihen vuosia kestäneeseen kärvistelyyn väkivaltaisten, alkoholiongelmaisten, pettureiden ja mielenterveysongelmaisten (eikä kyse ollut mistään masennuksesta tms.) rinnalta.Mutta kyllä siihen että miten sinua jatkossa kohdellaan niin varmasti vaikuttaa paljon myös se, että miten itse asiasi miellät. Kukaan ei muakaan varmaan mielessäänkään, saati sitten ääneen miettinyt säälittäväksi yh:ksi. Olen vähän sitä mieltä, että ihmiset kohtelee niin kuin antaa itseään kohdella. Jos päätät että sä olet selviytyjä, niin olet kanssa, myös muiden silmissä. Ja rohkeutta varmasti tuommoinen päätös tarvitsee! Oletko muuten lukenut Hellstenin Virtahepo olohuoneessa kirjan? Itse en ole, mutta voisi olla mielenkiintoinen luetteva. Siinä mm. ideana "Jollet pidä jalanjäljistä kasvoillasi, miksi sitten makaat lattialla?" eli alkoholistin uhrin roolista pitäisi kasvaa eroon.

Mä koitan saada jotain jo tänään aikaseksi. Josko saisin sanottua ukolle ees jotain. Pitäis varmaan kirje kirjottaa, niin tulisi kaikki tarvittava sanottua ilman huutamista ja itkemistä. Ja mies ei kyllä ole kuuntelija parhaasta päästä kun tietää mitä "saarna" koskee. Mutta kukapa olisi...Niin, samapa se niille kavereille. Mua vaan ärsyttää ajatus, kun siellä nämä tietyt alkaa retosteleen, et "huh, nyt se Liisa sitten odottaa yksin vauvaa ja eronnutkin on, että kannattiko mennä naimisiin ja ompa säälittävä akka" jne. Tulen huomenna kertomaan (tai jo illalla) miten on mennyt. Kiitos kaikille vastanneille!Ap

Viittaa kintaalla, mit'ä sukulaiset ajattelee!Onko sinulla äitiä, isää, sisaria.. joihin voisit turvata pahimman yli? Helpompi olisi sinulle prosessi kestää, jos omaat välittäviä läheisiä. Mutta, kun olet saanut muutoksen alkuun, sinulla on syytä olla ylpeä itsestäsi!Halaus ja tsemppiä!t. yksi jo aiemmin kirjoittanut, muttei muista numeroaan.. :)

Mun mielestä häpeällisempää olisi jatkaa samalla tavalla ja samalla antaa hiljainen hyväksyntä alkoholismille ja tuhota sekä sun oma että lasten elämä.



Tällä hetkellä mies pystyy käymään töissä, eikä ole väkivaltainen. Mutta ootko miettinyt minkälainen hän on viiden vuoden päästä?

Koska hän juo yhden tipan liikaa ja tekee jotain sinulle tai lapsille? Se päivä tulee varmasti ennemmin tai myöhemmin.



Alkoholismista ei todellakaan parane jos kaikki ympärillä vaan hyssyttelee ja salailee, eikä pakota alkoholista katsomaan itseään peiliin.



Ja todennäköisesti kaikki läheisesi jo tietävät jollain tavalla miehesi ongelmasta, vaikka et sitä ole suoraan kertonutkaan.

Sen vaan jotenkin tietää katseista, vaitonaisuudesta, sisupastillien hajusta ym.



Parempi elämä odottaa sinua ap, kunhan vaan saat nykäistyä itsesi henkisesti irti miehestäsi.

Muutat vain eri osoitteeseen ja kerrot miehellesi että sitten kun juominen loppuu, voitte taas asua yhdessä. Voihan se olla että se ei mitään auta, mutta kannattaa kokeilla. Itse erosin aikoinani juoposta miehestä (ja myöhemmin narkomaani) jota rakastin ja eroprosessi kesti monta vuotta ja jouduin itse hoitoon.

Yrittäkää yhdessä eteenpäin sillä sitähän se rakkaus on! Ottakaa vaan etäisyyttä toisiinne. Apua on kyllä saatavilla jos sitä vaan osaa hakea. Kestää kyllä aikansa ennenkuin asiat selviävät mutta asioilla on taipumus järjestyä.

Tsemppiä, teetpä sitten minkä valinnan tahansa :)

miehesi muka on selvinpäin, kun juomamäärät ovat tuollaisia? No, ehkä just ja just töissä päivällä, mutta siitähän se juominen taas kotona alkaa.





Kuten moni jo sanoikin, niin hävettävämpää on pitää kulisseja pystyssä! Tsemppiä eroon ap:lle!

Alkoholisti isän lapsena voin vain sanoa, että mikään ei ole pahempaa kuin se että jäät. Itse olen koko lapsuuteni elänyt juuri tässä salailujen ja valheiden perheessä ja usko pois se on jättänyt jälkensä. Voimia!

Kyllä mun mielestä miestä voitaisiin auttaa, jos vaan myöntäisi ongelmansa ja haluaisi oikeasti raitistua. Puhuttiin tuossa jotain itkun seasta ja kyllä mieskin itki ja myönsi ettei tämä mitään kivaa eloa ole. Selitin mitä pystyin ja sain sanottua, että minä ainakin haen itselleni apua, koska minun on pakko. Koitan vielä kysellä hakisiko hän itselleen myös apua tai voisinko minä hakea.



Sain sanottua omasta mielestäni muutaman "ihanan" asian, eli että olen mielestäni ollut vuosia kamala akka, huono vaimo ja äiti, koska minulla on niin paha olla. Ja niinhän se on. En ole oikeasti näin laiska ja saamaton, en oikeasti halua huutaa lapselle tai tiuskia miehelle saati haukkua häntä. Mutta tämä tilanne on tehny minusta kamalan ihmisen, haluan oman itseni pian takaisin.



Nyt olen saanut päätettyä ainakin sen, että itselleni ja lapselleni haen apua. Olipa ukon kanta mikä hyvänsä. Apuahan on monenlaista.



Kauhulla ajattelen tulevaa kesää, toisen lapsen syntymää, joulua jne. Missähän me sillon asumme tai missä jamassa elämä silloin on? Hyvästi oma piha, uudet istutukset, auto, sauna, matkustelu jne. Tervetuloa yh-arki rupuisessa kaksiossa...

Hyvä, että olet päättänyt tehdä asian suhteen jotakin. Tosiasiahan on se, että vain sinä itse voit muuttaa omaa käytöstäsi ja suhtautumistasi, miestäsi et voi mitenkään auttaa tai muuttaa (tai no, joihinkin tehoaa potku persuuksiin, mies pihalle - joko hän siitä nousee tai sitten vajoaa katuojaan). Minä olen kohta 20 vuotta ollut naimisissa tuurijuopon miehen kanssa, lopetin nalkuttamisne kun tajusin, että lapset eivät suinkaan kärsi isänsä tissuttelusta vaan siitä kun äiti on aina vihainen ja äreä ja huutaa ja tiuskii eikä jaksa tehdä mitään. Tämän kun tajusin, asiat helpottuivat huomattavasti (omien korvien välissä - miestä se ei muuttanut tietenkään miksikään). Lapset lähinnä pelkäävät sitä, että eroamme, se onkin yksi suuri syy siihen, miksi olen tuota touhua sietänyt näinkin pitkään. Toinen suuri syy on se, että rakastan kuitenkin miestäni, hän on hyvä isä ja olisi hyvä aviomieskin, jos vaan ei tuo kuningas alkoholi olisi hänellä ykkössijalla. Kolmas syy on se, että mies ei ole koskaan ollut aggressiivinen, päinvastoin. Minä olen asioita miettinyt ja toistaiseksi päättänyt jatkaa miehen kanssa, elämässäni on paljon positiivisia asioita ja ystäviä, joiden kanssa voin tehdä sellaisia asioita joita en mieheni kanssa halua tai kykene. Apua saa mm. soittamalla AA:n auttavaan puhelimeen (09-750 200), sieltä saavat apua myös alkoholistien lähiomaiset ja sieltä saa tietoa siitä, onko paikkakunnalla tukiryhmiä omaisille. t. kohtalotoverisi

mä en voi olla raivostumatta, eli ihan väkisin tulee huudettua ja lapsihan se kärsii.



Toisekseen olen hyvin väsynyt salailuun, pullojen keräämisen ja siihen, että mietin mitä kaikkea saisi hankittua viinaan menneillä rahoilla.



Toivottavasti säkin pääset pian pois tuosta juomahelvetistä ja lapsesi sitä kautta pääsevät parantumaan. Jotkut lauseesi kuulostaa ihan minulta... kaikkea sitä salliikin, jotta saisi olla sen rakkaan juopon kanssa...



Joo, juteltiin lisää miehen kanssa ja ei hän myönnä täysin ongelmaansa (yllätys). Ja ei kuulemma raittiiksi tartte alkaa, kun hallitsee juomisensa. Noh, hyvä että sanoi noin, koska nyt viimestään tajuan, et se valehtelee itselleen ihan yhtä lailla ku mullekin. Huomenna soitan jonnekin, mun on pakko. Miestä pyysin mukaan tähän avun hankintaan, mutta hän kuulemma ei tarvitse apua vaan selviää tästä ihan itse (koska hallitsee juomisensa). Minä sanoin, että joka tapauksessa minä hankin itselleni apua.



Voi valakaa muhun voimaa ja uskallusta et saan tämän asian jo eteenpäin. Koitan miettiä tuota lasta koko ajan ja sen kärsimyksiä, siitä saan voimaa taisteluun.

tutustuhan tähän sivustoon http://www.minnesota-hoito.fi/



Olet ihan oikealla tiellä kun päätit hakea itsellesi ja lapsille apua.

Pyydä miestä hakemaan apua myös, kerro että se on ainoa mahdollisuus pelastaa teidän liitto.



Asumisero kestää tosiaan sen 6kk joten lopullista päätöstä ei tarvitse tehdä, eikä pidäkään, välittömästi. Nyt vain alat hoitamaan elämääsi paremmille vesille.



Voimia !

Jotakin on kuitenkin pahasti pielessä ja alkoholi on hänen lääkeensä vaivaan. Se turruttaa mielen, kun asiaoita ei jaksa käsitellä omassa mielessä.





Joku ottaa rauhoittavia, miehesi käyttää viinaa lääkkeenä. Jankuttaminen ja räyhääminen pahentaa asiaa. Hän tarvitsee ulkopuolista apua. Sinä et voi pakottaa.



Huolehdi itsestäsi se on ainoa oikea tie ja ratkaisu. Kärsit myöskin läheisriippuvuudesta, siitä päästäksesi sinun on saatava asiantuntevaa apua. Olet kiukkuinen räyhäävä muija koska et hallitse omaa elämääsi. Ota elämäsi hallintaan. Päätöksesi on oikea.



Jos miehesi ei halua apua on se hänen päätöksensä