Lue keskustelun säännöt.
Miksi mies voisi alkaa parisuhteeseen, jossa ei ole mitään yhteistä mielenkiinnon kohdetta?
21.10.2021 |
Jos ei tarvitse edes puhua omista harrastuksistaan tai mielenkiinnon kohteistaan puolison kanssa saati jakaa niitä? Miten ihmeessä tuollainen suhde toimisi? Näin ensitreffit alttarille ketjun innoittamana.
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten puolesta en osaa vastata, mutta itse ainakin nuorena ja heikkoitsetuntoisena kelpuutin käytännössä ihan minkälaisen miehen (pojan) jonka sain ja jonka seurassa edes siedettävästi viihtyi ihan vaan siksi, koska halusin _ja varsinkin piti_ seurustella. Piti olla "aikuinen".
Sitä vaan ajatteli että kyllä tämä tästä vielä hyväksi muuttuu kunhan opitaan tuntemaan eikä pidä heti luovuttaa, kun ei se vaihtamalla parane eikä kukaan ole täydellinen. Oli siis olevinaan niin aikuinen ja ymmärtäväinen..
Koko kaveripiiri myös paini samanlaisten "parisuhteiden" kanssa ja sekin myötävaikutti sitten siihen että pskaa parisuhdetta (seurustelua) ja täysin vääränlaista miestä (poikaa) alkoi pitää ihan normaalina ja että tällaista se nyt vaan on kun elää jonkun kanssa yhdessä. Ettei se parisuhteen kuulukaan olla mitään ruusuilla tanssimista tai mitenkään romanttista vaan sellaista rakkaus on vaan elokuvissa.
Ja tuosta vääristyneestä ajatusmallista on muuten hemmetin hankala oppia pois vaikka samanlaista suhdetta ei halua enää koskaan. Se vaan on jotenkin niin iskostunut normiksi, että sitä antaa uudelle, tervepäiselle tapailukumppanille ihan huomaamatta jonkun signaalin (kun on liian joustava/kompromissitaitoinen) joka taasen saa hänellä varoituskellot soimaan ja/tai kiinnostuksen katoamaan.
Ei ole ihme, että tuollainen ajattelu jää päälle, koska sitä koko ajan vahvistetaan ja syötetään ihmisille niin "asiantuntijoiden" toimesta kuin keskustelupalstoilla "vertaistukena". Koko ajanhan kaikkialta tulee vastaan kaikenlaista "suhde on tahtomista ja kovaa työtä", "huuma ei kestä kuitenkaan", "ei se vaihtamalla parane", "täydellistä kumppania tai suhdetta ei olekaan", "Se Oikea on pelkkää höpönlöpöä, ei sellaista olekaan", jne.
Sitten jos joku hakeekin juuri itselle sopivaa, toivoo suhdetta, jossa kokisi syvää yhteenkuuluvuutta, sielunkumppanuutta ja seksikin toimisi, tällainen leimataan epärealstiseksi haihatteluksi. Vaikka nimenomaan tämä voisi johtaa oikeasti toimivaan suhteeseen.
Ja suhdetta kaipaavalle sinkulle kerrotaan parisuhteessa olevien toimesta kuinka ei pidä olla yhtään harmissaan, koska sinkkuus on parempi kuin p¤ska parisuhde..
Ihan kuin muunlaisia parisuhteita ei olisikaan kuin p¤skoja? Ja miksi nämä pariutuneet ei sitten lähde kävelemään niistä p¤skoista parisuhteistaan vaan päinvastoin pitävät niistä kynsin hampain kiinni?
Toinen on sitten se kuinka parisuhdetta/perhettä kaipaavalle sinkulle julistetaan (esim tälläkin palstalla) ilmeisen voimaantuneiden ikisinkkujen toimesta, että ihminen on jo lähtökohtaisesti täysin vääränlainen ja typerä kun ei osaa nauttia ikisinkkuudestaan ja elämästään, joka on ehdottomasti ihan parasta yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-Koska sekin voi riittää, että toinen on kiinnostunut kuuntelemaan, ymmärtämään ja tukemaan toista tämän omissa projekteissa ja harrastuksissa
-Ei synny kilpailuasetelmaa tai kateutta yhtä helposti, kun ei tehdä ihan samoja asioita
-Miehellä ei ole valinnanvaraa, jos ei ole gigachad: pitää pyyhkäistä oikealle Tinderissä yli 6000 kertaa, että pääsee treffeille. Parikymppisillä yliopistomiehillä on jotain mahdollisuuksia törmätä samanhenkisiin naisiin parhaassa pariutumisiässä, mutta sen jälkeen ne hommat kuivuvat kasaan. Läheisyys ja positiiviset sukupuolisuuden kokemukset toteutuvat tavismiehellä vain parisuhteessa, jos silloinkaan. Naisen voi olla tätä vaikea ymmärtää, koska saa joka päivä kuulla olevansa kaunis ja ihmeellinen, kun taas miehelle on lähinnä negatiivisia torjunnan ja välttelyn kokemuksia tarjolla
Kerro lisää tästä, millä lailla naiset saavat päivittäin kuulla olevansa "kauniita ja ihmeellisiä"?
En tiedä mitä tuo aiempi kirjoittaja tarkoitti, mutta kenties vaikka sitä että jopa naisen tapa pestä hampaitaan nostetaan mediassa ihmeteltäväksi ja ihasteltavaksi asiaksi. Taisipa joku lööpissä sitä ihan ylistääkin.
Harvemmin vastaavaa ihastelua saa lukea miehistä missään asiassa. Sitä en toki tiedä kaipaavatko vastaavaa, mutta miksei koska samanlaisia ihmisiä hekin on.
Tässä tullaan taas tähän mitä itse kaipaa. Jos syystä tai toisesta janoat miehenä alituista palvontaa silloin menisin maahan missä mies halutaan nostaa jalustalle. Eikä edes tarvi mennä kauas. Tallinnasta poispäin (ei Tarto) uskotaan arvoihin. Laivalla pääsee 2h ja lentokoneella 30min.
Sama koskee naisiakin, ymmärtääkseni naiset eivät niinkään kaipaa jatkuvaa palvontaa.
Ettei aivan unohdu! Miehenä muistat sitten vastavuoroisesti palvoa sitä naista.
Täh? Mä olen nainen ja se kyllä tuli tuosta ekasta viestistäkin ilmi. Mutta kiitos, sain nyt palasen sitä "miesten kokemusta" josta palstalla puhutaan ja kieltämättä aika vihamieliseltä ja omahyväisen ilkeältä asenne vaikuttaa. Siinä ei tosiaan näytä olevan faktoillakaan mitään merkitystä kun alkaa paasaus omien ennakkoluulojen perusteella.
Tämä kyllä yllätti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-Koska sekin voi riittää, että toinen on kiinnostunut kuuntelemaan, ymmärtämään ja tukemaan toista tämän omissa projekteissa ja harrastuksissa
-Ei synny kilpailuasetelmaa tai kateutta yhtä helposti, kun ei tehdä ihan samoja asioita
-Miehellä ei ole valinnanvaraa, jos ei ole gigachad: pitää pyyhkäistä oikealle Tinderissä yli 6000 kertaa, että pääsee treffeille. Parikymppisillä yliopistomiehillä on jotain mahdollisuuksia törmätä samanhenkisiin naisiin parhaassa pariutumisiässä, mutta sen jälkeen ne hommat kuivuvat kasaan. Läheisyys ja positiiviset sukupuolisuuden kokemukset toteutuvat tavismiehellä vain parisuhteessa, jos silloinkaan. Naisen voi olla tätä vaikea ymmärtää, koska saa joka päivä kuulla olevansa kaunis ja ihmeellinen, kun taas miehelle on lähinnä negatiivisia torjunnan ja välttelyn kokemuksia tarjolla
Kerro lisää tästä, millä lailla naiset saavat päivittäin kuulla olevansa "kauniita ja ihmeellisiä"?
En tiedä mitä tuo aiempi kirjoittaja tarkoitti, mutta kenties vaikka sitä että jopa naisen tapa pestä hampaitaan nostetaan mediassa ihmeteltäväksi ja ihasteltavaksi asiaksi. Taisipa joku lööpissä sitä ihan ylistääkin.
Harvemmin vastaavaa ihastelua saa lukea miehistä missään asiassa. Sitä en toki tiedä kaipaavatko vastaavaa, mutta miksei koska samanlaisia ihmisiä hekin on.
Tässä tullaan taas tähän mitä itse kaipaa. Jos syystä tai toisesta janoat miehenä alituista palvontaa silloin menisin maahan missä mies halutaan nostaa jalustalle. Eikä edes tarvi mennä kauas. Tallinnasta poispäin (ei Tarto) uskotaan arvoihin. Laivalla pääsee 2h ja lentokoneella 30min.
Sama koskee naisiakin, ymmärtääkseni naiset eivät niinkään kaipaa jatkuvaa palvontaa.
Ettei aivan unohdu! Miehenä muistat sitten vastavuoroisesti palvoa sitä naista.Täh? Mä olen nainen ja se kyllä tuli tuosta ekasta viestistäkin ilmi. Mutta kiitos, sain nyt palasen sitä "miesten kokemusta" josta palstalla puhutaan ja kieltämättä aika vihamieliseltä ja omahyväisen ilkeältä asenne vaikuttaa. Siinä ei tosiaan näytä olevan faktoillakaan mitään merkitystä kun alkaa paasaus omien ennakkoluulojen perusteella.
Tämä kyllä yllätti.
Milloin Suomessa on ollut valloillaan miesten palvontakulttuuri? Tätä tunnutaan kaipaavan vaikka Suomi on aina ollut tasa-arvoinen maa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten puolesta en osaa vastata, mutta itse ainakin nuorena ja heikkoitsetuntoisena kelpuutin käytännössä ihan minkälaisen miehen (pojan) jonka sain ja jonka seurassa edes siedettävästi viihtyi ihan vaan siksi, koska halusin _ja varsinkin piti_ seurustella. Piti olla "aikuinen".
Sitä vaan ajatteli että kyllä tämä tästä vielä hyväksi muuttuu kunhan opitaan tuntemaan eikä pidä heti luovuttaa, kun ei se vaihtamalla parane eikä kukaan ole täydellinen. Oli siis olevinaan niin aikuinen ja ymmärtäväinen..
Koko kaveripiiri myös paini samanlaisten "parisuhteiden" kanssa ja sekin myötävaikutti sitten siihen että pskaa parisuhdetta (seurustelua) ja täysin vääränlaista miestä (poikaa) alkoi pitää ihan normaalina ja että tällaista se nyt vaan on kun elää jonkun kanssa yhdessä. Ettei se parisuhteen kuulukaan olla mitään ruusuilla tanssimista tai mitenkään romanttista vaan sellaista rakkaus on vaan elokuvissa.
Ja tuosta vääristyneestä ajatusmallista on muuten hemmetin hankala oppia pois vaikka samanlaista suhdetta ei halua enää koskaan. Se vaan on jotenkin niin iskostunut normiksi, että sitä antaa uudelle, tervepäiselle tapailukumppanille ihan huomaamatta jonkun signaalin (kun on liian joustava/kompromissitaitoinen) joka taasen saa hänellä varoituskellot soimaan ja/tai kiinnostuksen katoamaan.
Ei ole ihme, että tuollainen ajattelu jää päälle, koska sitä koko ajan vahvistetaan ja syötetään ihmisille niin "asiantuntijoiden" toimesta kuin keskustelupalstoilla "vertaistukena". Koko ajanhan kaikkialta tulee vastaan kaikenlaista "suhde on tahtomista ja kovaa työtä", "huuma ei kestä kuitenkaan", "ei se vaihtamalla parane", "täydellistä kumppania tai suhdetta ei olekaan", "Se Oikea on pelkkää höpönlöpöä, ei sellaista olekaan", jne.
Sitten jos joku hakeekin juuri itselle sopivaa, toivoo suhdetta, jossa kokisi syvää yhteenkuuluvuutta, sielunkumppanuutta ja seksikin toimisi, tällainen leimataan epärealstiseksi haihatteluksi. Vaikka nimenomaan tämä voisi johtaa oikeasti toimivaan suhteeseen.
Ja suhdetta kaipaavalle sinkulle kerrotaan parisuhteessa olevien toimesta kuinka ei pidä olla yhtään harmissaan, koska sinkkuus on parempi kuin p¤ska parisuhde..
Ihan kuin muunlaisia parisuhteita ei olisikaan kuin p¤skoja? Ja miksi nämä pariutuneet ei sitten lähde kävelemään niistä p¤skoista parisuhteistaan vaan päinvastoin pitävät niistä kynsin hampain kiinni?
Toinen on sitten se kuinka parisuhdetta/perhettä kaipaavalle sinkulle julistetaan (esim tälläkin palstalla) ilmeisen voimaantuneiden ikisinkkujen toimesta, että ihminen on jo lähtökohtaisesti täysin vääränlainen ja typerä kun ei osaa nauttia ikisinkkuudestaan ja elämästään, joka on ehdottomasti ihan parasta yksin.
Sinkkuna nimenomaan saatkin kuulla paasausta siitä ettet kelpuuta kivaa kaveriporukan Markoa. Viis siitä ettette ees sovi Markon kanssa yhteen. Markolle tulee pahamieli jne.
Tota toi oli silloin kun vielä asuin vanhalla paikkakunnalla. Samat paasaajat järkkäsi pariskuntien iltamia joihin pääsi vain parit.
Vierailija kirjoitti:
Tapailin vuosia sitten naista, jolla voi sanoa olleen pinnalliset arvot. Oli vaihtanut juuri puhelinnumeroaan ja pyytäessäni häneltä uutta, hän pyysi minulta paperia, johon voisi sen kirjoittaa. En löytänyt sillä hetkellä itseltäni muuta paperia kuin pankkiautomaatin kuitin, jonka sitten annoin hänelle tyhjä puoli ylöspäin. Nainen tietenkin käänsi kuitin ja katsoi tarkkaan tilini saldon, ennenkuin kirjoitti uuden puhelinnumeronsa.
Nähtävästi saldo oli riittävä.
Pidätkö siis rahojasi käyttötilillä?
Mun mies on sellainen, ettei hänellä ole mitään erityisiä kiinnostuksen kohteita tai harrastuksia. Mutta hän on todella yleisälykäs ja miellyttävää keskusteluseuraa ihan mistä asiasta vaan silti.