Lue keskustelun säännöt.
Miksi mies voisi alkaa parisuhteeseen, jossa ei ole mitään yhteistä mielenkiinnon kohdetta?
21.10.2021 |
Jos ei tarvitse edes puhua omista harrastuksistaan tai mielenkiinnon kohteistaan puolison kanssa saati jakaa niitä? Miten ihmeessä tuollainen suhde toimisi? Näin ensitreffit alttarille ketjun innoittamana.
Kommentit (86)
Ei puolisoilla ole pakko olla varsinaisesti yhteisiä harrastuksia tai kiinnostusten kohteita. Mutta puolisoilla olisi hyvä olla kyky keskustella myös sellaisista asioista jotka eivät ole hänen ensisijaisia kiinnostuksen kohteitaan ja lisäksi myötäelämisen kykyä niin että osaa mennä mukaan puolisonsa iloon ja innostukseen esim. harrastuksista.
Ei meillä ole mieheni kanssa mitään yhteisiä harrastuksia. Mutta pystymme silti keskustelemaan niistä toistemme kanssa niin että molemmilla on mukavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, länsimaissa ja erityisesti pohjoismaissa parisuhdetta ajatellaan tuollaisena kaveruus-kumppanuutena. Mutta etelämpänä ja idempänä miehillä on oma elämänsä, naisilla omansa. Ei tosiaan ole mitään yhteisiä harrastuksia. Lapsetkin ovat enimmälti äitinsä ja naispuolisten sukulaisten hoidossa ja vastuulla.
Kummasti se sukupuolten välinen vetovoima riittää pitämään pariskunnan yhdessä.
Ja tahto pysyä, kun kerran on yhteen menty. Järkiliitto, josta kumpikin saa itselleen ja hyötyy, tavalla tai toisella.Ihan sama kuin asuisi kämppiksen kanssa tai kommuunissa. Minulle ei kelpaa parisuhteeksi se, että yhdessä asumalla saadaan kuluja pienemmäksi.
Ja tuo on pahempi järjestely kuin kämppis, koska lisäksi on velvollinen tarjoamaan kehonsa toisen käyttöön säännöllisesti, oli sitten mitään henkistä yhteyttä tai ei. Ei ole todellakaan sen arvoista pilata oma suhteensa seksiin jossain puolivillaisessa hyötysuhteessa kun voi olla yksin paljon tyytyväisempi.
Velvollisuutta ei onneksi ole, joten jos puolison kanssa ei seksiä halua, sitä ei tarvitse harrastaa. Jos puoliso kuitenkin haluaisi mekaanista suoritusta, niin toisen kieltäytyminen vaikuttaa heti kodin ilmapiiriin negatiivisesti. Kyseessä on silloin todella huono parisuhde ja ero on vain ajan kysymys.
Toki mitään lain määräämää pakkoa ei ole, mutta jos ei tuohon suostu niin siitä on seurauksia ennemmin tai myöhemmin.
En ymmärrä miksei samalla innolla vaadita henkistä läheisyyttä, se on aina vain "täytyy olla fyysisesti läheinen tai muuten suhde kuihtuu", vaikka niin se kuihtuu myös siitä kun ei ole mitään yhteistä eikä oikein puhutakaan. Yhtä lailla siitä tulee sitten vain joku fwb-suhde.
-Koska sekin voi riittää, että toinen on kiinnostunut kuuntelemaan, ymmärtämään ja tukemaan toista tämän omissa projekteissa ja harrastuksissa
-Ei synny kilpailuasetelmaa tai kateutta yhtä helposti, kun ei tehdä ihan samoja asioita
-Miehellä ei ole valinnanvaraa, jos ei ole gigachad: pitää pyyhkäistä oikealle Tinderissä yli 6000 kertaa, että pääsee treffeille. Parikymppisillä yliopistomiehillä on jotain mahdollisuuksia törmätä samanhenkisiin naisiin parhaassa pariutumisiässä, mutta sen jälkeen ne hommat kuivuvat kasaan. Läheisyys ja positiiviset sukupuolisuuden kokemukset toteutuvat tavismiehellä vain parisuhteessa, jos silloinkaan. Naisen voi olla tätä vaikea ymmärtää, koska saa joka päivä kuulla olevansa kaunis ja ihmeellinen, kun taas miehelle on lähinnä negatiivisia torjunnan ja välttelyn kokemuksia tarjolla
Vierailija kirjoitti:
mistä te yliopiston käyneet paremmat av mammat haluatte keskustella miehen kanssa?
Mielellään monenlaisista asioista, niin kuin ystävienkin kanssa.
En esimerkiksi enää jaksaisi miestä joka ei tiedä muusta kuin suunnilleen siitä omasta kiinnostuksenkohteestaan kuten jokin urheilulaji, eikä siis yhtään seuraa maailman tapahtumia. Kun puhuu jostain juuri meneillään olevasta asiasta ja toinen ei ole kuullutkaan eikä kiinnostakaan, se on erittäin ikävystyttävää. En tiedä mitä tällaiset ihmiset normaalisti puhuvat kumppaneidensa tai edes kavereidensa kanssa, ehkä sitten lähinnä arkipäivän asioita? Itse en jaksa puhua pelkästään niistä.
Vierailija kirjoitti:
-Koska sekin voi riittää, että toinen on kiinnostunut kuuntelemaan, ymmärtämään ja tukemaan toista tämän omissa projekteissa ja harrastuksissa
-Ei synny kilpailuasetelmaa tai kateutta yhtä helposti, kun ei tehdä ihan samoja asioita
-Miehellä ei ole valinnanvaraa, jos ei ole gigachad: pitää pyyhkäistä oikealle Tinderissä yli 6000 kertaa, että pääsee treffeille. Parikymppisillä yliopistomiehillä on jotain mahdollisuuksia törmätä samanhenkisiin naisiin parhaassa pariutumisiässä, mutta sen jälkeen ne hommat kuivuvat kasaan. Läheisyys ja positiiviset sukupuolisuuden kokemukset toteutuvat tavismiehellä vain parisuhteessa, jos silloinkaan. Naisen voi olla tätä vaikea ymmärtää, koska saa joka päivä kuulla olevansa kaunis ja ihmeellinen, kun taas miehelle on lähinnä negatiivisia torjunnan ja välttelyn kokemuksia tarjolla
Kuule, jos mies kehuu naista vain pllunsaanti tavoitteena, niin siinä ei ole mitään positiivista. Kyseessä on vain tyhjää puhetta, josta ei ole mitään iloa. Ihan sama, jos joku nainen kehuu sinua, mutta haluaa sinulta vain ravintolareissun ja renkaitten vaihdon. Ettei vaan tule hyväksikäytetty olo?
Moni nainen, niin minäkin, miettii lasten kasvaessa, että miten parisuhteen käy, kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa. Ilokseni huomasin, että meillä juteltavaa riittää ja toisen seurassa on mukava olla. Oma mies on kyllä puheliasta tyyppiä ja se on kiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehiä siis kiinnostaa vaurauteen perustuva liitto?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, länsimaissa ja erityisesti pohjoismaissa parisuhdetta ajatellaan tuollaisena kaveruus-kumppanuutena. Mutta etelämpänä ja idempänä miehillä on oma elämänsä, naisilla omansa. Ei tosiaan ole mitään yhteisiä harrastuksia. Lapsetkin ovat enimmälti äitinsä ja naispuolisten sukulaisten hoidossa ja vastuulla.
Kummasti se sukupuolten välinen vetovoima riittää pitämään pariskunnan yhdessä.
Ja tahto pysyä, kun kerran on yhteen menty. Järkiliitto, josta kumpikin saa itselleen ja hyötyy, tavalla tai toisella.No silloinhan kannattaa suunnata itään, jos mielii päästä järkiliittoon. Järkiliitossa miehen täytyy yrittää pysyä leivänsyrjässä kiinni.
Nykyaikana myös naiset käyvät työssä ja heillä on aktiivista elämää myös perheen ulkopuolella. Olen asunut Etelä-Euroopassa lähes 15 vuotta, ja siellä nähnyt sen sikäläisen "normaalin" parisuhteen. Yhteen mennään ehkä rakkaudesta, ehkä sukujen myötävaikutuksella, mutta olennaista on, että liittoon suhtaudutaan ainutkertaisena, ja sen eteen ollan valmiit panostamaan. Ei tulisi kuuloonkaan, että mies vain pelailee tieskalla kaiken vapaa-aikansa, tai kieltäytyy osallistumasta lasten kustannuksiin!
Siellä miehen on osoitettava olevansa Mies ottamalla vastuu perheestään. Ja nainen ymmärtää arvostaa tätä.
Disclaimer: tietysti missä vain on poikkeuksia; on alkoholismia, väkivaltaa, mt-ongelmia, rahapulaa jne jne, mutta ajatus perheestä/parisuhteesta (vaikka ilman lapsia) pysyvänä sopimuksena on se normi, ja se otetaan tosissaan. Jos tulee hämminkiä, sukulaisetkin voivat osallistua asioiden selvittämiseen. Omasta mielestäni tämä on hieno juttu, ettei parisuhteen osapuoli jää yksin ongelmissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
-Koska sekin voi riittää, että toinen on kiinnostunut kuuntelemaan, ymmärtämään ja tukemaan toista tämän omissa projekteissa ja harrastuksissa
-Ei synny kilpailuasetelmaa tai kateutta yhtä helposti, kun ei tehdä ihan samoja asioita
-Miehellä ei ole valinnanvaraa, jos ei ole gigachad: pitää pyyhkäistä oikealle Tinderissä yli 6000 kertaa, että pääsee treffeille. Parikymppisillä yliopistomiehillä on jotain mahdollisuuksia törmätä samanhenkisiin naisiin parhaassa pariutumisiässä, mutta sen jälkeen ne hommat kuivuvat kasaan. Läheisyys ja positiiviset sukupuolisuuden kokemukset toteutuvat tavismiehellä vain parisuhteessa, jos silloinkaan. Naisen voi olla tätä vaikea ymmärtää, koska saa joka päivä kuulla olevansa kaunis ja ihmeellinen, kun taas miehelle on lähinnä negatiivisia torjunnan ja välttelyn kokemuksia tarjolla
Miika?
🤭
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
-Koska sekin voi riittää, että toinen on kiinnostunut kuuntelemaan, ymmärtämään ja tukemaan toista tämän omissa projekteissa ja harrastuksissa
-Ei synny kilpailuasetelmaa tai kateutta yhtä helposti, kun ei tehdä ihan samoja asioita
-Miehellä ei ole valinnanvaraa, jos ei ole gigachad: pitää pyyhkäistä oikealle Tinderissä yli 6000 kertaa, että pääsee treffeille. Parikymppisillä yliopistomiehillä on jotain mahdollisuuksia törmätä samanhenkisiin naisiin parhaassa pariutumisiässä, mutta sen jälkeen ne hommat kuivuvat kasaan. Läheisyys ja positiiviset sukupuolisuuden kokemukset toteutuvat tavismiehellä vain parisuhteessa, jos silloinkaan. Naisen voi olla tätä vaikea ymmärtää, koska saa joka päivä kuulla olevansa kaunis ja ihmeellinen, kun taas miehelle on lähinnä negatiivisia torjunnan ja välttelyn kokemuksia tarjolla
Miksihän se tällaisissa suhteissa tuntuu olevan lähes aina nainen joka on kiinnostunut kuuntelemaan, tukemaan ja ymmärtämään toisen projekteja.
Tinderissä on enemmän miehiä, yllätys. Naisten on sieltä sen verran vaikea löytää muita kuin jotain ruinaajia jotka muuttuvat viimeistään parin viestin jälkeen seksistisiksi.
Enkä tiedä missä maailmassa naiset saavat kuulla olevansa kauniita ja ihmeellisiä edes joka vuosi, elleivät ole parisuhteessa. Kummallinen myytti joka perustuu... kateuteen naisia kohtaan? Ei ainakaan mihinkään oikeaan tietoon siitä millaista on olla nainen.
Ellei tuolla "saavat kuulla olevansa kauniita ja ihmeellisiä" sitten tarkoita että jossain kadulla huudellaan perään tai baarissa kähmitään, mitä joissain maissa tapahtuukin varmaan joka päivä ja se on pelottavaa, ei imartelevaa.
Vierailija kirjoitti:
-Koska sekin voi riittää, että toinen on kiinnostunut kuuntelemaan, ymmärtämään ja tukemaan toista tämän omissa projekteissa ja harrastuksissa
-Ei synny kilpailuasetelmaa tai kateutta yhtä helposti, kun ei tehdä ihan samoja asioita
-Miehellä ei ole valinnanvaraa, jos ei ole gigachad: pitää pyyhkäistä oikealle Tinderissä yli 6000 kertaa, että pääsee treffeille. Parikymppisillä yliopistomiehillä on jotain mahdollisuuksia törmätä samanhenkisiin naisiin parhaassa pariutumisiässä, mutta sen jälkeen ne hommat kuivuvat kasaan. Läheisyys ja positiiviset sukupuolisuuden kokemukset toteutuvat tavismiehellä vain parisuhteessa, jos silloinkaan. Naisen voi olla tätä vaikea ymmärtää, koska saa joka päivä kuulla olevansa kaunis ja ihmeellinen, kun taas miehelle on lähinnä negatiivisia torjunnan ja välttelyn kokemuksia tarjolla
Kerro lisää tästä, millä lailla naiset saavat päivittäin kuulla olevansa "kauniita ja ihmeellisiä"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen yhden pariskunnan jossa nainen on idästä ja tällä pariskunnalla nimenomaan on yhteisiä kiinnostuksenkohteita. Pitävät toistensa seurasta ja viettävätkin siksi aikaa yhdessä esimerkiksi marjastaen ja mökkeillen.
En ymmärrä miksi olla jonkun kanssa, oli sitten suomalainen tai muunmaalainen, jos yhdessäolo perustuu vain vaihdantatalouteen. Kuulostaa surkealta.
Vierailija kirjoitti:
-Koska sekin voi riittää, että toinen on kiinnostunut kuuntelemaan, ymmärtämään ja tukemaan toista tämän omissa projekteissa ja harrastuksissa
-Ei synny kilpailuasetelmaa tai kateutta yhtä helposti, kun ei tehdä ihan samoja asioita
-Miehellä ei ole valinnanvaraa, jos ei ole gigachad: pitää pyyhkäistä oikealle Tinderissä yli 6000 kertaa, että pääsee treffeille. Parikymppisillä yliopistomiehillä on jotain mahdollisuuksia törmätä samanhenkisiin naisiin parhaassa pariutumisiässä, mutta sen jälkeen ne hommat kuivuvat kasaan. Läheisyys ja positiiviset sukupuolisuuden kokemukset toteutuvat tavismiehellä vain parisuhteessa, jos silloinkaan. Naisen voi olla tätä vaikea ymmärtää, koska saa joka päivä kuulla olevansa kaunis ja ihmeellinen, kun taas miehelle on lähinnä negatiivisia torjunnan ja välttelyn kokemuksia tarjolla
Mitä te saatte tämän saman pskn toistelemisesta tuhansia ja taas tuhansia kertoja? Minä olen sinkkuna harrastanut paljon irtosuhteita ja tiedän erinomaisen hyvin, että ne baarista pokatut miehet olivat totaalisen tavallisia miehiä, niitä joita nimitän keravan keijoiksi, vaikka Keravalla en asu(nut)kaan. Lyhyitä, pitkiä, vaaleita, ristiverisiä, pyöreitä, normaalipainoisia... Ainoa, mikä heitä yhdisti oli se, että ensinnäkin he olivat paikalla ja toiseksi se, että he olivat hauskoja. Sosiaalisia, hauskoja tyyppejä, jotka muodossa tai toisessa tekivät aloitteen (ja ennen kuin joku alkaa paasata miesten velvollisuudesta tehdä aloite, huomautan että "muodossa tai toisessa"; meillä neuronormaaleilla se aloite on monen pienen, hienovaraisen tapahtuman summa, joka alkaa usein katseesta ja hymystä).
Mutta kai se jotain tyydytystä tuottaa, kun ihminen, joka ei edes itse ole siellä baarissa tapahtumia seuraamassa, jankuttaa gigaleukaisista lentäjäkirurgeista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jännä että aina otetaan aina useammin rikkoutuvat avioliitot esimeriksi kuinka "liberaaleissa" maissa on jotenkin epäonnistuttu parisuhteissa.
Eihän tuo itsessään mikään epäonnistuminen ole, ehkä päinvastoin. Täällä ensinnäkin saa erota avioliitosta mikä on hyvä juttu. Toisekseen ei koeta tarvetta roikkua toimimattomassa ja onnettomaksi tekevässä liitossa näön vuoksi. Joissakin maissa liiton osapuolet ovat yhdessä ihan vain käytännön järjestelyjen vuoksi, miksi se nähdään onnistumisena?
Tuo ajattelu toimii vain jos näkee kumppanin hyödykkeenä jolta saa palveluksia, eikä halua liittoa siksi että rakastaisi tai edes pitäisi kumppanistaan ihmisenä. Tämä jälkimmäinen on kuitenkin monen toive länsimaissa, joissa ei tarvitse naida jotakuta toimeentulon tai palvelusten takia.
Käsityksesi muunlaisista parisuhteista on kovin mekanistinen. Ja olet antanut takoa kalloosi käsityksen siitä, millainen oikea ja hyvä parisuhde on.
Totuus eli käytäntö onkin sitten muuta: alkuinnostuksen jälkeen löydät itsesi eoätyydyttävästä suhteesta.
Suomessakn ne ovat lähinnä naiset, jotka haluavat paljon yhteisiä juttuja, miehille riittää se nainen ilman juttuja. 😁
Minkä takia miehet eivät vain mene itselleen mieluisiin maihin? Aina jäädään tänne höpöttäämään gigoista ja gagoista.
Miesten puolesta en osaa vastata, mutta itse ainakin nuorena ja heikkoitsetuntoisena kelpuutin käytännössä ihan minkälaisen miehen (pojan) jonka sain ja jonka seurassa edes siedettävästi viihtyi ihan vaan siksi, koska halusin _ja varsinkin piti_ seurustella. Piti olla "aikuinen".
Sitä vaan ajatteli että kyllä tämä tästä vielä hyväksi muuttuu kunhan opitaan tuntemaan eikä pidä heti luovuttaa, kun ei se vaihtamalla parane eikä kukaan ole täydellinen. Oli siis olevinaan niin aikuinen ja ymmärtäväinen..
Koko kaveripiiri myös paini samanlaisten "parisuhteiden" kanssa ja sekin myötävaikutti sitten siihen että pskaa parisuhdetta (seurustelua) ja täysin vääränlaista miestä (poikaa) alkoi pitää ihan normaalina ja että tällaista se nyt vaan on kun elää jonkun kanssa yhdessä. Ettei se parisuhteen kuulukaan olla mitään ruusuilla tanssimista tai mitenkään romanttista vaan sellaista rakkaus on vaan elokuvissa.
Ja tuosta vääristyneestä ajatusmallista on muuten hemmetin hankala oppia pois vaikka samanlaista suhdetta ei halua enää koskaan. Se vaan on jotenkin niin iskostunut normiksi, että sitä antaa uudelle, tervepäiselle tapailukumppanille ihan huomaamatta jonkun signaalin (kun on liian joustava/kompromissitaitoinen) joka taasen saa hänellä varoituskellot soimaan ja/tai kiinnostuksen katoamaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos mielenkiinnon kohteena on se nainen? Onko siinä jotain vikaa?
Ainoastaan obsessiivisuus. Se on sairasta.
Vierailija kirjoitti:
Minkä takia miehet eivät vain mene itselleen mieluisiin maihin? Aina jäädään tänne höpöttäämään gigoista ja gagoista.
Koska peräkamarin urpot eivät uskalla poistua huoneistaan.
Oli meillä seksi, mutta kun tuli lapset ja seksi jäi pariin kertaan viikossa niin huh. Huomasin että eihän meillä ole mitään mitä yhdessä tehdä tai mistä puhua. Enää on vain ydinperhe ja koti johon kummallakaan ei yksin mahdollisuutta
Tämä kuulostaakin ihanteelliselta, mutta harvoin onnistuu.
Tärkeintä olisi kumminkin, että kumpikin tunnistaa tunteensa ja osaa eritellä käytöstään, jolloin yhdessäelämisen solmukohdissa on mahdollista keskustella.
Parisuhdepuhuminen on hyvästä, vaikka maailmanpolitiikasta tai tieteen saavutuksista juttelisi jonkun muun kanssa.