Lue keskustelun säännöt.
Ulkosuomalaiset! Toivoisitteko lapsellenne asuinmaanne vai suomalaista puolisoa?
21.12.2014 |
Otsikossa kysymys. Perusteluja myös kiitos!
Aihe tuli itselläni esiin mieheni sukulaisten keskuudessa ja oma ensiajatukseni oli, että suomalainen totta kai. Mutta enhän sitä siinä kehdannut sanoa.
Mites muilla?
Kommentit (27)
[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 00:25"]
Asutaan USAssa ja taalla on suomalaiset sulhaskandidaatit vahissa :D. Sitapaitsi tytar ei puhu suomea eika isansakaan joten pitaisi loytya aika sujuvapuheinen mies joka myos tuntisi kulttuurin.
[/quote]
Miksi et ole opettanut lapsellesi suomen kieltä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 00:25"]Asutaan USAssa ja taalla on suomalaiset sulhaskandidaatit vahissa :D. Sitapaitsi tytar ei puhu suomea eika isansakaan joten pitaisi loytya aika sujuvapuheinen mies joka myos tuntisi kulttuurin.
[/quote]
Mrfixit2000. Osaa sujuvasti sekä suomea että englantia. Ai niin, mutta hän asuukin kanadan puolella..
Mä en nyt kyllä oikein ymmärtänyt kysymystä.. Asutaan ulkomailla, olemme siis ulkosuomalaisia. Minä olen suomalainen, mieheni on suomalainen ja lapsemme ovat suomalaisia. Kotimaamme on Suomi johon palaamme muutaman vuoden sisällä.
[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 07:42"]
Mä en nyt kyllä oikein ymmärtänyt kysymystä.. Asutaan ulkomailla, olemme siis ulkosuomalaisia. Minä olen suomalainen, mieheni on suomalainen ja lapsemme ovat suomalaisia. Kotimaamme on Suomi johon palaamme muutaman vuoden sisällä.
[/quote]
Kyllä sä varmaan tajusit kysymyksen. Olen ihan varma.
[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 07:37"]
[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 00:25"]
Asutaan USAssa ja taalla on suomalaiset sulhaskandidaatit vahissa :D. Sitapaitsi tytar ei puhu suomea eika isansakaan joten pitaisi loytya aika sujuvapuheinen mies joka myos tuntisi kulttuurin.
[/quote]
Miksi et ole opettanut lapsellesi suomen kieltä?
[/quote] Miksi olisin, ihan turha taito.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teini tapailee täällä paikallista poikaa ja mukavalta tuo vaikuttaa. Suomalaiset ovat vähissä Uudessa-Seelannissa, varsinkin teini-ikäiset!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin kansalaisuutta tärkeämpää on se, että on juuri se oikea lapselleni. Sitenhän minäkin oman puolisoni valitsin. Mutta jotenkin täkäläisillä nuorilla miehillä on hurjan paljon paremmat käytöstavat kuin suomalaisilla, mutta sehän ei ole perusta parinmuodostamiselle :D.
Ihan sama. Kansalaisuudella ei väliä. Veikkaan, että pojat aikanaan päätyvät espanjalaisiin naisiin. Tai, jos Suomessa vietettynä armeija-aikana löytävätkin suomalaisen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole yhtään mitään väliä jos on muuten kunnollinen ihminen, ja tyttäreni viihtyy hänen kanssaan.
[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 08:25"]
[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 07:37"]
[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 00:25"]
Asutaan USAssa ja taalla on suomalaiset sulhaskandidaatit vahissa :D. Sitapaitsi tytar ei puhu suomea eika isansakaan joten pitaisi loytya aika sujuvapuheinen mies joka myos tuntisi kulttuurin.
[/quote]
Miksi et ole opettanut lapsellesi suomen kieltä?
[/quote] Miksi olisin, ihan turha taito.
[/quote]
Aaa, tämä taisi olla se, joka ei tajunnut mitä eroa on, puhuuko lapselleen omaa äidinkieltä vai opittua kieltä.
Ap:n kysymykseen sama vastaus kuin kakkosella. Ei ole puolison kansalaisuudella minulle merkitystä, luonteella on. Eikä valinta tietenkään ole aikanaan minun, vaan lapseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä, että suomalainen! oli siis ensireaktioni, miettimättä sen enempää. Totta kai on tärkeintä, että puoliso on rakastava, kunnioittava, hyvä lapselleni. Mutta silti toivoisin myös suomalaista itsenäisyyttä, työteliäisyyttä, sisua, suoruutta, rehellisyyttä...
Minusta siis asuinmaamme Italian (nuoret) naiset ovat kiukuttelevia, high maintenance -tyttöystäviä, vaativat miestä tarjoamaan kaiken, ostamaan tytölle kalliita lahjoja, silti pyörittelevät montaa miestä... Ura tai itsensä kehittäminen ei ole ollenkaan niin tärkeää kuin muoti, vaatteet, hiukset, kynnet tiptop. Siihen pakettiin metsästäisivät mielellään pitkän, vaalean ja komean yliopistossa opiskelevan poikani, todellisesta rakkaudesta ja välittämisestä viis... Äitinä huolissani, poika ansaitsisi parempaa. Olen yrittänyt puhua, että lähtisi Suomeen opiskelemaan, mutta ei vielä ole lämmennyt.
-ap
Ei ole mitään väliä. Todennäköisempänä pidän ettei suomalaista puolisoa tule, jos ei sitten takaisin Suomeen muuteta. Mistäpä niitä suomalaisia Espanjassa asuessa löytäisi. Enkä minä mitenkään pidä suomalaisia sen parempina (tai huonompina) kuin paikallisiakaan, joten ei ole mitään mieltymystä sen suhteen että pitäisi suomalainen löytää. Oma puolisoni on muuten espanjalainen ja lapsetkin siis puoliksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aivan sama. olen niin rasisti, että toivon ettei nai muslimia. eikä varmaan naikaan.
Suomalaisen, koska kieli. Mutta eipa silla oikeastaan kai niin valia ole. Lapsistani oikeastaan vain yksi (tytar) puhuu sujuvaa suomea, vaikka olenkin aina sita heille puhunut, ihan vauvasta asti. Pojilta se on alkanut unohtumaan, koska koko muu maailma minua lukuunottamatta heidan ymparillaan on englanninkielinen. :-/ He kylla ymmartavat viela puhetta oikein hyvin, mutta muuten suomenkielentaito on todella alkanut varhaisteini-iassa katoamaan ihan silmissa. Harmittaa.
[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 09:25"]
Tämä, että suomalainen! oli siis ensireaktioni, miettimättä sen enempää. Totta kai on tärkeintä, että puoliso on rakastava, kunnioittava, hyvä lapselleni. Mutta silti toivoisin myös suomalaista itsenäisyyttä, työteliäisyyttä, sisua, suoruutta, rehellisyyttä... Minusta siis asuinmaamme Italian (nuoret) naiset ovat kiukuttelevia, high maintenance -tyttöystäviä, vaativat miestä tarjoamaan kaiken, ostamaan tytölle kalliita lahjoja, silti pyörittelevät montaa miestä... Ura tai itsensä kehittäminen ei ole ollenkaan niin tärkeää kuin muoti, vaatteet, hiukset, kynnet tiptop. Siihen pakettiin metsästäisivät mielellään pitkän, vaalean ja komean yliopistossa opiskelevan poikani, todellisesta rakkaudesta ja välittämisestä viis... Äitinä huolissani, poika ansaitsisi parempaa. Olen yrittänyt puhua, että lähtisi Suomeen opiskelemaan, mutta ei vielä ole lämmennyt. -ap
[/quote]
Nuo kuvitellut suomalaisten ominaisuudet ovat vain jotain kansallisromanttista hömppää eikä mitään todellisia ominaisuuksia. Ei Suomi olisi täynnä yksinhuoltajia, jos ihmiset olisivat suoraselkäisiä ja rehellisiä, monet miehet pakenee vastuuta. Etelä-Euroopassa on perhearvot kunnossa. Ja niin miehen kuuluukin tarjota, et ole ilmeisesti itse saanut nauttia sellaisesta kohtelusta, hyvä että siellä osataan. Ei se sun poikasi siinä varmaan mitään häviä, jos saa paikallisen naisen, joka opettaa, miten naisia kuuluu kohdella.
On ap:lla aikamoinen kuva italialaisista naisista. Olen itse italialaissyntyinen suomalaisen miehen vaimo ja minusta näyttää melko ennakkoluuloiselta yleistää "kiukuttelevia, high maintenance -tyttöystäviä, vaativat miestä tarjoamaan kaiken, ostamaan tytölle kalliita lahjoja, silti pyörittelevät montaa miestä." En ole sinänsä yllättynyt, minullakin ensimmäisiä sanoja mitä opin suomen kielestä oli "leipäsusi", miksi naapurit minua kutsuivat kun olin äitiyslomalla enkä siis töissä: ikävä ulkomaalainen huijannut hyvän suomalaisen miehen itseään ja lapsiaan elättämään!
Pissiksiä ja pelinaisia on taatusti olemassa, sekä Suomessa että Italiassa, ja yleisempää pinnallisuus on nuorissa kuin vähän kypsemmissä naisissa, mutta molemmissa maissa on myös järkeviä, rauhallisia, hyvillä perusarvoilla varustettuja nuoriakin naisia. Jos poikasi sellaista etsii, niin eiköhän osaa jättää playerit joko kokonaan väliin tai vain nuoruuden lyhytaikaiseksi seikkailuksi.
En ole tätä ajatellutkaan ennen. Miehen kanssa siis olemme "erimaalaisia" ja asumme kolmannessa maassa. Lapsilla kaksi kotikieltä, suomi vahvempi, koulussa sitten puhuvat paikallista kieltä. Ainakin nyt tuntuisi kummalliselta, jos he löytäisivät nykyisestä asuinmaastamme suomalaisen kumppanin. Mutta nyt tuli mieleeni, että mitähän kieltä heidän pitäisi puhua lapsilleen, kun ovat kaksikielisiä. Onko mulla mitään oikeutta edes toivoa, että puhuisivat suomea omille lapsilleen, eihän se nyt ole reilua mun miestä ja hänen kulttuuriaan kohtaan. Tavallaan siis voisin toivoa, että löytäisivät saman maalaisen miehen kuin isänsä on, jotta kielikysymys ei tulisi niin esille.
Mutta vastauksena varsinaiseen kysymykseen: En oikeastaan toivo, että löytävät suomalaisen miehen, ovat ne yleensä sellaisia jörriköitä, juomatavat ovat huonot, eivät osaa käyttäytyä, tuijottavat nurkkiin eivätkä edes tervehdi. Nykyisessä asuinmaassammekin olen aika järkyttynyt suomalaisten miesten käytöstavoista: muutamaa poikkeusta lukuunottamatta eivät todellakaan osaa edes tervehtiä! Ei suju ystävällinen rupattelu jne. Ja hymyä nyt on turha edes toivoa. Ja nyt siis puhutaan koulutetuista ihmisistä, jotka eivät ihan ensimmäistä kertaa ole ulkomailla.
Toivotaan, että poika sen järkevän, fiksun ja vähemmän pinnallisen, vaikka sitten paikallisenkin, tyttöystävän löytäisi. Nyt siis osa ennakkoluuloistani on ihan poikani ex-tyttöystävien aiheuttamia... Poika osaa kyllä hemmotella naisia ja on muutenkin helläsydäminen ja kiltti. Toistaiseksi ei onneksi ole antanut kenekään käyttää hyväkseen, vaikka äidillä vähän sellainen pelko onkin ollut, kun tuota touhua on katsellut.
Minusta sellainen kunnollinen, jalat-maassa oleva, omaakin uraa luova suomalainen tyttö saisi tästä pojasta aikamoisen aarteen! ;) Tämä suomalais-italialainen mies kun osaa itsekin pestä pyykkiä ja tehdä ruokaa, ei tarvitsisi pelkkää tyhjäpäistä kainalonkoristetta tai tiskirätti kädessä juoksevaa kodinhengetärtä.
-ap
Minä ja mies ollaan eri maista ja asutaan kolmannessa maassa :P