IL: Näkökulma: Ensitreffit alttarilla herätti ihmetyksen – miksi tavallinen perusmies ei kelpaa nykynaiselle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut vanhojapiikoja suvussa kummallakin puolella. Yksikin eli 100-vuotiaaksi ja kukaan naimisissa olleista naisista ei ole elänyt. Eivät kaikki ennenkään huolinut rupumiehiä ja se saattoi olla heille hyvä päätös, vaikkei yhteiskunnan normeihin sopinutkaan.

Onko Karl ja Miika teistä oikeasti rupumiehiä?

En nyt välttämättä tarkoita juuri heitä, mutta ihan yleisesti tavallinen mies vain saattaa olla tasolta tavallista naista alempana ajatellen, mitä hän tuo parisuhteeseen. Parisuhde lisää tutkitusti miesten onnellisuutta enemmän kuin naisten.

Mitä se tavisnainen oikein tuo? Monesti pienemmän palkan.

1) Naisten keskipalkka on Suomessa pienempi, kuin miesten

2) Kuka käskee miestä valitsemaan naisen, jolla on pienempi palkka, ei kukasn, oma valinta. Te miehet voitte valita myös naisen, jolla on suuremoi palkka.

Luuletko, että miehet voi valita useiden naisten joukosta ?

Sinä jotenkin kuvittelet, että naisilla on edessään rivi halukkaita miehiä, joista valita? Kuule, nyt tulee sulle tajunnan räjäyttävää infoa: Kyllä ne miesehdokkaat naisillekin tulevat peräkkäin, eivät ryppäissä. Näin pääsee käymään, kun ei tartu ensimmäiseen tarjokkaaseen. Miestenkin kannattaa vähän odottaa ja katsella, niin ei tarvitse itkeä että piti tyytyä. Ei tarvitse ellei halua.

On totta ettei ainakaan tule kovin usein ryppäissä, vaan peräkkäin. Ero on siinä että tavisnaisille tulee ehdokkaita säännöllisen epäsäännöllisesti. Tavismies saattaa kulkea vuosikausia ilman ensimmäistäkään ehdokasta. Siitä ajattelumalli tulee, että naisilla on valinnanvaraa

Olen siis itse mies, ja ehkä kerran kolmessa vuodessa tulee vastaan joku nainen joka herättää kiinnostukseni, pakit olen saanut joka kerta tähän asti. Minulla ei ole "rimaa" mitä laskea, ei ole missään tapauksessa siitä kiinni, vaan jotkut naiset herättää mielenkiintoa, ja suurin osa ei. En aio "tyytyä" 

Eri

Minä olen, ainakin omasta mielestäni, hyvin tavisnainen. 16 vuoteen ei ole tullut vastaan yhtään ehdokasta, jos paria spurgua ei lasketa. En tosin harrasta Tinderiä enkä muitakaan sovelluksia, sillä minusta ne ovat pinnallisia ja turhanpäiväisiä minun persoonalleni.

Sisareni on 35-vuotias, edelleen sinkku. Ei ole seurustellut koskaan. Eläimiä rakastava perinteinen maatalon emäntä, jonka kanssa olisi rauhallinen suhde.

Miesten omaa höpöhöpö-pajatusta, että naisille tulee liukuhihnalla miehiä vastaan vain, koska he ovat naisia. Miehiä hihnalla, joille naiset sitten vaan nyrpistävät nenäänsä, kun mies ei kohtaa ketään koskaan ikinä missään milloinkaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä uskon että on aika vaikeaa tuntea vetovoimaa sellaista miestä kohtaan, joka on älyttömän epävarma itsestään, ja uskoo olevansa henkilö jota naiset eivät halua. Siitä tulee itseään toteuttava ennakko-oletus, sillä mies pyrkii jatkuvasti etsimään naisen käytöksestä merkkejä siitä että nainen ei halua häntä.

Sellaisen ihmisen lähelle ei pääse, yhteyttä ei synny, eikä siksi myöskään vetovoimaa.

Nuorena tapasin ihanan miehen, josta pidin heti. Mies oli kaiken puolin kiva, mutta järkyttävän epävarma ja huonoitsetuntoinen. Käänsi kaiken sanomisen negatiiviseksi ja kaikki kehut otti vitsinä. Tyyliin kun kehuin häntä komeaksi, hän vastasi, että "Joo, yhtä komee kuin kasa ruttoisia apinoita."

Kyllä karisi nopeasti mielenkiinto ja innostus, kun toinen väänsi vastaan kaikessa. Mies tietysti sai tästä taas yhden todisteen, että hän on liian ruma kellekään naiselle, vaikka mitään muuta rumaa ei ollut kuin kykenemättömyys ottaa kehuja vastaan ja uskoa, että  en minä naisena hänelle valehtele, jos pidän häntä komeana.

Hänelle selkeästi oli tärkeämpää olla oikeassa asenteensa kanssa kuin kehittyä itsevarmaksi edes pienin askelin.

Vierailija kirjoitti:

Avioliiton pitäisi olla pyhä, Miehen ja naisen välinen avioliitto,ei tuollainen feikki show jossa tuiki tuntemattomat yrittää leikkiä puolisoita toisilleen.

Yhteiskunnallisesti avioliitto on vain ja ainoastaan juridinen sopimus. Tässä ohjelmassa siihen ei kai ole koskaan liitetty mitään muita ominaisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun henkilökemiat puuttuu, kaikki puuttuu. Toimittaja on hyvin naivi, jos ei ymmärrä, että asiantuntijoiden on mahdotonta nähdä henkilökemioiden toimivan etukäteen.

Asiantuntijat eivät tunnista vaativia naisia tai sitten ohjelmaan halutaan tarkoituksella draamaa.

Se että ohjelmaan halutaan tarkoituksella draamaa, on erittäin todennäköistä. Ihmiset haluavat nähdä draamaa ja telkkariohjelmien tekijät haluavat tehdä sellaista ohjelmaan, joka kerää katsojia.

Kommenttiasi vaativista naisista sen sijaan en nyt ymmärtänyt. Tarkoitatko että nainen on erityisen vaativa, jos hän ei sytykään siitä yhdestä miehestä, jonka asiantuntijat hänelle valitsivat? Eihän kaikki miehetkään ole syttyneet juuri niistä naisista, jotka heille tässä ohjelmassa asiantuntijat valitsivat. Ovatko hekin vain vaativia? Vai voisiko olla, että henkilökemialla oikeasti on merkitystä, eikä sitä vaan ole kaikkien kanssa, vaikka nämä ns "paperilla" olisivat miten hyviä tahansa?

Mulle on ihan oikeassa elämässä käynyt monta kertaa niin, että kemiat eivät vain kohtaa jonkun kanssa, vaikka sen enempää hänessä tai minussa ei varsinaisesti mitään vikaa olisikaan. Välillä tämä tunne on ollut molemminpuolinen, välillä minä olen tuntenut kipinää, mutta mies ei ja välillä taas päinvastoin. En ole koskaan ajatellut olevani jotenkin erityisen vaativa tämän takia, enkä ole noista miehistäkään ajatellut niin. Minusta se, että kaikkien kanssa ei vaan natsaa, on täysin luonnollista, ei osoitus erikoisesta vaativuudesta. Toki jollain tavalla vaativa kannattaa ollakin, sekään ei ole mielestäni mikään synti.

Sinkkumarkkinoilla on suhteellisen paljon naisia, jotka eivät syty juuri kenestäkään miehestä, mutta ajattelevat, että kyllä se varmaan joskus kolahtaa kun tarpeeksi treffaa.

Ok. No varmaan he itse kärsivät siitä eniten ja kaiketi oppivat jotain? Vastaisitko silti kysymyksiini?

Miten kukaan nainen kehtaa kirjoittaa tällaista sontaa? Onko irtipisteet in c e leiltä niin arvokkaita tosiaan?

Hienosti ylentää itseään arvostelemalla muiden naisten reality ohjelmaan perustuvaa oletettua pariutumiskäyttäytymistä ja antaa samalla olettaa miten itse on moisen yläpuolella.

Vierailija kirjoitti:

Olen yli viisikymppinen nainen. Aloin seurustella lukiossa kiltin ja kunnollisen pojan kanssa, joka halusi määrätä kaikesta meidän elämässämme. Hän mm. arvosteli jatkuvasti ulkonäköäni ja kielsi minua käyttämästä minihameita, koska minulla oli rumat pilvet. Hämmästykseni oli suuri, kun yksissä työpaikan naamiaisissa minulla oli minihame ja pari työkaveria ihmetteli, miksi aina peitän tyrmäävän upeat jalkani. Myös pääni oli pojan mielestä iso ja käsivarret rumat. Harrastin tuohon aikaan kilpaurheilua ja myöhemmin olen tajunnut, että vartaloni oli upea ja hän halusi vain, etteivät muut miehet huomaisi minua. Onneksi sain jatkuvasta mollaamisesta tarpeekseni ja jätin hänet. Tietysti koko lähipiiri kauhisteli, miksi jätin sellaisen saaliin. Kummitätini jopa sanoi, etten ikinä enää miestä saisi. No aika pian kohtasin nykyisen puolisoni. Jos olisin jatkanut tuon jatkuvan mollaamisen kuuntelua, millainen mahtaisin olla nykyään.

Miten ihmeessä ihmiset käsittävät mikä on kiltti mies, mikä on jännempi mies mikä on normaali?

Ensiksikin sinun lukioaikainen mies ei voi olla kiltti mies. Miksikö? Siksi, että kiltti mies käyttäytyy hyvin, ei mollaa, arvostele, hänellä ei ole vaatimuksia jne..

Omien kokemusten perusteella tuon totean.

Vierailija kirjoitti:

Tuohon konseptiin hakeutuvat ihmiset, jotka eivät ole itse löytäneet kumppania. Joskus syynä on, ettei vaan ole sattunut syystä tai toisesta törmäämään juuri sopivaan tyyppiin. Joskus taustalla on muita syitä.

Vähän hassusti sanottu kun itse löysin kumppanini vasta 35-vuotiaana. Olisin siis ollu vielä 34-vuotiaana se joka "ei itse löytänyt kumppania".

Vierailija kirjoitti:

Enemmän mä ihmettelisin sitä että miksi jotkut ovat aidon hämmästyneitä siitä ettei joku julkkupaneeli osaa mätsätä ihmisiä niin että niillä automaattisesti olisi kemiaa, edes minkäänlaista kemiaa, saatikka niin paljon kemiaa että se riittäisi toimivaan avioliittoon asti. En usko että sellaisia taitoja on millään paneelilla. Kemiat syttyy tai on syttymättä ja se prosessi on niin monimutkainen kaaos ettei sitä edes se kemioita etsivä pari itsekään ymmärrä.

Koko ohjelma on esimerkki miten alas länsimainen yhteiskunta on arvoissaan vajonnut, avioliitosta on tehty viihdeohjelma. Eikä tämä ole edes mikään uskovaisuuskysymys, mielestäni kyllä ateistinkin kannattaisi arvostaa parisuhdetta edes tositeeveetä korkeammalle.

Avioliitto ei ole millään tavalla kirkon keksimä. Heille on vaan valtion toimesta joskus annettu lupa rekisteröidä parisuhteita avioliitoiksi. Raamattu ei tunne avioliittoa sellaisena, kuin se usein ajatellaan. Se mitä ateismiin tulee, niin voi olla puhdasta sattumaa, että kaikki tuntemani (5) ateistipariskuntaa, ovat yhä pitkässä liitossa. Sen sijaan kaikki eronneet ovat kuuluneet kirkkoon. Itse erosin aikanaan miehestä ja kirkosta. Tajusin (senkin), ettei uskonnolla ole mitään merkitystä primitiivisen pariutumishalun kanssa. Muuten meistä kukaan ei olisi tässä.

Näin ateistin silmin tässä ohjelmassa ei ole formaattina mitään tuomittavaa. Se on kirkkoonkuuluvan omassa päässä olevan aivopesun tulos. Arvot eivät myöskään ole mikään mittari pariutumiselle. Ihmiset päätyvät yhteen oli niitä tai ei. Minua joskus kylmää joidenkin ajatus, että avioliitto olisi vain kirkon määrittelemä juttu. Se kuinka sinun tulee olla tuomittuna avioliitossa ylä- ja alamäkineen tai toimia määritelmän vastaisesti rankaisun uhalla. Se on alunperin ollut valtion juridinen toimenpide, niin ei siinä ole eritelty, mitä saa ja ei saa tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yli viisikymppinen nainen. Aloin seurustella lukiossa kiltin ja kunnollisen pojan kanssa, joka halusi määrätä kaikesta meidän elämässämme. Hän mm. arvosteli jatkuvasti ulkonäköäni ja kielsi minua käyttämästä minihameita, koska minulla oli rumat pilvet. Hämmästykseni oli suuri, kun yksissä työpaikan naamiaisissa minulla oli minihame ja pari työkaveria ihmetteli, miksi aina peitän tyrmäävän upeat jalkani. Myös pääni oli pojan mielestä iso ja käsivarret rumat. Harrastin tuohon aikaan kilpaurheilua ja myöhemmin olen tajunnut, että vartaloni oli upea ja hän halusi vain, etteivät muut miehet huomaisi minua. Onneksi sain jatkuvasta mollaamisesta tarpeekseni ja jätin hänet. Tietysti koko lähipiiri kauhisteli, miksi jätin sellaisen saaliin. Kummitätini jopa sanoi, etten ikinä enää miestä saisi. No aika pian kohtasin nykyisen puolisoni. Jos olisin jatkanut tuon jatkuvan mollaamisen kuuntelua, millainen mahtaisin olla nykyään.

Miten ihmeessä ihmiset käsittävät mikä on kiltti mies, mikä on jännempi mies mikä on normaali?

Ensiksikin sinun lukioaikainen mies ei voi olla kiltti mies. Miksikö? Siksi, että kiltti mies käyttäytyy hyvin, ei mollaa, arvostele, hänellä ei ole vaatimuksia jne..

Omien kokemusten perusteella tuon totean.

Se läppähän on siinä, että itseään kiltiksi ja kunnollisiksi luonnehtivat miehet harvoin ovat kumpaakaan, heillä on usein pahoja luonnevioja.

Vierailija kirjoitti:

Kyse on kysynnästä ja tarjonnasta, ei sukupuolesta. Kun tarjontaa on paljon, niin tottakai sitä on kiinnostunut vain parhaimmista. Itselläni onneksi on paljon kysyntää treffi/tapailumarkkinoilla ja tietysti valitsen vain parhaimman näköiset naiset ja jätän väliin rumat läskit.

Turha tätä onn yhtään moralisoida naisten viaksi, miehet tekee aivan samoin jos on mahdollista.

Osa nyt vain pariutuu aivan muilla kriteereillä kuin sillä kuka näyttää muiden mielestä parhaimmalta. Mitä enemmän ikää tulee, sitä enemmän merkkaavat muut asiat kuin toisten mielipide, ja uskalletaan ja kehdataan jo mennä sillä omalla tuntemuksella eikä enää nolostella että mitä jos jonkun mielestä morsmaikkuni ei ole maailman kaunein. Se on se hetki elämässä kun oivaltaa. Toisille niitä tulee, toisille ei.

Mun mielestä tää toimittaja on ymmärtänyt perusmiehen vähän väärin. Esim.näistä unelmamiehistä toinen viihtyy sohvalla, tykittelee tekstareita ja syö noutoruokaa ja on laiska kotitöitä tekemään. Kun vaimo tuli kahden pvn evakon jälkeen yhteiseen kotiin, alkoi kiireesssä olevinaan pestä tiskejä.

Mulle perusmies on sellainen, joka liikkuu sopivasti, on sosiaalinen, tekee kotitöitä ja omaa sen verran itsetuntoa, ettei häntä tarvitse jatkuvasti vakuutella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yli viisikymppinen nainen. Aloin seurustella lukiossa kiltin ja kunnollisen pojan kanssa, joka halusi määrätä kaikesta meidän elämässämme. Hän mm. arvosteli jatkuvasti ulkonäköäni ja kielsi minua käyttämästä minihameita, koska minulla oli rumat pilvet. Hämmästykseni oli suuri, kun yksissä työpaikan naamiaisissa minulla oli minihame ja pari työkaveria ihmetteli, miksi aina peitän tyrmäävän upeat jalkani. Myös pääni oli pojan mielestä iso ja käsivarret rumat. Harrastin tuohon aikaan kilpaurheilua ja myöhemmin olen tajunnut, että vartaloni oli upea ja hän halusi vain, etteivät muut miehet huomaisi minua. Onneksi sain jatkuvasta mollaamisesta tarpeekseni ja jätin hänet. Tietysti koko lähipiiri kauhisteli, miksi jätin sellaisen saaliin. Kummitätini jopa sanoi, etten ikinä enää miestä saisi. No aika pian kohtasin nykyisen puolisoni. Jos olisin jatkanut tuon jatkuvan mollaamisen kuuntelua, millainen mahtaisin olla nykyään.

Miten ihmeessä ihmiset käsittävät mikä on kiltti mies, mikä on jännempi mies mikä on normaali?

Ensiksikin sinun lukioaikainen mies ei voi olla kiltti mies. Miksikö? Siksi, että kiltti mies käyttäytyy hyvin, ei mollaa, arvostele, hänellä ei ole vaatimuksia jne..

Omien kokemusten perusteella tuon totean.

Itse en ole ollenkaan lähtenyt tähän termien uudelleenmäärittelyyn mukaan. Itselleni kiltti ihminen on edelleen sydämellinen, empaattinen, toisia huomioiva ihminen, eikä sillä ole mitään tekemistä huonon käytöksen kanssa, vaan kilttiys on hyvä piirre.

Feminismi on edelleen miesten ja naisten välistä tasa-arvoa ajava aate.

Kommunismi on edelleen valta kansalle -eikä valta diktaattorille aate. 

JNE.

Vierailija kirjoitti:

Vastaan samoin kuin vastasin eilisiltana ketjuun, joka ilmeisesti poistui:

Olen aivan varma, että 90 prosentilla meistä tämänkin palstan naisista on kotonaan aivan tavallinen perusmies.

Kahden ihmisen kohtaamisessa on kyse valtavan monista pienistä yksityiskohdista, mm. persoonallisuudesta ja luonteelta, joihin kuuluvat esimerkiksi sellaiset asiat kuin temperamentti, introversio/ekstroversio, huumorintaju, aktiivisuus/passiivisuus jne. Siihen päälle pitää kohdata kemiat eli feronomit ja kyllä sillä vaan on ihan ratkaiseva merkitys, pitääkö toista puoleensavetävänä.

Miten esimerkiksi Tuulan ja Miikan kohdalla asiantuntijat eivät ole antaneet mitään merkitystä edes sillä, että Mikko on ja sanoo itsekin olevansa introvertti. Ilmeisesti aika vahvasti intro, koska hänellä ei tunnu autojen rassaamisen lisäksi olevan oikein mitään harrastuksia, ei ainakaan sosiaalisia. Tuula sen sijaan jaksaa töidenkin jälkeen juosta kavereillaan. Lähtökohdat ovat siltä osin täysin pielessä.

Näinpä.

Itselläni on kotona perusmies, joka eroaa kaikista muista maailman miehistä yhdellä olennaisella tavalla; hän on minun mieheni.  Eli hänellä on sellainen ominaisuus jota ei ole kenelläkään muulla miehellä tässä universumissa. 

En tajua tätä mielipidekirjoitusta. Eikö viime Ensitreffit alttarilla-kaudella käynyt siten, että naisista kolme oli mieheensä ihastuneita (Judit, Mira ja Emma) mutta miehet eivät vain syttyneet heille. 

Se ei ollut "yhteiskunnallinen epäkohta" eikä kyllä taida olla tämäkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aivan varma, että 90 prosentilla meistä tämänkin palstan naisista on kotonaan aivan tavallinen perusmies.

Parisuhde"markkinoilla" voi aivan selvästi huomata muutoksen. Joko olet pariutunut kauan aikaa sitten tai olet poikkeustapaus. 80% naisista kelpaa 20% miehistä, muut ovat sellaista pohjasakkaa, jonka lähestyminen on lähinnä loukkaus naiselle.

Vierailija kirjoitti:

Kahden ihmisen kohtaamisessa on kyse valtavan monista pienistä yksityiskohdista, mm. persoonallisuudesta ja luonteelta, joihin kuuluvat esimerkiksi sellaiset asiat kuin temperamentti, introversio/ekstroversio, huumorintaju, aktiivisuus/passiivisuus jne. Siihen päälle pitää kohdata kemiat eli feronomit ja kyllä sillä vaan on ihan ratkaiseva merkitys, pitääkö toista puoleensavetävänä.

Miten esimerkiksi Tuulan ja Miikan kohdalla asiantuntijat eivät ole antaneet mitään merkitystä edes sillä, että Mikko on ja sanoo itsekin olevansa introvertti. Ilmeisesti aika vahvasti intro, koska hänellä ei tunnu autojen rassaamisen lisäksi olevan oikein mitään harrastuksia, ei ainakaan sosiaalisia. Tuula sen sijaan jaksaa töidenkin jälkeen juosta kavereillaan. Lähtökohdat ovat siltä osin täysin pielessä.

Toisaalta sanotaan että vastakohdat täydentävät toisiaan. Introvertti-ekstrovertti on tosi tyypillinen yhdistelmä parisuhteissa. Kerrot hienoa tarinaa, mutta se ei kestä lähempää tarkastelua.

Hyvä pari muodostuu 80/20 kaavalla. 80% samankaltaisuutta, 20% erilaisuutta. Samankaltaisuutta tarvitaan yhteiselämän sujumiseen, arkea on suurin osa elämästä ja liian erilaisen ihmisen kanssa se ei vaan suju. Erilaisuutta taas tarvitaan kiinnostuksen heräämiseen ja seksuaalisen vetovoiman syttymiseen ja ylläpitoon.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä tää toimittaja on ymmärtänyt perusmiehen vähän väärin. Esim.näistä unelmamiehistä toinen viihtyy sohvalla, tykittelee tekstareita ja syö noutoruokaa ja on laiska kotitöitä tekemään. Kun vaimo tuli kahden pvn evakon jälkeen yhteiseen kotiin, alkoi kiireesssä olevinaan pestä tiskejä.

Mulle perusmies on sellainen, joka liikkuu sopivasti, on sosiaalinen, tekee kotitöitä ja omaa sen verran itsetuntoa, ettei häntä tarvitse jatkuvasti vakuutella.

Mitä tarkoittaa "alkoi kiireessä olevinaan pestä astioita"?

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä tää toimittaja on ymmärtänyt perusmiehen vähän väärin. Esim.näistä unelmamiehistä toinen viihtyy sohvalla, tykittelee tekstareita ja syö noutoruokaa ja on laiska kotitöitä tekemään. Kun vaimo tuli kahden pvn evakon jälkeen yhteiseen kotiin, alkoi kiireesssä olevinaan pestä tiskejä.

Mulle perusmies on sellainen, joka liikkuu sopivasti, on sosiaalinen, tekee kotitöitä ja omaa sen verran itsetuntoa, ettei häntä tarvitse jatkuvasti vakuutella.

Ihan yhtä lailla minä voin sanoa että perusnainen liikkuu sopivasti, on hoikka, rakastaa seksiä ja omaa sen verran itsetuntoa ettei skitsoile jos selaan häiden jälkeen Tinderiä tai suunnittelen muuttoa Qatariin.

Kuitenkin tosielämässä moni tavisnainen on sohvaperuna, ei liiku, ei erityisemmin rakasta seksiä, tai skitsoilee siitä kun vaatehuoneen lamppu on palanut eiä mies ole vaihtanut sitä asap.

Vierailija kirjoitti:

Lukasin jutun ja pisti silmään kohta jossa mainittiin ennen naiselle riittäneen että mies tuo leivän pöytään. Se kun ei vain ole enää nykyaikaa Suomessa. Jos nainen haluaa hankkia leipää pöytään itse, se on mahdollista ja jos mies kieltää sen, se on tänä päivänä henkistä ja taloudellista väkivaltaa.

Ja vanhojen parien ruotimisesta, mainittiin kuinka toisella meni hermo puolison jahkailuun. Jotkut asiat vain pitää olla samanlaisia puolisoilla, jotta suhde toimii. Päätöksenteossa toisen miettiessä vielä ylihuomennakin mitä toissapäivänä syötäisiin, on puoliso jo kuollut nälkään tai lähtenyt toisiin pöytiin syömään. Rahan käyttäminen on se toinen, kaksi pihiä toimii, kaksi tili tuli, tili meni toimii, kaksi nautiskelevaa säästäväistä toimii. Muuten menee taloudellisen väkivallan puolelle, eikä se kuulu onnelliseen liittoon. Päihteet ja tapa ilmaista tunteitaan pitäisi myös osua yksiin.

Kyllä, tavallisen perusmiehen määritteleminen on muuttunut siitä kun miehen piti elättää perheensä. Tavallisen perusmiehen pitää olla se oikea sille tavalliselle perusnaiselle, jotta nainen kokee saavansa suhteesta jotain. Kunnioittavalla käytöksellä ja puolison huomioimisella pääsee pidemmälle kuin mutku mä haluuuuuun -asenteella. Nykynaiselle ei riitä Suomessa olla kuninkaalle piika. Eihän miehetkään halua olla kuningattaren almujen varassa oleva renki.

Yhtesen sävelen löytäminen on tärkeää, toki voi olla puolin ja toisin sooloja, kuten vaikka tili tuli tili meni -puoliso antaa säästäväisemmän hoitaa raha-asiat ja rakkauden takia systeemi saadaan toimimaan. Mutta jos sitä rakkautta ei ole ehtinyt syntyä, ja asia on täysin punainen vaate kumppanille, ei yhteistä tulevaisuutta pääse syntymään.

Ja mikä on tämä mystinen "ennen"? Kivikausi vai 70-luku?

Jälkimmäisestä voin ainakin sanoa että ei riittänyt silloin(kaan) että mies tuo ruuan pöytään. Eikä 50-luvullakaan. Kyllä silloinkin (Suomessa) pääasiassa nuoriso rakastui toisiinsa ja siksi meni yhteen. Tekemistä riitti kyllä kaikille, kukaan ei makoillut sohvalla tv:tä katsellen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aivan varma, että 90 prosentilla meistä tämänkin palstan naisista on kotonaan aivan tavallinen perusmies.

Parisuhde"markkinoilla" voi aivan selvästi huomata muutoksen. Joko olet pariutunut kauan aikaa sitten tai olet poikkeustapaus. 80% naisista kelpaa 20% miehistä, muut ovat sellaista pohjasakkaa, jonka lähestyminen on lähinnä loukkaus naiselle.

Vierailija kirjoitti:

Kahden ihmisen kohtaamisessa on kyse valtavan monista pienistä yksityiskohdista, mm. persoonallisuudesta ja luonteelta, joihin kuuluvat esimerkiksi sellaiset asiat kuin temperamentti, introversio/ekstroversio, huumorintaju, aktiivisuus/passiivisuus jne. Siihen päälle pitää kohdata kemiat eli feronomit ja kyllä sillä vaan on ihan ratkaiseva merkitys, pitääkö toista puoleensavetävänä.

Miten esimerkiksi Tuulan ja Miikan kohdalla asiantuntijat eivät ole antaneet mitään merkitystä edes sillä, että Mikko on ja sanoo itsekin olevansa introvertti. Ilmeisesti aika vahvasti intro, koska hänellä ei tunnu autojen rassaamisen lisäksi olevan oikein mitään harrastuksia, ei ainakaan sosiaalisia. Tuula sen sijaan jaksaa töidenkin jälkeen juosta kavereillaan. Lähtökohdat ovat siltä osin täysin pielessä.

Toisaalta sanotaan että vastakohdat täydentävät toisiaan. Introvertti-ekstrovertti on tosi tyypillinen yhdistelmä parisuhteissa. Kerrot hienoa tarinaa, mutta se ei kestä lähempää tarkastelua.

Hyvä pari muodostuu 80/20 kaavalla. 80% samankaltaisuutta, 20% erilaisuutta. Samankaltaisuutta tarvitaan yhteiselämän sujumiseen, arkea on suurin osa elämästä ja liian erilaisen ihmisen kanssa se ei vaan suju. Erilaisuutta taas tarvitaan kiinnostuksen heräämiseen ja seksuaalisen vetovoiman syttymiseen ja ylläpitoon.

Tarkoittaako tuo 20% erilaisia erivärisiä hiuksia ym. vai erilaista luonnetta?

Vierailija kirjoitti:

Luulisin, että tarjokkaita tuollaiseen ohjelmaan on kuitenkin rajallinen määrä ja näistä kaikin puolin sopivan parin löytäminen on asiantuntijoillekin melko mahdottomuus. Olen hieman ihmetellyt sitä, että kirkko on tässä ohjelmassa mukana eli hyväksyvät sen, että avioliitosta tehdään jonkinlainen viihdeohjelman osa. En tosin kuulu kirkkoon, niin en tiedä, että mitä nykyinen kristinusko asiasta opettaa. 

Hakijoita on riittänyt joka vuodelle runsaasti. Yritin etsiä lukumääriä, mutta niitä ei ole koskaan julkistettu, todetaan vaan että hakijoita on jälleen runsaasti. Se miten ensikarsinnassa poistetaan todella iso osa , kiinnostaa. Miksi juuri ne kahdeksan ovat karsiutuneet pinnalle? Oletan, tuosta runsaasta hakemisesta, että heitä on ollut ainakin satoja.