Jään elämässäni koko ajan enemmän jälkeen...

[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 11:27"]

Paskat sä mitään muutosta haluat. Pelkäät epäonnistuvasi, jos oikein yrttäisit elää omaa elämääsi. Et saisi töitä, et pärjäisi niissä ja samat opiskelusta, olisit köyhä, sosiaalinen elämä olisi näännyttävän tyhjää ja et löydä kumppania seksiin ja seurusteluu. Olet laiska paska, jonka vanhemmat ovat epäonnistuneet kasvatuksessa. Lapsen kuuluu lentää pesästä ja räpiköidä. Siihen sinä et pysty, mutta sulla on hyviä selityksiä. Sinulla ei luultavasti ole kovin selvä minäkuva, etkä usko pystyväsi. Se on totta, että elämäsi on epäonnistunutta tai kenties pikemminkin jälkeenjäänyttä.

Tilanteesi on liian mukava. On koti, ihmissuhteita vanhemmista. Mutta tuo ei kestä loputtomiin, sillä vanhempasi kuolevat ennen sinua. Kyllä sitten harmittaa, kun olit heidän pesässään loppuun asti, mutta et ole luonut omia ihmissuhteita, joihin voisit tukeutua surressasi vanhempien kuolemaan ja yksin jäämistä. Tämä on se viimeinen kuva, joka särkee illuusion nykyisen tilanteen mahdollisesta jatkumisesta. Viimeistään keski-ikäisenä maksat sen hinnan.

Paskaako sinä välität tästäkään kirjoituksesta. Sulla On Syyt ja Yksilöllinen Elämäntilanne. Nyt kuitenkin muistat, että sinua on yritetty herättää. Itsepetoksessa on vaikeampi elää jatkossa. Tiedät, että elämässäsi olevat ongelmat ja haasteet ovat ratkaistavissa, sinä vaan et halua sitä.

[/quote]

Jos uskoisin siihen, että kasvatus määrittelee ihmisen luonteen, enpä onnittelisi sinunkaan vanhempiasi. 

[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 16:28"]

[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 16:22"][quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 09:35"] [quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 09:32"] Päästäisit jo vanhempasi hengähtämään. Itsenäisty. Hae töitä/ opiskelupaikkaa, hae asuntoa/ opiskelijaboksia, rupea kokkaamaan itse ruokasi, tekemään kauppareissusi, maksamaan laskusi ja ostamaan vaatteesi. Siivoa, pyykkää kuin aikuinen. Ulkoile. Harrasta. [/quote]   No höh. Entä jos vanhempani pitävät siitä, että asun kotona? Onko se ihan mahdoton ajatus? :) Myöskin oletus siitä, ettenkö tekisi ruokaa/hoitaisi kauppareissuja/maksaisi omia laskujani/ostaisi omia vaatteitani, on nimenomaan oletus ja väärä sellainen. -ap [/quote] Kenenköhän rahoilla sä niitä omia vaatteita mahdat ostaa? Epäilemättä joskus vanhemmista on mukavaa, kun lapsi jää kotiin seuralaiseksi, mutta tekevät sillä kyllä karhunpalveluksen. Sinun tapauksessasihan hyväntahtoisuus on johtanut siihen, että et enää uskalla irtautua pesäkolostasi. Lämpöinen kotikolo iltalehtiä lukien ja siivoillen takertuu sinuun kuin homeen haju ja sitä on vuosi vuodelta vaikeampi päästä eroon.  [/quote] Ihan asiaa puhut, mutta tartun nyt tuohon ensimmäiseen kysymykseen. Siis ihanko oikeasti olet sitä mieltä, että rahat jotka saan työmarkkinatukena, eivät ole minun rahojani? Kenen ne ovat? Sinunko? Ja jos hiertää ajatus siitä, että ostelen henkkamaukkaryysyjä ja muuta turhaa päivittäin, niin huoli pois: säästöön menee n. 90%, vaikka siis eiväthän ne minun säästöjäni tietenkään ole. -ap

[/quote]

En ole tuo jolle vastaat mutta olet kyllä aika sissi, jos pärjäät 50 eurolla kuussa. Siis oletan, että saat työmarkkinatukea, joka on kai n. 500 e/kk. Mulla meinaa mennä ruokaan joka päivä 7 e.

Tällaisten lukemisen jälkeen pidän itseäni sankarina vaikka itsetunto onkin liian kovan yrittämisen tuoneen depiksen myötä laskenut.

t. KTM

[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 17:14"]Tällaisten lukemisen jälkeen pidän itseäni sankarina vaikka itsetunto onkin liian kovan yrittämisen tuoneen depiksen myötä laskenut.

t. KTM
[/quote]

No siis ihanaa, ota tästä papukaijamerkki.

Kyllä taas huomaa tässäkin ketjussa, millaisia määkiviä lampaita ihmiset ovat. Kaikkien pitää toimia ja elää samalla tavalla. Täällä tiedetään jopa paremmin ap:n psyyke ja mitä hänen vanhempansa haluavat. Aloittaja kuulostaa tuhat kertaa fiksummalta kuin nämä määkijät, joten jälkeenjääneisyydestä tuskin on missään määrin kysymys.
Tsemppiä, kaikkien ei tarvitse elää elämäänsä samalla kaavalla.

..AP, et vastannut vielä siihen, miten maksat työttömyyskorvauksesta menosi (vaatteet ja ruuan)). jos säästöön menee 90 prosenttia. 

---

Tuosta yksin tai yhdessäasumisesta ja siihen suhtautumisesta: on kyllä karua kuultavaa tämän ketjun paasaus. Vanhempien kanssa asuminen tarkoittaa siis sitä, että on yhteiskunnalle hyödytön yksilö, niin kuin joku paasaaja tuossa yritti esittää. Aika jännä, minä kun ajattelin, että kun monta ihmistä jakaa saman kodin, siitä hyötyvät kaikki. Se, kuka maksaa minkäkin verran asumisestaan, on toinen asia eikä liity tämän asumistavan haittoihin tai hyötyihin mitenkään. 

Samanlainen kaakatus kuin tässä ketjussa, saadaan aina aikaan, jos selviää, että a) vanhemmat auttavat lapsiaan pikkulapsiarjessa  tai b) hankkivat lapselleen jotain kalliimpaa, esim. auton.  Kaikki tuo on niiiiiiin väärin ja ennen kaikkea epäreilua. 

[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 13:05"]

Mikä sun ongelma sitten on, kun kerta olet onneton ja silti tyrmäät KAIKKI neuvot täällä parempilaatuiseen elämään? Joku sulla mättää nyt ja pahasti.

[/quote]

Täälähän on otettu pulttia lähinnä siitä, etä a:n pitäisi asua omassa kämpässä, ei vanhempien kanssa. Ei se ole mikään neuvo parempaan elämään, koska kaikkien mielestä nykyinen järjestely toimii hyvin. Ei pidä auttaa siinä, missä apua ei ole pyydetty.

[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 16:46"]

[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 10:09"]

Niin tosiaan, millä elät? Kuka asumisesi, ruokasi, vaatteesi, nettiyhteytesi, puhelimesi, ruokasi, menosi maksaa? Ihan pokkana vanhempien siivellä elät yhä ja nämä ruokkkivat kuin pesästä laitojen yli kasvavaa käenpoikasta.

[/quote]

Sen sijaan että urputat työttömän elämistä työmarkkinatuella, olisit hiljaa ja tyytyväinen. Ap ei kuitenkaan joudu pyytämään kelalta asumistukea eli hän on siinä suhteessa vähemmän häiriöksi sinun elämällesi.

Aina on ollut ihmisiä, jotka eivät edes halua perustaa omaa perhettä ja joista on mukavaa jäädä asumaan lapsuudenkotiin. Maatalousyhteiskunnassa tällaiset ihmiset olivat suureksi hyödyksi, he olivat niitä tätejä ja setiä, joiden apuun saattoi turvata, koska heillä ei ollut omia lapsia huollettavana eikä omaa ukkoa tai akkaa, jonka vanhempia pitäisi myös hoitaa. Epäilemättä tällaisia ihmisiä on edelleen, mutta valitettavasti heille ei ole enää sellaista sosiaalista lokeroa kuin ennen. Se, että sinua nälvitään vanhempien nurkissa asumisesta on juuri osoitus mainitsemastasi sosiaalisesta paineesta. Kotona asuminen voi olla este tai hidaste joillekin asioille, mutta sen päättävät ne ihmiset, jotka sen kodin muodostavat. SInun tapauksessasi sinä ja vanhempasi.

[/quote]

Agraariyhteiskunta ei pyörittänyt verovaroin maksettuja julkisia palveluja niin kuin nyky-yhteiskunta. Tuohon aikaan kotimaatilalle jääneet peräkammarin pojat ja tytöt saattoivatkin olla hyödyksi yhteisölleen, mutta nykyaikana vanhempiensa nurkkiin asumaan jääneistä lapsista ei todellakaan ole samanlaista hyötyä. Päinvastoin, AP:n kaltaiset tapaukset ovat yhteiskunnalle ja vanhemmilleen pelkkä kuluerä. Ensin he kuluttavat muiden verovaroin kustantamia palveluita (koulutus, terveydenhuolto, infrastruktuuri jne.) ja sitten he jäävät kotiin makaamaan, ja yhteiskunnan pitäisi sekin maksaa. Syrjäytyneet tulevat tälle yhteiskunnalle helvetin kalliiksi, eivätkä pelkästään niiden tukien kautta, mitä he saavat, vaan ennen kaikkea menetettyinä verotuloina. Siksi ei riitä kauheasti ymmärrystä tällaisia vapaamatkustajia kohtaan. Asukoot kotonaan, eläkööt koko ikänsä sinkkuina tylsää ja kapea-alaista elämää, aivan sama, mutta toimeentulo pitäisi todellakin itse kunkin hankkia.

Tosiasiahan on se, että Suomessa liputetaan yksinasumisen puolesta. Mitä aikaisemmin muutat kotoa, sen ihailtavampi olet. Useassa muussa maassa asutaan jopa koko elämä vanhempien ja mahdollisesti muun suvun kesken samassa taloudessa, eikä se ole suinkaan häpeä vaan aivan normaali asia. Mielenkiintoista on se, minkälaisen katkeruuden täyteisen vihan se nostattaa, jos joku muu vahingossakin on varsin erilainen kuin sinä, jo 16-vuotiaana vanhempien nurkista omaan, itsenäiseen elämään singahtanut, kaiken nähnyt ja kokenut maailmanvalloittaja, Elli-Noora.

Ei se peli vielä menetetty ole, kun vähän kirit niin ehdit saada vielä muut kiinni. Onko tuo haluttomuutesi muuttaa tilannetta enemmänkin motivaatio- vai jaksamiskysymys? Millaisia unelmia sinulla on? Mitä jos kuuntelisit niitä sen sijaan, että työnnät ne pois? Muista, että kaikkea ei tarvitse saavuttaa kerralla. Keskity ensin yhteen elämänalueeseen johon toivot muutosta, ja tartu seuraavaan kun ensimmäinen alkaa olla hallinnassa. Psykologin juttusilla käymisestä voisi olla apua sen hahmottamisessa, mikä sinua motivoi tai saa jaksamaan.

Up

No pääkapunkiaseudulla on kyllä nykyään sellaista, että lapset asuu kotona vielä päälle parikymppisinä. Useammalla viisikymppisellä työkaverilla tämä tilanne. Ei ole töitä, tai jos on, niin pienipalkkainen osa-aikatyö ei Helsingin seudulla riitä! Jos vanhemmat ei pysty vuokraa sponssaamaan niin moni jää kotiin. Ja joo, tukia voi tietty hakea, mutta se tosiaan ole meille veronmaksajille halpaa. Mutta av:llahan muutetaan 16 v. pois kotoa ja kela maksaa?

Silti sanoisin että ap:n pitä jollain tavalla aktivoitua vaikka asuminen kotona vielä jatkuisi. Täydennysopiskelua, vapaaehtoistyötä jne. Sosiaalisten tilanteiden pelko ei helpotu muuta kuin siedättämällä.

[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 18:45"]..AP, et vastannut vielä siihen, miten maksat työttömyyskorvauksesta menosi (vaatteet ja ruuan)). jos säästöön menee 90 prosenttia. 

---

Tuosta yksin tai yhdessäasumisesta ja siihen suhtautumisesta: on kyllä karua kuultavaa tämän ketjun paasaus. Vanhempien kanssa asuminen tarkoittaa siis sitä, että on yhteiskunnalle hyödytön yksilö, niin kuin joku paasaaja tuossa yritti esittää. Aika jännä, minä kun ajattelin, että kun monta ihmistä jakaa saman kodin, siitä hyötyvät kaikki. Se, kuka maksaa minkäkin verran asumisestaan, on toinen asia eikä liity tämän asumistavan haittoihin tai hyötyihin mitenkään. 

Samanlainen kaakatus kuin tässä ketjussa, saadaan aina aikaan, jos selviää, että a) vanhemmat auttavat lapsiaan pikkulapsiarjessa  tai b) hankkivat lapselleen jotain kalliimpaa, esim. auton.  Kaikki tuo on niiiiiiin väärin ja ennen kaikkea epäreilua. 

 
[/quote]

Hyvinä kuukausina jää suunnilleen se 90%. Saan kerättyä "ylimääräisiä hiluja" työttömyyskorvauksen lisäksi yleensä 20-120 euroa kuukausittain ja pyrin käyttämään ne ensin. Ostan vaatteita tai tavaraa harvoin, viime kuussa suurin yksittäinen meno taisi olla hammaslääkäriin. Ai niin, olen myös myynyt kirppareilla paljon turhaa tavaraa, siitäkin on joskus tullut sitä ylimääräistä. En osaa tuota oikein muulla selittää.
-ap

Hei ap, nyt kun olet siellä turvallisessa kodissasi, kannattaisi sun tarttua psyykkisten ongelmiesi hoitoon. Mene vaikka terveyskeskukseen ja psykologin juttusille. Voit saada apua sos. pelkoosi. Olet vielä nuori, ja elämä edessä. Lähde askel kerrallaan rakentamaan itsenäistä elämääsi. Usko pois vanhempasikin kärsivät tilanteestasi, eivät vaan uskalla sanoa sitä ääneen. Kyllä vanhemmat toivovat lapsensa saavansa omat siivet, ja lentävän pesästä. Tsemppiä sulle! T. Äiti itsekin

Jokaista joka on muuttamassapois kotoa, itsenäistymisen kynnyksellä, pelottaa. Pelottaa toimeentulo, pärjääminen, sosiaaliset suhteet jne. Silti vaan hypätään tuntemattomaan, siitä sitä rohkeutta ja itsetuntoa saa. Musta tuntuu, että sä oot jäänyt tuohon pelkoon makaamaan.

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 07:25"]

Jokaista joka on muuttamassapois kotoa, itsenäistymisen kynnyksellä, pelottaa. Pelottaa toimeentulo, pärjääminen, sosiaaliset suhteet jne. Silti vaan hypätään tuntemattomaan, siitä sitä rohkeutta ja itsetuntoa saa. Musta tuntuu, että sä oot jäänyt tuohon pelkoon makaamaan.

[/quote]

Tottakai. En kyllä itse niinkään pelkää pärjäämistä, kyllä minä asiani osaan hoitaa ja raha-asiatkin on ihan kunnossa. Pelkään yleisestikin riskien ottamista, pessimistinä pidän sitä epäonnistumista aina todennäköisempänä vaihtoehtona. Epäonnistuminen olisi tässä asiassa se, että muutettuani pois olo olisi turvaton, enkä löytäisi enää paikkaa, joka olisi asunnon lisäksi myös koti. Pelkään epäonnistumista ehjä tavallista enemmän, koska ne mokailut vahvistaa negatiivista käsitystä itsestäni. Koska en tällä hetkellä oikein ole kiinnostunut tekemään mitään "hauskaa" (no, esim. kahvilassa tai leffassa käynti, mitä näitä edes on?), niin mitä väliä sillä oikeastaan on, olenko neljän seinän sisällä omassa yksiössä vai täällä?

Oli miten oli, kaikki puheet defensseistä sun muista on suoraan lukion ensimmäiseltä psykologian kurssilta ja melkoisen joustamatonta yleistystä. Rehellinen itsetutkiskelu on ehkä ainoa asia jonka osaan.

-ap

Ap, en pidä sinua luuserina. Onneksi olet nyt vielä suht nuorena herännyt miettimään, että jotain pitäisi tehdä elämälleen.

Sun pitäisi mennä esim. työkkärin tarjoamaan kuntouttavaan työtoimintaan tai vastaavaan. Ehkä kotipaikkakunnallasi on jonkinlainen työttömiä työllistävä hanke käynnissä, joka voisi myös auttaa. Ei haittaa, vaikket saa työstä palkka, koska saat kuitenkin työkokemusta, jonka voit laittaa ansioluetteloon. Nuorisotyö auttaa myös. 

Jos vielä keväällä olet työtön, hae opiskelemaan! Jatkat oman alan opintoja tai aloitat jotain uutta, työllistävämpää. Fakta kuitenkin on, että jollain työllä sinun pitää elättää itsesi jossain vaiheessa. Tai voithan yrittää hankkia rikkaan puolison, heh. 

Koita ensin hankkia töitä tai ilmaistyökokemusta. Sitten vasta muuta omillesi. Näin et joudu stressaamaan niin paljon rahan takia heti. Jos asut nyt syrjäkylillä, niin siinä tapauksessa neuvoisin sinua muuttamaan kaupunkiin, jotta löytäisit paremmin töitä, ja pääsisit liikkumaan julkisilla.

Ihan sama, mitä vanhempasi sanovat sinun kotona asumisestasi. Sinun itsesi kannalta on parempi, että itsenäistyt. Jos kökit vain kotona, sosiaalisten tilanteiden pelkosi vain kasvaa. 

Tsemppiä, pystyt mihin vaan, kun yrität!

T. työtön maisteri

Tässä omituinen, mutta tilanteeseesi sopiva video Yleltä. Ainakin minua se inspiroi tekemään asioita. :)