Lue keskustelun säännöt.
Jään elämässäni koko ajan enemmän jälkeen...
21.12.2014 |
Vuodet vierii enkä minä tai elämäntilanteeni kehity mihinkään. Tässä vähän faktoja, jotka varmasti kauhistuttavat normaalia ihmistä:
- olen 24-vuotias ja asun edelleen vanhemmillani, tämä tilanne tulee luultavasti kestämään vielä vuosia
- en ole koskaan ollut parisuhteessa
- en ole koskaan ollut työsuhteessa
- pelkään sosiaalisia tilanteita ja vaikutan ehkä henkisesti jälkeenjääneeltä (jospa olenkin?)
- päivät pitkät siivoilen, katson elokuvia, luen av:tä, en tee mitään järkevää tai kehittävää (tosin mun mielestä kaikesta lukemisesta, oli se sitten av/kirjat/iltapulut/helsingin sanomat, tarttuu jotain hyödyllistä tai hyödytöntä nippelitietoa)
Voiko näillä korteilla edes voittaa? Voiko tästä edes nousta "tavalliseksi ihmiseksi"? Toisaalta yhä useammin olen alkanut kyseenalaistamaan sitä, haluanko edes olla tavallinen, normaali, keskitien kulkija, joka sosiaalisesta paineesta tekee kaiken niin kuin muutkin.
Kommentit (98)
Toki voisit kotoa käsin etänä opiskella, jos jaksat. Sulla on varmasti taitoja johonkin niinkuin jokaisella.En usko, että olet jälkeenjäänyt,koska kirjoitat ajatuksesi noin ymmärrettävästi tekstinmuotoon.Voipi olla,että olet hieman vaan masentunut.Älä unohda, että olet nuori, jolla on kaikki kortit vielä käytettävissä!:)Aina voi aloittaa alusta. Tiedän,että se voi olla hankalaa ja välillä vaatia extra voimia,mutta sulla on mahdollista moneen asiaan!Harvoin välttämättä asiat tapahtuu nopeasti hetkessä ja voi vaatia rakentaa pohjaa asioille, porras portaalta kohti tavotteita,mutta kun tiedät unelmasi toiveesi mene sitä kohti tai ala esim. etänä opiskelemaan ihan vaan jotain joka vähän kiinnostaa. Tee pienillä askelilla uusia muutoksia, tavotteita sosiaalisiapelkoja kohti ja voisi olla hyvä saada siihen tukiverkostoa esim. jotain terapiamuotoa. Tsemppiä olet arvokas, ainutlaatuinen,rakastettava!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi, olet vielä nuori joten aikaa on vuosikymmeniä.
Päästäisit jo vanhempasi hengähtämään. Itsenäisty. Hae töitä/ opiskelupaikkaa, hae asuntoa/ opiskelijaboksia, rupea kokkaamaan itse ruokasi, tekemään kauppareissusi, maksamaan laskusi ja ostamaan vaatteesi. Siivoa, pyykkää kuin aikuinen. Ulkoile. Harrasta.
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 09:32"]
Päästäisit jo vanhempasi hengähtämään. Itsenäisty. Hae töitä/ opiskelupaikkaa, hae asuntoa/ opiskelijaboksia, rupea kokkaamaan itse ruokasi, tekemään kauppareissusi, maksamaan laskusi ja ostamaan vaatteesi. Siivoa, pyykkää kuin aikuinen. Ulkoile. Harrasta.
[/quote]
No höh. Entä jos vanhempani pitävät siitä, että asun kotona? Onko se ihan mahdoton ajatus? :) Myöskin oletus siitä, ettenkö tekisi ruokaa/hoitaisi kauppareissuja/maksaisi omia laskujani/ostaisi omia vaatteitani, on nimenomaan oletus ja väärä sellainen.
-ap
Tuo lässytys sosiaalisesta paineesta on se valhe, millä oikeutat onnettoman elämäsi. Jos olisit oikeasti onnellinen et listaisi elämäntilannettasi av:lla. Lähde opiskelemaan, oma kämpä ja siitä se elämä alkaa, JOS tahtoo. Se on vain ja ainoastaan asenteesta kiinni tuossa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 09:35"]
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 09:32"]
Päästäisit jo vanhempasi hengähtämään. Itsenäisty. Hae töitä/ opiskelupaikkaa, hae asuntoa/ opiskelijaboksia, rupea kokkaamaan itse ruokasi, tekemään kauppareissusi, maksamaan laskusi ja ostamaan vaatteesi. Siivoa, pyykkää kuin aikuinen. Ulkoile. Harrasta.
[/quote]
No höh. Entä jos vanhempani pitävät siitä, että asun kotona? Onko se ihan mahdoton ajatus? :) Myöskin oletus siitä, ettenkö tekisi ruokaa/hoitaisi kauppareissuja/maksaisi omia laskujani/ostaisi omia vaatteitani, on nimenomaan oletus ja väärä sellainen.
-ap
[/quote]
Tulihan tuost hieman sellainen olo, ettet tee mitään sellaista: "päivät pitkät siivoilen, katson elokuvia, luen av:tä, en tee mitään järkevää tai kehittävää"
Miksi aiot pitää tilanteen yllä vuosia?
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 09:36"]
Tuo lässytys sosiaalisesta paineesta on se valhe, millä oikeutat onnettoman elämäsi. Jos olisit oikeasti onnellinen et listaisi elämäntilannettasi av:lla. Lähde opiskelemaan, oma kämpä ja siitä se elämä alkaa, JOS tahtoo. Se on vain ja ainoastaan asenteesta kiinni tuossa tilanteessa.
[/quote]
En sanoisi valheeksi. Tällä hetkellä kaksi suurinta motiivia muuttamiselle olisi 1. halu olla yksin 2. tarve tuntea itsensä samanlaiseksi kuin muut (sosiaalinen paine). Onnellinen en missään nimessä ole, se tosin ei välttämättä muutu asumismuodon vaihdoksella.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 09:42"]
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 09:36"]
Tuo lässytys sosiaalisesta paineesta on se valhe, millä oikeutat onnettoman elämäsi. Jos olisit oikeasti onnellinen et listaisi elämäntilannettasi av:lla. Lähde opiskelemaan, oma kämpä ja siitä se elämä alkaa, JOS tahtoo. Se on vain ja ainoastaan asenteesta kiinni tuossa tilanteessa.
[/quote]
En sanoisi valheeksi. Tällä hetkellä kaksi suurinta motiivia muuttamiselle olisi 1. halu olla yksin 2. tarve tuntea itsensä samanlaiseksi kuin muut (sosiaalinen paine). Onnellinen en missään nimessä ole, se tosin ei välttämättä muutu asumismuodon vaihdoksella.
-ap
[/quote]
Ethän sinä sitä valheeksi voi myöntääkään, koska sun elämäntyyli perustuu sille kokonaisuudessaan. Jos et kestä ottaa vastuuta omasta elämästäsi älä tule tänne kerjäämään sääliä muilta, aikuisilta ihmisiltä. Olet saanut konkreettisia neuvoja ja silti ihmettelet, että "nouseekohan täältä enää koskaan normaalille tasolle"....
Millä ajattelit elättää itsesi tulevaisuudessa? Vanhempasi eivät ole aina läsnä.
Tuli vähän sellainen kuva, että valitat täällä mutta et halua kuulla neuvoja tai tehdä tilanteelle mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"- pelkään sosiaalisia tilanteita"
Tämä varmaankin rajoittaa elämääsi. Apuja on kyllä saatavissa ja tälle tulee tehdä jotain. Kyseessä voi olla ihan vain oma uskomuksesi tai aitoa pelkoa, joka vaatii yleensä vähän enemmän aikaa helpottaakseen.
Mikä kilpajuoksu tämä elämäkään sitten on. Mene omaa tahtiasi. Kirjoituksestasi saa sen käsityksen, että jotain muutakin haluaisit tehdä. Mieti mitä se voisi olla ja sitä kohti sitten vaan.
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 09:51"]
Millä ajattelit elättää itsesi tulevaisuudessa? Vanhempasi eivät ole aina läsnä. Tuli vähän sellainen kuva, että valitat täällä mutta et halua kuulla neuvoja tai tehdä tilanteelle mitään.
[/quote]
Oli tylsää ja teki mieli avautua. Arvasin myös, miten tämä keskustelu etenee ja ihan kivahan se on näin tekstimuodossa lukea, mitä ne ihmiset hiljaa mielessään ajattelevatkaan, kun vastaan kysymykseen "niin mitäs sinä nykyään teet?". Niin, mulla on tosiaan ammatti ja mietin lisäkoulutusta tulevaisuudessa. Ongelmana on etusijassa se epäsosiaalisuus, on nimittäin melko rajoittava ominaisuus tänäpäivänä. Ja voi, olen kyllä todella tietoinen siitä, että menetän rakkaat läheiseni tulevaisuudessa. On kai täällä turhempiakin avauksia?
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myös vanhempasi tekevät sinulle karhunpalvelusta, kun eivät tue itsenäistymistäsi ohjaamalla sinua hellävaraisesti omillesi. Jos tilanne ei miellytä, niin tee sille jotain! Hae vaikka kansanopistoon ensi alkuun, niissä on puolen vuoden-vuoden kursseja ( valmentavia eri aloille esim.). Ovat sisäoppilaitoksia eli saisit ruoan ja katon pään päälle, mutta et asuisi enää pelkästään vanhemmillasi. Kurssit tosin maksavat, mutta jos rahast ei ole kiinni, niin kokeile ensin tuon kautta muutosta elämääsi. Saisit sieltä varmasti kavereitakin. Oletko käynyt peruskoulun jälkeen kouluja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et siis myöskään opiskele? Millä rahalla maksat omia kulujasi, et kai vaan vanhempien antamalla viikkorahalla?
Oletko varma, että se, mitä kutsut sosiaalisten tilanteiden peloksi (kovin muodikasta nykyään) ei vain johdu elämäsi tapahtumaköyhyydestä? Jos alkaisit mennä ja tehdä saattaisit huomata, että pärjäät ihmisten parissa siinä missä muutkin.
"Hyödyllinen tai hyödytön nippelitieto" ei ole lukemisen tarkoitus, vaan sivistyminen, tunteiden ja kielen, mielikuvituksen ja empatian kehittyminen. Siksi kannattaa vähän katsoa mitä lukee. Mielummin vaikka Marja-Liisa Vartiota tai Jane Austenia kuin 50 Shades ...
Olet kehittänyt hyvän defenssin:
"Voiko näillä korteilla edes voittaa? Voiko tästä edes nousta "tavalliseksi ihmiseksi"? Toisaalta yhä useammin olen alkanut kyseenalaistamaan sitä, haluanko edes olla tavallinen, normaali, keskitien kulkija, joka sosiaalisesta paineesta tekee kaiken niin kuin muutkin."
Eivät ihmiset tee asioita vain sosiaalisten paineiden takia, paitsi jotkut joitakin. Yleensä ihmistä ajaa uteliaisuus, kunnianhimo, mielihyvä, rakkaus, pelko, itsepäisyys, näyttämisen halu ... mitä moninaisimmat syyt, siis. Eikö sinulla muka ole mitään noista piirteistä?
Jos et pidä keskitietä houkuttelevana, valitse joku muu tie. Ethän sinä nyt ole millään tiellä vaan eräänlainen iso vauva. Mitäs sitten kun vanhempasi haluavat alkaa elää omaa elämäänsä eivätkä enää jaksa katsoa sinua siellä kotona. He ovat elättäneet ja kasvattaneet sinua jo 24 vuotta, varmaan he haluaisivat jotain muutakin?
Lähde liikkeelle, et ole vielä mitenkään liian vanha. 8-kymppiset väittelevät tohtoreiksi! 101-vuotiaat valssaavat kirjailijoiden kanssa Linnan juhlissa! Opiskelemaan siitä nyt!
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 09:56"]
Oli tylsää ja teki mieli avautua. Arvasin myös, miten tämä keskustelu etenee ja ihan kivahan se on näin tekstimuodossa lukea, mitä ne ihmiset hiljaa mielessään ajattelevatkaan, kun vastaan kysymykseen "niin mitäs sinä nykyään teet?". Niin, mulla on tosiaan ammatti ja mietin lisäkoulutusta tulevaisuudessa. Ongelmana on etusijassa se epäsosiaalisuus, on nimittäin melko rajoittava ominaisuus tänäpäivänä. Ja voi, olen kyllä todella tietoinen siitä, että menetän rakkaat läheiseni tulevaisuudessa. On kai täällä turhempiakin avauksia?
-ap
[/quote]
Epäsosiaalisuus rajoittaa sinua tasan niin paljon, kuinka paljon valtaa sinä sille annat.
Mä olen ollut koko elämäni epäsosiaalinen, varhaisen aikuisuuden siihen 25-ikävuoteen saakka myös sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsinyt ja silti olen opiskellut, valmistunut ja saanut työpaikkoja. Siksi, koska mä en anna pelon hallita enää elämääni.
Vaikutat kyllä oikeasti ihan selkeästi siltä, ettet ole saanut elämänkokemusta ja kokenut tarpeeksi pettymyksiä, jotka olisivat kasvattaneet sua henkisesti. Voittaakseen tulee hävitä, kerta toisensa jälkeen ennen kuin onnistuu.
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 09:56"]
On kai täällä turhempiakin avauksia?
-ap
[/quote]
Ei kovin montaa. Tällaiset itsesääliset jaarittelut ovat sieltä turhimmasta päästä, varsinkin kun avaajana on saamaton laiskuri.
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 10:01"]
Et siis myöskään opiskele? Millä rahalla maksat omia kulujasi, et kai vaan vanhempien antamalla viikkorahalla?
Oletko varma, että se, mitä kutsut sosiaalisten tilanteiden peloksi (kovin muodikasta nykyään) ei vain johdu elämäsi tapahtumaköyhyydestä? Jos alkaisit mennä ja tehdä saattaisit huomata, että pärjäät ihmisten parissa siinä missä muutkin.
"Hyödyllinen tai hyödytön nippelitieto" ei ole lukemisen tarkoitus, vaan sivistyminen, tunteiden ja kielen, mielikuvituksen ja empatian kehittyminen. Siksi kannattaa vähän katsoa mitä lukee. Mielummin vaikka Marja-Liisa Vartiota tai Jane Austenia kuin 50 Shades ...
Olet kehittänyt hyvän defenssin:
"Voiko näillä korteilla edes voittaa? Voiko tästä edes nousta "tavalliseksi ihmiseksi"? Toisaalta yhä useammin olen alkanut kyseenalaistamaan sitä, haluanko edes olla tavallinen, normaali, keskitien kulkija, joka sosiaalisesta paineesta tekee kaiken niin kuin muutkin."
Eivät ihmiset tee asioita vain sosiaalisten paineiden takia, paitsi jotkut joitakin. Yleensä ihmistä ajaa uteliaisuus, kunnianhimo, mielihyvä, rakkaus, pelko, itsepäisyys, näyttämisen halu ... mitä moninaisimmat syyt, siis. Eikö sinulla muka ole mitään noista piirteistä?
Jos et pidä keskitietä houkuttelevana, valitse joku muu tie. Ethän sinä nyt ole millään tiellä vaan eräänlainen iso vauva. Mitäs sitten kun vanhempasi haluavat alkaa elää omaa elämäänsä eivätkä enää jaksa katsoa sinua siellä kotona. He ovat elättäneet ja kasvattaneet sinua jo 24 vuotta, varmaan he haluaisivat jotain muutakin?
Lähde liikkeelle, et ole vielä mitenkään liian vanha. 8-kymppiset väittelevät tohtoreiksi! 101-vuotiaat valssaavat kirjailijoiden kanssa Linnan juhlissa! Opiskelemaan siitä nyt!
[/quote]
Kiitos mielenkiintoisesta viestistä. Maksan omat kulunu samalla tavalla kuin muutkin työttömät - saan työmarkkinatukea kuukausittain. En ole saanut vanhemmiltani rahaa/vaatteita/muuta tavaraa yläasteen jälkeen, enkä toki ole tarvinnutkaan.
Käytin termiä "sosiaalisten tilanteiden pelko" melko löyhästi, ei sitä ole diagnosoitu, oikein olisi ehkä sanoa, että olen niin ujo ja arka, että se rajoittaa jonkin verran elämääni ja vaikeuttaahan se merkittävästi työllistymistä.
Miksi "nippelitiedon" hankkiminen on huono asia? Eikö tuo nyt ole vähän väkisin väännetty huomautus? Olen lukenut sekä Jane Austenia että 50 shadesit, hui, jopa Seiskaakin joskus.
Kommenttisi innoittamana aion vilpittömästi kysyä vanhemmiltani, pitävätkö he kotona asumistani taakkana. Mitenkään he eivät sitä nimittäin ilmaise, päinvastoin.
-ap
Niin tosiaan, millä elät? Kuka asumisesi, ruokasi, vaatteesi, nettiyhteytesi, puhelimesi, ruokasi, menosi maksaa? Ihan pokkana vanhempien siivellä elät yhä ja nämä ruokkkivat kuin pesästä laitojen yli kasvavaa käenpoikasta.
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 09:56"]
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 09:51"]
Millä ajattelit elättää itsesi tulevaisuudessa? Vanhempasi eivät ole aina läsnä. Tuli vähän sellainen kuva, että valitat täällä mutta et halua kuulla neuvoja tai tehdä tilanteelle mitään.
[/quote]
Oli tylsää ja teki mieli avautua. Arvasin myös, miten tämä keskustelu etenee ja ihan kivahan se on näin tekstimuodossa lukea, mitä ne ihmiset hiljaa mielessään ajattelevatkaan, kun vastaan kysymykseen "niin mitäs sinä nykyään teet?". Niin, mulla on tosiaan ammatti ja mietin lisäkoulutusta tulevaisuudessa. Ongelmana on etusijassa se epäsosiaalisuus, on nimittäin melko rajoittava ominaisuus tänäpäivänä. Ja voi, olen kyllä todella tietoinen siitä, että menetän rakkaat läheiseni tulevaisuudessa. On kai täällä turhempiakin avauksia?
-ap
[/quote]
Epäsosiaalisuus on ongelma. Ja tiedän vastaavia tapauksia, jotka sitten jämähtäneet neljän seinän sisälle ja ainoat sosiaaliset suhteet verkossa. Mutta ehkä jotkut sitten kehittyvät hitaammin. Kuvailemani epäsosiaalinen tapaus "ei tehnyt mitään" 27-vuotiaaksi. Ei edes hakenut sossusta rahaa, koska ei jaksanut (eleli tyttöystävän rahoilla). No, nyt 8 vuotta myöhemmin on ihan kuin kuka tahansa meistä, on vakkarityöt, kaverit, avovaimot ja kaikki. Työura tosin ikäisiään 5v. lyhyempi. Kai se päivä joskus koittaa, kun itse kyllästyy omaan saamattomuuteensa ja alkaa vain tehdä asioita. En tiedä tiesitkö, mutta on PALJON ahdistavampaa olla tekemättä mitään tietäen että kaikenlaista tarttis tehdä, kuin että vaan TEKISI sen. Kaikki gradun kirjoittaneet ainakin tämän tietävät.
Syyttäisin kyllä myös sun vanhempia tilanteesta, toisaalta kuvailemani esimerkkitapaus ei tehnyt mitään myöskään vanhempien käskystä. Koko elämä muuttui vasta kun hän itse päätti sen muuttuvan. Ja kyllästyi lopullisesti vallitsevaan asiantilaan
Uskaltaisinpa väittää, että se on siitä kiinni että tekeekö vai eikö tee. Itse sain jo vuosia sitten tarpeekseni vanhemman nurkissa asumisesta, mutta pelkäsin liikaa rahaongelmia ja koska en ollut töissä (omista syistäni) enkä opiskellut (olisin halunnut), niin ajattelin, etten saa mistään rahaa ja elämäni murenee käsiin ja luottotiedot menevät ja ja ja... sitten yksi kerta sain vain jonkum voiman pakata kamat kasaan ja muuttaa yksin. Samalla tiellä olen edelleen. Ja luottotiedotkin on kunnossa, aina olleet :-)
Myöskin uskoin joskus olevani ikisinkku, mutta niin vaan eksiä on ehtinyt kertyä jo neljä, ja taas on uusi mies "kierroksessa" vaikka edellisestä erosta on vain hetki. Seksikumppaneita (eksät mukaanlukien) sitten vähän enemmän...
Lähden kauppaan nyt, mutta pointti oli: JUST DO IT.