Lue keskustelun säännöt.
Miten korkeakoulutettu 31v nainen voi löytää miehen Helsingissä
Kommentit (162)
Vierailija kirjoitti:
Miksi korostat olevasi korkeakoulutettu? Oletko jotenkin muiden yläpuolella ja sinulle kelpaa vain lääkäri tai Finnarin lentokapteeni? Hankalaa se puolison löytäminen on kaikille, paitsi misseille, lätkänpelaajille ja jalkapalloilijoille. Koulutus ei sinänsä vetoa moneenkaan. Kiinnostus syntyy muista asioista.
Itse asiassa lääkäri ja lentokapteenihan on aika huonoja ammatteja parisuhdetta ajatellen. Ihan ihmeelliset työajat molemmilla (lentäjät poissa jopa päiviä, lääkärit tekee töitä iltaisin ja öisinkin, eivätkä välttämättä pysty irrottautumaan esim. päiväkodille lasta hakemaan, esim. joku kirurgi siis). Jos noiden kanssa lapsia tekee, niin aika yksin saa nainen olla lasten asioista vastuussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi näin? kirjoitti:
Korkeastikoulutetut naiset hanakasti korostavat koulutustaan parisuhdemarkkinoilla, vaikka miesten enemmistölle asialla ei ole mitään merkitystä tai pitävät sitä jopa negatiivisena asiana perhettä ajatellen.
En todellakaan mieti mitään muuta kuin sitä että nainen miellyttää silmää ja on hyvä luonteeltaan, ns. jalat maassa tyyppi. Tämä on ainoa asia millä on merkitystä parinvalinnan kannalta.
Korkeasti koulutetut herättää lähinnä myötähäpeää, varsinkin kun se tutkinto on usein jotain joutavaa hömppää ihan tulotasoakin ajatellen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi näin? kirjoitti:
Korkeastikoulutetut naiset hanakasti korostavat koulutustaan parisuhdemarkkinoilla, vaikka miesten enemmistölle asialla ei ole mitään merkitystä tai pitävät sitä jopa negatiivisena asiana perhettä ajatellen.
En todellakaan mieti mitään muuta kuin sitä että nainen miellyttää silmää ja on hyvä luonteeltaan, ns. jalat maassa tyyppi. Tämä on ainoa asia millä on merkitystä parinvalinnan kannalta.
Korkeasti koulutetut herättää lähinnä myötähäpeää, varsinkin kun se tutkinto on usein jotain joutavaa hömppää ihan tulotasoakin ajatellen.
Mutta eikö ole erikoista, että tuomitset korkeakoulutetun naisen välittömästi sellaiseksi, jolla ei ole jalat maassa? Itse olen ainakin hyvin konkreettisesti ajatteleva KTM-nainen ja tulotaso on kohdillaan. En myönnä myöskään olevani stereotyyppisen snobi KTM ja mulla on myös pienituloisia hyviä ystäviä :D Mutta kuten edellinen kommentoija todistaa, kun mainitsen olevani korkeakoulutettu, tuomitsee hän minut välittömästi. Ei sillä, ehkä noin ehdoton ja mustavalkoinen tyyppi ei muutenkaan olisi mun makuuni.
Onks Eliittikumppanissa ketään? Voisko se toimia? Tykkään siitä ideasta, että sinne saa kriteerejä laittaa (liittyen lapsiin esim.) ja on persoonallisuustesti (olen ehkä vähän hurahtanut persoonallisuustesteihin).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi korostat olevasi korkeakoulutettu? Oletko jotenkin muiden yläpuolella ja sinulle kelpaa vain lääkäri tai Finnarin lentokapteeni? Hankalaa se puolison löytäminen on kaikille, paitsi misseille, lätkänpelaajille ja jalkapalloilijoille. Koulutus ei sinänsä vetoa moneenkaan. Kiinnostus syntyy muista asioista.
Itse asiassa lääkäri ja lentokapteenihan on aika huonoja ammatteja parisuhdetta ajatellen. Ihan ihmeelliset työajat molemmilla (lentäjät poissa jopa päiviä, lääkärit tekee töitä iltaisin ja öisinkin, eivätkä välttämättä pysty irrottautumaan esim. päiväkodille lasta hakemaan, esim. joku kirurgi siis). Jos noiden kanssa lapsia tekee, niin aika yksin saa nainen olla lasten asioista vastuussa.
1) lentokapteeni on pressan myöntämä arvonimi, mutta arkikielessä käytetään virheellisesti lentokoneen vastuukuskista
2) lentäjän paperit olivat ennen amispaperit, nykyään opistotasoiset. Ainoat akateemiset lentäjät ovat entisiä sotilaslentäjiä eli ovat käyneet kadiksen aikoinaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
DI kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
DI kirjoitti:
Jos nainen pitää parhaana avunani akateemista tutkintoani, niin en minä sellaisen kanssa parisuhdetta halua. Ihan väärät arvot.
Ja näin vastasi DI…
Akateemisuus ei ole itsetarkoitus vaan mitä sen avulla voidaan saavuttaa.
Tai oikeastaan ne ominaisuudet, joiden avulla on saavutettu myös se akateeminen tutkinto. Ihannetilanteessa mm. määrätietoisuus, päättäväisyys, sitkeys, tietynlainen fiksuus jne. eli osalla on ainakin joitakin maskuliinisina pidettyjä ominaisuuksia. Olen itse nainen, jolla on kaksikin akateemista tutkintoa, mutta ei ne musta ole sen ihmeellisempää tehnyt. Tietysti teen toisenlaista duunia kun mitä tekisin ilman niitä. Ei me mun lähimpien ystävien kanssa pidetä akateemisia "minään", vaikka ollaan kaikki itsekin akateemisia. Nykyään kuitenkin akateemisissa miehissä esiintyy yllättävän paljon sellaista lapsellisuutta, yli 30-vuotiaana pelaillaan videopelejä tuntikausia ja ollaan jotenkin "neitimäisiä". Ei osata tehdä mitään, edes valaisinta asentaa kattoon. Ja musta olisi mukavaa, jos mies olisi oikeasti sellainen tyyppi joka "liidaisi" parisuhdetta eikä vaan valuisi mukana päättämättömänä perässä.
Miksi pitäisi osata asentaa valaisin kattoon? Akateemisuus tuo mulle kaiken muun ohella taloudellisen pärjäämisen, jolla voin ostaa itseni vapaaksi tylsistä hommista.
ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
DI kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
DI kirjoitti:
Jos nainen pitää parhaana avunani akateemista tutkintoani, niin en minä sellaisen kanssa parisuhdetta halua. Ihan väärät arvot.
Ja näin vastasi DI…
Akateemisuus ei ole itsetarkoitus vaan mitä sen avulla voidaan saavuttaa.
Tai oikeastaan ne ominaisuudet, joiden avulla on saavutettu myös se akateeminen tutkinto. Ihannetilanteessa mm. määrätietoisuus, päättäväisyys, sitkeys, tietynlainen fiksuus jne. eli osalla on ainakin joitakin maskuliinisina pidettyjä ominaisuuksia. Olen itse nainen, jolla on kaksikin akateemista tutkintoa, mutta ei ne musta ole sen ihmeellisempää tehnyt. Tietysti teen toisenlaista duunia kun mitä tekisin ilman niitä. Ei me mun lähimpien ystävien kanssa pidetä akateemisia "minään", vaikka ollaan kaikki itsekin akateemisia. Nykyään kuitenkin akateemisissa miehissä esiintyy yllättävän paljon sellaista lapsellisuutta, yli 30-vuotiaana pelaillaan videopelejä tuntikausia ja ollaan jotenkin "neitimäisiä". Ei osata tehdä mitään, edes valaisinta asentaa kattoon. Ja musta olisi mukavaa, jos mies olisi oikeasti sellainen tyyppi joka "liidaisi" parisuhdetta eikä vaan valuisi mukana päättämättömänä perässä.
Miksi pitäisi osata asentaa valaisin kattoon? Akateemisuus tuo mulle kaiken muun ohella taloudellisen pärjäämisen, jolla voin ostaa itseni vapaaksi tylsistä hommista.
ohis
Ehkäpä siksi, että uusavuttomuus on avuttomuutta ja se ei suoranaisesti kostuta. Koulutetulle moni suorittava työ on sitäpaitsi kiinnostavaa vaihtelua ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perheenäiti kirjoitti:
Valloita miehesi hyvän ruuan avulla. Minä tarjoaisin miesehdokkaalle kunnollista vanhan hyvän ajan frettipaistia. Se on suhteellisen helppotekoinen ja edullinen, mutta silti hieno juhlaruoka.
Kuumenna paistinpannu ja loruta siihen öljyä. Paistele fretin osia niin, että ne saavat kunnon paistopinnan. Lado palaset uunipataan ja ripottele päälle suolaa ja mustapippuria.
Kuori neljä porkkanaa ja leikkaa ne renkaiksi ja kaksi sipulia pieniksi lohkoiksi. Lisää muutama pieni pala palsternakkaa Lisää porkkana-, palsternakka- ja sipulipalat pataan. Kaada lihojen päälle vettä niin että ne peittyvät.
Laita pata 200 asteiseen uuniin ja anna olla siellä noin 2 tuntia, laske lämpöä tämän jälkeen 180 asteeseen ja hauduta kannen alla 1,5-2 tuntia.
Kun liha alkaa irrota luista, lisää runsas desilitra kermaa ja sekoittele. Laita vielä 150 asteeseen ja anna olla noin 45 min.
Ap:n miesongelmaa on osaa auttaa, mutta kertokaa tietävämmät, mistä sitä frettiä löytää. Haluaisin kokeilla tätä reseptiä.
Fretti = kesy hilleri. Kukaan ei oikeasti syö tai ole syönyt hilleriä.
Mulla on ihana mies, se arvostaa, suorastaan vaatii, naiselta koulutusta : o
Jos olisin sinkku, niin kyttäisin varmaan Maajussille morsianta sillä silmällä, josko siellä olisi joku yritteliäs Jussi, jonka tiluksille pääsisi yhdessä romanttisesti kehittelemään bisneksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AV-palstalla on paljon halukkaita miehiä.
Siitä treffejä pykäämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
DI kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
DI kirjoitti:
Jos nainen pitää parhaana avunani akateemista tutkintoani, niin en minä sellaisen kanssa parisuhdetta halua. Ihan väärät arvot.
Ja näin vastasi DI…
Akateemisuus ei ole itsetarkoitus vaan mitä sen avulla voidaan saavuttaa.
Tai oikeastaan ne ominaisuudet, joiden avulla on saavutettu myös se akateeminen tutkinto. Ihannetilanteessa mm. määrätietoisuus, päättäväisyys, sitkeys, tietynlainen fiksuus jne. eli osalla on ainakin joitakin maskuliinisina pidettyjä ominaisuuksia. Olen itse nainen, jolla on kaksikin akateemista tutkintoa, mutta ei ne musta ole sen ihmeellisempää tehnyt. Tietysti teen toisenlaista duunia kun mitä tekisin ilman niitä. Ei me mun lähimpien ystävien kanssa pidetä akateemisia "minään", vaikka ollaan kaikki itsekin akateemisia. Nykyään kuitenkin akateemisissa miehissä esiintyy yllättävän paljon sellaista lapsellisuutta, yli 30-vuotiaana pelaillaan videopelejä tuntikausia ja ollaan jotenkin "neitimäisiä". Ei osata tehdä mitään, edes valaisinta asentaa kattoon. Ja musta olisi mukavaa, jos mies olisi oikeasti sellainen tyyppi joka "liidaisi" parisuhdetta eikä vaan valuisi mukana päättämättömänä perässä.
Miksi pitäisi osata asentaa valaisin kattoon? Akateemisuus tuo mulle kaiken muun ohella taloudellisen pärjäämisen, jolla voin ostaa itseni vapaaksi tylsistä hommista.
ohis
Ehkäpä siksi, että uusavuttomuus on avuttomuutta ja se ei suoranaisesti kostuta. Koulutetulle moni suorittava työ on sitäpaitsi kiinnostavaa vaihtelua ;)
No onneksi ammattikoulupuolella on paljon ammattitaitoisia asentajamiehiä niin kirjoittaja voi sieltä hakea kostutuksensa. Itse löydän muutakin vaihtelua kuin lampun asentamisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne miehet, jotka teitä korkeakoulutettuja naisia kiinnostaa tekevät todella pitkää päivää töissä ja harrastavat lähinnä juoksemista yms. missä pääsee hetkeksi tuulettumaan rauhassa raskaasta asiantuntijatyöstä. Siis oikeasti raskaasta työstä, eikä mistään some-markkinointi tai julkisen sektorin HR "asiantuntijatyöstä" mitä naiset tuntuvat pitkälti tekevän. Näitä miehiä on vaikea tavata muualla kuin töissä tai jos ei kuulu jo valmiiksi miehen kaveripiiriin.
Miehien löytäminen ei ole naiselle Helsingissä kovin vaikeaa. Alla ohjeet:
1. Ole ulkonäöllisesti edes siedettävällä tasolla
2. Tee Tinder profiilii
3. Vastaanota satoja tykkäyksiä miehiltä muutamassa päivässä
4. Ala viestittelemään valitsemiesi miesten kanssa
Näillä yksinkertaisilla ohjeilla löydät miehiä. Ole hyvä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
DI kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
DI kirjoitti:
Jos nainen pitää parhaana avunani akateemista tutkintoani, niin en minä sellaisen kanssa parisuhdetta halua. Ihan väärät arvot.
Ja näin vastasi DI…
Akateemisuus ei ole itsetarkoitus vaan mitä sen avulla voidaan saavuttaa.
Tai oikeastaan ne ominaisuudet, joiden avulla on saavutettu myös se akateeminen tutkinto. Ihannetilanteessa mm. määrätietoisuus, päättäväisyys, sitkeys, tietynlainen fiksuus jne. eli osalla on ainakin joitakin maskuliinisina pidettyjä ominaisuuksia. Olen itse nainen, jolla on kaksikin akateemista tutkintoa, mutta ei ne musta ole sen ihmeellisempää tehnyt. Tietysti teen toisenlaista duunia kun mitä tekisin ilman niitä. Ei me mun lähimpien ystävien kanssa pidetä akateemisia "minään", vaikka ollaan kaikki itsekin akateemisia. Nykyään kuitenkin akateemisissa miehissä esiintyy yllättävän paljon sellaista lapsellisuutta, yli 30-vuotiaana pelaillaan videopelejä tuntikausia ja ollaan jotenkin "neitimäisiä". Ei osata tehdä mitään, edes valaisinta asentaa kattoon. Ja musta olisi mukavaa, jos mies olisi oikeasti sellainen tyyppi joka "liidaisi" parisuhdetta eikä vaan valuisi mukana päättämättömänä perässä.
Minkä takia mies, joka on koko elämänsä opiskellut, lukenut kirjoja ja päättäväisesti rakentanut uraansa edes haluaisi osata asentaa valaisimen kattoon? Akateeminen varakas mies palkkaa amiksen tai jonku vietnamilaisen tekemään tuollaiset sisäkön jutut.
Onko sulla vankeinhoidon jalkapanta? Miksi muuten Helsingissä?
Vierailija kirjoitti:
DI kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
DI kirjoitti:
Jos nainen pitää parhaana avunani akateemista tutkintoani, niin en minä sellaisen kanssa parisuhdetta halua. Ihan väärät arvot.
Ja näin vastasi DI…
Akateemisuus ei ole itsetarkoitus vaan mitä sen avulla voidaan saavuttaa.
Tai oikeastaan ne ominaisuudet, joiden avulla on saavutettu myös se akateeminen tutkinto. Ihannetilanteessa mm. määrätietoisuus, päättäväisyys, sitkeys, tietynlainen fiksuus jne. eli osalla on ainakin joitakin maskuliinisina pidettyjä ominaisuuksia. Olen itse nainen, jolla on kaksikin akateemista tutkintoa, mutta ei ne musta ole sen ihmeellisempää tehnyt. Tietysti teen toisenlaista duunia kun mitä tekisin ilman niitä. Ei me mun lähimpien ystävien kanssa pidetä akateemisia "minään", vaikka ollaan kaikki itsekin akateemisia. Nykyään kuitenkin akateemisissa miehissä esiintyy yllättävän paljon sellaista lapsellisuutta, yli 30-vuotiaana pelaillaan videopelejä tuntikausia ja ollaan jotenkin "neitimäisiä". Ei osata tehdä mitään, edes valaisinta asentaa kattoon. Ja musta olisi mukavaa, jos mies olisi oikeasti sellainen tyyppi joka "liidaisi" parisuhdetta eikä vaan valuisi mukana päättämättömänä perässä.
Koko elämä on opetettu koulutuslaitoksen ja median kautta, että miesten kuuluukin olla herkkiä ja neitimäisiä. Nyt se ei sitten kelpaakaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
DI kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
DI kirjoitti:
Jos nainen pitää parhaana avunani akateemista tutkintoani, niin en minä sellaisen kanssa parisuhdetta halua. Ihan väärät arvot.
Ja näin vastasi DI…
Akateemisuus ei ole itsetarkoitus vaan mitä sen avulla voidaan saavuttaa.
Tai oikeastaan ne ominaisuudet, joiden avulla on saavutettu myös se akateeminen tutkinto. Ihannetilanteessa mm. määrätietoisuus, päättäväisyys, sitkeys, tietynlainen fiksuus jne. eli osalla on ainakin joitakin maskuliinisina pidettyjä ominaisuuksia. Olen itse nainen, jolla on kaksikin akateemista tutkintoa, mutta ei ne musta ole sen ihmeellisempää tehnyt. Tietysti teen toisenlaista duunia kun mitä tekisin ilman niitä. Ei me mun lähimpien ystävien kanssa pidetä akateemisia "minään", vaikka ollaan kaikki itsekin akateemisia. Nykyään kuitenkin akateemisissa miehissä esiintyy yllättävän paljon sellaista lapsellisuutta, yli 30-vuotiaana pelaillaan videopelejä tuntikausia ja ollaan jotenkin "neitimäisiä". Ei osata tehdä mitään, edes valaisinta asentaa kattoon. Ja musta olisi mukavaa, jos mies olisi oikeasti sellainen tyyppi joka "liidaisi" parisuhdetta eikä vaan valuisi mukana päättämättömänä perässä.
Miksi pitäisi osata asentaa valaisin kattoon? Akateemisuus tuo mulle kaiken muun ohella taloudellisen pärjäämisen, jolla voin ostaa itseni vapaaksi tylsistä hommista.
ohis
Ehkäpä siksi, että uusavuttomuus on avuttomuutta ja se ei suoranaisesti kostuta. Koulutetulle moni suorittava työ on sitäpaitsi kiinnostavaa vaihtelua ;)
Akateeminen mies yksityisellä sektorilla tekee 60+ tuntisia työviikkoja. Kun kotiin tullaan niin ei todellakaan aleta asentelemaan lamppuja tai vaihtamaan talvirenkaita vaan otetaan rennosti. Suorittavat työt voi ulkoistaa.
Vierailija kirjoitti:
DI kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
DI kirjoitti:
Jos nainen pitää parhaana avunani akateemista tutkintoani, niin en minä sellaisen kanssa parisuhdetta halua. Ihan väärät arvot.
Ja näin vastasi DI…
Akateemisuus ei ole itsetarkoitus vaan mitä sen avulla voidaan saavuttaa.
Tai oikeastaan ne ominaisuudet, joiden avulla on saavutettu myös se akateeminen tutkinto. Ihannetilanteessa mm. määrätietoisuus, päättäväisyys, sitkeys, tietynlainen fiksuus jne. eli osalla on ainakin joitakin maskuliinisina pidettyjä ominaisuuksia. Olen itse nainen, jolla on kaksikin akateemista tutkintoa, mutta ei ne musta ole sen ihmeellisempää tehnyt. Tietysti teen toisenlaista duunia kun mitä tekisin ilman niitä. Ei me mun lähimpien ystävien kanssa pidetä akateemisia "minään", vaikka ollaan kaikki itsekin akateemisia. Nykyään kuitenkin akateemisissa miehissä esiintyy yllättävän paljon sellaista lapsellisuutta, yli 30-vuotiaana pelaillaan videopelejä tuntikausia ja ollaan jotenkin "neitimäisiä". Ei osata tehdä mitään, edes valaisinta asentaa kattoon. Ja musta olisi mukavaa, jos mies olisi oikeasti sellainen tyyppi joka "liidaisi" parisuhdetta eikä vaan valuisi mukana päättämättömänä perässä.
Entä jos mies liidaa ja päättää, että naisen paikka on kotona kun naisen palkka on kuitenkin niin huono ja kaikkien kannalta olisi parempi jos nainen hoitaisi kodin ja lapset. Mies liidaa ja sanoo, että töiden jälkeen haluaa tulla katettuun pöytään syömään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tunnen sun ikäisen kivan miehen,mene pyöräilemään,valokuvaamaan,retkeilemään,patikoimaan,ihan tuonne Seurasaareen,Munkkaan,Nuuksioon,Villa Elfvikiin,siellä on hauskaa vaikkei sattuiskaan sopivaa urosta
Ei kukaan ala puhumaan kellekään satunnaiselle vastaantulijalle em. paikoissa. Tai korkeintaan jotain, että hei sulta putosi tämä tavara, tai anteeksi, kun törmäsin, mutta siihen se jää. Ei ylipäätään kukaan ala iskeä jotain satunnaista vastaantulijaa selvinpäin. Ethän tiedä ko. vastaantulijasta mitään (onko jo varattu, onko joku ongelmainen, onko täysin eriarvot ja eri elämäntyyli kuin sinulla jne.). Tuollaisia random-kohtaamisia on ollut varmaan joskus 1960-luvulla vielä, ja silloinkin usein on ollut jotain yhteistä pintaa/Munkassa on liikkunut vain muita munkkalaisia jne.
Useimmiten kohdataan jossain, missä on jotain yhteistä. Kuten nyt opiskelijariennoissa, töissä jne.
Ei niissä opiskelijariennoissakaan ihmisillä aina ole samanlainen elämäntyyli tai välttämättä juurikaan mitään yhteistä pintaa. Toinen on konservatiivinen ja tunnollinen lakiopiskelija ja toinen tuottaa materiaalia OnlyFansiin. Kolmas opiskelee lakia vain kulissina vanhemmilleen vaikka oikeasti tekee pääasiassa vain musiikkia ja myy huumeita.
Täs on tän palstan redpillein kommentti.
10 pistettä ja papukaijamerkki.
Tietsaa pelailevat soijapojut ottakaa onkeenne.