Lue keskustelun säännöt.
Miten korkeakoulutettu 31v nainen voi löytää miehen Helsingissä
Kommentit (162)
Itse painiskelin saman ongelman kanssa 30-vuotiaana, kun muutin Helsinkiin eron jälkeen. Tinder-treffeillä tuli käytyä todella ahkerasti, mutta ketään ei löytynyt, joka olisi kolahtanut. Harrastin myös paljon, kävin kahviloissa, kirjastossa jne ja tapasin uusia ihmisiä enemmän kuin koskaan. Kotona kävin lähinnä nukkumassa. Lopulta meni vain 4 kk kun löysin harrastuksen kautta espoolaisen miehen, johon ihastuin täysillä. Kohta jo muutettiinkin yhteen. Nyt naimisissa. Eli suosittelisin olemaan aktiivinen, harrastamaan, tapaamaan ihmisiä, deittailemaan niin paljon kuin ikinä vain jaksat. Espoossa on muuten paljon sinkkumiehiä eli käännä katse vaikka sinne ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos opiskelet omassa kotikaupungissasi, löydät halutessasi puolison, olet sitten kampaaja tai akateeminen. Mutta jos menet uutena uuteen isompaan kaupunkiin, alkaakin olla vaikeampaa. Jollei opiskelupiireistä löydy sopivaa, niin alkaa olla jo suuria vaikeuksia. Ihmiset löytävät toisensa yhteisten tuttujen kautta ja yhteinen historia, edes etäinen on merkittävä etu. Jos muutat vaikkapa Hki, eikä sulla ole mitään yhteistä aikalaiskokemusta helsinkiläisten kanssa, et muista/tiedä yhtäkään lukioajan hittibaaria tai sulla ei ole muistoja 4-luokkien tanssiaisista Finlandiatalolta jne, olet ulkopuolinen ja sellaiseksi helposti jäät.
Parhaimmassa tapauksessa löydät jonkun itsesi kaltaisen, mutta aikamoinen haravoiminen siinä kyllä on.
Esim. helsinkiläinen ottaa mieluiten toisen helsinkiläisen, ei maalaista.
Höpö höpö. Olen helsinkiläinen kolmissakymmenissä oleva korkeakoulutettu mies ja (korkeakoulutettu) puolisoni on tullut pienemmältä paikkakunnalta. En ole koskaan hakenut puolisosta "helsinkiläisyyttä/espoolaisuutta" - päinvastoin, monella Larusta, Westendistä yms. tulevalla on keltainen neste ja omahyväisyys tapissaan ja empatia loistaa poissaolollaan. Monella tällaisella ei ole ollut elämässään oikeita haasteita tai vastoinkäymisiä, mutta kuvittelevat silti olevansa yhteiskunnan kyvykkäintä ja parasta kermaa. Toisaalta internet-aikana "maalaisuus" ei enää millään tavalla meinaa sivistymättömyyttä. Jos jotain, näillä maalaisilla on usein jalat tukevammin maan pinnalla. Bonuksena, useimmat Suomen murteet ovat tosi symppiksiä - siinä missä helsingin yleiskieli on tylsän arkista ja slangin vääntäminen herättää lähinnä myötähäpeää. :) Itselleni helsinkiläisyys on tarjonnut vain pohjattoman juurettomuuden tunteen ja joskus olen hiukan kateellinen pienemmiltä paikkakunnilta tuleville, joilla on jonkinlainen paikallis-identiteetti.
Lol tuolle alkuperäiselle kommentille. Ei pidä todellakaan paikkaansa. T. Korkeakoulutettu maalaistollo, jolla espoolainen korkeakoulutettu mies
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä nyt on, etteivät nimenomaan korkeakoulutetut naiset osaa löytää miestä? Onko koulutus jotenkin turmellut miesvainon vai mistä nämä ongelmat kumpuavat? En muista yhtään ketjua, jossa olisi kyselty mistä lähihoitaja tai kampaaja löytää miehen, mutta korkeakoulutetut naiset kuuluttavat täällä jatkuvasti, että eivät osaa.
Helsingissä on erityisesti korkeakoulutettujen joukossa sellainen jännä vinouma, että täällä on paljon enemmän naisia kuin miehiä. Jos suurin osa etsii heteroparisuhdetta, heikentää tämä korkeakoulutettujen naisten todennäköisyyttä löytää se puoliso ihan sattumalta.
Vierailija kirjoitti:
Korkeasti koulutettu nainen ei ole kovin toivottu ominaisuus lähtökohtaisesti, mutta voit yrittää tietysti todistaa ennakkoluulot vääriksi.
Väärin, korkeakoulutettu nainen, joka korostaa olevansa korkeakoulutettu, joka ei löydä edes kumppania, saa pakituksen päälle. Kannattaa ehkä ottaa vähän rennommin. Ei kukaan statuksia fanittavaa suorittaja kaipaa, ellei nainen ole myös kaunis ja mies ssmanlainen. Kaunis ja koulutettu käy silloin koulutetulle miehelle statustyttikseksi. Olisiko tuo sitten se WIN-WIN-tilanne?
Hyvin helposti. Menet ulos. Ennen tinder-aikaa asuessani Helsingissä minulla oli suomi24:ssä deitti-ilmoitus johon vastasi parin päivän aikana kymmeniä miehiä. Tapasin sen kautta tosin vain yhtä parin kk ajan ja poistin profiilini alle viikon sisällä. Lopulta mies löytyi naapurista taloyhtiön illanvietosta.
Käytännössä kaikki opiskelukaverini Helsingissä löysivät miehen jos itse olivat aktiivisia. Sellainen ei löytänyt joka kävi 6v aikana vain yksillä treffeillä eikä muutenkaan tehnyt paljon mitään opiskelujen ulkopuolista toimintaa, jossa olisi miehiä mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ainakaan pilatestunnilta tai viinibaarista. Toki pitää omiakin harrastuksia olla, mutta jos miestä etsii, kannattaa mennä paikkoihin, missä miehet tykkäävät käydä. Jazz,- proge- ja hevikeikat, pubivisat, olutravintolat, frisbeegolf, levykaupat, futis- ja lätkämatsit. Mistä nyt löytää jotain itseäkin kiinnostavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monesko aloitus tämä on samasta aiheesta? Muuta pois sieltä Helsingistä niin mahdollisuutesi löytää mies kasvaa huomattavasti. Ai et halua, no sitten jatkat samaan malliin kuin ennenkin. Tässä summattuna edelliset ketjut.
Perheenäiti kirjoitti:
Valloita miehesi hyvän ruuan avulla. Minä tarjoaisin miesehdokkaalle kunnollista vanhan hyvän ajan frettipaistia. Se on suhteellisen helppotekoinen ja edullinen, mutta silti hieno juhlaruoka.
Kuumenna paistinpannu ja loruta siihen öljyä. Paistele fretin osia niin, että ne saavat kunnon paistopinnan. Lado palaset uunipataan ja ripottele päälle suolaa ja mustapippuria.
Kuori neljä porkkanaa ja leikkaa ne renkaiksi ja kaksi sipulia pieniksi lohkoiksi. Lisää muutama pieni pala palsternakkaa Lisää porkkana-, palsternakka- ja sipulipalat pataan. Kaada lihojen päälle vettä niin että ne peittyvät.
Laita pata 200 asteiseen uuniin ja anna olla siellä noin 2 tuntia, laske lämpöä tämän jälkeen 180 asteeseen ja hauduta kannen alla 1,5-2 tuntia.
Kun liha alkaa irrota luista, lisää runsas desilitra kermaa ja sekoittele. Laita vielä 150 asteeseen ja anna olla noin 45 min.
Ap:n miesongelmaa on osaa auttaa, mutta kertokaa tietävämmät, mistä sitä frettiä löytää. Haluaisin kokeilla tätä reseptiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei miehen tai naisen löytämisen pidäkään olla helppoa. Niitä itselle oikeita puolisoehdokkaita on aivan älyttömän vähän ja KAIKKIEN kannattaa olla todella nirsoja kenen kanssa alkaa seurustelemaan. Nyrkkisääntö on, että tuhannesta samanikäisestä miehestä/naisesta alle 5 on niitä joiden kanssa oikeasti tulee viettämään pitkän ja onnellisen elämän.
Tärkein sääntö on tutusta mahdollisimman suureen joukkoon ihmisiä. Tein aikanaan karkean laskelman ja lopputulos oli että olin tavalla tai toisella tutustunut (jutellut vähintään 30 min) n. 15 000 ikäiseeni naiseen ennen kuin tapasin vaimoni. Onneksi olin kärsivällinen sen oikean löytämisessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä nyt on, etteivät nimenomaan korkeakoulutetut naiset osaa löytää miestä? Onko koulutus jotenkin turmellut miesvainon vai mistä nämä ongelmat kumpuavat? En muista yhtään ketjua, jossa olisi kyselty mistä lähihoitaja tai kampaaja löytää miehen, mutta korkeakoulutetut naiset kuuluttavat täällä jatkuvasti, että eivät osaa.
Helsingissä on erityisesti korkeakoulutettujen joukossa sellainen jännä vinouma, että täällä on paljon enemmän naisia kuin miehiä. Jos suurin osa etsii heteroparisuhdetta, heikentää tämä korkeakoulutettujen naisten todennäköisyyttä löytää se puoliso ihan sattumalta.
Ero ei ole mitenkään erityisen suuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en aivan täysin akateeminen ole, YAMK-inssi kunta-alalla. En vain asu pk-seudulla vaan länsirannikolla.
Ehkä kannattaa olla vähemmän nirso sen pituuden ja selänneleuan suhteen?
M36
Anonyymit persut ja anonyymit incelit kokouksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuten hyvä, mutta väärä paikkakunta. Muuta johonkin Kyyjärvelle tai Ilomantsiin, niin varmasti alkaa löytyä ikäisiäsi sinkkumiehiä.
Tee lobotomia, tai hanki muulla tavoin merkittävä aivovamma. Alempi älykkyysosamäärä on usein se, millä kriteereillä miehet naista etsivät, ns bimbot vetävät miehiä puoleensa kuin magneetti. Tai jos haluat pitää aivosi, vähintään litran silikonit ja ankkahuulet vievät pois huomion muualta ja voit tuntea olevasi haluttu.
Jos epäröit, huomaat varmaan pian ettet sellaista (kaikki ne on sellaisia) miestä elämääsi tarvitse. Älä nyt ainakaan muuta pois Helsigistä, isommassa kaupungissa saat kyllä halutessasi seksikumppanin vaikka tunnin varoitusajalla.
DI kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
DI kirjoitti:
Jos nainen pitää parhaana avunani akateemista tutkintoani, niin en minä sellaisen kanssa parisuhdetta halua. Ihan väärät arvot.
Ja näin vastasi DI…
Akateemisuus ei ole itsetarkoitus vaan mitä sen avulla voidaan saavuttaa.
Tai oikeastaan ne ominaisuudet, joiden avulla on saavutettu myös se akateeminen tutkinto. Ihannetilanteessa mm. määrätietoisuus, päättäväisyys, sitkeys, tietynlainen fiksuus jne. eli osalla on ainakin joitakin maskuliinisina pidettyjä ominaisuuksia. Olen itse nainen, jolla on kaksikin akateemista tutkintoa, mutta ei ne musta ole sen ihmeellisempää tehnyt. Tietysti teen toisenlaista duunia kun mitä tekisin ilman niitä. Ei me mun lähimpien ystävien kanssa pidetä akateemisia "minään", vaikka ollaan kaikki itsekin akateemisia. Nykyään kuitenkin akateemisissa miehissä esiintyy yllättävän paljon sellaista lapsellisuutta, yli 30-vuotiaana pelaillaan videopelejä tuntikausia ja ollaan jotenkin "neitimäisiä". Ei osata tehdä mitään, edes valaisinta asentaa kattoon. Ja musta olisi mukavaa, jos mies olisi oikeasti sellainen tyyppi joka "liidaisi" parisuhdetta eikä vaan valuisi mukana päättämättömänä perässä.
Vierailija kirjoitti:
tunnen sun ikäisen kivan miehen,mene pyöräilemään,valokuvaamaan,retkeilemään,patikoimaan,ihan tuonne Seurasaareen,Munkkaan,Nuuksioon,Villa Elfvikiin,siellä on hauskaa vaikkei sattuiskaan sopivaa urosta
Ei kukaan ala puhumaan kellekään satunnaiselle vastaantulijalle em. paikoissa. Tai korkeintaan jotain, että hei sulta putosi tämä tavara, tai anteeksi, kun törmäsin, mutta siihen se jää. Ei ylipäätään kukaan ala iskeä jotain satunnaista vastaantulijaa selvinpäin. Ethän tiedä ko. vastaantulijasta mitään (onko jo varattu, onko joku ongelmainen, onko täysin eriarvot ja eri elämäntyyli kuin sinulla jne.). Tuollaisia random-kohtaamisia on ollut varmaan joskus 1960-luvulla vielä, ja silloinkin usein on ollut jotain yhteistä pintaa/Munkassa on liikkunut vain muita munkkalaisia jne.
Useimmiten kohdataan jossain, missä on jotain yhteistä. Kuten nyt opiskelijariennoissa, töissä jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä nyt on, etteivät nimenomaan korkeakoulutetut naiset osaa löytää miestä? Onko koulutus jotenkin turmellut miesvainon vai mistä nämä ongelmat kumpuavat? En muista yhtään ketjua, jossa olisi kyselty mistä lähihoitaja tai kampaaja löytää miehen, mutta korkeakoulutetut naiset kuuluttavat täällä jatkuvasti, että eivät osaa.
Helsingissä on erityisesti korkeakoulutettujen joukossa sellainen jännä vinouma, että täällä on paljon enemmän naisia kuin miehiä. Jos suurin osa etsii heteroparisuhdetta, heikentää tämä korkeakoulutettujen naisten todennäköisyyttä löytää se puoliso ihan sattumalta.
Ero ei ole mitenkään erityisen suuri.
on se aika järkyttävä ero, kun laskee mukaan kaikki naisten muut kriteerit mitä ei mainita.
Vierailija kirjoitti:
DI kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
DI kirjoitti:
Jos nainen pitää parhaana avunani akateemista tutkintoani, niin en minä sellaisen kanssa parisuhdetta halua. Ihan väärät arvot.
Ja näin vastasi DI…
Akateemisuus ei ole itsetarkoitus vaan mitä sen avulla voidaan saavuttaa.
Tai oikeastaan ne ominaisuudet, joiden avulla on saavutettu myös se akateeminen tutkinto. Ihannetilanteessa mm. määrätietoisuus, päättäväisyys, sitkeys, tietynlainen fiksuus jne. eli osalla on ainakin joitakin maskuliinisina pidettyjä ominaisuuksia. Olen itse nainen, jolla on kaksikin akateemista tutkintoa, mutta ei ne musta ole sen ihmeellisempää tehnyt. Tietysti teen toisenlaista duunia kun mitä tekisin ilman niitä. Ei me mun lähimpien ystävien kanssa pidetä akateemisia "minään", vaikka ollaan kaikki itsekin akateemisia. Nykyään kuitenkin akateemisissa miehissä esiintyy yllättävän paljon sellaista lapsellisuutta, yli 30-vuotiaana pelaillaan videopelejä tuntikausia ja ollaan jotenkin "neitimäisiä". Ei osata tehdä mitään, edes valaisinta asentaa kattoon. Ja musta olisi mukavaa, jos mies olisi oikeasti sellainen tyyppi joka "liidaisi" parisuhdetta eikä vaan valuisi mukana päättämättömänä perässä.
mies voisi "liidata" parisuhdetta, jos naisille kelpaisi miehen mallinen parisuhde. Mutta kun pitäisi "liidata" naisen halujen mukaan.
Ymmärsit kuitenkin, ettei jormaollilalla tarkoitettu hänen johtamistyyliään vaan viitattiin oikeasti tasokkaisiin miehiin, niihin jotka pärjäävät tieteessä, yhteiskunnassa, liike-elämässä (vs. biledanit tai formulakuskit).