Lue keskustelun säännöt.
Miten korkeakoulutettu 31v nainen voi löytää miehen Helsingissä
Kommentit (162)
Vierailija kirjoitti:
Pyydä pelaamaan afrikan tähteä?
Sulla on nyt tosissaan mennyt joku lastenpelin kritiikki tunteisiin :'DDD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. Rukoile johdatusta ja ole rento.
En osaa vastat, ihan kuin muutkin??
Oletko kuullut termiä akateeminen vanhapiika?
1) Niillä on ne 'mielipiteensä'.
2) Ne ovat mielestään naisten yläluokkaa ja siksi niiden kuuluu saada top-10:n mies jota kaikki muutkin haluaa ja joka ei ole akateemisesta peruspulusta kiinnostunut.
Helsinki on mätä - kuin some oikeassa elämässä. Ei siellä miehenä viihdy
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Korkeasti koulutettu nainen ei kiinnosta. Se että sitä asiaa pitää vielä oikein tuoda esiin niin vahvistaa asiaa. Sun koulut ei merkkaa hevon v:tä.
Kyllä on katkeraa. Mutta älä huoli, ei se haittaa että et päässyt yliopistoon.
Vierailija kirjoitti:
Korkeakoulutetut naiset ovat niin estoisia, ei oikein vaimomateriaalia.
No sinä et korkeakoulutettua naista ole nähnytkään. Älä huoli, et sinä kelpaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Korkeasti koulutettu nainen ei ole kovin toivottu ominaisuus lähtökohtaisesti, mutta voit yrittää tietysti todistaa ennakkoluulot vääriksi.
Kylläpä olet katkera mutta ei se haittaa, ole reilusti vain amis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilaa netistä, sehän tätä päivää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi näin? kirjoitti:
Korkeastikoulutetut naiset hanakasti korostavat koulutustaan parisuhdemarkkinoilla, vaikka miesten enemmistölle asialla ei ole mitään merkitystä tai pitävät sitä jopa negatiivisena asiana perhettä ajatellen.
Ei naiset sitä korosta, he vain ovat sellaisen koulutuksen hankkineet ja se on hellle ihan tavallinen asia, sinä vain luulet niin kun olet kateellinen. Se on kans jännä että ei olisi väliä kun sitten samat miehet valittaa että naisella on pieni palkka. Siitä palkasta naisen pitäisi kuitenkin sitten maksaa tikitilleen puolet kaikesta ja yksin niiden yhteisten lasten kulut että ei vaan pääsisi nainen loisimaan miehen kustannuksella!
Parisuhteessahan mies loisii aina naisen kustannuksella mutta tämä on se miehen käsitys kunniasta.
Perheenäiti kirjoitti:
Valloita miehesi hyvän ruuan avulla. Minä tarjoaisin miesehdokkaalle kunnollista vanhan hyvän ajan frettipaistia. Se on suhteellisen helppotekoinen ja edullinen, mutta silti hieno juhlaruoka.
Kuumenna paistinpannu ja loruta siihen öljyä. Paistele fretin osia niin, että ne saavat kunnon paistopinnan. Lado palaset uunipataan ja ripottele päälle suolaa ja mustapippuria.
Kuori neljä porkkanaa ja leikkaa ne renkaiksi ja kaksi sipulia pieniksi lohkoiksi. Lisää muutama pieni pala palsternakkaa Lisää porkkana-, palsternakka- ja sipulipalat pataan. Kaada lihojen päälle vettä niin että ne peittyvät.
Laita pata 200 asteiseen uuniin ja anna olla siellä noin 2 tuntia, laske lämpöä tämän jälkeen 180 asteeseen ja hauduta kannen alla 1,5-2 tuntia.
Kun liha alkaa irrota luista, lisää runsas desilitra kermaa ja sekoittele. Laita vielä 150 asteeseen ja anna olla noin 45 min.
Hyvästä ruuasta tulee hyvä mieli
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitenkään, ainakaan tämän palstan mukaan. Jos olet nainen, sulla pitäisi olla vientiä koko ajan, mutta jos olet yli 30, korkeakoulutettu ja vielä helsinkiläinen!!! niin olet kyllä pahinta pohjasakkaa. Pitäisi olla alle 20-vuotias maalaisbimbo jotta kelpaa.
Kuinka tärkeää on löytää juuri helsinkiläinen mies? Oletko valmis laajentamaan hakua muualle Suomeen? Niinhän se taitaa olla, että pääkaupunkiseudulla naisia on rutkasti enemmän kuin miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Korkeasti koulutettu nainen ei ole kovin toivottu ominaisuus lähtökohtaisesti, mutta voit yrittää tietysti todistaa ennakkoluulot vääriksi.
Kyllä se on Helsingissä, ei täällä mieskään voi pariutua huonotuloisen kanssa jos haluaa oman asunnon. Kukaan ei halua kampaajaa tai lähihoitaa jakamaan kaksiota Keravalta.
Miten edes kuvittelet paikasta missä ei miehiä ole, löytäväsi sellaisen?
Vierailija kirjoitti:
Jos opiskelet omassa kotikaupungissasi, löydät halutessasi puolison, olet sitten kampaaja tai akateeminen. Mutta jos menet uutena uuteen isompaan kaupunkiin, alkaakin olla vaikeampaa. Jollei opiskelupiireistä löydy sopivaa, niin alkaa olla jo suuria vaikeuksia. Ihmiset löytävät toisensa yhteisten tuttujen kautta ja yhteinen historia, edes etäinen on merkittävä etu. Jos muutat vaikkapa Hki, eikä sulla ole mitään yhteistä aikalaiskokemusta helsinkiläisten kanssa, et muista/tiedä yhtäkään lukioajan hittibaaria tai sulla ei ole muistoja 4-luokkien tanssiaisista Finlandiatalolta jne, olet ulkopuolinen ja sellaiseksi helposti jäät.
Parhaimmassa tapauksessa löydät jonkun itsesi kaltaisen, mutta aikamoinen haravoiminen siinä kyllä on.
Esim. helsinkiläinen ottaa mieluiten toisen helsinkiläisen, ei maalaista.
Helsingissä on tuonikäisiä "junantuomia" aivan älyttömästi, joten ei liene mitään ongelmaa jos ei stadilaisten lapsuuskuvioista tiedä mitään.
Miksi näin? kirjoitti:
Korkeastikoulutetut naiset hanakasti korostavat koulutustaan parisuhdemarkkinoilla, vaikka miesten enemmistölle asialla ei ole mitään merkitystä tai pitävät sitä jopa negatiivisena asiana perhettä ajatellen.
Toisin kuin miehillä, naisilla harvemmin on taktiikkana pyrkiä miellyttämään mahdollisimman monia ja päästä treffeille mahdollisimman monien kanssa. Itse en olisi huolinut miestä, jota ei kiinnosta koulutukseni tai jolle se on jopa ongelma. Ehkä maassamme on vähemmän miehiä, joille naisen korkeakoulutus on tärkeää tai jopa kriteeri, mutta minulle oli selvää, että oma puolisoni on siitä "poolista" jolle se on.
Ja jos verrataan asiaa tasoihin, niin luetelkaapa minulle muutama huipputasokas mies, jolla on puolisona kouluttamaton/matalasti koulutettu nainen tai on muita syitä olettaa, että naisen koulutuksella ei ole heille väliä. Huipputasokkaalla tarkoitan sitten oikeasti tasokkaita eli liike-elämän, tieteen ja yhteiskunnan huippunimiä, niitä "jormaolliloita" jotka itse lasken tasokkaiksi kuten uskon useimpien muidenkin naisten laskevan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi näin? kirjoitti:
Korkeastikoulutetut naiset hanakasti korostavat koulutustaan parisuhdemarkkinoilla, vaikka miesten enemmistölle asialla ei ole mitään merkitystä tai pitävät sitä jopa negatiivisena asiana perhettä ajatellen.
Toisin kuin miehillä, naisilla harvemmin on taktiikkana pyrkiä miellyttämään mahdollisimman monia ja päästä treffeille mahdollisimman monien kanssa. Itse en olisi huolinut miestä, jota ei kiinnosta koulutukseni tai jolle se on jopa ongelma. Ehkä maassamme on vähemmän miehiä, joille naisen korkeakoulutus on tärkeää tai jopa kriteeri, mutta minulle oli selvää, että oma puolisoni on siitä "poolista" jolle se on.
Ja jos verrataan asiaa tasoihin, niin luetelkaapa minulle muutama huipputasokas mies, jolla on puolisona kouluttamaton/matalasti koulutettu nainen tai on muita syitä olettaa, että naisen koulutuksella ei ole heille väliä. Huipputasokkaalla tarkoitan sitten oikeasti tasokkaita eli liike-elämän, tieteen ja yhteiskunnan huippunimiä, niitä "jormaolliloita" jotka itse lasken tasokkaiksi kuten uskon useimpien muidenkin naisten laskevan.
Tarttuen sivujuonteeseen: Ollilan öykkärijohtaminen, jonka alla risteävät mielipiteet kuihdutettiin, kylvi siemenet Nokian matkapuhelintoiminnan tuhoon. Rahaa häneltä löytyy, mutta ei kyllä taida olla järin miellyttävä ihminen. Itse lasken tasokkuuteen myös ihmissuhdetaidot ja "kompromissikyvyn", omaisuus on niiden puuttumisen rinnalla toisarvoista.
Höpö höpö. Olen helsinkiläinen kolmissakymmenissä oleva korkeakoulutettu mies ja (korkeakoulutettu) puolisoni on tullut pienemmältä paikkakunnalta. En ole koskaan hakenut puolisosta "helsinkiläisyyttä/espoolaisuutta" - päinvastoin, monella Larusta, Westendistä yms. tulevalla on keltainen neste ja omahyväisyys tapissaan ja empatia loistaa poissaolollaan. Monella tällaisella ei ole ollut elämässään oikeita haasteita tai vastoinkäymisiä, mutta kuvittelevat silti olevansa yhteiskunnan kyvykkäintä ja parasta kermaa. Toisaalta internet-aikana "maalaisuus" ei enää millään tavalla meinaa sivistymättömyyttä. Jos jotain, näillä maalaisilla on usein jalat tukevammin maan pinnalla. Bonuksena, useimmat Suomen murteet ovat tosi symppiksiä - siinä missä helsingin yleiskieli on tylsän arkista ja slangin vääntäminen herättää lähinnä myötähäpeää. :) Itselleni helsinkiläisyys on tarjonnut vain pohjattoman juurettomuuden tunteen ja joskus olen hiukan kateellinen pienemmiltä paikkakunnilta tuleville, joilla on jonkinlainen paikallis-identiteetti.