Lue keskustelun säännöt.
Palan kohta loppuun, kukaan muu samassa jamassa?
20.12.2014 |
Töissä odotetaan verta, hikeä ja kyyneleitä, venymistä ja ylityötunteja. Kannustimia ei ole, eikä palkkiota ylimääräisistä töistä, eikä edes aina sanota kiitos. Koko ajan vaaditaan parempaa sitä ja tätä, mikään ei riitä. Samaan aikaan, kun painan kuusipäiväistä viikkoa, pitäisi hoitaa lapsi täysin yksin. Vanhempani, jotka viettävät joululomaa töistä eivät voi tyttöä katsoa vaan vastaavat kiukkuisesti, että itsehän sen lapsen halusit hankkia. En todellakaan suunnitellut hoitavani lasta täysin yksin, ei kait kukaan.
Vanhempani viettävät kotona kahdestaan joululomaa eivätkä voi katsoa tyttöä vaan parhaassa tapauksessa 5-vuotias piirtää kokoushuoneessa, kun minä tiiminvetäjänä teen ylityötunteja, joista ei aina edes saa korvausta. Vapaa-ajallakin soitetaan ja vaaditaan lisää, odotetaan ihmeitä ja oletetaan, että automaattisesti omistan täysin elämäni firman tavoitteille. Tyttöni mielellään viettäisi aikaa isovanhempien kanssa, on melko vilkas, mutta todella hyväkäytöksinen ja suostuu tekemään mitä vain. Mielellään menisi mummon kanssa vaikka pankkiin jonottamaan, jos niin pyydettäisiin. Lapsi ei ole vaikea, siitä ei ole kyse. Ei vaan voida auttaa, kun ei huvita.
Joululahjatkin pitäisi ostaa, mutta olen töissä jouluaattoaamuun saakka. Stressaa, kun ei ehdi tehdä mitään! Median luoman kauneus- ja terveysihanteen mukaan pitäisi myös ehtiä liikkumaan, mutta kun näkee lastaan juuri iltapalan ja iltasadun verran niin ei siinä salille paljoa lähdetä. Ruokahalu on kyllä kadonnut ja paino pudonnut. Jos ei tarvitsisi tehdä lapselle ruokaa niin eläisin varmaan vedellä ja kahvilla. Kohta tulee varmaan mahahaava.
Kavereille ei oikein voi puhua, kun kaikilla on omat kiireiset elämät ja aikaavievät parisuhteensa. Suomessa on liian normaalia painaa hulluja työpäiviä ja sitten nyhjöttää kotona loppuaika. Kenellekään ei enää soiteta, toisia ei viitsi vaivata omilla ongelmilla, apua ei pyydetä eikä varsinkaan tarjota. Jos jollain on elämässä rankka ajanjakso niin katsotaan vaan pois päin ettei itselle tule paha mieli, kun täytyy kuunnella toisen valitusta. Kaikkien oletetaan pärjäävän yksin. Välillä tuntuu, kuin seinät kaatuisi päälle ja ei vaan fyysisesti enää jaksa tehdä mitään.
Henkisesti olen aivan poikki, välillä ajattelen sitä kuinka stressaantunut olen ja se vain pahentaa tilannetta. Yritän työntää sen pois mielestäni, koska ei yksinkertaisesti ole aikaa hidastaa tai surkutella tilannetta. Siksi avauduin nimettömänä tänne, jotta nyt voin jatkaa yksin puurtamista ja stressin alle murtumista. Joululomaa on tänä vuonna kaksi päivää. Sinä aikana tuskin pystyy rentoutumaan, kun työasiat on mielessä aivan koko ajan.
Ymmärtääkö siellä kukaan miltä minusta tuntuu?
Kommentit (156)
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 21:42"]
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 21:34"][quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 21:23"] Loppuunpalameena perustyökin vie aikaa paljon enemmän kuin terveeltä. Ja jos pidät tarpeeksi pitkän sairasloman, joutuu työnantajasi miettimään työn kuormittavuutta ja pohtimaan sen työterveyden kanssa, miten edetään. Tämä voisi olla väylä saada sitä uutta porukkaa jakamaan töitä. Uutta työtä et saa, koska sinusta todennäköisesti huoluu tuo väsymys kilometrien päähän. Voisitko vedota lakisääteisiin oikeuksiisi lyhennetystä työajasta? Selkeästi myös paperille, mitkä työt kuuluvat sinulle. Tämäkin voidaan tehdä työterveydessä lääkärin ja esimiehesi kanssa, tarvittaessa myös joku ammattiliiton edustaja paikalle. Ja vinkit oman elämän keventämisestä eineksillä, siivousavulla ovat hyviä. Mene sinne jumppaan, lapsi siksi aikaa lapsiparkkiin. Pysyy puhelin kiinni, lapsi mukavassa seurassa tunnin ajan ja saat itsellesi energiaa. Tämä maksaa reilusti alle satasen kuukaudessa ja voit käyttä ainakin kolme kertaa viikossa. Päiväkoti on myös ihan ok paikka. Siitä ei tarvitse tuntea syyllisyyttä. Lapsi on turvassa tuttujen lasten ka ehkä aikuistenkin kanssa. Ota myös omia lomapäiviä itsellesi, lapsi hoidossa. Tekee hyvää. Lapsella kai on isä? Uusi tapaamissopimus? Tai sitten tukiperhe joksikin aikaa? Ihmiset antavat kyllä apua, mutta sitä on uskallettava pyytää. Voisitko mennä jonnekin oman asuinalueesi leikkipuistoon ja jutella siellä? Ohjaajat osaavat auttaa asioissa oikealle taholle ja saat vertaistuke muilta äideiltä. Monella on ihan samanlaisia kokemuksia ja ehkä saisitte sovittua edes kaverikyläilyjä, jolloin voisit huoletta niinä päivinä olla myöhempään töissä tai levätä kotona ja taas lapsi tekisi vaan sitä, mitä tuon ikäisen elämään kuuluukin. [/quote] Ylpeyteni ei anna hakea sairaslomaa, koska silloin olisin heikko. Työt on hoidettava, kyllähän kaikki muutkin hoitaa hommansa, miksi siis minulla olisi oikeus pitää mitään lomia? Ehkä olen myös tyytyväisempi itseeni, jos olen korvaamaton työssäni ja tiedän panokseni merkkaavan firmalle paljon. Olen pitkään ajattellut, että painan vaan paljon duunia ja lopussa kiitos seisoo ja saisin jotain tunnustusta. Kyllä olisi tosiaan kiva saada ihan paperilla, että mitkä työt kuuluvat kenellekin, koska osa esimiestason ihmisistä lykkää hommiaan muille... [/quote] Ylpeys, jep. Jaksan, jaksan. Mikä vika mussa on kun en jaksakaan? Olen pettänyt itseni ja kaikki muutkin. Selviytymiseni ja menestykseni työssä = minun arvoni omissa silmissäni. Pelkäänpä, että muutkin arvottavat minut työni mukaan. Kun saan kiitosta, olen siitä onnellinen, ja se ruokkii työnarkomaniaani. Jos teen vielä enemmän ja vielä paremmin, saan varmasti lisää kiitosta. Kaikki pitävät minua huippupätevänä, ahkerana ja luotettavana. Vaikka kaikki muut lipsuisivat hommistaan, minä en. Kuulostat pelottavan tutulta, ap. Ylläolevat rivit ovat jotain siitä, mitä ajattelin kymmenen vuotta sitten, ennen romahdustani. Se on yksinkertaisesti sairasta, ja tunnistan edelleen samoja ajatuksia yhä edelleen itsessäni, ja se on tuskallista.
[/quote]
Tämä voisi olla kokonaan omasta suustani. Ap. (Unohdan aina merkata tuon!)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 21:46"]
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 21:36"][quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 21:31"] [quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 21:21"][quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 21:08"] Ap, puhut korvaamattomuudesta ja esimiesaseman ja lisien menettämisestä. Oletko tosiaan sitä mieltä, että asemasi ja lisät ovat sen arvoisia. että sun pitää palaa loppuun? Jos olet, voin kertoa sulle, että kunnon burnoutista ei selvitä vuodessa, kahdessa, ei aina viidessäkään. Siinä onkin hommaa, kun alkutekijöistä alkaa toipua, kasata itseään kokoon ja jos siinä onnistuu, yrittää päästä takaisin työhön kiinni. Minulle meni kuusi vuotta, kunnes palasin entiseen työhöni - jossa olin kuvitellut myös olevani jotenkin korvaamaton, samaan tapaan kuin sinä nyt. Terveeksi en kokonaan tule ehkä enää koskaan, loppuunpalaminen jätti jälkensä. [/quote] En koskaan uskonut olevani se ihminen, joka on burnoutin partaalla. En koskaan kuvitellut olevani niin stressaantunut normaalista elämästä, että olisin fyysisesti ja henkisesti aivan loppu. En myöskään ole koskaan ollut hirveän lähellä burnoutista kärsinyttä ihmistä, en ole koskaan aiemmin ajatellut kuinka vakavaa se on. Tämä keskustelu on saanut minut heräämään. Jotain täytyy tehdä toisin. Rakastan kyllä työtäni ja tiimiäni, mutta näin tämä ei voi jatkua. Ihan jo sen takia, että minun täytyy voida huolehtia itseni lisäksi lapsestani. [/quote] Ei kukaan usko, ei kukaan oleta, ei kukaan kuvittele etukäteen niin käyvän. Minäkin pidin työstäni. Olin kunnianhimoinen, nopea tekemään, nopea oppimaan. Olin hyvä työssäni, siksi mulle tulikin vastuita ja tehtäviä ja itse niitä mielelläni vastaanotin, tietenkin. Burnoutistani on nyt kymmenisen vuotta. Jos olisin silloin ymmärtänyt sen, minkä ymmärrän nyt, olisin painanut jarrua aikaisemmin. Jotenkin sitä vain kuvittelee olevansa tavallaan kuolematon, kuvittelee, että jaksan, jaksan, ja olen ennenkin jaksanut. Nyt siis takaisin työelämässä, mutta pidän aika ihmeenä, jos pystyn olemaan tässä eläkeikään saakka. Se on tällaiselle, jonkinlaiselle työnarkkarille aika kova paikka. [/quote] Kuulostaa pelottavan tutulta. Tuntuu vaan hurjalta ottaa tässä vaiheessa askel taaksepäin, tarkoittaako se, että vapaaehtoisesti luovun ylennyksestäni ja tyydyn huonompaan. Mitä minulle tulevaisuudessa käy? Olenko ikuisesti jumissa alemman tason hommissa? Voinko enää yletä tässä firmassa, jos nyt luovun vastuustani? Olen kuitenkin panostanut työhöni ja halunnut ja ansainnut tämän aseman. [/quote] Se kuulostaa hurjalta ja se onkin hurjaa meikäläisille, joilla suunta on aina ollut vain ylöspäin. Ei se välttämättä tarkoita sitä, kuitenkaan, ja jos olen oikein ymmärtänyt, olet vielä tosi nuori (ehkä kolmissakymmenissä korkeintaan). Jos pidät itsestäsi huolta, elämästäsi, lapsestasi ja terveydestäsi kiinni, sä ehdit vielä vaikka pääministeriksi jos haluat. Mutta sitten on vaikeampaa, jos järjestät itsesi vuosikausiksi työkyvyttömään tilaan.
[/quote]
Olen siis 27, olen ollut monta vuotta tässä samassa firmassa ja edennyt ihan pohjamudista. Tuntuisi todella hullulta heittää "hukkaan" kaikki minkä eteen olen tehnyt töitä, olen ollut todella onnekas, että olen viihtynyt tässä firmassa näin kauan ja minulla on ollut mahdollisuus saada uusia haasteita ja kykyni on huomattu ja minut on ylennetty. Välillä vaan itsetuntoni näyttää riipuvan siitä kuinka paljon enemmän töitä teen kuin muut ja siksi en myöskään osaa sanoa EI, koska haluan olla korvaamaton ja en halua tuottaa kenellekään pettymystä. En tiedä miten pystyn tekemään vähemmän ja luopumaan siitä minkä eteen olen tehnyt töitä.
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 21:21"]
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 21:08"]
Ap, puhut korvaamattomuudesta ja esimiesaseman ja lisien menettämisestä. Oletko tosiaan sitä mieltä, että asemasi ja lisät ovat sen arvoisia. että sun pitää palaa loppuun? Jos olet, voin kertoa sulle, että kunnon burnoutista ei selvitä vuodessa, kahdessa, ei aina viidessäkään. Siinä onkin hommaa, kun alkutekijöistä alkaa toipua, kasata itseään kokoon ja jos siinä onnistuu, yrittää päästä takaisin työhön kiinni. Minulle meni kuusi vuotta, kunnes palasin entiseen työhöni - jossa olin kuvitellut myös olevani jotenkin korvaamaton, samaan tapaan kuin sinä nyt. Terveeksi en kokonaan tule ehkä enää koskaan, loppuunpalaminen jätti jälkensä.
[/quote]
En koskaan uskonut olevani se ihminen, joka on burnoutin partaalla. En koskaan kuvitellut olevani niin stressaantunut normaalista elämästä, että olisin fyysisesti ja henkisesti aivan loppu. En myöskään ole koskaan ollut hirveän lähellä burnoutista kärsinyttä ihmistä, en ole koskaan aiemmin ajatellut kuinka vakavaa se on. Tämä keskustelu on saanut minut heräämään. Jotain täytyy tehdä toisin. Rakastan kyllä työtäni ja tiimiäni, mutta näin tämä ei voi jatkua. Ihan jo sen takia, että minun täytyy voida huolehtia itseni lisäksi lapsestani.
[/quote]
Olen siis tuo, joka ylempänä kirjoitti, että rahaa ei saa matkaan ja ehkä kadut, kun et lapsesi kanssa viettänyt aikaa. Toivotan sydämestäni sinulle ratkaisua elämääsi. Siksi vain ehdotin jotain kevyempää työtä näiksi vuoksiksi, koska olen isovanhempiesi ikäinen jo ja lapseni ovat isoja. Nuorena oli tehtävä arvoratkaisuja elämässään, mitkä asiat ovat tärkeitä. Itse ne vuodet tein suorittamistyötä ja vasta, kun lapset kasvoivat, lähdin rakentamaan uraa. Hyvin olen ehtinyt vanhempanakin, kun on ollut elämässä väljyyttä.
Mutta toivottavasti saat itsellesi apua. Elämäsi kuulostaa melkoiselta oravanpyörältä. Jos asuisin lähempänä, auttaisin sinua mielelläni, koska omat lapseni ovat jo aikuisia.
Hyvä, kun uskalsit purkaa tänne mieltäsi. Jos tästä ketjusta saat rohkeutta hakea apua itsellesi.
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 19:57"][quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 19:53"]
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 19:51"]
Mutta kun tasa-arvo! Nainen pärjää aivan yhtä hyvin missä vain kuten mieskin!!!111!!
[/quote]
Työni teen paremmin kuin toimiston miehet. Minulla nyt vain sattuu olemaan lapsi, jos minä olisin lähtenyt kävelemään, mieluusti näkisin miehen pyörittämässä yh-arkea JA hoitamassa esimiestehtäviä. Varmasti olisi enemmän valittamista kuin naisilla, jotka lähes poikkeuksetta pyörittävät sen arjen kotona ja ne työhommat. Ap.
[/quote]
Kisakestävyys ja stressinsietokyky on tässä se, mikä toimistosi miehillä todennäköisesti kuitenkin on, mutta sinulta puuttuu. Naiset jäävät herkästi stressaamaan kaikkia mahdollisia nippelinappeleita, miehet ymmärtävät paremmin, että täydellisen vastakohta ei ole huono vaan hyvä. Ja siksi kasetti ei napsu heti poikki toisin kuin naisilla on tapana.
[/quote]
Tervemenoa kokeilemaan totaali-yh-elämää yhdistettynä vaativaan työhön.
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 21:34"]
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 21:23"]
Loppuunpalameena perustyökin vie aikaa paljon enemmän kuin terveeltä. Ja jos pidät tarpeeksi pitkän sairasloman, joutuu työnantajasi miettimään työn kuormittavuutta ja pohtimaan sen työterveyden kanssa, miten edetään. Tämä voisi olla väylä saada sitä uutta porukkaa jakamaan töitä.
Uutta työtä et saa, koska sinusta todennäköisesti huoluu tuo väsymys kilometrien päähän. Voisitko vedota lakisääteisiin oikeuksiisi lyhennetystä työajasta? Selkeästi myös paperille, mitkä työt kuuluvat sinulle. Tämäkin voidaan tehdä työterveydessä lääkärin ja esimiehesi kanssa, tarvittaessa myös joku ammattiliiton edustaja paikalle.
Ja vinkit oman elämän keventämisestä eineksillä, siivousavulla ovat hyviä. Mene sinne jumppaan, lapsi siksi aikaa lapsiparkkiin. Pysyy puhelin kiinni, lapsi mukavassa seurassa tunnin ajan ja saat itsellesi energiaa. Tämä maksaa reilusti alle satasen kuukaudessa ja voit käyttä ainakin kolme kertaa viikossa. Päiväkoti on myös ihan ok paikka. Siitä ei tarvitse tuntea syyllisyyttä. Lapsi on turvassa tuttujen lasten ka ehkä aikuistenkin kanssa. Ota myös omia lomapäiviä itsellesi, lapsi hoidossa. Tekee hyvää.
Lapsella kai on isä? Uusi tapaamissopimus? Tai sitten tukiperhe joksikin aikaa? Ihmiset antavat kyllä apua, mutta sitä on uskallettava pyytää. Voisitko mennä jonnekin oman asuinalueesi leikkipuistoon ja jutella siellä? Ohjaajat osaavat auttaa asioissa oikealle taholle ja saat vertaistuke muilta äideiltä. Monella on ihan samanlaisia kokemuksia ja ehkä saisitte sovittua edes kaverikyläilyjä, jolloin voisit huoletta niinä päivinä olla myöhempään töissä tai levätä kotona ja taas lapsi tekisi vaan sitä, mitä tuon ikäisen elämään kuuluukin.
[/quote]
Kiitos vinkeistä! Lapsi on päiväkodissa, ja muutaman tunnin illassa vanhemmillani, jos olen myöhään töissä. Joskus teen hommia kotona illan. Lapsen ruokkiminen ei ole ongelma, teen kerralla ison satsin lapselle maistuvaa ruokaa, jota lämmitän pakkasesta, oma ruokahaluni niin nollassa, että pakotan itseni syömään salaattia tai munakasta, kun vaan muistan ja ehdin. Jumppaamaan haluaisin, mutta aika vaan ei riitä. En jaksa lähteä myöhään illalla pitkän päivän jälkeen enkä raaski raahata lasta sinne pitkän päivän päätteeksi. Ulkoillaan ja käydään puistoissa aina vaan kun ehditään. On tytöllä muutama hyvä ystävä kenen vanhemmista on myös apua, mutta en halua liikaa kuormittaa. Silloin kun tyttö kutsutaan kylään, lähetän innoissani, mutta en halua työntää omaa lastani hoitoon kun heillä on varmasti itselläkin riittävästi töitä omien lasten kanssa. Lapsella ei ole isää. Tai tietenkin on, mutta ei sellaista ketä hän tapaisi.
Ylpeyteni ei anna hakea sairaslomaa, koska silloin olisin heikko. Työt on hoidettava, kyllähän kaikki muutkin hoitaa hommansa, miksi siis minulla olisi oikeus pitää mitään lomia? Ehkä olen myös tyytyväisempi itseeni, jos olen korvaamaton työssäni ja tiedän panokseni merkkaavan firmalle paljon. Olen pitkään ajattellut, että painan vaan paljon duunia ja lopussa kiitos seisoo ja saisin jotain tunnustusta. Kyllä olisi tosiaan kiva saada ihan paperilla, että mitkä työt kuuluvat kenellekin, koska osa esimiestason ihmisistä lykkää hommiaan muille...
[/quote]
Miksi väität, ettei isovanhemmat hoida lapsia, vaikka he hoitavat lastasi iltaisin muutaman tunnin. Ehkä hekin kaipaavat lomaa, kun töidensä jälkeen joutuvat hoitamaan 5vuotiasta lasta iltaisin. Heilläkin on oikeus vapaaseen välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 21:53"][quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 21:42"]
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 21:34"][quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 21:23"] Loppuunpalameena perustyökin vie aikaa paljon enemmän kuin terveeltä. Ja jos pidät tarpeeksi pitkän sairasloman, joutuu työnantajasi miettimään työn kuormittavuutta ja pohtimaan sen työterveyden kanssa, miten edetään. Tämä voisi olla väylä saada sitä uutta porukkaa jakamaan töitä. Uutta työtä et saa, koska sinusta todennäköisesti huoluu tuo väsymys kilometrien päähän. Voisitko vedota lakisääteisiin oikeuksiisi lyhennetystä työajasta? Selkeästi myös paperille, mitkä työt kuuluvat sinulle. Tämäkin voidaan tehdä työterveydessä lääkärin ja esimiehesi kanssa, tarvittaessa myös joku ammattiliiton edustaja paikalle. Ja vinkit oman elämän keventämisestä eineksillä, siivousavulla ovat hyviä. Mene sinne jumppaan, lapsi siksi aikaa lapsiparkkiin. Pysyy puhelin kiinni, lapsi mukavassa seurassa tunnin ajan ja saat itsellesi energiaa. Tämä maksaa reilusti alle satasen kuukaudessa ja voit käyttä ainakin kolme kertaa viikossa. Päiväkoti on myös ihan ok paikka. Siitä ei tarvitse tuntea syyllisyyttä. Lapsi on turvassa tuttujen lasten ka ehkä aikuistenkin kanssa. Ota myös omia lomapäiviä itsellesi, lapsi hoidossa. Tekee hyvää. Lapsella kai on isä? Uusi tapaamissopimus? Tai sitten tukiperhe joksikin aikaa? Ihmiset antavat kyllä apua, mutta sitä on uskallettava pyytää. Voisitko mennä jonnekin oman asuinalueesi leikkipuistoon ja jutella siellä? Ohjaajat osaavat auttaa asioissa oikealle taholle ja saat vertaistuke muilta äideiltä. Monella on ihan samanlaisia kokemuksia ja ehkä saisitte sovittua edes kaverikyläilyjä, jolloin voisit huoletta niinä päivinä olla myöhempään töissä tai levätä kotona ja taas lapsi tekisi vaan sitä, mitä tuon ikäisen elämään kuuluukin. [/quote] Ylpeyteni ei anna hakea sairaslomaa, koska silloin olisin heikko. Työt on hoidettava, kyllähän kaikki muutkin hoitaa hommansa, miksi siis minulla olisi oikeus pitää mitään lomia? Ehkä olen myös tyytyväisempi itseeni, jos olen korvaamaton työssäni ja tiedän panokseni merkkaavan firmalle paljon. Olen pitkään ajattellut, että painan vaan paljon duunia ja lopussa kiitos seisoo ja saisin jotain tunnustusta. Kyllä olisi tosiaan kiva saada ihan paperilla, että mitkä työt kuuluvat kenellekin, koska osa esimiestason ihmisistä lykkää hommiaan muille... [/quote] Ylpeys, jep. Jaksan, jaksan. Mikä vika mussa on kun en jaksakaan? Olen pettänyt itseni ja kaikki muutkin. Selviytymiseni ja menestykseni työssä = minun arvoni omissa silmissäni. Pelkäänpä, että muutkin arvottavat minut työni mukaan. Kun saan kiitosta, olen siitä onnellinen, ja se ruokkii työnarkomaniaani. Jos teen vielä enemmän ja vielä paremmin, saan varmasti lisää kiitosta. Kaikki pitävät minua huippupätevänä, ahkerana ja luotettavana. Vaikka kaikki muut lipsuisivat hommistaan, minä en. Kuulostat pelottavan tutulta, ap. Ylläolevat rivit ovat jotain siitä, mitä ajattelin kymmenen vuotta sitten, ennen romahdustani. Se on yksinkertaisesti sairasta, ja tunnistan edelleen samoja ajatuksia yhä edelleen itsessäni, ja se on tuskallista.
[/quote]
Tämä voisi olla kokonaan omasta suustani. Ap. (Unohdan aina merkata tuon!)
[/quote]
Ihan samoja fiiliksiä minulle tulee sinun kirjoittamastasi. Niin tuttua, niin samanlaista.
Sinulla on elämä edessäsi, hyvä elämä. Olet fiksu, pätevä, vastuuntuntoinen. Sulla on lapsi, joka on sulle rakas ja tärkeä. Sinä olet hänen ainoa äitinsä.
Ehdit vielä vaikka mitä, ehdit vielä vaikka mihin. Älä jatka tuota hullua rallia, hengitä syvään, mene työterveyteen. Joudut jankuttamaan itsellesi aika monta kertaa, että työ ei ole yhtä kuin sinä. Ensin tulet sinä ja lapsesi, vasta sitten kaikki muu.
Tee johtopäätöksiä, ota tarvittaessa aikalisä, hoida akuutein uupuminen pois ennen kuin mietit tulevaisuutta kovin pitkälle. Uupumustilassa ei näe oman elämänsä asioita kovin kirkkaasti. Voimat menevät tämänhetkisen käytännön ykkösasiasi (kyllä, vaikka lapsi on tärkein, niin silti) eli työsi ja firman edun hoitamiseen.
Sulle on vielä kaikki mahdollista, kun toimit nyt viisaasti ja itseäsi kunnioittavasti.
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 22:03"]
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 21:21"]
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 21:08"]
Ap, puhut korvaamattomuudesta ja esimiesaseman ja lisien menettämisestä. Oletko tosiaan sitä mieltä, että asemasi ja lisät ovat sen arvoisia. että sun pitää palaa loppuun? Jos olet, voin kertoa sulle, että kunnon burnoutista ei selvitä vuodessa, kahdessa, ei aina viidessäkään. Siinä onkin hommaa, kun alkutekijöistä alkaa toipua, kasata itseään kokoon ja jos siinä onnistuu, yrittää päästä takaisin työhön kiinni. Minulle meni kuusi vuotta, kunnes palasin entiseen työhöni - jossa olin kuvitellut myös olevani jotenkin korvaamaton, samaan tapaan kuin sinä nyt. Terveeksi en kokonaan tule ehkä enää koskaan, loppuunpalaminen jätti jälkensä.
[/quote]
En koskaan uskonut olevani se ihminen, joka on burnoutin partaalla. En koskaan kuvitellut olevani niin stressaantunut normaalista elämästä, että olisin fyysisesti ja henkisesti aivan loppu. En myöskään ole koskaan ollut hirveän lähellä burnoutista kärsinyttä ihmistä, en ole koskaan aiemmin ajatellut kuinka vakavaa se on. Tämä keskustelu on saanut minut heräämään. Jotain täytyy tehdä toisin. Rakastan kyllä työtäni ja tiimiäni, mutta näin tämä ei voi jatkua. Ihan jo sen takia, että minun täytyy voida huolehtia itseni lisäksi lapsestani.
[/quote]
Olen siis tuo, joka ylempänä kirjoitti, että rahaa ei saa matkaan ja ehkä kadut, kun et lapsesi kanssa viettänyt aikaa. Toivotan sydämestäni sinulle ratkaisua elämääsi. Siksi vain ehdotin jotain kevyempää työtä näiksi vuoksiksi, koska olen isovanhempiesi ikäinen jo ja lapseni ovat isoja. Nuorena oli tehtävä arvoratkaisuja elämässään, mitkä asiat ovat tärkeitä. Itse ne vuodet tein suorittamistyötä ja vasta, kun lapset kasvoivat, lähdin rakentamaan uraa. Hyvin olen ehtinyt vanhempanakin, kun on ollut elämässä väljyyttä.
Mutta toivottavasti saat itsellesi apua. Elämäsi kuulostaa melkoiselta oravanpyörältä. Jos asuisin lähempänä, auttaisin sinua mielelläni, koska omat lapseni ovat jo aikuisia.
Hyvä, kun uskalsit purkaa tänne mieltäsi. Jos tästä ketjusta saat rohkeutta hakea apua itsellesi.
[/quote]
Kiitos :) Tämä ketju on vähän avannut silmiäni. Viikon kuudes työpäivä oli pulkassa ja päästyäni kotiin olen vain istunut sohvalla. Lapsi söi ja katsottiin telkkaria yhdessä, mitään en jaksa tehdä. Olin niin poikki töiden jälkeen, että halusin vain itkeä. Mitään ei jaksa, kenellekään ei jaksaisi puhua. Ei elämä tunnu kovin nautittavalta, kun koko ajan pitää juosta paikasta toiseen ja mitään ei ehdi tehdä kunnolla ja mistään ei ehdi nauttia. Huomenna onneksi vapaata, tehdään tytön kanssa jotain kivaa ja ostellaan varmaan niitä joululahjoja. Pakko tähän on tehdä joku muutos, kaikista näistä kommenteista sain uskoa siihen, että ehkä tunnelin päässä on valoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 21:58"][quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 21:46"]
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 21:36"][quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 21:31"] [quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 21:21"][quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 21:08"] Ap, puhut korvaamattomuudesta ja esimiesaseman ja lisien menettämisestä. Oletko tosiaan sitä mieltä, että asemasi ja lisät ovat sen arvoisia. että sun pitää palaa loppuun? Jos olet, voin kertoa sulle, että kunnon burnoutista ei selvitä vuodessa, kahdessa, ei aina viidessäkään. Siinä onkin hommaa, kun alkutekijöistä alkaa toipua, kasata itseään kokoon ja jos siinä onnistuu, yrittää päästä takaisin työhön kiinni. Minulle meni kuusi vuotta, kunnes palasin entiseen työhöni - jossa olin kuvitellut myös olevani jotenkin korvaamaton, samaan tapaan kuin sinä nyt. Terveeksi en kokonaan tule ehkä enää koskaan, loppuunpalaminen jätti jälkensä. [/quote] En koskaan uskonut olevani se ihminen, joka on burnoutin partaalla. En koskaan kuvitellut olevani niin stressaantunut normaalista elämästä, että olisin fyysisesti ja henkisesti aivan loppu. En myöskään ole koskaan ollut hirveän lähellä burnoutista kärsinyttä ihmistä, en ole koskaan aiemmin ajatellut kuinka vakavaa se on. Tämä keskustelu on saanut minut heräämään. Jotain täytyy tehdä toisin. Rakastan kyllä työtäni ja tiimiäni, mutta näin tämä ei voi jatkua. Ihan jo sen takia, että minun täytyy voida huolehtia itseni lisäksi lapsestani. [/quote] Ei kukaan usko, ei kukaan oleta, ei kukaan kuvittele etukäteen niin käyvän. Minäkin pidin työstäni. Olin kunnianhimoinen, nopea tekemään, nopea oppimaan. Olin hyvä työssäni, siksi mulle tulikin vastuita ja tehtäviä ja itse niitä mielelläni vastaanotin, tietenkin. Burnoutistani on nyt kymmenisen vuotta. Jos olisin silloin ymmärtänyt sen, minkä ymmärrän nyt, olisin painanut jarrua aikaisemmin. Jotenkin sitä vain kuvittelee olevansa tavallaan kuolematon, kuvittelee, että jaksan, jaksan, ja olen ennenkin jaksanut. Nyt siis takaisin työelämässä, mutta pidän aika ihmeenä, jos pystyn olemaan tässä eläkeikään saakka. Se on tällaiselle, jonkinlaiselle työnarkkarille aika kova paikka. [/quote] Kuulostaa pelottavan tutulta. Tuntuu vaan hurjalta ottaa tässä vaiheessa askel taaksepäin, tarkoittaako se, että vapaaehtoisesti luovun ylennyksestäni ja tyydyn huonompaan. Mitä minulle tulevaisuudessa käy? Olenko ikuisesti jumissa alemman tason hommissa? Voinko enää yletä tässä firmassa, jos nyt luovun vastuustani? Olen kuitenkin panostanut työhöni ja halunnut ja ansainnut tämän aseman. [/quote] Se kuulostaa hurjalta ja se onkin hurjaa meikäläisille, joilla suunta on aina ollut vain ylöspäin. Ei se välttämättä tarkoita sitä, kuitenkaan, ja jos olen oikein ymmärtänyt, olet vielä tosi nuori (ehkä kolmissakymmenissä korkeintaan). Jos pidät itsestäsi huolta, elämästäsi, lapsestasi ja terveydestäsi kiinni, sä ehdit vielä vaikka pääministeriksi jos haluat. Mutta sitten on vaikeampaa, jos järjestät itsesi vuosikausiksi työkyvyttömään tilaan.
[/quote]
Olen siis 27, olen ollut monta vuotta tässä samassa firmassa ja edennyt ihan pohjamudista. Tuntuisi todella hullulta heittää "hukkaan" kaikki minkä eteen olen tehnyt töitä, olen ollut todella onnekas, että olen viihtynyt tässä firmassa näin kauan ja minulla on ollut mahdollisuus saada uusia haasteita ja kykyni on huomattu ja minut on ylennetty. Välillä vaan itsetuntoni näyttää riipuvan siitä kuinka paljon enemmän töitä teen kuin muut ja siksi en myöskään osaa sanoa EI, koska haluan olla korvaamaton ja en halua tuottaa kenellekään pettymystä. En tiedä miten pystyn tekemään vähemmän ja luopumaan siitä minkä eteen olen tehnyt töitä.
[/quote]
Älä siis heitä sitä hukkaan. Älä siis polta itseäsi loppuun. Sinä olet hyvä ja susta on vielä vaikka mihin. Nyt järki päähän ja huolehdit itsestäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 22:06"]
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 21:34"]
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 21:23"]
Loppuunpalameena perustyökin vie aikaa paljon enemmän kuin terveeltä. Ja jos pidät tarpeeksi pitkän sairasloman, joutuu työnantajasi miettimään työn kuormittavuutta ja pohtimaan sen työterveyden kanssa, miten edetään. Tämä voisi olla väylä saada sitä uutta porukkaa jakamaan töitä.
Uutta työtä et saa, koska sinusta todennäköisesti huoluu tuo väsymys kilometrien päähän. Voisitko vedota lakisääteisiin oikeuksiisi lyhennetystä työajasta? Selkeästi myös paperille, mitkä työt kuuluvat sinulle. Tämäkin voidaan tehdä työterveydessä lääkärin ja esimiehesi kanssa, tarvittaessa myös joku ammattiliiton edustaja paikalle.
Ja vinkit oman elämän keventämisestä eineksillä, siivousavulla ovat hyviä. Mene sinne jumppaan, lapsi siksi aikaa lapsiparkkiin. Pysyy puhelin kiinni, lapsi mukavassa seurassa tunnin ajan ja saat itsellesi energiaa. Tämä maksaa reilusti alle satasen kuukaudessa ja voit käyttä ainakin kolme kertaa viikossa. Päiväkoti on myös ihan ok paikka. Siitä ei tarvitse tuntea syyllisyyttä. Lapsi on turvassa tuttujen lasten ka ehkä aikuistenkin kanssa. Ota myös omia lomapäiviä itsellesi, lapsi hoidossa. Tekee hyvää.
Lapsella kai on isä? Uusi tapaamissopimus? Tai sitten tukiperhe joksikin aikaa? Ihmiset antavat kyllä apua, mutta sitä on uskallettava pyytää. Voisitko mennä jonnekin oman asuinalueesi leikkipuistoon ja jutella siellä? Ohjaajat osaavat auttaa asioissa oikealle taholle ja saat vertaistuke muilta äideiltä. Monella on ihan samanlaisia kokemuksia ja ehkä saisitte sovittua edes kaverikyläilyjä, jolloin voisit huoletta niinä päivinä olla myöhempään töissä tai levätä kotona ja taas lapsi tekisi vaan sitä, mitä tuon ikäisen elämään kuuluukin.
[/quote]
Kiitos vinkeistä! Lapsi on päiväkodissa, ja muutaman tunnin illassa vanhemmillani, jos olen myöhään töissä. Joskus teen hommia kotona illan. Lapsen ruokkiminen ei ole ongelma, teen kerralla ison satsin lapselle maistuvaa ruokaa, jota lämmitän pakkasesta, oma ruokahaluni niin nollassa, että pakotan itseni syömään salaattia tai munakasta, kun vaan muistan ja ehdin. Jumppaamaan haluaisin, mutta aika vaan ei riitä. En jaksa lähteä myöhään illalla pitkän päivän jälkeen enkä raaski raahata lasta sinne pitkän päivän päätteeksi. Ulkoillaan ja käydään puistoissa aina vaan kun ehditään. On tytöllä muutama hyvä ystävä kenen vanhemmista on myös apua, mutta en halua liikaa kuormittaa. Silloin kun tyttö kutsutaan kylään, lähetän innoissani, mutta en halua työntää omaa lastani hoitoon kun heillä on varmasti itselläkin riittävästi töitä omien lasten kanssa. Lapsella ei ole isää. Tai tietenkin on, mutta ei sellaista ketä hän tapaisi.
Ylpeyteni ei anna hakea sairaslomaa, koska silloin olisin heikko. Työt on hoidettava, kyllähän kaikki muutkin hoitaa hommansa, miksi siis minulla olisi oikeus pitää mitään lomia? Ehkä olen myös tyytyväisempi itseeni, jos olen korvaamaton työssäni ja tiedän panokseni merkkaavan firmalle paljon. Olen pitkään ajattellut, että painan vaan paljon duunia ja lopussa kiitos seisoo ja saisin jotain tunnustusta. Kyllä olisi tosiaan kiva saada ihan paperilla, että mitkä työt kuuluvat kenellekin, koska osa esimiestason ihmisistä lykkää hommiaan muille...
[/quote]
Miksi väität, ettei isovanhemmat hoida lapsia, vaikka he hoitavat lastasi iltaisin muutaman tunnin. Ehkä hekin kaipaavat lomaa, kun töidensä jälkeen joutuvat hoitamaan 5vuotiasta lasta iltaisin. Heilläkin on oikeus vapaaseen välillä.
[/quote]
Koska heillä olisi enemmänkin aikaa katsoa lasta. Se, että antaa lapsen leikkiä olohuoneen lattialla tai pöydän ääressä, kun itse katsoo telkkaria, ei vaadi niin paljoa. He vahtivat lasta pari iltaa viikossa, kun olen töissä, arvostaisin todella jos nuoret isovanhemmat joskus HALUAISIVAT auttaa minua ja HALUAISIVAT viettää aikaa lapsenlapsen kanssa, jotta saisin edes yhden päivän itselleni. Minulla ei ole ollut hetkeäkään vapaata aikaa itselleni heinäkuun jälkeen. Vapaa-ajallaan vanhempani katsovat telkkaria illasta toiseen enkä voi ymmärtää miten on niin vaikea auttaa omaa lasta silloin kun apua pyydetään. Tietenkin heillä on oikeus vapaa-aikaan ja sitä heillä on jo todella paljon. Pyydän apua vain kun en mitenkään itse voi revetä kahteen paikkaan samalla hetkellä.
Pistä se puhelin kiinni ku pääset töistä kotiin. Niin teen minäkin. Jos joku käy urputtamaan että miks en oo perjantai iltana yhdeksältä tavoitettavissa ni näytän työsopimusta jossa on kirjallisena työaika. Jos joku vielä sen jälkeen jaksaa mussuttaa otan yhteyttä liittoon, työsuojeluun ja työterveyteen. Hoitakoot siellä johdossa pullakahviensa ääressä lisää työntekijöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 22:31"]
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 22:06"]
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 21:34"]
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 21:23"]
Loppuunpalameena perustyökin vie aikaa paljon enemmän kuin terveeltä. Ja jos pidät tarpeeksi pitkän sairasloman, joutuu työnantajasi miettimään työn kuormittavuutta ja pohtimaan sen työterveyden kanssa, miten edetään. Tämä voisi olla väylä saada sitä uutta porukkaa jakamaan töitä.
Uutta työtä et saa, koska sinusta todennäköisesti huoluu tuo väsymys kilometrien päähän. Voisitko vedota lakisääteisiin oikeuksiisi lyhennetystä työajasta? Selkeästi myös paperille, mitkä työt kuuluvat sinulle. Tämäkin voidaan tehdä työterveydessä lääkärin ja esimiehesi kanssa, tarvittaessa myös joku ammattiliiton edustaja paikalle.
Ja vinkit oman elämän keventämisestä eineksillä, siivousavulla ovat hyviä. Mene sinne jumppaan, lapsi siksi aikaa lapsiparkkiin. Pysyy puhelin kiinni, lapsi mukavassa seurassa tunnin ajan ja saat itsellesi energiaa. Tämä maksaa reilusti alle satasen kuukaudessa ja voit käyttä ainakin kolme kertaa viikossa. Päiväkoti on myös ihan ok paikka. Siitä ei tarvitse tuntea syyllisyyttä. Lapsi on turvassa tuttujen lasten ka ehkä aikuistenkin kanssa. Ota myös omia lomapäiviä itsellesi, lapsi hoidossa. Tekee hyvää.
Lapsella kai on isä? Uusi tapaamissopimus? Tai sitten tukiperhe joksikin aikaa? Ihmiset antavat kyllä apua, mutta sitä on uskallettava pyytää. Voisitko mennä jonnekin oman asuinalueesi leikkipuistoon ja jutella siellä? Ohjaajat osaavat auttaa asioissa oikealle taholle ja saat vertaistuke muilta äideiltä. Monella on ihan samanlaisia kokemuksia ja ehkä saisitte sovittua edes kaverikyläilyjä, jolloin voisit huoletta niinä päivinä olla myöhempään töissä tai levätä kotona ja taas lapsi tekisi vaan sitä, mitä tuon ikäisen elämään kuuluukin.
[/quote]
Kiitos vinkeistä! Lapsi on päiväkodissa, ja muutaman tunnin illassa vanhemmillani, jos olen myöhään töissä. Joskus teen hommia kotona illan. Lapsen ruokkiminen ei ole ongelma, teen kerralla ison satsin lapselle maistuvaa ruokaa, jota lämmitän pakkasesta, oma ruokahaluni niin nollassa, että pakotan itseni syömään salaattia tai munakasta, kun vaan muistan ja ehdin. Jumppaamaan haluaisin, mutta aika vaan ei riitä. En jaksa lähteä myöhään illalla pitkän päivän jälkeen enkä raaski raahata lasta sinne pitkän päivän päätteeksi. Ulkoillaan ja käydään puistoissa aina vaan kun ehditään. On tytöllä muutama hyvä ystävä kenen vanhemmista on myös apua, mutta en halua liikaa kuormittaa. Silloin kun tyttö kutsutaan kylään, lähetän innoissani, mutta en halua työntää omaa lastani hoitoon kun heillä on varmasti itselläkin riittävästi töitä omien lasten kanssa. Lapsella ei ole isää. Tai tietenkin on, mutta ei sellaista ketä hän tapaisi.
Ylpeyteni ei anna hakea sairaslomaa, koska silloin olisin heikko. Työt on hoidettava, kyllähän kaikki muutkin hoitaa hommansa, miksi siis minulla olisi oikeus pitää mitään lomia? Ehkä olen myös tyytyväisempi itseeni, jos olen korvaamaton työssäni ja tiedän panokseni merkkaavan firmalle paljon. Olen pitkään ajattellut, että painan vaan paljon duunia ja lopussa kiitos seisoo ja saisin jotain tunnustusta. Kyllä olisi tosiaan kiva saada ihan paperilla, että mitkä työt kuuluvat kenellekin, koska osa esimiestason ihmisistä lykkää hommiaan muille...
[/quote]
Miksi väität, ettei isovanhemmat hoida lapsia, vaikka he hoitavat lastasi iltaisin muutaman tunnin. Ehkä hekin kaipaavat lomaa, kun töidensä jälkeen joutuvat hoitamaan 5vuotiasta lasta iltaisin. Heilläkin on oikeus vapaaseen välillä.
[/quote]
Koska heillä olisi enemmänkin aikaa katsoa lasta. Se, että antaa lapsen leikkiä olohuoneen lattialla tai pöydän ääressä, kun itse katsoo telkkaria, ei vaadi niin paljoa. He vahtivat lasta pari iltaa viikossa, kun olen töissä, arvostaisin todella jos nuoret isovanhemmat joskus HALUAISIVAT auttaa minua ja HALUAISIVAT viettää aikaa lapsenlapsen kanssa, jotta saisin edes yhden päivän itselleni. Minulla ei ole ollut hetkeäkään vapaata aikaa itselleni heinäkuun jälkeen. Vapaa-ajallaan vanhempani katsovat telkkaria illasta toiseen enkä voi ymmärtää miten on niin vaikea auttaa omaa lasta silloin kun apua pyydetään. Tietenkin heillä on oikeus vapaa-aikaan ja sitä heillä on jo todella paljon. Pyydän apua vain kun en mitenkään itse voi revetä kahteen paikkaan samalla hetkellä.
[/quote]
Lapsiparka, kun ei halua äitikään sitä hoitaa ja isovanhemmatkin ovat oman hommansa jo hoitaneet. Olisko tukiperhe tai sijaiskoti jotain
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 22:36"]
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 22:31"]
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 22:06"]
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 21:34"]
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 21:23"]
Loppuunpalameena perustyökin vie aikaa paljon enemmän kuin terveeltä. Ja jos pidät tarpeeksi pitkän sairasloman, joutuu työnantajasi miettimään työn kuormittavuutta ja pohtimaan sen työterveyden kanssa, miten edetään. Tämä voisi olla väylä saada sitä uutta porukkaa jakamaan töitä.
Uutta työtä et saa, koska sinusta todennäköisesti huoluu tuo väsymys kilometrien päähän. Voisitko vedota lakisääteisiin oikeuksiisi lyhennetystä työajasta? Selkeästi myös paperille, mitkä työt kuuluvat sinulle. Tämäkin voidaan tehdä työterveydessä lääkärin ja esimiehesi kanssa, tarvittaessa myös joku ammattiliiton edustaja paikalle.
Ja vinkit oman elämän keventämisestä eineksillä, siivousavulla ovat hyviä. Mene sinne jumppaan, lapsi siksi aikaa lapsiparkkiin. Pysyy puhelin kiinni, lapsi mukavassa seurassa tunnin ajan ja saat itsellesi energiaa. Tämä maksaa reilusti alle satasen kuukaudessa ja voit käyttä ainakin kolme kertaa viikossa. Päiväkoti on myös ihan ok paikka. Siitä ei tarvitse tuntea syyllisyyttä. Lapsi on turvassa tuttujen lasten ka ehkä aikuistenkin kanssa. Ota myös omia lomapäiviä itsellesi, lapsi hoidossa. Tekee hyvää.
Lapsella kai on isä? Uusi tapaamissopimus? Tai sitten tukiperhe joksikin aikaa? Ihmiset antavat kyllä apua, mutta sitä on uskallettava pyytää. Voisitko mennä jonnekin oman asuinalueesi leikkipuistoon ja jutella siellä? Ohjaajat osaavat auttaa asioissa oikealle taholle ja saat vertaistuke muilta äideiltä. Monella on ihan samanlaisia kokemuksia ja ehkä saisitte sovittua edes kaverikyläilyjä, jolloin voisit huoletta niinä päivinä olla myöhempään töissä tai levätä kotona ja taas lapsi tekisi vaan sitä, mitä tuon ikäisen elämään kuuluukin.
[/quote]
Kiitos vinkeistä! Lapsi on päiväkodissa, ja muutaman tunnin illassa vanhemmillani, jos olen myöhään töissä. Joskus teen hommia kotona illan. Lapsen ruokkiminen ei ole ongelma, teen kerralla ison satsin lapselle maistuvaa ruokaa, jota lämmitän pakkasesta, oma ruokahaluni niin nollassa, että pakotan itseni syömään salaattia tai munakasta, kun vaan muistan ja ehdin. Jumppaamaan haluaisin, mutta aika vaan ei riitä. En jaksa lähteä myöhään illalla pitkän päivän jälkeen enkä raaski raahata lasta sinne pitkän päivän päätteeksi. Ulkoillaan ja käydään puistoissa aina vaan kun ehditään. On tytöllä muutama hyvä ystävä kenen vanhemmista on myös apua, mutta en halua liikaa kuormittaa. Silloin kun tyttö kutsutaan kylään, lähetän innoissani, mutta en halua työntää omaa lastani hoitoon kun heillä on varmasti itselläkin riittävästi töitä omien lasten kanssa. Lapsella ei ole isää. Tai tietenkin on, mutta ei sellaista ketä hän tapaisi.
Ylpeyteni ei anna hakea sairaslomaa, koska silloin olisin heikko. Työt on hoidettava, kyllähän kaikki muutkin hoitaa hommansa, miksi siis minulla olisi oikeus pitää mitään lomia? Ehkä olen myös tyytyväisempi itseeni, jos olen korvaamaton työssäni ja tiedän panokseni merkkaavan firmalle paljon. Olen pitkään ajattellut, että painan vaan paljon duunia ja lopussa kiitos seisoo ja saisin jotain tunnustusta. Kyllä olisi tosiaan kiva saada ihan paperilla, että mitkä työt kuuluvat kenellekin, koska osa esimiestason ihmisistä lykkää hommiaan muille...
[/quote]
Miksi väität, ettei isovanhemmat hoida lapsia, vaikka he hoitavat lastasi iltaisin muutaman tunnin. Ehkä hekin kaipaavat lomaa, kun töidensä jälkeen joutuvat hoitamaan 5vuotiasta lasta iltaisin. Heilläkin on oikeus vapaaseen välillä.
[/quote]
Koska heillä olisi enemmänkin aikaa katsoa lasta. Se, että antaa lapsen leikkiä olohuoneen lattialla tai pöydän ääressä, kun itse katsoo telkkaria, ei vaadi niin paljoa. He vahtivat lasta pari iltaa viikossa, kun olen töissä, arvostaisin todella jos nuoret isovanhemmat joskus HALUAISIVAT auttaa minua ja HALUAISIVAT viettää aikaa lapsenlapsen kanssa, jotta saisin edes yhden päivän itselleni. Minulla ei ole ollut hetkeäkään vapaata aikaa itselleni heinäkuun jälkeen. Vapaa-ajallaan vanhempani katsovat telkkaria illasta toiseen enkä voi ymmärtää miten on niin vaikea auttaa omaa lasta silloin kun apua pyydetään. Tietenkin heillä on oikeus vapaa-aikaan ja sitä heillä on jo todella paljon. Pyydän apua vain kun en mitenkään itse voi revetä kahteen paikkaan samalla hetkellä.
[/quote]
Lapsiparka, kun ei halua äitikään sitä hoitaa ja isovanhemmatkin ovat oman hommansa jo hoitaneet. Olisko tukiperhe tai sijaiskoti jotain
[/quote]
Mieti vähän ennen kun alat urputtamaan. Uskoisin, että äidillä on oikeus pariin tuntiin omaa aikaa, töiden ja lapsen lisäksi vapaa-aikaa on tasan ne tunnit lapsen nukkumaan menemisestä omaan nukkumaan menemiseen. Onko liikaa vaadittu, että isovanhemmat joskus viettäisivät lapsen kanssa aikaa muutenkin kuin pakosta. Rakastan lastani enemmän kuin mitään, mutta joskus olisi ihanaa saada esim. iltapäivä vain itselleen, jolloin ei tarvitse miettiä lapsen tarpeita ensiksi. Kyllä, joskus haluaisin olla itsekäs, edes yhden päivän, en tarvitse edes koko viikonloppua. Lapsi ei ole ollut about koskaan yökylässä isovanhemmillaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa lukea koko ketjua, mutta yleisenä ohjeena sanoisin, että tuo työntekosi määrä ei ole normaalia.
Puhu esimiehellesi. On laitonta teetättää noin paljon töitä. Vedet itse rajat työnteollesi. Esimiehesi on vastuussa resurssoinnista ja joutuu kantamaan vastuun siitä, jos projektisi epäonnistuu/myöhästyy.
Hautausmaat on täynnä korvaamttomia ihmisiä.
Jos haluat elämältäsi jotan muuta, tee oikeasti jotain. Nauti lapsestasi. Työpaikalla olet todellakin korvattavissa, kotona et. Vain sinä olet lapsesi äiti. Töissä olet työntekijä, et muuta vaikka kuinka kuvittelet olevasi korvaamaton.
Kuulostaa todella huonolta tuo kierre johon olet ajautunut, että haet hyväksyntää töissä pärjäämällä. Olisiko tuossa myös vähän kyse siitä, että olet syystä tai toisesta ilman kumppania ja yrität työllä täyttää tämän aukon elämässäsi.
Olin sinun ikäisenä totaaliyh ja uhrasin esikoiseni lapsuuden työpaikan hyväksi. Äitini vietti illat ja viikonloput poikani kanssa kun painoin pätkätöitä tavoitteena saada aina se seuraava keikka. Työ oli antoisaa luovan alan työtä. Ehdot huononivat kuitenkin koko ajan mikä sai minut lopulta lopettamaan ja vaihtamaan alaa.
Nyt olen toisella kierroksella ja mieheni kanssa olemme monta vuotta tehneet aivan minimimäärän töitä elintasostamme tinkien. Tukiverkkoja ei ole, joten valinta on osittain pakon sanelema. En kuitenkaan mistään hinnasta uhraisi näidenkin lasten lapsuutta.
Tiedätkö, työnantajalta et tule koskaan saamaan palkintoa tai kiitosta uhrauksestasi. Lapsesi kestää ja joustaa kun hänellä ei ole vaihtoehtoja. Mieti miten hänen käy jos päästät tilanteen siihen pisteeseen että sut viedään hoitoon. Jos pää ei hajoa ajoissa niin kroppa tekee stopin. Omakohtaista kokemusta molemmista olen kantapään kautta oppinut suorittaja.Vaiva on rinnastettavissa alkoholismiin :(
Et ole korvaamaton kenellekään muulle kuin lapsellesi. Suosittelen maanantaina soittamaan työterveyteen tai yksityiselle lääkärille. Halaus ja uskalla olla heikko!
Hyvä ap
Kun vedät itsesi piippuun, hermostut jne. Alat jossain kohtaa muuttua taakaksi työpaikalla ja lopulta huomaat että sinusta hankkiudutaan eroon. Mieti tätä. Sinun on huolehdittava itse itsestäsi.
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 20:08"]
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 19:51"]
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 19:48"]
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 19:40"]
Parempin kun pysytte akat pois työelämästä. Ei tota teidän kriiseilyänne jaksa kukaan täyspäinen.
Onneksi teollisuudessa, jossa oikeasti on kiire ja kustannuspaineet, ei naisia juuri olekaan. Siksi meillä on muutama elinkelpoinen firma vielä. Kunnat ja valtio, joissa naiset työskentelevät, on jo ajettu kuralle.
[/quote]
Tätä minäkin ihmettelen kun vinkuvat, että pitäisi johtajan pallille päästä nyt ja heti ja sitten kun jostain virastosta joku suojatyöpaikka järjestetään niin olleen "palamassa loppuun".
Kuvitelkaa nainen suuryhtiön toimarina jos ei jonkun kelan tiiminvetäjänä jaksa! Teollisuudessa sun niskaan hengittää myös asiakkaat. Jokainen kauppa voi peruuntua silmänräpäyksessä. Virastossa valtio lappaa velkarahaa sisään tasaisen tappavaa tahtia, joten sun ei tartte huolehtia siitä yhtään. Senkun jaksat täyttää niitä lappuja mappikaupalla niin veronmaksaja kuittaa.
[/quote]
Mutta kun tasa-arvo! Nainen pärjää aivan yhtä hyvin missä vain kuten mieskin!!!111!!
[/quote]
Paremmin. Nainen hoitaa lapset ja kodinkin siinä sivussa, kun mies on 8h työpäivän jälkeen jo puolikuollut ja nukahtaa sohvalle kaljapullo toisessa kädessä ja muna toisessa.
[/quote]
Just näin. Mä olen tällaisessa teollisuusfirmassa ja miespuolisten kollegoiden menemistä kun seuraan niin mietin, että ymmärrän, miksi niitä naisjohtajia ei ole. Vaimot pyörittää perhettä siellä jossain yksinään ja töiden jälkeen äijät harrastelee ja elää täysin ilman perheen tuomaa vastuuta. Tietenkin fiksun valinnan ovat tehneet sinällään puolisossa. Nuorille naisuratykeille olenkin vinkannut, että humanisti- tai kasvatustieteilijämies kehiin, niin uralla on jotain mahdollisuuksia, jos lapsia haluaa.
Oli nyt pakko nostaa tämä keskustelu... Joulu on mennyt ihan hyvin, olen nukkunut paljon ja viettänyt aikaa perheen kanssa.
Kävin pari kertaa todella reippaalla juoksulenkillä ja otti jotenkin TODELLA koville, minulla on siis aina ollut hyvä kunto, juoksen 10 kilometrin lenkin aina tuntiin tai alle, mutta nyt tuntui ei edes täysiin juostessa, että oksennan, pyörryn tai kuolen. Voiko olla stressin fyysisiä oireita että kroppa ei enää kestä? Nytkin pari tuntia lenkin jälkeen pumppu hakkaa kovempaa kuin yleensä.
Täytyy varmaan oikeasti ottaa urheilun kannaltakin rauhallisemmin vaikka se on se mikä minut pitää järjissäni. Ilman urheilua olen kiukkuinen kuin mikä...
Terveisin , AP
Työnarkomaanin ristinä on että hyvin nopeasti hänen suorittamaansa silmitöntä työmäärää aletaan pitää itsestäänselvyytenä, eikä sitä janottua kiitosta tule KOSKAAN.