Mitä tehdä kun mies ei tule toimeen äitini kanssa?

Sano äidillesi, että mies ei jaksa akkain kälätystä joten käyttää sen ajan omiin menoihinsa.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on se syy, ettei miehesi pysty perheensä takia olemaan edes hetkeä sivistyneesti anopin seurassa, ja sitten jonkin tekosyyn nojalla livistämään johonkin muualle? Onko anoppi loukannut häntä jotenkin? Onko mieskin hankala ja joustamaton ihminen?

Tuossa tilanteessa sanoisin äidilleni, että antaa miehen olla rauhassa, hän haluaa olla välillä yksin, eikä hänen joka kerta tarvitse olla mukana vierailuiden aikana. Kieltäisin äitiä kyselemästä ja painostamasta.

Mieheltä vaatisin, että joitain kertoja vuodessa pitää hetki sietää anoppia ja käyttäytyä kunnolla hänen seurassaan. Kaikkeen ei tarvitse osallistua, mutta jonkinlaiseen kompromissiin pitää pystyä.

Kyse on kuitenkin sinun äidistäsi ja lasten mummosta. Jos jotain todella vakavaa on tapahtunut, niin sitten voi olla ymmärrettävää että mies ei halua olla missään tekemisissä. Jos ei, niin silloin täytyy vain välillä niellä kiukkunsa ja ajatella vaimon ja lasten parasta.

Minäkin inhoan yhtä miehen lähisukulaista, mutta miehen vuoksi suostun näkemään joitain kertoja vuodessa, sillä en halua aiheuttaa miehelle harmia. Mies tietää tunteeni, eikä järjestä mitään ylimääräisiä tapaamisia mihin minun pitäisi osallistua. Joka kerta ärsyttää suunnattomasti, mutta puren hammasta ja käyttäydyn sivistyneesti, sillä rakastan miestäni.

MIKSI?

Ja miten niin ”perheensä takia”?

joo joo Porvoon mitä-tehdä tarinatäti Porvoosta, joka rakastaa miestään "suunnattomasti". Haukotus.

Ap, se ei varsinaisesti ole sinun ongelmasi. Jos miehesi ei halua olla äitisi kanssa tekemisissä, miehesi kantaa siitä vastuun. Aivan hyvin voit kertoa äidille, että "XX ei kauheasti pidä sinusta, mutta emme me häntä tänne nyt tarvitsekaan, joten annetaan asian olla".

Aikuisen ihmisen pitäisi jo tietää, että kaikkien kanssa ei tule yhtä hyvin toimeen. Ja toisaalta "tekemällä jonkun elämästä he*ettiä" ei nyt AINAKAAN SAA KENESTÄKÄÄN SYDÄNYSTÄVÄÄ.

En tosin jaksa uskoa, että äitisi edes niin toimisikaan, varmaan totta kai ensin suuttuisi ja marmattaisi, että miksi miksi, mutta sitten antaisi asian olla. Eihän hän teille mitään voi, ja ainoa, mitä se "teidän elämästänne he*vetin tekemisestä" seuraisi olisi ikävyyksiä hänelle itselleen: riita oman tyttären kanssa ja porttikielto lastenlapsien luo.

N54

Oletko yrittänyt selvittää sekä mieheltäsi että äidiltäsi, mistä koko juttu juontaa? Yleensä taustalla on jotain, mikä taas pohjaa luonteisiin mutta olisihan kiva tietää mistä kaikki on alkanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on se syy, ettei miehesi pysty perheensä takia olemaan edes hetkeä sivistyneesti anopin seurassa, ja sitten jonkin tekosyyn nojalla livistämään johonkin muualle? Onko anoppi loukannut häntä jotenkin? Onko mieskin hankala ja joustamaton ihminen?

Tuossa tilanteessa sanoisin äidilleni, että antaa miehen olla rauhassa, hän haluaa olla välillä yksin, eikä hänen joka kerta tarvitse olla mukana vierailuiden aikana. Kieltäisin äitiä kyselemästä ja painostamasta.

Mieheltä vaatisin, että joitain kertoja vuodessa pitää hetki sietää anoppia ja käyttäytyä kunnolla hänen seurassaan. Kaikkeen ei tarvitse osallistua, mutta jonkinlaiseen kompromissiin pitää pystyä.

Kyse on kuitenkin sinun äidistäsi ja lasten mummosta. Jos jotain todella vakavaa on tapahtunut, niin sitten voi olla ymmärrettävää että mies ei halua olla missään tekemisissä. Jos ei, niin silloin täytyy vain välillä niellä kiukkunsa ja ajatella vaimon ja lasten parasta.

Minäkin inhoan yhtä miehen lähisukulaista, mutta miehen vuoksi suostun näkemään joitain kertoja vuodessa, sillä en halua aiheuttaa miehelle harmia. Mies tietää tunteeni, eikä järjestä mitään ylimääräisiä tapaamisia mihin minun pitäisi osallistua. Joka kerta ärsyttää suunnattomasti, mutta puren hammasta ja käyttäydyn sivistyneesti, sillä rakastan miestäni.

MIKSI?

Ja miten niin ”perheensä takia”?

Hmm? Eikö tämän pitäisi olla itsestään selvää?

Parisuhteessa joutuu tekemään kompromisseja eikä mennä joka asiassa vain sen mukaan mitä itse haluaa, muista viis.

Minä tapaan miehen sukulaisia, koska he ovat miehelle tärkeitä ja hän haluaa myös minun olevan silloin tällöin heidän kanssaan tekemisissä. Olisi kiusallista ja noloa, jos en koskaan suostuisi, mies joutuisi hankalaan välikäteen kun sukulaiset kyselisivät miksen minä käy koskaan kylässä.

Mies sietää minun omalaatuisia vanhempiani, sillä se on minulle tärkeää, ja vanhemmat ovat minulle rakkaita. Olisi todella hankala tilanne minulle, jos mies ei suostuisi koskaan näkemään heitä, ja joutuisin aina keksimään tekosyitä tai loukkaamaan vanhempiani.

Jos emme olisi yhdessä, niin tuskin kumpikaan meistä ystävystyisi toisen sukulaisten kanssa. Tavataan ja ollaan kohteliaita, sillä kummallekin on tärkeää nähdä perhettään ja sukulaisiaan, ja kuvioon kuuluu että suku näkee myös pitkäaikaista puolisoa. Kaikkeen ei tarvitse osallistua jos ei tahdo.

Minun mielestäni hyvä parisuhde toimii juuri näin, ja meillä onkin jo yli 20 onnellista vuotta takana, sillä kohtelemme toisiamme hyvin, kykenemme kompromisseihin ja haluamme toiselle kaikkea hyvää.