6 lapsen kovia kokenut yksinhuoltaja sai lahjoituksena...

" Kuusilapsisen helsinkiläisperheen joulusta tulee tänä vuonna erilainen. Perhe on saanut Pelastusarmeijalta lahjoituksen, joka mahdollistaa sen, että koko perhe lähtee jouluaattona Tallinnan-risteilylle, valmiiseen pöytään.

Perheen lapsista useammalla on jokin pitkäaikaissairaus, mikä lisää arjen haasteita.

"Halusin antaa lapsille kokemuksen, jota en varmasti toista kertaa voi antaa. Lapset ovat niin vilkkaita, ettemme voi normaalisti liikkua mihinkään, eikä meillä ole edes taloudellista mahdollisuutta autoon, johon kaikki mahtuisivat", perheen äiti Eeva perustelee.

Perhe sai myös lastensuojelun kautta pienen rahalahjoituksen jouluksi. Eeva korostaa, että kumpikin lahja tuli pyytämättä.Eeva ei tiedä, kuka lahjoittaja on. "Olen kauhean kiitollinen, ja koen, että se on palkkio yritteliäisyydestä."

33-vuotias Eeva on käytännössä kuuden lapsen yksinhuoltaja. Ajatus, että joillakin muilla on vielä huonommin, estää Eevaa myrkyttämästä mieltään katkeruudella silloin, kun murhe yrittää ottaa ylivallan.

Kuopus joutui kolmen viikon ikäisenä tehohoitoon sairastuttuaan RSV-infektioon, joka jätti jälkeensä vaikeahoitoisen keuhkosairauden. Silloin Eeva kysyi itseltään, miksi aina meidän perheemme. Kotona oli viisi lasta, joista neljä tarvitsi erityistukea.

Teho-osaston vanhempaintilassa hänet otti sydämellisesti vastaan äiti, jonka lapsi ei ollut vielä koskaan päässyt kotiin sairaalasta. Eikä päässyt jatkossakaan. Hieman myöhemmin Eeva luki lehdestä kuolinilmoituksen, jossa kiitettiin sairaalan henkilökuntaa hyvästä hoidosta.

Tänään leivotaan pipareita. Kaikki eivät voi tosin leipoa samaan aikaan. Ruokapöytäkin on suuri paitsi siksi, että lapsia on paljon, myös siksi, että he olisivat riittävän kaukana toisistaan. .

11-vuotias tyttö huolehtii puolitoistavuotiaasta siskostaan. "Kaikki olivat tänään hyvällä tuulella koulusta tullessaan", Eeva selittää ja hymyilee paljon.

Pari pellillistä pipareita tosin kärähtää lastenkaitsemisen ja haastattelun tuoksinassa.

Perheen äidille on hiljattain selvinnyt, että hän kantaa todennäköisesti geenivirhettä, jonka seurauksena hänen pojillaan on eriasteisia neurologisia tai neuropsykiatrisia vaikeuksia tai sairauksia, jotka ovat tulleet pikkuhiljaa esiin. He oireilevat eri tavoin esimerkiksi aistiyliherkkyydellä, keskittymishäiriöillä ja autismin kirjoon kuuluvilla piirteillä.

"Olisin jättänyt perhekoon pienemmäksi, jos olisin tiennyt", Eeva sanoo.

Jännittävään joulunaikaan käytöshäiriöt korostuvat.

Eeva työskentelee osa-aikaisesti hoitajana pitkäaikaissairaiden lasten parissa. Hän pystyy tekemään vain yövuoroja. Niiden aikana kotona päivystää kahden nuorimman lapsen isä.

Päivällä Eevan on oltava kotona siltä varalta, että koulusta lähetetään kotiin lapsi, jonka kanssa pienluokan opettaja ei äidin mukaan pärjää. Päivät täyttyvät myös koulun retkillä avustamisesta, lasten lääkäri- ja terapiakäynneistä sekä byrokratian kanssa taistelemisesta.

Työssäkäynti on ollut terapiaa, eikä Eeva ole halunnut heittäytyä pelkkien sosiaalietuuksien varaan. Vuodenvaihteessa hän jää kuitenkin lastensa omaishoitajaksi kotiin.

Eevaa kuormittaa myös lapsiin kohdistuvan koulukiusaamisen setviminen toisten vanhempien kanssa. Kiusaamisen takia Eeva ei halua perheen sukunimeä lehteen. Omat lapsensa hän kasvattaa hyväksymään erilaisuuden.

Eevalta on vuosien varrella kysytty useasti, haluaako hän lastensuojelun piiriin, ja lastensuojeluilmoituksia on tehtykin eri paikoissa. Oikeanlaista apua niiden kautta ei ole tullut.

"Lapset ovat hyvinvoivia, eikä perheessä ole mielenterveys- tai päihdeongelmia. Järjestelmä ei toimi niin, että apua saisi, jos elämä on vain rankkaa ja kaoottista", Eeva sanoo.

"Toivoisin, että ihmisiä autettaisiin silloin, kun jaksamista on vielä jäljellä."

Perheen kymmenvuotias poika on tänä syksynä luokiteltu kehitysvammaiseksi. Eeva uskoo sen helpottavan oikean hoidon saamista jatkossa.

Pitkään pojan arveltiin kärsivän vuorovaikutuksen häiriöistä, joiden lääkäri Eevan mukaan uskoi johtuvan osittain vanhempien avioerosta ja raskaasta perhetilanteesta.

Eeva on toivonut kotiapua, jonka turvin hän saisi joskus omaa aikaa. Lokakuusta lähtien sitä on tullutkin lastensuojelun kautta parin viikon välein muutamaksi tunniksi kerrallaan, ja Eeva on käynyt jo kerran elokuvissa.

Tulevaisuudessa siintää muutakin, mitä odottaa. Eeva asuu tällä hetkellä kahta kotia miesystävänsä, kahden nuorimman lapsen isän kanssa, mutta ensi kesänä edessä ovat häät ja muutto yhteiseen kotiin. "

Linkki Hesarin juttuun