Lue keskustelun säännöt.
6 lapsen kovia kokenut yksinhuoltaja sai lahjoituksena...
20.12.2014 |
" Kuusilapsisen helsinkiläisperheen joulusta tulee tänä vuonna erilainen. Perhe on saanut Pelastusarmeijalta lahjoituksen, joka mahdollistaa sen, että koko perhe lähtee jouluaattona Tallinnan-risteilylle, valmiiseen pöytään.
Perheen lapsista useammalla on jokin pitkäaikaissairaus, mikä lisää arjen haasteita.
"Halusin antaa lapsille kokemuksen, jota en varmasti toista kertaa voi antaa. Lapset ovat niin vilkkaita, ettemme voi normaalisti liikkua mihinkään, eikä meillä ole edes taloudellista mahdollisuutta autoon, johon kaikki mahtuisivat", perheen äiti Eeva perustelee.
Perhe sai myös lastensuojelun kautta pienen rahalahjoituksen jouluksi. Eeva korostaa, että kumpikin lahja tuli pyytämättä.Eeva ei tiedä, kuka lahjoittaja on. "Olen kauhean kiitollinen, ja koen, että se on palkkio yritteliäisyydestä."
33-vuotias Eeva on käytännössä kuuden lapsen yksinhuoltaja. Ajatus, että joillakin muilla on vielä huonommin, estää Eevaa myrkyttämästä mieltään katkeruudella silloin, kun murhe yrittää ottaa ylivallan.
Kuopus joutui kolmen viikon ikäisenä tehohoitoon sairastuttuaan RSV-infektioon, joka jätti jälkeensä vaikeahoitoisen keuhkosairauden. Silloin Eeva kysyi itseltään, miksi aina meidän perheemme. Kotona oli viisi lasta, joista neljä tarvitsi erityistukea.
Teho-osaston vanhempaintilassa hänet otti sydämellisesti vastaan äiti, jonka lapsi ei ollut vielä koskaan päässyt kotiin sairaalasta. Eikä päässyt jatkossakaan. Hieman myöhemmin Eeva luki lehdestä kuolinilmoituksen, jossa kiitettiin sairaalan henkilökuntaa hyvästä hoidosta.
Tänään leivotaan pipareita. Kaikki eivät voi tosin leipoa samaan aikaan. Ruokapöytäkin on suuri paitsi siksi, että lapsia on paljon, myös siksi, että he olisivat riittävän kaukana toisistaan. .
11-vuotias tyttö huolehtii puolitoistavuotiaasta siskostaan. "Kaikki olivat tänään hyvällä tuulella koulusta tullessaan", Eeva selittää ja hymyilee paljon.
Pari pellillistä pipareita tosin kärähtää lastenkaitsemisen ja haastattelun tuoksinassa.
Perheen äidille on hiljattain selvinnyt, että hän kantaa todennäköisesti geenivirhettä, jonka seurauksena hänen pojillaan on eriasteisia neurologisia tai neuropsykiatrisia vaikeuksia tai sairauksia, jotka ovat tulleet pikkuhiljaa esiin. He oireilevat eri tavoin esimerkiksi aistiyliherkkyydellä, keskittymishäiriöillä ja autismin kirjoon kuuluvilla piirteillä.
"Olisin jättänyt perhekoon pienemmäksi, jos olisin tiennyt", Eeva sanoo.
Jännittävään joulunaikaan käytöshäiriöt korostuvat.
Eeva työskentelee osa-aikaisesti hoitajana pitkäaikaissairaiden lasten parissa. Hän pystyy tekemään vain yövuoroja. Niiden aikana kotona päivystää kahden nuorimman lapsen isä.
Päivällä Eevan on oltava kotona siltä varalta, että koulusta lähetetään kotiin lapsi, jonka kanssa pienluokan opettaja ei äidin mukaan pärjää. Päivät täyttyvät myös koulun retkillä avustamisesta, lasten lääkäri- ja terapiakäynneistä sekä byrokratian kanssa taistelemisesta.
Työssäkäynti on ollut terapiaa, eikä Eeva ole halunnut heittäytyä pelkkien sosiaalietuuksien varaan. Vuodenvaihteessa hän jää kuitenkin lastensa omaishoitajaksi kotiin.
Eevaa kuormittaa myös lapsiin kohdistuvan koulukiusaamisen setviminen toisten vanhempien kanssa. Kiusaamisen takia Eeva ei halua perheen sukunimeä lehteen. Omat lapsensa hän kasvattaa hyväksymään erilaisuuden.
Eevalta on vuosien varrella kysytty useasti, haluaako hän lastensuojelun piiriin, ja lastensuojeluilmoituksia on tehtykin eri paikoissa. Oikeanlaista apua niiden kautta ei ole tullut.
"Lapset ovat hyvinvoivia, eikä perheessä ole mielenterveys- tai päihdeongelmia. Järjestelmä ei toimi niin, että apua saisi, jos elämä on vain rankkaa ja kaoottista", Eeva sanoo.
"Toivoisin, että ihmisiä autettaisiin silloin, kun jaksamista on vielä jäljellä."
Perheen kymmenvuotias poika on tänä syksynä luokiteltu kehitysvammaiseksi. Eeva uskoo sen helpottavan oikean hoidon saamista jatkossa.
Pitkään pojan arveltiin kärsivän vuorovaikutuksen häiriöistä, joiden lääkäri Eevan mukaan uskoi johtuvan osittain vanhempien avioerosta ja raskaasta perhetilanteesta.
Eeva on toivonut kotiapua, jonka turvin hän saisi joskus omaa aikaa. Lokakuusta lähtien sitä on tullutkin lastensuojelun kautta parin viikon välein muutamaksi tunniksi kerrallaan, ja Eeva on käynyt jo kerran elokuvissa.
Tulevaisuudessa siintää muutakin, mitä odottaa. Eeva asuu tällä hetkellä kahta kotia miesystävänsä, kahden nuorimman lapsen isän kanssa, mutta ensi kesänä edessä ovat häät ja muutto yhteiseen kotiin. "
Kommentit (81)
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 13:08"]Hän on hyvinkin ehtinyt saada vaikka viisi lasta ennen kuin yksikään on edes ekaluokkalainen. Millä ihmeen ilveellä siinä vaiheessa olisi työnnetty tuuttiin takaisin kaikki, että en mä näitä haluakaan, kun vanhimmalla vaikka alkaa olla oppimisvaikeuksia? Ihan pikkulasten vilkkaudesta tai ärtyisyydestä ei voi mitenkään tietää onko kyse jostakin poikkeavasta vai ei.
[/quote]
Isommat ikäerot jotta varmistutaan, että erityisongelmia ei ole. Jonka jälkeen vasta suurperheeksi. 6 lasta on todella monta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 16:42"]
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 15:27"]Muuten ok, mutta eikä ole yksin huotaja jos miesystävä on yhteisen lapsen isä. He vain asuvat eri osoitteesa. Minäkään en ole naimisisssa lastemme isän kanssa,emmekä ole aina asuneet yhdessäkään ( työasioiden vuoksi, toinen työskennellyt eripuolella suomea ), mutta en silti ollut yksinhuoltja.Hieman luulusi HS tasoisen lehden toimittajalta tarkempaa otsikointia. [/quote] YH tarkoittaa sekä yksin ETTÄ yhteishuoltajaa. Koska nuo eivät asu yhdessä saati ole naimisissa (vielä) niin lain mukaan äiti on YH. Huoltajuudesta tuo juttu ei kerro. Sitten voi vaan arvailla että miksii ovat tehneet tuo asumispäätöksen? Edelleen ihmettelen että miten ihmeessä poikien vammaisuutta ei ole ole huomattu aikaisemmin? Ja jos onkin niin miksi piti tehdä lisää lapsia, varsinkin suht pienellä ikäerolla....
[/quote]
Varmaan tukien takia. Saa isommat tuet yksinhuoltajana, kuin että olisivat naimisissa ja asuisivat yhdessä
Melkoista lepoa joo, kun saa olla kokoajan silmä kovana ettei kukaan niistä ylivilkkaista muksuista päädy laidan yli...
Mua vaivasi kys. jutussa se, että vasta 33-vuotiaalla naisella on kuusi lasta. Eihän hän ole muuta ehtinyt nuoruudessaan tehdä kuin lapsia. Opinnot, työ ja muun elämänkokemuksen hankkiminen on jäänyt lasten jalkoihin. Mitä hän on elämäänsä hakenut tuolla valinnalla?
Toinen vaivaava asia on vanhempien lasten isän/ isien täydellinen poissaolo jutusta, häntä ei muistaakseni mainita tavullakaan. Osallistuuko hän lastensa elämään millään lailla ja ellei, niin miksi ei? Hoitaako edes taloudelliset velvotteensa? Se, ettei häntä mainita jutussa, tekee isän - oli sitten hyvä tai huono isä - merkityksettömäksi. En pidä siitä, se loukkaa hyviä isiä ja päästä huonot kuin koirat veräjästä.
On varmaan hyvin kuormittavaa olla perheen ainoa terve lapsi, toivottavasti hänkin saa huomiota ja tukea.
Varmasti naisen yötyön loppuminen ja omaishoitajaksi ryhtyminen vähentää arjen kaoottisuutta. Ja toivottavasti tuleva aviomies tulee hyvin toimeen myös vanhempien lasten kanssa ja klaaraa arjen heidän kanssaan.
Ja voi kun perheeseen ei syntyisi enää lisää lapsia!
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 17:14"]
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 13:08"]
Kyseessä äidin kantama geenivirhe, jota yllättäen ei ole kenelläkään muulla suvussa ja osuu sitten kaikille perheen pojille? Eli sillä äidillä on todennäköisesti veljiä, serkkuja jne., joilla samoja ongelmia.
[/quote]
Erittäin fiksu kommentti. Mikä todennäköisyys on sille, että geenivirhe putkahtaa vain yhdelle suvun jäsenelle ja hänen jälkeläisilleen? Epäilen, että aika olematon. Ellei sitten kyseessä ole adoptiolapsi (tässä tapauksessa siis Eeva), jonka taustoista ei mitään tiedetä. Oliko sellainen tietämättömyys mahdollista runsaan 30 vuoden takaisessa hyvinvointi-Suomessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 14:36"]
No ankein mahdollinen joulu, viedä lapset Tallinnan risteilylle jouluna! WTF, eikö ois ollut kivempi saada lahjat / jouluruuat tai vaikka kylpyläloma Suomessa? Osaan kuvitella tunnelmia ahtaassa hytissä ( tai kahdessa ) kun lapsilla ei ole mitään tekemistä:/
[/quote]
Eivät lapset muista jouluja, jotka muistuttvat toisiaan, vaan kenties tämän yhden ainoa matkansa..jos toista vastaavaa ei ole ehkä koskaan tulossa.
Toivottavasti sossu maksaa myös toisen aikuisen seuralaisen matkan. Tuolla menolla äiti tarvitsee viikon hermoloman virkistysmatkansa jälkeen.
Joku mietti, mikähän on vialla, kun on tehty lastensuojeluilmoituksia. Erityislasten käytös varmaan riittää joillekin, päätellään, että äiti on hulttio eikä osaa yhtään kasvattaa lapsiaan. Siispä ilmoitus lasuun. Ilmeisesti, jos joku Kaikkosen perhe olisi ilmoittanut haluavansa erityislapsen sijoituslapseksi, olisi tämänkin äidin katras ollut vaarassa.
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 15:27"]
Muuten ok, mutta eikä ole yksin huotaja jos miesystävä on yhteisen lapsen isä. He vain asuvat eri osoitteesa. Minäkään en ole naimisisssa lastemme isän kanssa,emmekä ole aina asuneet yhdessäkään ( työasioiden vuoksi, toinen työskennellyt eripuolella suomea ), mutta en silti ollut yksinhuoltja.Hieman luulusi HS tasoisen lehden toimittajalta tarkempaa otsikointia.
[/quote]
Onko kahden nuorimman lapsen isä myös neljän muun huoltaja? Eipä taida olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
h[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 17:03"]
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 12:32"]
Eeva on toivonut kotiapua, jonka turvin hän saisi joskus omaa aikaa. Lokakuusta lähtien sitä on tullutkin lastensuojelun kautta parin viikon välein muutamaksi tunniksi kerrallaan, ja Eeva on käynyt jo kerran elokuvissa.
Tulevaisuudessa siintää muutakin, mitä odottaa. Eeva asuu tällä hetkellä kahta kotia miesystävänsä, kahden nuorimman lapsen isän kanssa, mutta ensi kesänä edessä ovat häät ja muutto yhteiseen kotiin. "
[/quote]
No eikö se miesystävä ja pienempien lasten isä ole voinut sitä omaa aikaa järkätä?
[/quote]
Ehkä isukki asuu niin kaukana javkäy töissä kaukana, ettei ehdi kotiin kuin vasta myöhään illalla. Tämä selittäisi senkin, miksi pariskunta ei asu vielä saman katon alla. Ehkä he eivät edes mahdu asumaan yhdessä nykyisessä asunnossa. Emme tiedä myöskään isukin muista elatusvelvollisista, ehkä hänellä on tapaamisvelvoitteita eikä niitä hoideta kodissa, jossa on 5 erityislasta.
Oikeesti, miksi pitää tehdä kuusi lasta? KUUSI! Eikä mitään resursseja huolehtia niistä. En ymmärrä sitäkään, miksi hyvin toimeen tulevat perheet, joissa on kaksi huoltajaa, hankkivat esimerkiksi neljä lasta. Siinä on työtä jo ihan tarpeeksi, vaikka vanhempia olisi kaksi ja vaikka olisi mahdollisuus palkata joskus lastenhoitaja. Sitten joku köyhä ja sairaita lapsia aiemmin saanut yh vääntää kuusi lasta. Aivan käsittämätöntä. Ilmeisesti ei ole ehkäisystä kuullut koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 13:23"]
Jumalan työt näkyvät erityislapsissa. Ne lapset ovat Taivaan Isän silmäteriä ja niiltä lapsilta me normaalit ihmiset saamme oppia paljon. Kuinka vapaita, tyytyväisiä ja aitoja nämä enkelit ovatkaan?! Onko näiden erityislapsien elämän tarkoituksena se ,että Jumala varjelee heitä niin ettei saatana Jumalan vastustaja saa niitä itselleen koska pysyvät koko elämänsä lapsen kaltaisina. Ja lastenkaltaisten on Jumalanvaltakunta sanotaan raamatussa. Nämä erityislapset ovat näyttämässä meille tietä taivaaseen.Sen vuoksi ne ovat aivan erityisen rakkaita,enkeleitä.
[/quote]
Onko mielestsi näiden ihanien Jumalan lahjojen abortoiminen kuitenkin sallittua jos äiti niin haluaa? Jos on sallittua niin aistin asenteessasi hienoista ristiriitaa.
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 14:02"]Lastenteko luvavaraiseksi. Ensin geenikartoitus, sitten taloussuunnitelma ja laina-anomukset pankille. Viime metreillä on tarkistettava vanhempien painoindeksi, ÄO ja yleisesti henkinen kypsyys aikuiseksi. Ei-toivotut luonteenpiirteet myös aiheuttavat hylkäävän päätöksen.
Raskaudet keilletään ensimmäiseksi lihavilta, lähihoitajilta, ammattikoulutetuilta miehiltä, diabeetikoilta, tupakoijilta. Pakkosterilointi suoritetaan kaikille, joilla on suvussa epilepsiaa, lukivaikeuksia tai asperger.
Kehitysvammaisen lapsen saamisesta määritellään valtiolle maksettavaksi 500.000e:n sakko ja ehdotonta vankeutta 5-8 vuotta teon tahallisuuden asteesta riippuen.
[/quote] Painu takaisin 1930-luvun Saksaan, natsi. Epileptikot, assit ja lukihäiriöiset ovat usein hyvinkin älykkäitä, jotkut heistä ovat jopa kaikista älykkäimpien joukossa. t. asperger-ihminen, (kyllä, IHMINEN olen minäkin) jolla on paljon tarjottavaa yhteiskunnalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi, nyt on pakko sanoa, että taisit olla jonon hännillä kun huumorintajua jaettiin.
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 14:24"]Pitikö minun lukea tämä ketju? Aivan järkyttävää miten katkeraa ja kaunaista porukkaa voi olla! Mammat kihisevät kateudesta kuuden erityislapsen, yötyötä tekevän yksinhuoltajan Tallinnan risteilyn takia. On lämmin joulumieli huipussaan.
[/quote]
Veit sanat suustani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että kukaan kadehtii risteilyä.
Muuten haastateltu onnistui pitämään fiksua kulissia, mutta koulukommentti paljasti, millaisesta perheestä ja porukasta tosiasiassa on kyse. Mietinpä vaan, miten palstamammat reagoisivat, jos kotiin lähettävä (arvaamaton, aggressiivinen) lapsi, jonka koulupäivä keskeytetään toistuvasti, olisi oman lapsesi luokalla...
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 13:23"]
Jumalan työt näkyvät erityislapsissa. Ne lapset ovat Taivaan Isän silmäteriä ja niiltä lapsilta me normaalit ihmiset saamme oppia paljon. Kuinka vapaita, tyytyväisiä ja aitoja nämä enkelit ovatkaan?! Onko näiden erityislapsien elämän tarkoituksena se ,että Jumala varjelee heitä niin ettei saatana Jumalan vastustaja saa niitä itselleen koska pysyvät koko elämänsä lapsen kaltaisina. Ja lastenkaltaisten on Jumalanvaltakunta sanotaan raamatussa. Nämä erityislapset ovat näyttämässä meille tietä taivaaseen.Sen vuoksi ne ovat aivan erityisen rakkaita,enkeleitä.
[/quote]
Jos taivas on täynnä tämänkaltaisia "enkeleitä", menen mieluummin manalaan. Kiitos varoittamasta, aion tästä lähtien elää vieläkin syntisempää elämää :)
Hyvin, hyvin vaikeaa tuntea sympatiaa jutun äitiä kohtaan. Kyllä on itse mokannut erittäin pahasti, kun on pitänyt kuusi erityislasta tehdä usealle eri miehelle.
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 19:48"]
Anteeksi, nyt on pakko sanoa, että taisit olla jonon hännillä kun huumorintajua jaettiin.
[/quote]
Aspergerit eivät ymmärrä huumoria...
Muuhun nyt sen kummemmin puuttumatta...
Eipä meidänkään pojan vammaisuutta neuvolassa haarukoitu. Mä tiesin jo vauvaikäisestä, että poika ei ole niinkuin muut. Taaperoiässä fiilis vain vahvistui. Mua ei uskottu ja epäiltiin jo mun omaa henkistä tilaa. POika jäi "kiinni" vain viivästyneestä motorisesta kehityksestä, muttei sekään ollut mikään valtava poikkeama. Oppi siis kävelemään ihan aikanaan yms. Ongelmat alkoivat näkyä vasta noin 4-vuotiaana, kun jäi muista jälkeen.
Vasta kun poika meni päiväkotiin 5-vuotiaana (sitä ennen perhepäivähoidossa vähän aikaa) kahden kuukauden jälkeen tulivat varovasti ehdottamaan, että jos erityislastentarhanope vähän kattos ton pojan käytöstä. KYLLÄ! Diagnoosin sai hiukan ennen koulun alkua ja jo eskarin kävi erityisen tuen turvin pienessä ryhmässä. Viimeinkin joku näki, etten mä ollut ihan vainoharhainen...
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 21:37"]
Muuhun nyt sen kummemmin puuttumatta...
Eipä meidänkään pojan vammaisuutta neuvolassa haarukoitu. Mä tiesin jo vauvaikäisestä, että poika ei ole niinkuin muut. Taaperoiässä fiilis vain vahvistui. Mua ei uskottu ja epäiltiin jo mun omaa henkistä tilaa. POika jäi "kiinni" vain viivästyneestä motorisesta kehityksestä, muttei sekään ollut mikään valtava poikkeama. Oppi siis kävelemään ihan aikanaan yms. Ongelmat alkoivat näkyä vasta noin 4-vuotiaana, kun jäi muista jälkeen.
Vasta kun poika meni päiväkotiin 5-vuotiaana (sitä ennen perhepäivähoidossa vähän aikaa) kahden kuukauden jälkeen tulivat varovasti ehdottamaan, että jos erityislastentarhanope vähän kattos ton pojan käytöstä. KYLLÄ! Diagnoosin sai hiukan ennen koulun alkua ja jo eskarin kävi erityisen tuen turvin pienessä ryhmässä. Viimeinkin joku näki, etten mä ollut ihan vainoharhainen...
[/quote]
Uteliaisuuttani kysyn: montako lasta teillä on?
Muuten ok, mutta eikä ole yksin huotaja jos miesystävä on yhteisen lapsen isä. He vain asuvat eri osoitteesa. Minäkään en ole naimisisssa lastemme isän kanssa,emmekä ole aina asuneet yhdessäkään ( työasioiden vuoksi, toinen työskennellyt eripuolella suomea ), mutta en silti ollut yksinhuoltja.Hieman luulusi HS tasoisen lehden toimittajalta tarkempaa otsikointia.