Kuinka paljon vauvaa voi "ulkoistaa"?

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 23:08"]

Ehkäisyhän on keksitty, jos ei ole valmis antamaan lapselle sen tarvitsemaa hoivaa ja rakkautta.

Onko teillä tapana myös kutsua kotiinne vieraita ja jättää heidät eteiseen?

[/quote]

Anteeksi nyt vain, mutta olen jo sanonut hankkivani lapsia ja se asia ei siitä muuksi muutu. Edelleenkin haluaisin tietää sen, mitä kysyin kohdassa 23.

Ap ideaasi lapsen ulkoistamiseksi on yhteiskunta keksinyt keinon. Keinon nimi on adoptio. Silloin lapsesi saa perheen, jossa hän on odotettu ja rakastettu ja jossa hänen kanssaan halutaan viettää aikaa. Sinulla on siis mahdollisuus ulkoistaa itsesi lapsesi elämästä.

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 23:17"]

Ap ideaasi lapsen ulkoistamiseksi on yhteiskunta keksinyt keinon. Keinon nimi on adoptio. Silloin lapsesi saa perheen, jossa hän on odotettu ja rakastettu ja jossa hänen kanssaan halutaan viettää aikaa. Sinulla on siis mahdollisuus ulkoistaa itsesi lapsesi elämästä.

[/quote]

Tarkoitus ei ole ulkoistaa aivan kokonaan. :)

Mistä tiedät tarpeistasi ja tunteistaai äitinä, koska et ole vielä äiti. Hyvä kristallipallo... ???

Et sinä sitä vauvaa voi mihinkään ulkoistaa. Isovanhemmat tai muut läheiset voi toki välillä hoitaa, mutta ei sitä vauvaa voi lykätä jatkuvasti jonnekin pois tieltä. Älä tee lasta jos ei ole aikomustakaan sitä hoitaa. Ei ole nykypäivänä mikään pakko.

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 23:00"][quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 22:46"]

Vauvani varmasti pärjäisi tuntikausia ilman minua, mutta itselläni ei tosiaankaan ole minkäänlaista tarvetta olla hänestä pitkiä pätkiä erossa. En siis antaisi vauvaa hoitoon useammaksi tunniksi vain sillä ajatuksella, että näin paljon vauvaa voi "ulkoistaa". Toisaalta olenkin yh, eikä tulisi pieneen mieleenikään riepotella hänen olemistaan vaan olla vakaa ja "aina läsnä", koska häneltä puuttuu "normaali" perhemalli jo muutenkin.

[/quote]

Ymmärrän kyllä tilanteesi. Kuten itsekin sanoit, sinulla ei ole tarvetta olla lapsestasi erossa. Minulla on se tarve. Mietin edelleen, miksi äidin on oltava se jatkuva ykköshenkilö vauvavaiheessa? Mitä tapahtuu lapsille, joiden läheiset ovat kuolleet?
[/quote]
Jos ei älli riitä tuohon niin kannattaa ehkä olla jakamatta geenejään eteenpäin. Kyllä sen lapsen voi olla hyvä olla kun sillä on turvallinen aikuinen vaikkei se äiti olisikaan. Mutta ei tarvitse lapsen kasvaessa itkeä ja ihmetellä kun lapsi ei ole ollenkaan kiintynyt äitiin. Yritä siinä sitten rakentaa kunnollista äiti-lapsi -suhdetta.

Onkohan tämä hienostoalue tuolla Porvoon suunnalla...? ;-)

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 23:00"]

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 22:46"]

Vauvani varmasti pärjäisi tuntikausia ilman minua, mutta itselläni ei tosiaankaan ole minkäänlaista tarvetta olla hänestä pitkiä pätkiä erossa. En siis antaisi vauvaa hoitoon useammaksi tunniksi vain sillä ajatuksella, että näin paljon vauvaa voi "ulkoistaa". Toisaalta olenkin yh, eikä tulisi pieneen mieleenikään riepotella hänen olemistaan vaan olla vakaa ja "aina läsnä", koska häneltä puuttuu "normaali" perhemalli jo muutenkin.

[/quote]

Ymmärrän kyllä tilanteesi. Kuten itsekin sanoit, sinulla ei ole tarvetta olla lapsestasi erossa. Minulla on se tarve. Mietin edelleen, miksi äidin on oltava se jatkuva ykköshenkilö vauvavaiheessa? Mitä tapahtuu lapsille, joiden läheiset ovat kuolleet?

[/quote]

sinun on "pakko hankkia lapsia" ja sinulla on " tarve olla siitä erossa" voisitko hieman valaista asiaa koska nyt kyllä on ymmärrys koetuksella.

Kuinka monta kertaa täytyy kertoa, että aion hankkia lapsia ja se asia ei muuksi muutu? Haluan, että minulla on lapsia ja mieheni haluaa myös. En vain missään nimessä halua olla vauvavaiheen kotitantta, koska koen olevani taas kerran pakotettu hukkaamaan aikaa, jota voisin käyttää työntekoon tai opiskeluun. Siksi haluan osaksi ulkoistaa vauvanhoitoa.

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 23:43"]

Kuinka monta kertaa täytyy kertoa, että aion hankkia lapsia ja se asia ei muuksi muutu? Haluan, että minulla on lapsia ja mieheni haluaa myös. En vain missään nimessä halua olla vauvavaiheen kotitantta, koska koen olevani taas kerran pakotettu hukkaamaan aikaa, jota voisin käyttää työntekoon tai opiskeluun. Siksi haluan osaksi ulkoistaa vauvanhoitoa.

[/quote]

Koska minulla on vaikeuksia päästä ammatillisesti eteenpäin, aion käyttää myös vauva-aikaa ammatillisiin asioihin, jotta en hukkaisi enempää vuosia.

No esimerkiksi Liisa Keltinkangas-Järvisen teoksessa Aggressiivinen lapsi todettiin, että mahdollisuus sille että lapsesta kasvaa narsisti/psykopaatti kasvaa rajusti mikäli hän joutuu yllättäen pitkäaikaisesti eroon ensisijaisesta hoitajastaan 2-12 kk iässä. Tämä sisältää siis myös äidin kuoleman. Jos lapsi siis on jo kerennyt kiintyä ensisijaisesti äitiin (kuten useimmiten) ja tämä yhtäkkiä joutuu vaikka sairaalaan muutamaksi viikoksi tai jopa kuolee, tapahtuu jotain peruuttamatonta vauvan psyykessä, eikä korjaava kokemus ole todellakaan taattua, vaikka toissijainen hoitaja = isä olisikin läsnä. Surullisen moni narsisteista onkin saanut huonot eväät elämälleen jo ensimmäisinä elinkuukausinaan kun äiti on ollut joko henkisesti tai fyysisesti poissaoleva. Puolestaan ne lapset, joiden äidit ovat pystyneet vastaamaan tuon ikäisen vauvan emotionaalisiin tarpeisiin kasvavat todennäköisemmin tasapainoisiksi aikuisiksi.

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 23:48"]

No esimerkiksi Liisa Keltinkangas-Järvisen teoksessa Aggressiivinen lapsi todettiin, että mahdollisuus sille että lapsesta kasvaa narsisti/psykopaatti kasvaa rajusti mikäli hän joutuu yllättäen pitkäaikaisesti eroon ensisijaisesta hoitajastaan 2-12 kk iässä. Tämä sisältää siis myös äidin kuoleman. Jos lapsi siis on jo kerennyt kiintyä ensisijaisesti äitiin (kuten useimmiten) ja tämä yhtäkkiä joutuu vaikka sairaalaan muutamaksi viikoksi tai jopa kuolee, tapahtuu jotain peruuttamatonta vauvan psyykessä, eikä korjaava kokemus ole todellakaan taattua, vaikka toissijainen hoitaja = isä olisikin läsnä. Surullisen moni narsisteista onkin saanut huonot eväät elämälleen jo ensimmäisinä elinkuukausinaan kun äiti on ollut joko henkisesti tai fyysisesti poissaoleva. Puolestaan ne lapset, joiden äidit ovat pystyneet vastaamaan tuon ikäisen vauvan emotionaalisiin tarpeisiin kasvavat todennäköisemmin tasapainoisiksi aikuisiksi.

[/quote]

Sanotaanko siinä, kauanko äiti voi olla päivittäin poissa?

2

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 23:52"]

Sanotaanko siinä, kauanko äiti voi olla päivittäin poissa?

[/quote]

No ei sanottu, mutta ihan maalaisjärjellä voisi päätellä että älä hitossa hanki lasta jos joka päivä haluat siitä erossa olla.

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 23:43"]Kuinka monta kertaa täytyy kertoa, että aion hankkia lapsia ja se asia ei muuksi muutu? Haluan, että minulla on lapsia ja mieheni haluaa myös. En vain missään nimessä halua olla vauvavaiheen kotitantta, koska koen olevani taas kerran pakotettu hukkaamaan aikaa, jota voisin käyttää työntekoon tai opiskeluun. Siksi haluan osaksi ulkoistaa vauvanhoitoa.
[/quote]
Se vauvavuosi kestää vuoden. Vuodessa sä tuskin mitään hirvittävän oleellista menetät. Sitäpaitsi jos sulla ei ole vielä lasta, niin et voi etukäteen tietää millainen tulet äitinä olemaan. Se vauva-arki myöskin voi viedä kaikki mehut niin tehokkaasti, ettei sua edes kiinnosta mikään muu kuin olla kotitanttana se ensimmäinen vuosi.
Edelleenkin, sun olis varmaan syytä ihan ensin muuttaa tuota asennettas jos meinaat niitä lapsia hankkia. Kun siihen touhuun ei vaan kannata lähteä jos se vauvavuosi tuntuu ajanhukalta!

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 23:43"]

Kuinka monta kertaa täytyy kertoa, että aion hankkia lapsia ja se asia ei muuksi muutu? Haluan, että minulla on lapsia ja mieheni haluaa myös. En vain missään nimessä halua olla vauvavaiheen kotitantta, koska koen olevani taas kerran pakotettu hukkaamaan aikaa, jota voisin käyttää työntekoon tai opiskeluun. Siksi haluan osaksi ulkoistaa vauvanhoitoa.

[/quote]

haluan lapsia olisi ollut oikea sana. Miksi AIJOT hankkia lapsia jos ei kiinnosta sitä maailman ihaninta aikaa olla lapsen kanssa. Tiedätkö montako tuntia vauvat nukkuvat päivässä?

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 23:52"][quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 23:48"]

No esimerkiksi Liisa Keltinkangas-Järvisen teoksessa Aggressiivinen lapsi todettiin, että mahdollisuus sille että lapsesta kasvaa narsisti/psykopaatti kasvaa rajusti mikäli hän joutuu yllättäen pitkäaikaisesti eroon ensisijaisesta hoitajastaan 2-12 kk iässä. Tämä sisältää siis myös äidin kuoleman. Jos lapsi siis on jo kerennyt kiintyä ensisijaisesti äitiin (kuten useimmiten) ja tämä yhtäkkiä joutuu vaikka sairaalaan muutamaksi viikoksi tai jopa kuolee, tapahtuu jotain peruuttamatonta vauvan psyykessä, eikä korjaava kokemus ole todellakaan taattua, vaikka toissijainen hoitaja = isä olisikin läsnä. Surullisen moni narsisteista onkin saanut huonot eväät elämälleen jo ensimmäisinä elinkuukausinaan kun äiti on ollut joko henkisesti tai fyysisesti poissaoleva. Puolestaan ne lapset, joiden äidit ovat pystyneet vastaamaan tuon ikäisen vauvan emotionaalisiin tarpeisiin kasvavat todennäköisemmin tasapainoisiksi aikuisiksi.

[/quote]

Sanotaanko siinä, kauanko äiti voi olla päivittäin poissa?
[/quote]
Voi helvetti. Jätä mielummin ne lapset tekemättä, kun se noin vaikeeta on.

Aivan aidosti (mitenkään syyttelemättä) hämmentää kysymys tilanteessa, jossa naisella ei vielä ole lapsia, kuinka paljon tulee viettää aikaa vauvansa kanssa. Ja erityisesti se, että kysyt sitä paikasta, jossa tuskin kenelläkään on antaa vastausta kysymykseesi. No kun täysin mallikoilta kysyt, voisin vastata että vauva on täysin avuton ja lähteistensä avun ja hoivan varassa oleva yksilö. Yleensä lapsia hankitaan länsimaissa, koska niitä halutaan ja niiden kanssa halutaan aidosti viettää aikaa. Poikkeuksia tietysti on. Lapsen kiintymyssuhde yleensä kohdistetaan jompaan kumpaan vanhempaansa ja koska vauva on kasvanut äidin sisällä tuntee hän äitinsä äänet (esim sydämenlyönnit) parhaiten ja tuntee turvallisuutta hänen seurassaan. Toki isä voi olla myös se, joka eniten vauvaa hoitaa, tai hoito voidaan jakaa vanhempien kesken.

Jos lapselle ollaan jo heti syntymästä hankkimassa hoitaja, tulisi hoitajan muistini mukaan olla sellainen, joka on pysyvä, hän ei saa vaihtua eteenkin, jos hän on se ensisijainen hoitaja.

Meidän perheessämme (4v ja 2kk lapset) minä olen ensisijainen hoitaja. Esikoinen meni päivähoitoon 1v iässä, muuten lapset ovat kotona ja me itse olemme hoitaneet hänet kokonaan (ei yhtään yötä poissa kotoa ensimm. 3,5v aikana, aina äiti tai isä läsnä). Tämän lisäksi olemme sopineet miten lapsia kasvatetaan, mitkä ovat kasvatuskeinot ja päämäärät (esim. miten toimia kun lapsella on ahdistusta, pelkoa, outo tilanne yms.) ja pitäneet niistä kiinni. Lapsia on kasvatettu määrätietoisesti, on sovittu miten toimitaan kun lapsi toimii ei-toivotusti (esim. ei ruumiillista kuritusta) ja miten jälkipuinti tehdään.

Näistä kaikista tulisi hoitajan kanssa sopia etukäteen, jotta lapsen kasvatus olisi määrätietoista ja koko perheen tulisi sitoutua sovittuihin sääntöihin. Tässä tapauksessasi näkisin, että ulkopuolinen hoitaja on osa "kasvattaja pakettia", johon lapsi myös aidosti kiintyy, tämä tulee varmaan teidän ottaa huomioon.

Suosittelen kuitenkin, että otatte ammattihenkilöön (lapsiin erikoistunut psykologi esim.) yhteyttä ja keskustelette hänen kanssaan, jos aidosti olette kiinnostuneita, miten ulkopuolisen henkilön tuominen yhtälöönne oikesti vakuttaa vauvaan.

ihana vauva-aika saiskin kokea sen taas :) en vaan voi käsittää miksi jotain ei se kiinnosta. Sittenhän se vasta hankalaksi muuttuu.

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 23:55"]

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 23:43"]

Kuinka monta kertaa täytyy kertoa, että aion hankkia lapsia ja se asia ei muuksi muutu? Haluan, että minulla on lapsia ja mieheni haluaa myös. En vain missään nimessä halua olla vauvavaiheen kotitantta, koska koen olevani taas kerran pakotettu hukkaamaan aikaa, jota voisin käyttää työntekoon tai opiskeluun. Siksi haluan osaksi ulkoistaa vauvanhoitoa.

[/quote]

haluan lapsia olisi ollut oikea sana. Miksi AIJOT hankkia lapsia jos ei kiinnosta sitä maailman ihaninta aikaa olla lapsen kanssa. Tiedätkö montako tuntia vauvat nukkuvat päivässä?

[/quote]

Se, mikä sinun mielestäsi on maailman ihanin aika lapsen kanssa, ei jokaisen muun mielestä ole maailman ihanin aika lapsen kanssa. Niin, tuo tietysti on totta, että nukkuma-ajanhan voi jotenkin hyödyntää.