Kuinka paljon vauvaa voi "ulkoistaa"?

2

2

[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 00:01"]

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 23:55"]

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 23:43"]

Kuinka monta kertaa täytyy kertoa, että aion hankkia lapsia ja se asia ei muuksi muutu? Haluan, että minulla on lapsia ja mieheni haluaa myös. En vain missään nimessä halua olla vauvavaiheen kotitantta, koska koen olevani taas kerran pakotettu hukkaamaan aikaa, jota voisin käyttää työntekoon tai opiskeluun. Siksi haluan osaksi ulkoistaa vauvanhoitoa.

[/quote]

haluan lapsia olisi ollut oikea sana. Miksi AIJOT hankkia lapsia jos ei kiinnosta sitä maailman ihaninta aikaa olla lapsen kanssa. Tiedätkö montako tuntia vauvat nukkuvat päivässä?

[/quote]

Se, mikä sinun mielestäsi on maailman ihanin aika lapsen kanssa, ei jokaisen muun mielestä ole maailman ihanin aika lapsen kanssa. Niin, tuo tietysti on totta, että nukkuma-ajanhan voi jotenkin hyödyntää.

[/quote]

sinähän et voi sitä tietää koska sinulla ei ole lapsia. On typerää suhtautua noin kun et tiedä asiasta mitään. Ja minähän vain ilmaisin oman näkemykseni vauva ajasta. 

2

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 15:29"]

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 15:21"]

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 23:00"]

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 22:46"]

Vauvani varmasti pärjäisi tuntikausia ilman minua, mutta itselläni ei tosiaankaan ole minkäänlaista tarvetta olla hänestä pitkiä pätkiä erossa. En siis antaisi vauvaa hoitoon useammaksi tunniksi vain sillä ajatuksella, että näin paljon vauvaa voi "ulkoistaa". Toisaalta olenkin yh, eikä tulisi pieneen mieleenikään riepotella hänen olemistaan vaan olla vakaa ja "aina läsnä", koska häneltä puuttuu "normaali" perhemalli jo muutenkin.

[/quote]

Ymmärrän kyllä tilanteesi. Kuten itsekin sanoit, sinulla ei ole tarvetta olla lapsestasi erossa. Minulla on se tarve. Mietin edelleen, miksi äidin on oltava se jatkuva ykköshenkilö vauvavaiheessa? Mitä tapahtuu lapsille, joiden läheiset ovat kuolleet?

[/quote

Mitä tapahtuu? No tilastollisesti suurin osa vankilassa olevista on jäänyt ilman sitä kiintymyssuhdetta äitiin. Ei se vauva siihen kuole mut se vetää masennuslääkkeitä aikuisena. Mieti ap mitä tapahtuu eläimelle joka jää ilman emoa?  Se kuolee. 

[/quote]

Ei kiinosta. Haluan kaksi lasta, koska se on nykyään oikea ja standardi tapa toimia. Haluan myös panostaa hienoon uraani puhelinmyyntifirman tiiminvetäjänä. Bää bää.

ap

[/quote]

Alin kommentti ei ole ap:n kirjoittama. Mutta totta on se, että haluan panostaa uraani, koska nykyisellään ura ei ole riittävällä tasolla. Tietysti mieluiten olisin edennyt jo aikaa sitten, mutta tilanne on nyt tämä mikä on. Eläin, joka jää ilman emoa ei suinkaan kuole, jos joku muu siitä huolehtii. Ap

Äidit tykkäävät ylikorostaa omaa rooliaan, jotta näitä ei leimattaisi laiskimuksiksi.

Minä tulen muuttamaan Britanniaan, kun koulu päättyy. Toivottavasti löydän varakkaan miehen ja voisin palkata lastenhoitajan. Se on siellä yleinen tapa varakkaiden parissa.

Aika moni vauva on ulkoistettu n. 9kk iässä 8-10 tunniksi vuorokaudessa vaihtuvalle määrälle hoitajia ja vertaisiaan.

t. päikyn täti

Monessa maassa vauvat joutuvat ulkopuoliselle hoitajalle 1-3 kuukauden ikäisinä, suomalaiset äitiys- ja vanhempainvapaat ovat luksusta useimmille maailman ihmisille. Vaikka se saattaakin tuntua kauhealta, että ensisijainen hoitaja olisi joku muu kuin äiti, niin kyllä näitäkin on paljon. Eikös se Keltikangas-Järvinenkin tarkoita tilannetta, jossa lapsi joutuu pitkäaikaisesti eroon, siis moneksi viikoksi tai pidemmäksi aikaa. En minäkään lähtisi lapsen muutaman ekana vuonna matkalle ilman lasta, mutta en usko että lapsesta tulee epätasapainoista psykopaattinarsistia vaikka äiti lähtisikin töihin vauvan ollessa pieni, jos vain hoitaja on pysyvä ja äiti on vain sen 8-9 tuntia päivässä poissa, eli 15-16 tuntia vauvan kanssa kuitenkin.

Vanhempainvapaa loppuu, kun lapsi on 9 kk eli todennäköisesti tuolloin lapsi kestää 8 tunnin eron vanhemmistaan, kun voi mennä hoitoon. Äitiysloma kestää 3 kk ikään, joten ilmeisesti isäkin voi hoitaa tuon 4-9 kk iän ihan hyvin. Ystäväni meni töihin, kun lapsi oli 6 kk, jonka jälkeen isovanhemmat hoitivat. Eli kyllä sun varmaan se 3 kk pitäisi kotona olla, sitten voi hoitaa isä ja 9 kk iässä voisi mennä hoitoon. 

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 23:00"][quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 22:46"]

Vauvani varmasti pärjäisi tuntikausia ilman minua, mutta itselläni ei tosiaankaan ole minkäänlaista tarvetta olla hänestä pitkiä pätkiä erossa. En siis antaisi vauvaa hoitoon useammaksi tunniksi vain sillä ajatuksella, että näin paljon vauvaa voi "ulkoistaa". Toisaalta olenkin yh, eikä tulisi pieneen mieleenikään riepotella hänen olemistaan vaan olla vakaa ja "aina läsnä", koska häneltä puuttuu "normaali" perhemalli jo muutenkin.

[/quote]

Ymmärrän kyllä tilanteesi. Kuten itsekin sanoit, sinulla ei ole tarvetta olla lapsestasi erossa. Minulla on se tarve. Mietin edelleen, miksi äidin on oltava se jatkuva ykköshenkilö vauvavaiheessa? Mitä tapahtuu lapsille, joiden läheiset ovat kuolleet?
[/quote]

Miksi ihmeessä haluat sen lapsen? Tajuatko minkälaisen trauman aiheuttaa lapselle se, ettei äiti halua tai viitsi olla hänen kanssaan? Lapsia ei ole pakko hankkia. Et voi hankkia koirakaan ja työntää sitä joka päivä jollekin muulle hoitoon. Jos niin teet, niin sen koirankin olisi parempi olla jonkun muun kuin sinun koirasi. Lapsi tai koira ei ole mikään viihdyke jonka voit ottaa laatikosta silloin kun sinulle sopii.

[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 23:26"]

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 23:00"][quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 22:46"] Vauvani varmasti pärjäisi tuntikausia ilman minua, mutta itselläni ei tosiaankaan ole minkäänlaista tarvetta olla hänestä pitkiä pätkiä erossa. En siis antaisi vauvaa hoitoon useammaksi tunniksi vain sillä ajatuksella, että näin paljon vauvaa voi "ulkoistaa". Toisaalta olenkin yh, eikä tulisi pieneen mieleenikään riepotella hänen olemistaan vaan olla vakaa ja "aina läsnä", koska häneltä puuttuu "normaali" perhemalli jo muutenkin. [/quote] Ymmärrän kyllä tilanteesi. Kuten itsekin sanoit, sinulla ei ole tarvetta olla lapsestasi erossa. Minulla on se tarve. Mietin edelleen, miksi äidin on oltava se jatkuva ykköshenkilö vauvavaiheessa? Mitä tapahtuu lapsille, joiden läheiset ovat kuolleet? [/quote] Miksi ihmeessä haluat sen lapsen? Tajuatko minkälaisen trauman aiheuttaa lapselle se, ettei äiti halua tai viitsi olla hänen kanssaan? Lapsia ei ole pakko hankkia. Et voi hankkia koirakaan ja työntää sitä joka päivä jollekin muulle hoitoon. Jos niin teet, niin sen koirankin olisi parempi olla jonkun muun kuin sinun koirasi. Lapsi tai koira ei ole mikään viihdyke jonka voit ottaa laatikosta silloin kun sinulle sopii.

[/quote]

Haluan kaksi lasta.

"Pienikin vauva tunnistaa omat vanhempansa, mm. tuoksusta ja äänestä, ja osoittaa heille kiintymystä. Alle ½-vuotias ei kuitenkaan välttämättä ole kovin valikoiva sylin suhteen. Oma vanhempi on usein tärkeä lohduttaja suuressa hädässä, mutta seuraa kaivatessaan vauva voi rauhoittua vieraankin sylissä ja suoda heille valloittavia hymyjään.

Tässä tapahtuu muutos n. 6–9 kk:n iässä: vauva osoittaa, että hän on selkeästi kiintynyt yhteen tai kahteen henkilöön, tavallisimmin omiin vanhempiinsa. Hän alkaa vierastaa muita kuin vanhempiaan. Hän itkee, kun vanhempi lähtee paikalta, laskee hänet sylistä tai vieras ihminen lähestyy häntä. Kun vanhempi palaa takaisin, vauva ilahtuu ja osoittaa rakkauttaan selkeämmin vanhemmalle.

Vierastaminen

Vierastamisvaihe kestää voimakkaimmillaan n. 3–4 kk. Vierastamisessakin vauvat ovat yksilöitä: toisilla vaihe näyttäytyy hyvin voimakkaana ja alkaa jo varhain, toisten kohdalla se menee ohi huomaamattomammin."http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/vanhemmuus_ja_kasvatus/lapsen_ja_vanhemman_varhainen_vu/kiintymista/

Ei tuo nyt kauhean pahalta kuulosta.