Mistä terveellisestä ruuasta teidän lapset tykkää? :)

Vierailija kirjoitti:

laittakaapa uuniin juureksia ja kasviksia paloina.  Päälle oliiviöljyä ja yrttejä.  Ovat ihan herkkuja!

Jep, minun mielestäni ovat. Lapsestani eivät. :D

Vierailija kirjoitti:

laittakaapa uuniin juureksia ja kasviksia paloina.  Päälle oliiviöljyä ja yrttejä.  Ovat ihan herkkuja!

Tämä toimii meilläkin vähän isomman lapsen kanssa, kun voi hieman vaikuttaa siihen, mitä kasviksia sinne uuniin laitetaan. 

Vierailija kirjoitti:

Mä myös leijuin tuolla, että lapseni on kaikkiruokainen ja tämä on vain kasvatuksesta kiinni, kunnes lapsi täytti noin neljä vuotta ja alkoi hysteerisesti pelätä kaikkia vähänkin vieraampia ruokia. :D Siis sillä tasolla, että itku saattaa tulla vieraan ruoan edessä.

Luin sitten, että tämä on ilmeisesti normaali kehitysvaihe ja voi mennä ohikin. On se vähän jo helpottanut.

Terveellisistä ruoista lapseni pistelee menemään kaikki pähkinät ja siemenet, lähes kaikki hedelmät ja onneksi useimmat kasviksetkin. Lämpimien ruokien kanssa on sitten haastavampaa. Kalasta tykkää.

Heh, vähän sama täällä. Aina hieman huvittaa kun pienten sormiruokailijoiden vanhemmat kehuu kuinka heidän lapset on niin kaikkiruokaisia kun he sormiruokailevat ja kaikkea. Juupajuu, mekin sormiruokailtiin ja lapset ennakkoluulottomasti söi kaikkea, kunnes just jossain 3-4v iässä alkoi varmaan jotenkin makunystyrät kehittyä ja lapset alkoi erottaa ruuasta niitä ei-mieluisia makuja. Samalla kasvoi myös epäluulo kaikkea vierasta kohtaan. No, edelleen he on suht kaikkiruokaisia, mutta aika monta ruokalajia on jotka ei kelpaa ja uusien maistaminen on vähän niin ja näin. Isommalla on varsinkin tosi herkkä suu, ei noi syödä mitään kovin voimakkaan makuista esim sipuli ja pippuri, siksikin pelkää uusia ruokia, kun moni on liian voimakkaasti maustettu ja kuulemma sattuu suuhun.

Uunijuurekset ja kukkakaali-linssibolognese maistuu kahdelle kouluikäiselle pojalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

2 ja 4 v muksuille ei tulisi keittaa makaroonia kuin juhlapaivina. Kun teet arkeen vihanneksia padoissa, keitoissa on se ruoka johon lapsen makunystyrat tottuu. Jos parsa ei maistu anna sita eri muodossa vahintaan 17 kertaa niin, etta pyydat vain maistamaan sitten vaikka rusinan voimalla. Lopukta lapsen makunystyrat hyvaksyvat parsan ja lapsi syo sita hyvilla mielin.

Vanhemmuus on yrittamista ja toistoa ei nakkia ja muussia.

Pakottaminen ei auta vaikka moni niin luulee, saa karttamaan entistä enemmän.

Omalle 4v riittaa kun pyydan maistamaan. Lapsi ei voi tietaa tykkaako vai ei ellei maista.

Se ei ole pakottamista.

Valitettavasti kaikki lapset eivät suostu edes maistamaan, vaikka latoisit päälle suklaata.

Pakko sanoa, että meillä on lapsista kasvatettu kaikkiruokaisia. Juu, olen siitä jopa vähän ylpeä - toinen heistä on autismikirjolainen ja luontaisesti hyvin valikoiva - silti oppinut maistamaan ja totuttelemaan uusiin makuihin.

Meillä on aina syöty salaattia ruualla, jos ei ole keittoruokaa. kala, äyriäiset, veriset pihvit, sushit, eksoottiset ruuat - kaikki uppoaa. 

Ainoat poikkeukset on maito sellaisenaa, majoneesit ja kermaviilikastikkeet tässä autismikirjolaisella. Niidenkin suhteen hän on oppinut kohteliaaksi - ei syö, muttei ala kiukuta, jos kylässä onkin kalakeitossa maitoa/kermaa.

Mä väitän, että tuossa on ollut apua siitä, että miehen kanssa molemmat tykkäämme ruuanlaitosta ja olemme aina tehneet tosi vaihtelevaa ruokaa, kokeilleet eri reseptejä. Lapset ovat mukana ruoasta keskusteltaessa ja sitä tehtäessä. Autismikirjolaisella totuttelu uuteen ruokalajiin on aina vienyt aikaa, mutta sekin on nopeutunut vuosien varrella. Ja hänen kanssaan on keskusteltu ruuasta: tein tämän nyt niin, että XX ja YY, mitä mieltä olet - sopiiko nuo vai vaihdanko ensi kerralla XX:n ZZz:aan?

Toki, on tosi voimakastakin neofobiaa olemassa, en kiistä yhtään - mutta aika PALJON ainakin voivat vanhemmat asialle tehdä, jos haluavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millähän sen lapsen sais maistamaan?

Hmm, vaikea sanoa, millä maistamisen saa lanseerattua uudeksi tavaksi. 

Meillä se on ollut ihan alusta asti niin ehdoton systeemi, ettei lapsi ole koskaan kyseenalaistanut sitä! (On nyt jo viskari.)

Kun lapsi sanoo pöydässä olevansa valmis, kysyn vaan, oletko maistanut kaikkea, ja se maistelee läpi ne lautasella olevat asiat, mitä ei ole vielä maistanut. (Meillä tosiaan pikkuinenkin haukku riittää, mutta kaikkea maistetaan aina.)

Mutta jos lapsesi on päässyt jo isommaksi ilman tätä systeemiä, siihen on varmaan vaikeampi päästä.

Niinhän sitä aina sanotaan, että olis pitänyt ihan alusta asti maistella kaikkea. En vaan tiedä sitäkään miten sen silloin ihan aluksikaan olisi saanut maistamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

2 ja 4 v muksuille ei tulisi keittaa makaroonia kuin juhlapaivina. Kun teet arkeen vihanneksia padoissa, keitoissa on se ruoka johon lapsen makunystyrat tottuu. Jos parsa ei maistu anna sita eri muodossa vahintaan 17 kertaa niin, etta pyydat vain maistamaan sitten vaikka rusinan voimalla. Lopukta lapsen makunystyrat hyvaksyvat parsan ja lapsi syo sita hyvilla mielin.

Vanhemmuus on yrittamista ja toistoa ei nakkia ja muussia.

Pakottaminen ei auta vaikka moni niin luulee, saa karttamaan entistä enemmän.

Omalle 4v riittaa kun pyydan maistamaan. Lapsi ei voi tietaa tykkaako vai ei ellei maista.

Se ei ole pakottamista.

Valitettavasti kaikki lapset eivät suostu edes maistamaan, vaikka latoisit päälle suklaata.

Suklaalla lahjominen onkin tosi tyhmää. Se viestii, että ruoka on oikeasti pahaa, kun sitä pitää tuputtaa ja lahjomalla pakottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millähän sen lapsen sais maistamaan?

Hmm, vaikea sanoa, millä maistamisen saa lanseerattua uudeksi tavaksi. 

Meillä se on ollut ihan alusta asti niin ehdoton systeemi, ettei lapsi ole koskaan kyseenalaistanut sitä! (On nyt jo viskari.)

Kun lapsi sanoo pöydässä olevansa valmis, kysyn vaan, oletko maistanut kaikkea, ja se maistelee läpi ne lautasella olevat asiat, mitä ei ole vielä maistanut. (Meillä tosiaan pikkuinenkin haukku riittää, mutta kaikkea maistetaan aina.)

Mutta jos lapsesi on päässyt jo isommaksi ilman tätä systeemiä, siihen on varmaan vaikeampi päästä.

Niinhän sitä aina sanotaan, että olis pitänyt ihan alusta asti maistella kaikkea. En vaan tiedä sitäkään miten sen silloin ihan aluksikaan olisi saanut maistamaan.

Meillä lapsi veti puolitoistavuotiaaksi saakka suuhunsa kaiken mitä eteen kannettiin. Sen jälkeen on kelvannut vain harvat ja valitut. Ja niistäkin vain valikoidut merkit, esimerkiksi jugurteissa. Ei auta maanittelu, käskytys, jälkiruoalla keinottelu tai edees päiväkodin ryhmäpaine. Ei niin ei. Joka päivä yritetään tarjota lautasella jotain uutta ja toivoa, että vaihe menee ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

2 ja 4 v muksuille ei tulisi keittaa makaroonia kuin juhlapaivina. Kun teet arkeen vihanneksia padoissa, keitoissa on se ruoka johon lapsen makunystyrat tottuu. Jos parsa ei maistu anna sita eri muodossa vahintaan 17 kertaa niin, etta pyydat vain maistamaan sitten vaikka rusinan voimalla. Lopukta lapsen makunystyrat hyvaksyvat parsan ja lapsi syo sita hyvilla mielin.

Vanhemmuus on yrittamista ja toistoa ei nakkia ja muussia.

Pakottaminen ei auta vaikka moni niin luulee, saa karttamaan entistä enemmän.

Omalle 4v riittaa kun pyydan maistamaan. Lapsi ei voi tietaa tykkaako vai ei ellei maista.

Se ei ole pakottamista.

Valitettavasti kaikki lapset eivät suostu edes maistamaan, vaikka latoisit päälle suklaata.

Suklaalla lahjominen onkin tosi tyhmää. Se viestii, että ruoka on oikeasti pahaa, kun sitä pitää tuputtaa ja lahjomalla pakottaa.

Se oli vitsi. Vastauksena rusinavinkkiin.

Sormin ....veristä lihaa..... Ei mikään ihme ettei pää kestä alkuasukkaiden touhuja ...autismi . Istutte tietysti lattialla asutte teltassa ja kusette siihen missä seisotte .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millähän sen lapsen sais maistamaan?

Hmm, vaikea sanoa, millä maistamisen saa lanseerattua uudeksi tavaksi. 

Meillä se on ollut ihan alusta asti niin ehdoton systeemi, ettei lapsi ole koskaan kyseenalaistanut sitä! (On nyt jo viskari.)

Kun lapsi sanoo pöydässä olevansa valmis, kysyn vaan, oletko maistanut kaikkea, ja se maistelee läpi ne lautasella olevat asiat, mitä ei ole vielä maistanut. (Meillä tosiaan pikkuinenkin haukku riittää, mutta kaikkea maistetaan aina.)

Mutta jos lapsesi on päässyt jo isommaksi ilman tätä systeemiä, siihen on varmaan vaikeampi päästä.

Niinhän sitä aina sanotaan, että olis pitänyt ihan alusta asti maistella kaikkea. En vaan tiedä sitäkään miten sen silloin ihan aluksikaan olisi saanut maistamaan.

Meillä lapsi veti puolitoistavuotiaaksi saakka suuhunsa kaiken mitä eteen kannettiin. Sen jälkeen on kelvannut vain harvat ja valitut. Ja niistäkin vain valikoidut merkit, esimerkiksi jugurteissa. Ei auta maanittelu, käskytys, jälkiruoalla keinottelu tai edees päiväkodin ryhmäpaine. Ei niin ei. Joka päivä yritetään tarjota lautasella jotain uutta ja toivoa, että vaihe menee ohi.

Niin vauvat kyllä ei syö mitä tahansa vaikka laittaa suuhun käsistään mitä niihin tarttuu myös kuraa roskaa ja leluja.

Woodoo tuli kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millähän sen lapsen sais maistamaan?

Hmm, vaikea sanoa, millä maistamisen saa lanseerattua uudeksi tavaksi. 

Meillä se on ollut ihan alusta asti niin ehdoton systeemi, ettei lapsi ole koskaan kyseenalaistanut sitä! (On nyt jo viskari.)

Kun lapsi sanoo pöydässä olevansa valmis, kysyn vaan, oletko maistanut kaikkea, ja se maistelee läpi ne lautasella olevat asiat, mitä ei ole vielä maistanut. (Meillä tosiaan pikkuinenkin haukku riittää, mutta kaikkea maistetaan aina.)

Mutta jos lapsesi on päässyt jo isommaksi ilman tätä systeemiä, siihen on varmaan vaikeampi päästä.

Niinhän sitä aina sanotaan, että olis pitänyt ihan alusta asti maistella kaikkea. En vaan tiedä sitäkään miten sen silloin ihan aluksikaan olisi saanut maistamaan.

Meillä lapsi veti puolitoistavuotiaaksi saakka suuhunsa kaiken mitä eteen kannettiin. Sen jälkeen on kelvannut vain harvat ja valitut. Ja niistäkin vain valikoidut merkit, esimerkiksi jugurteissa. Ei auta maanittelu, käskytys, jälkiruoalla keinottelu tai edees päiväkodin ryhmäpaine. Ei niin ei. Joka päivä yritetään tarjota lautasella jotain uutta ja toivoa, että vaihe menee ohi.

Niin vauvat kyllä ei syö mitä tahansa vaikka laittaa suuhun käsistään mitä niihin tarttuu myös kuraa roskaa ja leluja.

? Keskustelun aihe on terveellinen ruoka. Ei roskat tai lelut.

Pinaattilätty raakaporkkana ja nakit . Parsakaali raakana ja muru kahviin tehty kahvi ilman maitoa . Siihen keksejä muruna. Kananuggetit ja dippiä. On oma pieni haarukka millä syö itse. Mehua imee pillillä ja leikkii. Nokkoskeitto kelpaa ja nakki.

Kaikkea mahdollista. Kalaa, kasviksia, ruuassa yrttejä ja mausteita, liha- ja kanaruokia. 

Lasten iät 3,4 ja 6. Eilen syötiin savu- ja graavilohta, jugurttikastiketta ja perunaa, tänään tulossa tuorekasviswokkia possulla. Esim makaronilaatikossa meillä on paljon sipulia ja aurinkokuivattua tomaattia seassa. Uunijuurekset on meilläkin suuressa suosiossa, mitä chilisempiä sen parempia. 

 Monipuolisia ruokia on ollut tarjolla on n 10kk lähtien, ensin vanhempien lautaselta maistellen, sitten omalla lautasella. Kun eivät tiedä muusta eivät osaa kaivata nakkeja eikä ranskalaisia (niitä saa ehkä kerran vuodessa), 6v:n herkkua on chorizo tuoremakkarat:)

Vierailija kirjoitti:

2 ja 4 v muksuille ei tulisi keittaa makaroonia kuin juhlapaivina. Kun teet arkeen vihanneksia padoissa, keitoissa on se ruoka johon lapsen makunystyrat tottuu. Jos parsa ei maistu anna sita eri muodossa vahintaan 17 kertaa niin, etta pyydat vain maistamaan sitten vaikka rusinan voimalla. Lopukta lapsen makunystyrat hyvaksyvat parsan ja lapsi syo sita hyvilla mielin.

Vanhemmuus on yrittamista ja toistoa ei nakkia ja muussia.

Ei se ny ihan noin mene. Ja miksi lapsen pitäisi tykätä kaikesta? En itsekään syö kaikkea, mm parsa ei mene alas, ja hyvin oon pärjännyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millähän sen lapsen sais maistamaan?

Hmm, vaikea sanoa, millä maistamisen saa lanseerattua uudeksi tavaksi. 

Meillä se on ollut ihan alusta asti niin ehdoton systeemi, ettei lapsi ole koskaan kyseenalaistanut sitä! (On nyt jo viskari.)

Kun lapsi sanoo pöydässä olevansa valmis, kysyn vaan, oletko maistanut kaikkea, ja se maistelee läpi ne lautasella olevat asiat, mitä ei ole vielä maistanut. (Meillä tosiaan pikkuinenkin haukku riittää, mutta kaikkea maistetaan aina.)

Mutta jos lapsesi on päässyt jo isommaksi ilman tätä systeemiä, siihen on varmaan vaikeampi päästä.

Niinhän sitä aina sanotaan, että olis pitänyt ihan alusta asti maistella kaikkea. En vaan tiedä sitäkään miten sen silloin ihan aluksikaan olisi saanut maistamaan.

Mä olin suoraan sanottuna tästä jossain vaiheessa tosi tiukka ja julma, ja itkun ja taistelun kanssa maistettiin.

Eli lapsella oli vaihe, että olisi todellakin lopettanut maistamisen, ellen olisi pakottanut.

Joku kerta me istuttiin lautasen edessä puoli tuntia itkemässä.

En kadu, että tein sen. Noita pahoja taisteluita oli muutama ja sitten lapsi jotenkin hyväksyi, että kyllä me vaan maistetaan ja siitä ei neuvotella. Jos olisin antanut kerrankin periksi, taistelu olisi varmaan pitkittynyt loputtomiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millähän sen lapsen sais maistamaan?

Hmm, vaikea sanoa, millä maistamisen saa lanseerattua uudeksi tavaksi. 

Meillä se on ollut ihan alusta asti niin ehdoton systeemi, ettei lapsi ole koskaan kyseenalaistanut sitä! (On nyt jo viskari.)

Kun lapsi sanoo pöydässä olevansa valmis, kysyn vaan, oletko maistanut kaikkea, ja se maistelee läpi ne lautasella olevat asiat, mitä ei ole vielä maistanut. (Meillä tosiaan pikkuinenkin haukku riittää, mutta kaikkea maistetaan aina.)

Mutta jos lapsesi on päässyt jo isommaksi ilman tätä systeemiä, siihen on varmaan vaikeampi päästä.

Niinhän sitä aina sanotaan, että olis pitänyt ihan alusta asti maistella kaikkea. En vaan tiedä sitäkään miten sen silloin ihan aluksikaan olisi saanut maistamaan.

Mä olin suoraan sanottuna tästä jossain vaiheessa tosi tiukka ja julma, ja itkun ja taistelun kanssa maistettiin.

Eli lapsella oli vaihe, että olisi todellakin lopettanut maistamisen, ellen olisi pakottanut.

Joku kerta me istuttiin lautasen edessä puoli tuntia itkemässä.

En kadu, että tein sen. Noita pahoja taisteluita oli muutama ja sitten lapsi jotenkin hyväksyi, että kyllä me vaan maistetaan ja siitä ei neuvotella. Jos olisin antanut kerrankin periksi, taistelu olisi varmaan pitkittynyt loputtomiin.

Kyse tuossa yllä siis yhden pienen haukun maistamisesta, ei sen pahemmasta.

Meillä toinen lapsi nirsoili koko lapsuusiän eikä pakotettu syömään. Nyt aikuisena kaikki maistuu. Että lepo vaan, kyllä ne alkaa syömään.

Kasvissesokeitto teen itse ja laitan porkkanaa, perunaa ja jotain muuta mitä on kaapissa. Lapset siis 3 ja 5 vuotiata