Ikävöin lapsetonta elämääni, muita?

[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 15:57"]

Lapset kasvavat nopeasti. Se aika menee oikeasti tosi nopeaan. Sitten voi taas alkaa elämään täysin omaa elämää.

[/quote]

Niin tulet kyllä huomaamaan, ettei koko elämäsi ole pilalla.

Itsekin puursin ne 20 vuotta melkolailla itku silmässä, mutta sitten se oli ohi, ja onneksi lapseni asuvat ulkomailla, joten ei tarvitse enää pahemmin nähdä.

Olemme mieheni kanssa taas todella onnellisia.

Juu, ikävöin.

Miksi teitte lapsen alun perin?

[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 15:57"]

Lapset kasvavat nopeasti. Se aika menee oikeasti tosi nopeaan. Sitten voi taas alkaa elämään täysin omaa elämää.

[/quote]

20 vuotta tuntuu silti mielettömän pitkältä ajalta, enkä itsekään ole silloin enää mikään nuori. Mietin myös, että onko minulla ja miehelläni silloin enää jäljellä sitä mitä meillä ennen oli. Hukkuuko se kaikki näiden vuosien aikana.

ap

[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 16:04"]

Miksi teitte lapsen alun perin?

[/quote]

Ainakin itse kuvittelin sen erilaiseksi, ja myös ajattelin, että lapsia kuuluu tehdä.

Minä en edes tajunnut ikävöiväni elämää ennen lapsia, ennen kuin lapset kasvoivat ja lähtivät omilleen. Nyt elän elämäni parasta aikaa, lapset tehty ja maailmalle lähetetty, mutta ikä ei vielä pahasti paina.

Kyllähän se aika lasten kanssa jälkikäteen ajatellen on mennyt nopeasti, mutta lasten ollessa pieniä ne tulevat 18 vuotta ovat pitkä aika. Monta kiukkukohtausta, monta unetonta yötä, monta vanhempainiltaa vielä edessä.

Äiti x 5

[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 16:04"]

Miksi teitte lapsen alun perin?

[/quote]

Halusimme lapsen. Ei kai siinä mitään sen erityisempaa ihmisillä ole. Nyt sitten kaipaan entiseen elämääni. Se oli selkeästi enemmän minun juttuni kuin elämä lapsen kanssa. 

ap

Hyvä kun kerrotte rehellisesti tunnoistanne. Tulee itsellekin tunne, että olen oikeilla jäljillä valitessani lapsettoman elämän ja tulisin vain katumaan lisääntymistä!

Lapsia ei tarvitse enää nykyaikana tehdä. Vanhat perinteiset ajattelumallit elävät sitkeässä ja moni nainen tuhoaa turhaan elämänsä alkamalla äidiksi, vaikka elämä olisi ilman lapsia täyteläisempää, syvällisempää ja monipuolisempaa.

Hyvä kun edes jossain voi asiasta puhua anonyymisti. Ei elämäni nytkään kamalaa ole, enkä kärsi. On kai vaan luontaista ikävöidä sitä paremmalta tuntunutta vaihtoehtoa. Saa nähdä miten ajatukset elämän edetessä vaihtelevat. Minä ainakin ajattelin ja pidin jotenkin selvänä, että tietenkin elämä olisi vielä kivempaa lapsen kanssa ja että se toisi vain lisää nykyiseen.

ap

[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 16:11"]

[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 16:07"][quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 16:04"] Miksi teitte lapsen alun perin? [/quote] Halusimme lapsen. Ei kai siinä mitään sen erityisempaa ihmisillä ole. Nyt sitten kaipaan entiseen elämääni. Se oli selkeästi enemmän minun juttuni kuin elämä lapsen kanssa.  ap [/quote] Äpärä on jo planeetalla vaikka antaisit äpärän adoptioon äpärä kuolisi tai karkasi olet aina äpärän äiti. Myöhään itket.

[/quote]

Lapseni on syntynyt avioliittoon. 

ap

Omat vanhempani ovat asustelleet nyt 20v niin, että en ole sisarusteni kanssa enää asunut kotona, vaan ovat saaneet matkustella useita kertoja /vuosi. Tyytyväisiltä vaikuttavat ja suhteet meihin lapsiin (ja lapsenlapsiin) ovat kunnossa.

Itse otan tuon niin, että ehtii sitä sitten vielä vanhempanakin itseään toteuttaa jos niikseen.

[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 15:56"]Otetaan uusi yritys, kun asiasta keskusteltaessa keskustelun valtasivat juuri ne kaksi ryhmää, joita asia ei koske, eli velat ja onnelliset lapsettomat.

Ikävöin elämääni ennen lastani. Mikään ei ole radikaalisti huonontunut elämässämme lapsen tulon jälkeen, mutta kaipaan silti entiseen. Miehen kanssa kaksin eläminen oli enemmän minun juttuni.

Onko täällä muita, jotka miettivät samoja?
[/quote]

En mieti samoin. Sain lapset päälle kolmekymppisenä sen oikean kanssa ja sitä ennen ehdittiin matkustaa kaksinkin yms. Nyt melkein joka päivä nipistän itseäni, miten onnellinen ja kiitollinen olen perheestäni. Mutta mulla onkin mies, joka auttaa kaikessa.

[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 16:11"]

Lapsia ei tarvitse enää nykyaikana tehdä. Vanhat perinteiset ajattelumallit elävät sitkeässä ja moni nainen tuhoaa turhaan elämänsä alkamalla äidiksi, vaikka elämä olisi ilman lapsia täyteläisempää, syvällisempää ja monipuolisempaa.

[/quote]

Tämä on tosiaan yhteiskunnassa vikana, kun kaikkialla painotetaan asioita tyylillä "Sitten kunsinä saat joskus lapsia....", eikä niin että "Jos sinä joskus sitten haluat lapsia...".

Minäkin halusin ensin lapsia, tuli ilmeisesti ihan biologian sanelema vauvakuume. Emme tulleet raskaaksi ja ehkäisy on nyt ollut poissa jo yli kaksi vuotta. Tuntuu tällä hetkellä siltä, että hyvä niin. Muuten kirjoittaisin varmaan samanlaista aloitusta nyt itsekin.

Miksi väitetään, että lapset kasvavat nopeasti?

En tajunnut ikävöiväni ennen kuin toinenkin lapsi muutti omilleen. Nyt elän mieheni kanssa elämämme parasta aikaa. Tosin en usko, että osaisin arvostaa "lapsettomuutta" näin paljon ellen olisi elänyt ja kokenut myös lapsiarkea!? Ja todennäköisesti tilanne olisi ollut eri jos olisi tehnyt vain yhden lapsen... Itse koen, että minun nuoruudessani lapsettomuus ei ollut aidosti vaihtoehto, nykyään se jo taitaa olla

[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 16:15"]

[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 15:56"]Otetaan uusi yritys, kun asiasta keskusteltaessa keskustelun valtasivat juuri ne kaksi ryhmää, joita asia ei koske, eli velat ja onnelliset lapsettomat. Ikävöin elämääni ennen lastani. Mikään ei ole radikaalisti huonontunut elämässämme lapsen tulon jälkeen, mutta kaipaan silti entiseen. Miehen kanssa kaksin eläminen oli enemmän minun juttuni. Onko täällä muita, jotka miettivät samoja? [/quote] En mieti samoin. Sain lapset päälle kolmekymppisenä sen oikean kanssa ja sitä ennen ehdittiin matkustaa kaksinkin yms. Nyt melkein joka päivä nipistän itseäni, miten onnellinen ja kiitollinen olen perheestäni. Mutta mulla onkin mies, joka auttaa kaikessa.

[/quote]

Minunkin mieheni on alusta saakka ollut tasavertainen vanhempi ja hieno isä onkin. En ole väsynyt äiti tai muutenkaan kyllästynyt vanhemmuuden vuoksi. Vauvavuosi oli helppo ja nukkua sain yllinkyllin. Kaipaan vain entistä elämääni, joka näin nyt tarkasteltuna oli nykyistä kivempi.

ap

[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 16:15"]

Miksi väitetään, että lapset kasvavat nopeasti?

[/quote]

en sanoisi, että lapset kasvavat nopeasti, sanoisin, että elämä ja vuodet sujahtavat nopeasti! Älkää hukkaa niitä lapsiarkeen ellet todella juuri sitä halua!

Minkälaisia asioita ap kaipaat ajasta ennen lapsia? Minä en oikein osaa kaivata, koska en ehtinyt elää oikeastaan aikuisuutta ilman lasta (hyvä niin, koska aivan varmasti haikailisin sitä). Mietin vaan olisiko mahdollisuus edelleen elää ja tehdä niitä juttuja jotka oli ennen tärkeitä? Lastenkin kanssa? :)

Täällä myös yksi kaipailija. Olen koko ajan odottanut sitä kun lapset täyttävät 2 niin helpottaa, menevät kouluun niin helpottaa jne. Ei ole vielä elämä sen kummemmaksi muuttunut vaikka nuorempikin jo yläasteella:D