Vieläkö on sellaisia klassisen kivoja herttaisia empaattisia naisia?

Kukaan ei ole maininnut vielä sitä kaikkein ilmeisintä?

Viimeiset kunnolliset, herttaiset ja empaattiset naiset löytyvät kirkon piiristä.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole maininnut vielä sitä kaikkein ilmeisintä?

Viimeiset kunnolliset, herttaiset ja empaattiset naiset löytyvät kirkon piiristä.

Ja perustelut tälle ovat....? Koskeeko sama myös miehiä, vai ovatko miehet ihan vaan luonnostaan eli testisteronin takia herttaisempia ja empaattisempia kuin naiset?

Minä olen. Asun omakotitalossa, hoidan lapset, hoidan pihaa, tykkään kotoilusta, käyn töissä, harrastan liikuntaa ja yhteisöllistä toimintaa. Pukeudun naisellisesti ja pidän perinteisistä arvoista. En harrasta irtosuhteita enkä ole ikinä esim. iskenyt ketään baarista ja vienyt kotiini tai lähtenyt jonkun matkaan.. olen siis todella ”kalkkis”.

Eron jälkeen olen ollut yli 8 vuotta yksin, kun ei ole löytynyt miestä, joka haluaa sitoutua.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole maininnut vielä sitä kaikkein ilmeisintä?

Viimeiset kunnolliset, herttaiset ja empaattiset naiset löytyvät kirkon piiristä.

Ainakin näennäisen empaattiset. : )) "Viimeiset", heh. Onneksi ei sentään olla heidän varassaan. T. Kokemuksen ääni

On niitä kuten huomaavaisia, reiluja, mukavia ja huumorintajuisia miehiäkin, mutta kummissakin yleensä se ongelma, että ovat jo varattuja.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen juuri sellainen, mutta kääntöpuolena onkin sitten se, että olen lihava. Olen oppinut, että se on synneistä pahin.

Kiltit ihmiset ovat usein tunnesyöjiä tai tunnejuojia. Kun maailma ei ole kilteille ihmisille tehty, niin lohtua haetaan sitten milloin mistäkin päihteistä. Ylensyöminen ja hiilarkoukku on sekin päihde.

1950-luvulla. Sieltä heitä löytää: klassisia, empaattisia, tunnollisia, siveitä kodinhoitajia ja miehen hoivaajia, jotka hymyillen kuuntelevat…

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole maininnut vielä sitä kaikkein ilmeisintä?

Viimeiset kunnolliset, herttaiset ja empaattiset naiset löytyvät kirkon piiristä.

Ai siis hautausmaalta? Nyt jos joku muistais linkittää sen todella pitkän keskustelun, jossa vanhemmat naiset kertoivat minkälaisia ne entisaikojen "herttaiset" äidit olivat? Niitä kotkia on hautuumaat täynnä. Te olette katsoneet liikaa elokuvia. Elämä oli paljon raadollisempaa ennenvanhaan kuin mitä nostalgiset elokuvat antaa ymmärtää. On huomattavasti todennäköisempää löytää herttainen nainen nykyaikana, kuin ennen vanhaan, jolloin käytännössä jokainen nainen oli hyväksikäytetty roska. Mutta kun eihän teitä KIINNOSTA NE NAISET. Ne on niin inhottavan itseään kunnioittavia ja itsenäisiä. 

En minä ainakaan. Olin varmaan viimeksi 90-luvulla. Elämä on kovettunut. Töissä eteneminen päällikkötasolle vaati vähintään 4 kertaa enemmän töitä kuin kollegallani, joka on sitä sukupuolta, jolla on luonnostaan ominaisuuksia, siis ylimmän johdon näkemyksen mukaan. Kotona olen hoitanut kotityöt ja leikkinyt naarastiikeriä yöt.

Kun mies sairastui vakavasti, päätin yhä vakaammin, että minä pärjään lasten kanssa, minä hoidan harrastukset, kokkaukset, kauppareissut ja siivoukset, hoidan samalla työni esihenkilönä ja määrätietoisesti etenen päälliköksi, opiskellen samalla yliopistossa. Näin on tapahtunut. Nykyisin elän kahdestaan 16-vuotiaan poikani kanssa. Asunto on velaton ja minulla on tilillä niin paljon rahaa lopultakin, että voin viedä auton huoltoon heti kun huollon aika on, pystyn maksamaan pojalle ajokortin kun sen aika tulee ja voin teettää välttämättömät remontit lähitulevaisuudessa ilman lainaa. Herttainen ja empaattinen olen jos haluan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole maininnut vielä sitä kaikkein ilmeisintä?

Viimeiset kunnolliset, herttaiset ja empaattiset naiset löytyvät kirkon piiristä.

Ja perustelut tälle ovat....? Koskeeko sama myös miehiä, vai ovatko miehet ihan vaan luonnostaan eli testisteronin takia herttaisempia ja empaattisempia kuin naiset?

Olen ollut parin eri kirkon toiminnassa mukana ja sieltä löytyy selkeästi vielä naistyyppiä, jota ei maallisen maailman piirissä enää juurikaan tapaa.

Toista kysymystä en ihan ymmärrä. Naiset ja miehet ovat erilaisia.

Olin ennen, mutta kova kohtelu teki minustakin kyynisen ja vittumaisen ämmän.

Vierailija kirjoitti:

1950-luvulla. Sieltä heitä löytää: klassisia, empaattisia, tunnollisia, siveitä kodinhoitajia ja miehen hoivaajia, jotka hymyillen kuuntelevat…

No onpa yllätys, että naiset olivat herttaisia kun olivat miehen (eli rahan) vallan armoilla! Ei siinä ollut varaa tehdä muuta kuin yrittää olla parhaansa mukaan mieliksi. Ei se ole aitoutta, se on perseen nuolemista.

Ja siveä piti tietenkin olla ennen kunnollista ehkäisyä, kun ei naisilla ollut oikein varaa jäädä lasten kanssa yksin. Ei ne sen ajan naiset olleet yhtään sen parempia kuin nykyisetkään, he vain yrittivät pärjätä siinä ajassa mitä elivät.