Vieläkö on sellaisia klassisen kivoja herttaisia empaattisia naisia?

Minä olen juuri sellainen, mutta kääntöpuolena onkin sitten se, että olen lihava. Olen oppinut, että se on synneistä pahin.

Tiedän monta sellaista herkkää, sinisilmäistä herttaista naista. Jotkut heistä ovat päihderiippuvaisia. Tässä maailmassa voi olla vaikea kestää selvinpäin, jos on kovin empaattinen ihminen ja sattuu tulemaan hyväksikäytetyksi sen vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen juuri sellainen, mutta kääntöpuolena onkin sitten se, että olen lihava. Olen oppinut, että se on synneistä pahin.

Sori alanuolesta, mutta lihavuus ei olisi este. Valitettavasti esteitä voi olla paljon muitakin puolin ja toisin. Tämän sanoen olen parisuhdemarkkinoiden ulkopuolella, eikä sanomisiini ehkä kiinnittää mitään huomiota.

😊

Täällä ollaan, mutta olen nykyään kovin varovainen miesten kanssa, juurikin siksi, että on kiltti. On ollut liian kiltti ja ollut kynnysmatto, ja se saa nyt riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Feminismi ja voimaantuminen on päivän sana!

Nämä eivät ole ristiriidassa kivuuden, herttaisuuden ja reippauden kanssa.

Jos miesten vihaaminen on sinusta kivaa ja herttaista, niin mikäs siinä.

Vierailija kirjoitti:

Täällä ollaan, mutta olen nykyään kovin varovainen miesten kanssa, juurikin siksi, että on kiltti. On ollut liian kiltti ja ollut kynnysmatto, ja se saa nyt riittää.

Muista rangaista syyttömiä.

Mikä on klassisn kiva? Onko olemassa moderniakin kivuutta?

Minusta useinmat naiset ja miehetkin ovat kivoja. Ja kas kummaa: kun oletan ihmisten olevan mukavia, suhtaudun heihin siten, että he todellakin ovat minulle yleensä kivoja.

Jos taas suhtuaudut muihin siten, että odotat heidän olevan sinulle ikäviä ja "puukottavan sinua selkään", suhtaudut heihin epäluuloisesti, varautuneesti ja tylysti, jolloin he vastaavat samalla lailla ja ikäänkuin täyttävät odotuksesi.

Toisin sanoen metsä vastaa kuten sinne huutaa.

Suosittelen ap lukemaan erinomaisen ja silmiä avaavan kirjan, Hyvän historia (Rutger Bregman). Ihmiset pyrkivät toimimaan oikein ja olemaan hyviä, ja se on itsessään palkitsevaa.

Vierailija kirjoitti:

Täällä ollaan, mutta olen nykyään kovin varovainen miesten kanssa, juurikin siksi, että on kiltti. On ollut liian kiltti ja ollut kynnysmatto, ja se saa nyt riittää.

Tämä on juurikin se syy miksi kiltit naiset pysyy piilossa. Jotkut myös esittää kovista, jotta ne kilttejä naisia metsästävät psykopaatit ei uskalla lähestyä. Kyllä kilttejä ja herttaisia naisia on vaikka kuinka paljon, mutta ymmärrätte varmaan miksei sellaisia piirteitä kannata kauheasti tuoda ilmi?

Sitten vasta kun tunnetaan paremmin ja on se luottamus mieheen, voi antaa herkkyytensä näkyä. Maailma on todella julma paikka naisille. En väitä etteikö kilttejä miehiäkin kusetettaisi, mutta naisilla se on erityisen yleistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin tällä palstalla. Täällä karisee empatia aika äkkiä.

Kokeilitko jo koirapuistoa?

Kannattaa sitten olla edes lainakoira mukana, ennen kuin menette sinne naisten kanssa höpöttelemään😆.

Ei kannata norkoilla siellä ilman hauvaa, se on liian läpinäkyvää.

Joo ja mulle on noinkin käynyt. Olin itse jotain 15v ja koirapuistoon tuli joku ehkä kolmekymppinen mies ilman koiraa. Koirat onneksi yleensä vaistoaa jos tyypissä on jotain vikaa. En mä pelännyt sitä miestä, mutta muuten niin ihmisrakas koirani ei tykännyt siitä miehestä yhtään, tuijotti sitä miestä silmiin jäykkänä. Huomasin että se mies ei oikeasti edes tykkää koirista, että ei se koiran takia siihen ainakaan tullut. Kyllä se lähti kun huomasi että koirakaan ei tykännyt hänestä ja asettui tavallaan meidän "väliin" mua suojelemaan. Ei se mies siis tullut portista sisälle, oli siinä aidan takana, mutta silti. Ja sanoinkin hänelle, ettei kannata tulla tänne kun en tiedä mitä tuo koira susta nyt meinaa. Oli todella outo tyyppi, mutta kävi vähän sääliksikin sitä. Oli aika reppanan oloinen. Mut camoon, mä olin vasta teini. Miks se mulle tuli jutteleen? Kyllähän se nyt pitäisi vähän etukäteen aavistaa kuinka siinä käy.

Ja joo, olen empaattinen ja mukava nainen, sen takia olen todella tarkka siitä, että mies on myös. Lemmikeistä täytyy tykätä. Se on minulle vaatimus nro 1. En tarkoita sillä, että lemmikit on mulle tärkeämpi kuin mies, vaan että mies ei voi tulla mulle tärkeäksi jos inhoaa eläimiäni. Mulla ei ole mitään eläintarhaa, tällä hetkellä vain yksi kissa ja akvaario, mutta ilman lemmikkejä en kykene elämään. Mun on pakko kohdistaa överiempaattisuuttani johonkin, muuten sekoan. Mikään tyynyn halailu ei minulle riitä vaan haluan rapsuttaa, silittää, hoitaa, auttaa jotain elävää olentoa. Ja parisuhteessakin haluan muutakin rapsuteltavaa kuin mies. Mulla on niin paljon rakkautta jaettavaksi, että jos mun pitää kohdistaa se pelkkään mieheen, sillä menee todennäköisesti hermot. Oon oikein iilimato, koko ajan kimpussa. Toki jos mulla olisi lapsia niin kohdistaisin empaattisuuttani sitten niihin. Mutta kun ei niitä lapsia nyt ole tässä. Ja vaikka olisi, niin nekin antaa vain jonkin aikaa palluttaa ja sitten tulee se kun ne alkaa laittamaan hanttiin =D Ei saa enää pussata, ei saa palluttaa, ei saa koskea. Eli vaikka hankkisin suurperheen, mulla tulee silti olemaan AINA lemmikkejä. Ja miehen pitää haluta samaa. Piste! 

Niin se vaan menee, että pitää tyytyä siihen "naapurintyttöön", joka on annettu. Ei sitä voi valita. Vaikka se olisi Salme 72vee, niin näillä mennään.

On mutta voin sanoa mistä niitä ei löydy:

-Deittipalstat

-Insta, Facebook, tinder, jne

-Baarit

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä ainakin tunnen sellaisia montakin. Mutta ne on juuri niitä tylsiä koira/kissa/heppa naisia, joita aina haukutte. Kun teidän pitää ymmärtää, että empaattiset naiset haluavat toteuttaa sitä empaattisuuttaan esimerkiksi eläimiin, eivätkä keikistele jossain horoilupalstoilla tissikuviaan myymässä saadakseen ostettua itselleen 500€ merkkilaukun.

Tämä. TÄMÄ.

Mieluummin olen lopun elämääni yksin kuin tyrkyttämässä puolialastonta vartaloani missään. Vaikka ihan nätti kroppa onkin.

Liikun luonnossa, remontoin kotiani, vietän aikaa läheisteni kanssa, luen…

Aika rauhassa saa olla kyllä 😁

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Feminismi ja voimaantuminen on päivän sana!

Nämä eivät ole ristiriidassa kivuuden, herttaisuuden ja reippauden kanssa.

Jos miesten vihaaminen on sinusta kivaa ja herttaista, niin mikäs siinä.

Oikea aito feminismi ei ole mitään miesvihaa. Naiset eivät ole koskaan halunneet ottaa miehiltä ihmisoikeudet pois. Ilman feminismiä sinäkin olisit jotain ojaa kaivamassa. Tottakai feministeissäkin on sekopäisiä naisia, niin kuin on kaikissa ihmisryhmissä. Heille nauraa muut naisetkin. Käytännössä sun on mahdotonta löytää naista joka ei olisi edes jonkinlainen feministi, jopa ne tuontivaimot ovat feministejä koska haluavat tulla tänne, muutenhan he haluaisivat jäädä kotimaahansa. Ehkä sitten jostain todella vanhoillisesta uskovaisten yhteisöstä voit löytää, mutta niissä tulee sitten todella paljon sääntöjä, rajoituksia ja vaatimuksia myös miehille. Ja tärkeintä on tietenkin, että sun pitää oikeasti olla uskossa.

Tai sitten se on tyyliin gold digger, saat sen "perinteisen naisen" jota elätät. Erona entisaikoihin, että ei hekään enää halua vaan häärätä metsän keskellä pienessä honkapirtissä kotitöissä essu päällä ja porsia kymmenen lasta, vaan he haluaa käydä ravintoloissa, matkustella, ostella koruja, meikkejä, laukkuja, kenkiä, ripsiä, hiuksia, merkkivaatteita, sisustustaa, harrastaa jne. Miehen rahoilla. Mutta sehän ei tietenkään ole miesvihaa? Tasa-arvoinen parisuhde, jossa molemmat käyvät töissä ja jakavat rahat ja kotityöt, on? Sen käsityksen näistä palstamiesten ulinoista jatkuvasti saa.

Vierailija kirjoitti:

Millainen on reipas naapurintyttönainen? Kuvaile vähän. Ulkonäkö, puheenparsi, kiinnostuksenkohteet, arvot?

Haluaisin myös kuulla mitä on olla "klassinen nainen"? Mutta eiköhän tämäkin keskustelu taas mene näin, ettei kysymyksiin vastata. PITI VAAN PÄÄSTÄ SANOMAAN. Nih. 

Täällähän minä. Lähimmät naapurit on melkein miehiä. Olen valikoivasti sosiaalinen introvertti. En ole treffipalstoilla. Enkä käy baareissa.

Luetko kirjoja? Kirjastosta, lukupiiristä, goodreadsista, ehkä harrastaja-kirjoittajista kirjallisuuspiiristä...

Ovat usein hyväksikäyttäjien, narsistien ynnä muiden kanssa suhteessa, koska ovat helppoja uhreja. Näin on osittain myös omalla kohdallani. Lapsuudessani minut alistettiin kiltiksi ja olen ollut vain dominoivien ja itsekkäiden miesten kanssa. Se vain tuntuu "tutulta ja turvalliselta" lapsuuden kokemusteni vuoksi. Nykyinen mieheni ei ole narsisti, mutta silti hän on se joka ottaa ja minä vain annan ja annan. On siis itsekäs.

Minä olen. Seurustelen toisen samanlaisen kanssa 👩🏼‍❤️‍👩🏻

Minä olen tuollainen nainen. Tapasin mieheni baarissa ja nykyään olemme naimisissa.

No sieltä kotoota löytyy.