Mitä kaikkea päässäsi pyörii tällä hetkellä?

Ärsyttää kipeä kurkku ja ihmetyttää, miksi menkat on myöhässä. Rahat on lopussa ja joululahjat ostamatta. Lääkäriaika pitäis tilata ja tupakointikin lopettaa. Mutta oikeastaan mietin vaan exääni ja kuinka ikävä sitä ärsyttävää miestä just nyt onkaan <3

Nälkä, yksi biisi, mies ja se että näemme taas tänään jee<3, se että pitäisi jo nukkua... jAaaaa... semmoista.

2

Minun mielessäni pyörii eräs komea remonttimies, johon törmään päivittäin työpaikalla. Terveisiä Kalasatamaan.

hop

Mitä keksin joululahjaksi vaimolle. Meni itse ostamaan juuri sen mitä olin ajatellut hommata hänelle lahjaksi.

Mietin että mistähän sais uuden duunin. sellaisen jossa viihtyisi.

Haluan sinua. Katseessasi loistaa kutsu, hymysi viekoittelee, kauneutesi vetää minua puoleensa. Yritän malttaa mieleni, pitää ajatukseni töissä, mutta katson silti perääsi, hymyilen aina kun näen sinut.

Palaan kotiin, vaimoni kertoo rakastavansa minua, tunteeni heräävät jälleen, EI, en voi satuttaa häntä, en kaiken tämän jälkeen, en nyt, en ehkä ikinä. Rakastan kai sitten vieläkin häntä, joten yritän unohtaa muut ajatukseni.

Mutta seuraava päivä voi aloittaa kierteen alusta. Ihmisen elämä voi olla yhtä tuskaa ja onnea yhtäaikaa...

Kuvastaa hyvin tuntoja...

Paha vaanii

Mua paholainen vaanii joka kulman takana
Missä vain mä kuljen kuiskii kieli katala
Sen silmät mua katsoo olut lasin pohjalla
Sen hymyilevän huomaan vieraan tytön huulilla

Luoja auta pidä kurissa
Kaidalla tiellä poissa kiusauksista
Luoja auta vaikka tukista
Pidä mieli kirkkaana ja paita puhtaana

Tuo varjo aina auringosta osan piilottaa
Kauneimpiinkin uniin siipinensä liihottaa
Tänään kuljen hymyillen vaan tiedä tulevaa
Pelimme kun etenee vain päivä kerrallaan

Mua paholainen vaanii joka kulman takana
Minne vain mä kuljen on tuo tunne mukana
Alttiina oon silloin kun on mieli apea
Rakkaan luokse helpompaa lie pahaa paeta

Luoja auta pidä kurissa
Kaidalla tiellä poissa kiusauksista
Luoja auta vaikka tukista
Pidä mieli kirkkaana ja paita puhtaana.

Vielä yksi säkeistö:

Voin elää kuten tahdon, kunhan pysyn varuilla.
Se ketään ei vie väkisin, saa kukin valita.
Vaan hankalaa on aika-ajoin mieli hallita,
itsemurhalentäjää ei ruusuin palkita.

Pah pöh päin honkia nuo;

Mua paholainen vaanii joka kulman takana,
missä vain mä kuljen, kuiskii kieli katala.
sen silmät mua katsoo olutlasin pohjolla;
sen hymyilevän huomaan vieraan tytön huulilla.

Mua paholainen vaanii joka kulman takana,
minne vain mä kuljen, on tuo tunne mukana.
Kaikenaikaa onneni on vaakalaudalla;
jos se ei käy sisälle, se oottaa ovella.

Luoja auta, pidä kurissa;
kaidalla tiellä, poissa kiusauksista.
Luoja auta; vaikka tukista!
Pidä mieli kirkkaana ja paita puhtaana.

Tuo varjo aina auringosta osan piilottaa,
kauneimpiinkin uniin siipinensä liihottaa.
Tänään kuljen hymyillen vaan tiedä tulevaa.
Pelimme kun etenee vain päivä kerrallaan.

Mua paholainen vaanii joka kulman takana,
minne vain mä kuljen on tuo tunne mukana.
Alttiina oon silloin kun on mieli apea.
Rakkaan kanssa helpompaa lie pahaa paeta.

Luoja auta, pidä…

Voin elää kuten tahdon, kunhan pysyn varuilla.
Se ketään ei vie väkisin, saa kukin valita.
Vaan hankalaa on aika-ajoin mieli hallita,
itsemurhalentäjää ei ruusuin palkita.

Luoja auta, pidä...

Tuossa oikein ja oikeassa järjestyksessä. :)

Kuukautiskivut, kauppaan ja postiin meno, lahjojen paketointi, miesystävä, töissä jaksaminen, lääkereseptin uusiminen, raha-asiat, lapsen pieneksi jäänyt talvitakki....

Tällä hetkellä ajattelen ruokaa. Kamlaa nälkä.

[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 20:03"]

Mietin pystynkö oikeasti jäämään näille seuduille jos en saa rakastamaani naista. Sattuu niin paljon olla "vain" ystävä.

[/quote]

Oletko mies vai nainen?

Se että saanko sitä työpaikkaa ja etten varmaan kuitenkaan saa. Jos ne ottaakin minut jatkokierrokselle, niin on jo kolmas haastattelukierros sitten. Miks töihin pääsy on näin hankalaa. Mietin onko mussa jotain vikaa ja jos on, näkeekö sen musta päälle päin. Mulla on varmaan liian kalpea iho ja oon aneemisen näköinen, ehkä siksi mua ei haluta palkata. Hitto, kun sanoin tyhmän jutunkin siinä työhaastattelussa, myönsin suoraan että oon välillä tehnyt huolimattomuusvirheitä (Miksi, oi miksi?). Ärsyttää olla liian rehellinen joskus.

Mietin sitä että niskoja särkee koko ajan ja se aiheuttaa mulle huonoa oloa. Ja koska mies kosii, vai kosiiko se ollenkaan. Lupaako vaan. Saankohan ikinä lisää lapsia. Me ollaan puhuttu paljon poikavauvasta, nimikin ollaan jo päätetty. Vauva tuntuu niin todelliselta vaikka tiedän etten ole edes raskaana. Joskus tulen surulliseksi ilman syytä.

Tänään heräsin sentään hyvissä ajoin. Se on hyvä juttu. Mietin mistä tänään AV:lla mahdetaan puhua. Ja mitähän mies on ostanut mulle joululahjaksi, vai onkohan se unohtanut. Ajatukset palaa takaisin työhaastatteluun. Se vaikutti kivalta paikalta mutta varaudun kuitenkin pettymykseen.. 

että miten pärjään, kun paras työkaverini on lähdössä. se on ainoa inhimillinen tyyppi koko yrityksessä.

Huomiset valmistujaisjuhlat. Pitäskö jaksaa panostaa ja mennä etsiin uutta mekkoa, vai vedänkö vanhan rytkyn päälle. Mitä teen hiuksille? Toisaalta ei mua tuu kukaan sinne juhlimaan, joten ihan sama miltä näytän, mutta kai sitä muiden vuoks vois näyttää ihmiseltä. Ja mitä iloa on työttömäks valmistumisesta?

Pitäs ostaa viel muutama joululahja, kummitytölle ja poikaystävälle ainakin.

Tuleva työttömyyskin mietityttää. Maanantaina vika työpäivä. Pitäis varmaan ilmottautua työttömäks työnhakijaks. En ees tiiä mitä työttömyyteen liittyy, jotain tukiakin varmaa pitäs hakee? Masentaa niin pirusti saada "kiitos mutta ei kiitos" -viestejä sähköpostiin. Katoin avoimet paikat taas aamulla heti ekaks mut ei ollut mitään uutta tiedossa.

Pitäs uutta kämpääkki alkaa tosissaan etsimään, kun vanhan vuokrasopimus päättyy. Ei olis kyl varaa oikeen mihinkään kun ei oo töitäkään tiedossa. Ja mistä päin se kannattais ees hankkia?

Mietin, etten haluaisi luopua yhdestä ihmisestä vaikka haluamme eri asioita. Mietin, onko raskasta nähdä minua. Olenko liian itsekäs, jos tahdon pitää hänet lähellä? Kuitenkin ajatus siitä ettei enää nähtäisi saa olon tuntumaan siltä, ettei saa henkeä. Olenko itsekin ihastunut?

Olisiko pitänyt olla yksin jonkun aikaa silloin joskus? Vaihtamalla ei parane, mutta silti kaipaan koko ajan jotain, en oikein edes tiedä mitä. Siksi kai takerruin mahdollisuuteen lähteä niin vahvasti vuosi sitten. Siltä se vaikuttaa, koska se ihminen unohtui kuitenkin nopeasti. Onko tässä kyse samasta vai jostain muusta? Miksi vain särjen ja sotken. Miten raivostuttavaa onkaan, ettei itse näe omaa toimintaansa objektiivisesti, muiden ihmisten käyttäytymismallit on niin paljon helpompia.

Päässä pyörii joululoma, en jaksais odottaa.

Päässäni pyörii että voiko se olla mahdollista ettei kukaan muukaan oikeesti tiedä mitä tekee.