Miten reagoitte, jos lapsi ei syö ruokaa

Lautanen pois ja ei mitään tilalle. Maistuu jonku ajan kuluttua. 

Mites kun syy ei ole nirsous vaan "huono" ruokahalu. Lapsi syö melkein kaikkea, mutta ruoka ei vain kiinnosta, ei millään suostu istumaan nätisti, pelleilee, sotkee, yrittää lähteä pöydästä. Miten saada lapsi syömään  itse, osaisi kyllä syödä, mutta melkein joka ruuan joudun syöttämään(en väkisin).

Lapsi syö kun on tarpeeksi nälkäinen; juu syö mutta vain pari lusikallista, ja lopettaa siihen kun pahin nälkä ohi. Ja tämä sama asia vaikka olisi lapselle mieleistä ruokaa.

En uskalla, jättää ruokailua lapsen omalle vastuulle, pelkään että ruokahalu pienenee entisestään, jos syö vain muutaman lusikallisen.

Vinkkejä miten lapsen saa syömään, ei tutustumaan eri ruokiin, syö ja maistaa uutta mielellään, muttei millään syö tarpeeksi itse.

[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 00:05"]

Mites kun syy ei ole nirsous vaan "huono" ruokahalu. Lapsi syö melkein kaikkea, mutta ruoka ei vain kiinnosta, ei millään suostu istumaan nätisti, pelleilee, sotkee, yrittää lähteä pöydästä. Miten saada lapsi syömään  itse, osaisi kyllä syödä, mutta melkein joka ruuan joudun syöttämään(en väkisin).

Lapsi syö kun on tarpeeksi nälkäinen; juu syö mutta vain pari lusikallista, ja lopettaa siihen kun pahin nälkä ohi. Ja tämä sama asia vaikka olisi lapselle mieleistä ruokaa.

En uskalla, jättää ruokailua lapsen omalle vastuulle, pelkään että ruokahalu pienenee entisestään, jos syö vain muutaman lusikallisen.

Vinkkejä miten lapsen saa syömään, ei tutustumaan eri ruokiin, syö ja maistaa uutta mielellään, muttei millään syö tarpeeksi itse.

[/quote]

Meillä on ihan sama juttu. Lapsi on siro ja hoikka ja ruokahalu on sen mukainen. Ruoka ei tunnu olevan hänelle mikään kovin tärkeä asia elämässä. Välillä syö aterialla vain kurkkua, salaattia ja tomaattia. Jotenkin se kuitenkin hengissä pysyy. Meillä ruokahalu parani (yllätys, yllätys), kun alettiin pitämään tarkasti huolta siitä, ettei ruoka-aikojen välissä saa mitään välipaloja, edes pieniä. Mitään pakottamiskuvioita ei olla ryhdytty ottamaan käyttöön, ettei siitä tulisi valtataistelua. Eiköhän se opi ajan kanssa.

Ihan sama minulle

Meillä jonkinlainen nälkälakko menossa. Leivänsyönti meni tauolle, kunnes ruoka taas maistuu

mulle yritettiin joskus pakottaa ruokaa alas ja se vaan pahens asioita. istuin itku kurkussa useita tunteja se lautanen edessä, esim koulussa koulun jälkeen jäin harjottelemaan syömistä. oksennus tuli suuhun joistan ruuista ku oli nii pahoja ja tää meni ajan kanssa pahemmaks... onneks mutsi sit puuttu tähän ku uskalsin sille mennä sanoo asiasta.

jos lapsi oikeesti inhoo jotain ruokaa nii älä pakota syömään. itteni kohalla (oon siis ollu niin nirso lapsi ku voi vaa olla... mikään, ei ees herkut kelvannu mulle) autto se et jos ruoka ei kelpaa, piti yks haarukallinen/lusikallinen maistaa ja sit sai lähtee pöydästä. seuraava ruoka samal taval ku ois muutenki. jos tulee nälkä nii tän syömättä jääneen safkan voi sit lämmittää. täs oppi sit sietää niit makuja ton maistelun ansiosta ilman sitä ahdistusta mikä tuli ku väkisin yritettii syöttää. ei ollu toisaalt mahollistakaa jättää syömät vaa et ois saanu jotai parempaa ku parempaa ei seuraavaan ruokaan asti ollu tarjolla.

pakkosyöttö on muuten käsittääkseni laitontaki - minkä takii lapsii pitää väkisin syöttää? jos on rahat ja ruuat vähissä ja ruoka X ainoo mitä on tarjolla nii kyllä se lapsi syö ku on tarpeeks nälkä!

Ns rennosti, en todellakaan pakota samaa ruokaa syömään seuraavalla kerralla, hoh, idari ajatus. kyllähän se stressaa, mutta en kosta, en pakota.

Parasta olisi, ettei asiasta nostettaisi mitään meteliä. Jos ei maistu, seuraavalla aterialla sitten - eikä sitten välipaloja! Samaa ruokaa en pakottaisi syömään, se menee jo tuputtamisen puolelle, eikä tee ko. ruuasta kyllä yhtään mieluisampaa. Varsinkin pienillä lapsilla kestää pitkään ennen kuin joku uusi maku/ruoka alkaa maistua, ja sen pakkosyöttäninen on aika varma keino saada ruuasta vastenmielinen. Ko. Ruokaa kyllä maistettaisiin muutaman päivän päästä uudelleen, mutta jos tuot aina uudelleen saman ruuan eteen, ja lapsi käy todella nälkäiseksi, niin se menee minusta pakkosyöttämiseksi.

itse tein esikoisen kanssa sen virheen, että stressasin hänen niukkaa syömistään, ja se vain pahensi ongelmaa. Mieti ap itse, miten ruoka maistuisi, jos joku istuisi vieressä kyttäämässä suupalojasi! Uhmaikäisellä mukana voi olla myös silkkaa valtataistelua, johon ei kannata ollenkaan lähteä...

Mutta tosiaan tuon esikoisen kanssa opin kantapään kauttam että VAIKKA on vaikeaa olla tuputtamatta, siihen ei pidä sortua. Ymmärrän, miten hiton turhauttavaa on katsella, kun lapsi ei syö MItään, vaan siirtelee ruokaa lautasen reunalta toiselle - pahimmillaan esikoinen kaksivuotiaana söi vain yhden vellin ja joi maitoa päivässä. Mutta kas kummaa, ei se nälkään kuollut ja kasvoikin ihan normaalisti, "pyhällä hengellä" kait sitten...

Jos lapsella alkaa ruoka oikeasti tökkiä, kannattaa miettiä myös sairaudet läpi. Esim. tuolla esikoisellani oli pahaa ummetusta, ja jos röörit eivät vedä, ei ruokakaan tietysti maistu. Ummetus piti hoitaa ensin, että ruoka alkoi edes hiukan parenmin maistua. Samaten esim. allergiat tai vaikkapa poskihampaiden puhkeaminen voi tehdä syömisestä yhtäkkiä vaikeaa. Jälkimmäiseen tehoaa särkylääke.

En ainakaan pakota, oma mutsini pakotti huutamalla ja remmillä lyömällä. Itse luottaisin siihen että kakara kyllä syö, kun sillä ihan oikeasti on nälkä, ei se pääse nälkään kuolemaan vaikka ateria tai pari jäis välistä.

En tee siitä numeroa jos lapsi ei syö ruokaa jota olen laittanut. Syö sitten leipää, pääasia että istuu kanssamme sen ruokahetken. Minulle tämä ei ole mikään isoa asia, ja minusta on tosi outoa että joillekin on niin tärkeää että lapsi syö sitä mitä aikuinen määrää. 

Huolehdin siitä että lapsi saa riittävästi kuituja, proteiinia, vitamiineja ja rasvoja, ja se mistä lapsi ne saa on minulle toisarvoista. Ruoka on kuitenkin ensisijaisesti polttoainetta, eikä siitä kannata tehdä sen suurempaa numeroa.

Vauvalehdes oli just juttu lapsesta joka ei suostunut syömään ja äiti kertoi että sitten annetaan hampurilaisia ja sokerijogurtteja että syö jotain........hei pliiiis!

En anna muuta, jos ei syö, seuraavalla aterialla varmaan maistuu jo. Eikä todellakaan leipää tipu.

Näinhän ne oppii vetelemään naruista.

Jos ei maistu niin ei sitten mut muutakaan ei tipu, eikä välipaloja ennen seuraavaa ruokailua.

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 20:17"]

Ns rennosti, en todellakaan pakota samaa ruokaa syömään seuraavalla kerralla, hoh, idari ajatus. kyllähän se stressaa, mutta en kosta, en pakota.

[/quote]

Miksi alapeukut? Pitääkä jonkun mukaa muka pakoittaa?? Sairasta :O

Itse olin äärimmäisen nirso ja hankala syömään lapsena. Olin tosin myös vaikeasti moniallerginen ennen kouluikää joten nämä varmaan liittyvät toisiinsa. Sairaalassa olin monta kertaa allergioiden takia.
Vanhempani hoitivat nirsoiluani nerokkaalla tavalla: eivät tehneet mitään. Ja kas kummaa, se vain meni ohi kun kasvoin.
Nyt aikuisena olen todella kaikkiruokainen ja kiinnostunut eri maiden keittiöistä. Matkustaessa etsin yleensä paikallisten suosimia ruokapaikkoja. Niistä saa aitoja makuelämyksiä edullisesti. Tuskin näin hyvin olisi käynyt jos minut olisi pakotettu syömään ruokia joita inhosin.

Periaate on, että yksi lusikallinen maistetaan per ruokailu. Ja välipaloja ei tule ruoka-aikojen välissä eli sitten saa tuntea nälkääkin, jos ei ole maistunut. Ja useita kertoja maisteltu pieniä annoksia ruokia ennenkuin on jostain luovuttu, kun ei vaan uppoa vaikka kuinka maisteltaisiin.

Eli teistä lapsi voi skipata vaikkapa lounaat kuukausien ajan ja syödä yhden aterian vähemmän? Siis ihan vain siksi, että välipalaleivät tmv.maistuvat paremmin kuin "oikea ruoka"?

Lapsi syö sen minkä syö, kiittää ja poistuu pöydästä.
Seuraavalla ruokailulla syö samaa kuin muutkin.
Jos ruoka on lapsen inhokki niin saa jotakin muuta.
Emme pakota syömään esim. sushia tai simpukoita jos se vaikuttaa ylivoimaiselta.
Hyvin ovat alkaneet isompina syömään monipuolisemmin, myös niitä vanhoja inhokkeja joita ei pakotettu koskaan syömään.
Mielestäni ruokailusta ei kannata tehdä valtataistelua vaan mieluummin mahdollisimman miellyttävää kaikille.

Voi skipata, mutta ei mitään herkkuleipiä välipalaksi!! Esim jos ei klo 11 maistu ruoka, klo 14 saa pienen välipalan esim pala omenaa, banaania, pähkinää, ei paljon! Sit päivällinen klo 17. Pieni iltapala klo 19 ja nukkumaan, näin meillä, lapset 1-6v. Pakko ei ole syödä mutta pöydässä istutaan ja ruokaa ei haukuta.

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 20:36"]

Eli teistä lapsi voi skipata vaikkapa lounaat kuukausien ajan ja syödä yhden aterian vähemmän? Siis ihan vain siksi, että välipalaleivät tmv.maistuvat paremmin kuin "oikea ruoka"?

[/quote]

Kuka niin väittää tai ehdottaa??

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 20:36"]

Eli teistä lapsi voi skipata vaikkapa lounaat kuukausien ajan ja syödä yhden aterian vähemmän? Siis ihan vain siksi, että välipalaleivät tmv.maistuvat paremmin kuin "oikea ruoka"?

[/quote]

Ensinnäkin leivässä ei ole mitään vikaa. Se ei ole ravintoarvoltaan yhtään sen huonompaa kuin esimerkiksi pasta.  Suuri osa maailman ihmisistä pitää voileipää varsin hyvänä lounaana. :) 

Minä näen asian niin, että on tärkeitä asioita, kuten eläminen, ja vähemmän tärkeitä asioita, kuten sitä että mitä syö, kunhan se on riittävän terveellistä. Ei tulisi mieleenkään alkaa nillittää, uhkailla ja kiristää lasta syömisestä, koska siinä ei ole mitään järkeä. Elämä eletään ruoka-aikojen ulkopuolella. Minä ainakaan en ala sille linjalle, että pitkän päivän jälkeen, kun ollaan yhdessä ruokapöydässä, aletaan natkuttaa ruuasta, kielletään lasta syömästä vaikka sitä leipää, ja sitten viedään se nälkäinen lapsi, jolla on vielä paha mielikin, harrastuksiin ja liikkumaan, joissa lapsi ei jaksa olla koska verensokeri on alhainen. Ja sitten jatkettaisiin sitä tappelua kun lapsi tulee kotiin. Mitä ideaa siinä olisi? Mitä hyötyä siitä olisi? Siis konkreettista terveydellistä tai sosiaalista hyötyä lapsen tai meidän elämään.