Miten reagoitte, jos lapsi ei syö ruokaa

En stressaa enkä pakota. Jos lapsi ei tykkää jostain mausta, maistatan sitä eri muodoissa pikkuhiljaa. Parsakaali ei meillä aluksi kelvannut, mutta lisäsin sitä aina vain hieman ja piilotin eri ruokiin. Lopuksi maistui. Niinhän se menee aikuisillakin, uusiin makuihin totutaan. Vai kuinka moni teistä rakasti kahvia tai olutta ensimaistamalla?

Sanon että anna koiralle. Mä koen että mun tehtävä on tarjota lapselle monipuolista ja terveellistä ruokaa. Lapsen tehtävä puolestaan on syödä se. Jos se ei syö niin en puutu siihen, mä olen tehtäväni jo suorittanut. Mä itse inhoan kalaa enkä syö sitä missään tilanteessa, mutta teen silti lapselle. Lapsellakin tuntuu olevan omat inhokkinsa, mutta toisaalta oon myös huomannut, että kun se ennen skippas ruoan oliivit, niin nykyään se syö ne ensimmäisenä. Oletan että ruoan makuun voi tottua, vaikka sitä ei niin itse suoraan söisikään? Ainakin tottuu ajatukseen, että sitä joskus on tarjolla. Toisaalta sen lempiruoatkin menettää välillä suosionsa. Välillä sillä ei muuten vain ole nälkä. Tervellinen ja riittävä syöminen ei kuitenkaan ole yhdestä ateriasta kiinni vaan sitä kandei tarkastella vaikka parin viikon tai kuukauden aikajänteellä. 

Meillä kolmevuotias saattaa todeta että ei tykkää vaikka ei olisi koskaan edes maistanut.

Olen todennut, että jos jään viereen niin ei todellakaan maista, mutta jos lähden käymään vessassa tms. niin saattaakin jo olla hyvillä mielin syömässä sitä.

Eli minun taktiikka on antaa tilaa ja jos ei syö, niin ei syö.

Joskus yritin sitä että pitää maistaa yksi lusikka, mutta se ei meillä toiminut. Lapsella on niin kova temperamentti, että nostaa suojamuurit heti eteen ja taistelee viimeiseen asti vastaan.

Kasvaa hyvin omalla käyrällään, joten riittävästi syö ja juo. En kanna huolta.

Sanon vauvalle että pakko on maistaa, ei tarvitse syödä. Ja maistaa aina.

Se on vain ruokaa! Sitä ei heitetä seinille, sillä ei leikitä, mutta muuten minulle on ihan se ja sama, syökö lapsi vai ei. Samaa ruokaa ei tarjoilla kostoksi uudestaan ja jääkaapista saa syödä nälkäänsä, mitä tahtoo. Jos porkkana maistuu paremmin kuin kanakeitto, niin ei asia minua kiinnosta. Tarjolla on ravitsevaa ruokaa, lapsi joko syö tai ei syö. Jääkaapista löytyy sitä samaa, mitä on ruuaksi muutenkin, ei siellä ole erikseen herkkuja. Lapsi voi syödä leipää tai pastaa, samaa ainetta ne on molemmat ja samat ravintoarvot. Tai sen porkkanan raakana tai keitettynä. Joko syö tai ei syö, elämässä on paljon muutakin.

No ei ihme, että ruokahävikkiä on niin paljon.

Toisaalta tässä ketjussa puhutaan kahdesta asiasta; toisaalta siitä, että joku tietty ruoka ei maistu, toisaalta siitä, että mikään ruoka ei maistu ja lapsi söisi vain välipaloja. Ja on hirveästi eroa, puhutaanko kaksivuotiaan vai 8 v:n syömisestä tai syömättömyydestä.

Jos ei halua syödä, sitten ei syö. Ruoka jää pöydän kulmalle ja yritetään uudelleen parin tunnin päästä. Meidän lapsi kakkaa joka toinen tai kolmas päivä, joten välillä tuntuu maha olevan niin täynnä, ettei lisää mahdu, ennen kuin edelliset on kakattu pois.

Jos joku osa ateriasta ei maistu, niin saa syödä pöydästä enemmän jotain muuta, salaattia, pelkkää lisuketta tai kastiketta tms. Yleensä on hyvä syömään ja maistaa kaikkea, niin ei ole ollut syytä mitenkään tehdä erityisiä sääntöjä tai pakottaa tai kiristää syömään.

Maistatan ruuan kaikkia osia, ja jos ei tykkää, kysyn haluaako ruisleivän. annan ruisleivän tai kaksi margariinilla, ja yleensä pöydässä on porkkanaa ym, mitä voi syödä. Rasvatonta maitoa saa myös. Jos on jälkkärit, sitä saa samanlaisen pienen annoksen kuin ne jotka söivät ruokaa

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 22:09"]

No ei ihme, että ruokahävikkiä on niin paljon.

Toisaalta tässä ketjussa puhutaan kahdesta asiasta; toisaalta siitä, että joku tietty ruoka ei maistu, toisaalta siitä, että mikään ruoka ei maistu ja lapsi söisi vain välipaloja. Ja on hirveästi eroa, puhutaanko kaksivuotiaan vai 8 v:n syömisestä tai syömättömyydestä.

[/quote]

Ei meillä tule ruokahävikkiä paljon, vaikka lapsi skippaisi aterian. Ensimmäinen annos on pieni, jos lapsi syö sen saa lisää. Ei tosiaankaan ladata sen lautaselle mitään aikuisen annosta, vaikka olisi sen lempiruokaa.

Riippuu minkä ikäisestä on kyse. Ja miksi ei syö. Ketään en kuitenkaan pakota. Vauvan ruuan heitän pois, mutta tarjoan kyllä samaa makua uudelleenkin jossain vaiheessa, vaikka ei niin välittäisi. Etenkin jos on maku, johon vasta totutellaan. Isommalle lapselle odottaa sama annos, etenkin jos ei edes ole maistettu. Mutta kuitenkin tärkeintä on, että syö. Jos joku ei mene, siitä ei tehdä numeroa. Siis tarjotaan ja kannustetaan maistamaan, muttei pakoteta. Jos ei ole nälkä, voi sen saman ruuan syödä tunninkin päästä.

No, syömään en pakota. Mun mielestä siinä ei ole mitään järkeä...pakottamisessa.kylä se on osa itsemääräämisoikeutta. Maanitella voin...ja teen ja saatan auttaa...syötän tai lasken..montako lusikallista ym..autan. Kerran leikin, että pehmolelu söi sitä ruokaa samalla ja jutteli mukavia ja sitten lapsikin rupesi syömään.

on sitten syömättä, mutta ei syö hyviäkään..

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 20:36"]

Eli teistä lapsi voi skipata vaikkapa lounaat kuukausien ajan ja syödä yhden aterian vähemmän? Siis ihan vain siksi, että välipalaleivät tmv.maistuvat paremmin kuin "oikea ruoka"?

[/quote]

suomessa tuskn on kukaan nälkään kuollut. Kyllä se rupeaa syömään kun on nälkä. Ellei ole joku sairaus. Ruokailusta ei kannata tehdä numeroa. Pahimpia on vanhemmat jotka hössöttää ruuasta ja antavat välipaloja että lapsi söisi jotakin. Äkkiä lapsi oppii ettei tarvitse normi ruokaa syödä kun mami kaivaa herkun esiin. Huonosti syövälle  laitan tosi pienen annoksen. Sitten on kiva hurrata kun lautanen on tyhjä. 

Oma lapsi on tullut äitiinsä eli minuun, pari päivää syödään älyttömät määrät ja sitten syödään viikko aamupuuron lisäksi lasi maitoa ja kurkkuviipale salaatinlehdellä. Ruokaa on lapselle tarjolla mutta syö minkä syö ja jos ruoka loppuu kesken niin sitten teen lisää.

Lapsi menee omalla miinuskäyrällään painon puolesta, pituuskasvu 0-käyrällä tasaista että ainakin neuvolassa ovat olleet tyytyväisiä. Itsellä jos paino putoaa kilon verran niin putoan lievästi alipainoisten luokkaan.

Jos itse ostan jotain mitä en ole aikaisemmin syönyt, tulee lapsellekin helposti kausi jolloin käydään läpi useita eri makuja mitä ei ole aikaisemmin syönyt, tosin usein vasta reilun viikon viiveellä.

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 20:34"]Itse olin äärimmäisen nirso ja hankala syömään lapsena. Olin tosin myös vaikeasti moniallerginen ennen kouluikää joten nämä varmaan liittyvät toisiinsa. Sairaalassa olin monta kertaa allergioiden takia.
Vanhempani hoitivat nirsoiluani nerokkaalla tavalla: eivät tehneet mitään. Ja kas kummaa, se vain meni ohi kun kasvoin.
Nyt aikuisena olen todella kaikkiruokainen ja kiinnostunut eri maiden keittiöistä. Matkustaessa etsin yleensä paikallisten suosimia ruokapaikkoja. Niistä saa aitoja makuelämyksiä edullisesti. Tuskin näin hyvin olisi käynyt jos minut olisi pakotettu syömään ruokia joita inhosin.
[/quote]

Meillä hoidettiin nirsoilua opettamalla että AINA maistetaan ensin. Sitten jos ei pidä, ei ole pakko syödä. Mutta maistettava oli. Että voipa sitä saada aikaiseksi kaikkiruokaisia ihmisiä eri tavoin. Tai en syö kaikkea. Edelleen maistan kaikkea ennakkoluulottomasti kuitenkin. Joistain asioista en ole vain koskaan oppinut pitämään.