Hei, sinä espanjan kieltä opiskellut: mikä on ollut haastavinta kielen opiskelussa?

Kaikki. Siksi lopetinkin kielen opiskelun yhteen vuoteen.

Tiesittekö muuten, että espanjan d-kirjain ei äänny koskaan samalla tavalla kuin suomen d. Se on joko soinnillinen frikatiivi (lähinnä vokaaliäänteiden välissä) tai soinnillinen klusiivi (muut äänneympäristöt). Ääntymispaikka eli kielen asentokaan ei ole sama kuin suomen d-äännettä äännettäessä: Hemos hablado al lado de la iglesia.

Edellisessä lauseessa kaikki d-kirjaimet ovat soinnillisia frikatiiveja (hankausäänteitä), kuten myös lauseen b- ja g-kirjaimet. Suomalainen ääntäisi edellisen aika lailla puutteellisesti. Se hyvä puoli tosin on, että espanjankielinen useimmiten kuitenkin ymmärtäisi.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan subjunktiivi. Alku on espanjassa tosi helppoa. Sitten kun alkaa tulla aikamuotoja, pitää vähän tehdäkin jotain.

Mikä siinä subjunktiivissa on tarkalleen ottaen vaikeaa?

En ole koskaan opiskellut espanjaa, sen sijaan luin koulussa pitkän ranskan. Esim. subjunktiivi on siis ranskasta tuttu.

Te, jotka osaatte sekä espanjaa että ranskaa: kummassa kielessä on vaikeampi kielioppi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan subjunktiivi. Alku on espanjassa tosi helppoa. Sitten kun alkaa tulla aikamuotoja, pitää vähän tehdäkin jotain.

Mikä siinä subjunktiivissa on tarkalleen ottaen vaikeaa?

Ehkä se, milloin sitä pitää käyttää. Toki kun sen tajuaa, sitten tajuaa. Ja pitää vaivautua muistamaan ne muodot.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan opiskellut espanjaa, sen sijaan luin koulussa pitkän ranskan. Esim. subjunktiivi on siis ranskasta tuttu.

Te, jotka osaatte sekä espanjaa että ranskaa: kummassa kielessä on vaikeampi kielioppi?

Ranskaa on vaikeampi opiskella kuin espanjaa, haluaisin sanoa, mutta minulla oli kyllä ranska alla, kun opiskelin espanjaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan opiskellut espanjaa, sen sijaan luin koulussa pitkän ranskan. Esim. subjunktiivi on siis ranskasta tuttu.

Te, jotka osaatte sekä espanjaa että ranskaa: kummassa kielessä on vaikeampi kielioppi?

Ranskaa on vaikeampi opiskella kuin espanjaa, haluaisin sanoa, mutta minulla oli kyllä ranska alla, kun opiskelin espanjaa.

Kiitos! Millä tavoin ranska on mielestäsi vaikeampaa, onko ero siis siis kieliopin vai esim. ääntämisen puolella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan opiskellut espanjaa, sen sijaan luin koulussa pitkän ranskan. Esim. subjunktiivi on siis ranskasta tuttu.

Te, jotka osaatte sekä espanjaa että ranskaa: kummassa kielessä on vaikeampi kielioppi?

Ranskaa on vaikeampi opiskella kuin espanjaa, haluaisin sanoa, mutta minulla oli kyllä ranska alla, kun opiskelin espanjaa.

Kiitos! Millä tavoin ranska on mielestäsi vaikeampaa, onko ero siis siis kieliopin vai esim. ääntämisen puolella?

En voi oikein vastata tuohon, koska ääntäminen on ollut minulle kaikissa kielissä itsestäänselvää.

Vierailija kirjoitti:

Tiesittekö muuten, että espanjan d-kirjain ei äänny koskaan samalla tavalla kuin suomen d. Se on joko soinnillinen frikatiivi (lähinnä vokaaliäänteiden välissä) tai soinnillinen klusiivi (muut äänneympäristöt). Ääntymispaikka eli kielen asentokaan ei ole sama kuin suomen d-äännettä äännettäessä: Hemos hablado al lado de la iglesia.

Edellisessä lauseessa kaikki d-kirjaimet ovat soinnillisia frikatiiveja (hankausäänteitä), kuten myös lauseen b- ja g-kirjaimet. Suomalainen ääntäisi edellisen aika lailla puutteellisesti. Se hyvä puoli tosin on, että espanjankielinen useimmiten kuitenkin ymmärtäisi.

Ettei nyt vaan kyse olisi siitä, että sinä kuulet espanjan vokaalienvälisen b:n ja v:n huonosti? Sehän on (manner-Espanjassakin) labiaalispirantti, jota usein luonnehditaan ”heikoksi b:ksi” ja jota voisi kuvata vähän siihen tapaan, että kevyesti puhalletaan lähellä toisiaan olevien huulten välistä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä prepositiota käytetään verbin saber yhteydessä?

Yrität kompaa.

Verbit ovat todella hankalia. Taipuvat kuten meillä. Samoin suora/epäsuora objekti. Aikamuotojankin enemmän kuin meillä. Lisäksi sanasto on tosia haastava, koska ei ole juuri hyötyä esim. englannista. Lisäksi kielei on kai maailman toiseksi nopeinta. Luovutin suosiolla, koska en jaksa päntätä asioita ulkoa. Myönnän, että on myös oma vika, koska en jaksa opiskella. Kileten opiskelu on tosi tylsää ulkoa pänttäämistä. Onneksi osaan hyvin englantia.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan opiskellut espanjaa, sen sijaan luin koulussa pitkän ranskan. Esim. subjunktiivi on siis ranskasta tuttu.

Te, jotka osaatte sekä espanjaa että ranskaa: kummassa kielessä on vaikeampi kielioppi?

Ei kummassakaan ole vaikea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiesittekö muuten, että espanjan d-kirjain ei äänny koskaan samalla tavalla kuin suomen d. Se on joko soinnillinen frikatiivi (lähinnä vokaaliäänteiden välissä) tai soinnillinen klusiivi (muut äänneympäristöt). Ääntymispaikka eli kielen asentokaan ei ole sama kuin suomen d-äännettä äännettäessä: Hemos hablado al lado de la iglesia.

Edellisessä lauseessa kaikki d-kirjaimet ovat soinnillisia frikatiiveja (hankausäänteitä), kuten myös lauseen b- ja g-kirjaimet. Suomalainen ääntäisi edellisen aika lailla puutteellisesti. Se hyvä puoli tosin on, että espanjankielinen useimmiten kuitenkin ymmärtäisi.

Ettei nyt vaan kyse olisi siitä, että sinä kuulet espanjan vokaalienvälisen b:n ja v:n huonosti? Sehän on (manner-Espanjassakin) labiaalispirantti, jota usein luonnehditaan ”heikoksi b:ksi” ja jota voisi kuvata vähän siihen tapaan, että kevyesti puhalletaan lähellä toisiaan olevien huulten välistä.

Kuulkaas nyt, espanjan opettajat, teille on ihan varmasti olemassa ihan omakin ketju, että lähtekääpä lätkimään siitä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiesittekö muuten, että espanjan d-kirjain ei äänny koskaan samalla tavalla kuin suomen d. Se on joko soinnillinen frikatiivi (lähinnä vokaaliäänteiden välissä) tai soinnillinen klusiivi (muut äänneympäristöt). Ääntymispaikka eli kielen asentokaan ei ole sama kuin suomen d-äännettä äännettäessä: Hemos hablado al lado de la iglesia.

Edellisessä lauseessa kaikki d-kirjaimet ovat soinnillisia frikatiiveja (hankausäänteitä), kuten myös lauseen b- ja g-kirjaimet. Suomalainen ääntäisi edellisen aika lailla puutteellisesti. Se hyvä puoli tosin on, että espanjankielinen useimmiten kuitenkin ymmärtäisi.

Ettei nyt vaan kyse olisi siitä, että sinä kuulet espanjan vokaalienvälisen b:n ja v:n huonosti? Sehän on (manner-Espanjassakin) labiaalispirantti, jota usein luonnehditaan ”heikoksi b:ksi” ja jota voisi kuvata vähän siihen tapaan, että kevyesti puhalletaan lähellä toisiaan olevien huulten välistä.

Kuulkaas nyt, espanjan opettajat, teille on ihan varmasti olemassa ihan omakin ketju, että lähtekääpä lätkimään siitä!

¡Vete!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiesittekö muuten, että espanjan d-kirjain ei äänny koskaan samalla tavalla kuin suomen d. Se on joko soinnillinen frikatiivi (lähinnä vokaaliäänteiden välissä) tai soinnillinen klusiivi (muut äänneympäristöt). Ääntymispaikka eli kielen asentokaan ei ole sama kuin suomen d-äännettä äännettäessä: Hemos hablado al lado de la iglesia.

Edellisessä lauseessa kaikki d-kirjaimet ovat soinnillisia frikatiiveja (hankausäänteitä), kuten myös lauseen b- ja g-kirjaimet. Suomalainen ääntäisi edellisen aika lailla puutteellisesti. Se hyvä puoli tosin on, että espanjankielinen useimmiten kuitenkin ymmärtäisi.

Ettei nyt vaan kyse olisi siitä, että sinä kuulet espanjan vokaalienvälisen b:n ja v:n huonosti? Sehän on (manner-Espanjassakin) labiaalispirantti, jota usein luonnehditaan ”heikoksi b:ksi” ja jota voisi kuvata vähän siihen tapaan, että kevyesti puhalletaan lähellä toisiaan olevien huulten välistä.

Kuulkaas nyt, espanjan opettajat, teille on ihan varmasti olemassa ihan omakin ketju, että lähtekääpä lätkimään siitä!

Miksi tässä ketjussa ei saisi puhua espanjasta?

Subjunktiivi täälläkin. Opettajalta oli mennä kanssani hermot sen kanssa.

Aksenttimerkit tuppaavat unohtumaan.

Vierailija kirjoitti:

Aksenttimerkit tuppaavat unohtumaan.

Vain härmäläiset kykenevät lausumaan sanapainon aina ensimmäisellä tavulla ja kyselemään, miten painon saa eri tavulle.

Ehdottomasti kauniit naiset samassa ryhmässä. En pysty pitämään näppejäni erossa niistä. Hauskaa on ollut.

Oon lukenut espanjaa nyt 4 vuotta ja olen lukion toisella. Espanja on minun suuri intohimo ja sen opiskelu on ollut todella mielekästä! Olin viimekesänä Espanjassa kaksi viikkoa ja arvaa oliko kielestä hyötyä? No oli! Paikalliset arvostavat jo että osaa muutamia sanoja! Itse puhun espanjaa melko sujuvasti eli pärjään sillä! Ensi heinäkuussa lähden etelä-ameriikkaa kiertämään äitini ja ystäväni kanssa! Arvaa odotanko innolla sitä! Etelä-ameriikassa espanja on valtakieli eli toivottavasti pääsen käyttämään sitä! Eli ainakin matkailun kannalta espanjasta on hyötyä!