Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut laulavat kirkossa virsiä muita paljon kuuluvammalla äänellä?
17.10.2021 |
Siis siten, että yksi "sooloilee" todella kovalla äänellä ja muu seurakunta laulaa kiltisti kuorossa? Olisi kiinnostavaa tietää, miten se todella kovaääninen mieltää tilanteen vai huomaako itse edes.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Hän eläytyy ja laulaa sydämensä pohjasta. Ei välitä, että asia pannaan merkille. Haluaa vain laulaa.
Jos siihen virsilauluun kuuluu soolo . Tai sitten on oopperalaulaja . Joskus on nuotin vierestä hoilaajia . Korviin sattuu . Virret on lähinnä kiitosta Jumalalle . Kiitetään mitä on saatu häneltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se mutinalaulu on ihan kamalaa. En minä pysty siihen.
Vierailija kirjoitti:
Jos osaa käyttää ääntään, tuntuu tuskalliselta laulaa kuiskaten ja henkeään pidätellen. Tai jos on laulanut samoja lauluja joskus kuorossa tms, fraasien oikeat mitat, ei varmaan halua laulaa niitä tukahdetusti kirkkokansatyyliin. Jos kaikki laulaisivat samalla tavalla, kokonaisuus kuulostaisi kuorolaululta eikä yhteislaululta.
Koetan itse sopeuttaa laulun muuhun kirkkokansaan. Jos muutkin laulavat voimakkaalla äänellä, uskaltaa itsekin laulaa kovempaa, mutten lähde sooloilemaan, jos muut laulavat hiljaa. Olen joskus kiinnittänyt tähän ihmisten erilaiseen tapaan toimia huomiota.
On ilo laulaa kirkossa, kun kaikki laulaa reilulla äänellä, ja voi laulaa sydämensä kyllyydestä ylistystä Herralle. Suvun häissä aina näin. 🥰
Tavallisessa jumalanpalveluksessa käydessä moni suorastaan arastelee laulaa. Koitan toki laulaa niin, että kuulen muidenkin äänen ja äänet sointuvat yhteen, mutta en ala aivan piipittämään vaikkapa siksi, että väkeä on vähän, tai toiset eivät laula sielunsa pohjasta saakka.
Toisaalta tiedän, että moni pitää lauluääntäni kauniina, joten siksikään en näe erityistä syytä hiljentää ääntä aivan minimiin.
Lapsena tuli hoilotettua joka tilanteessa ”täysiä” ja miettimättä yhtään, miltä se kuulostaa, koska olin tottunut suvussa ja perheessä kovaääniseen lauluun. Kuvittelin siksi kovan äänen olevan liki ainoa tarkoitus. Ja en voinut ymmärtää ihmisiä, jotka eivät tehneet samoin. 😄
Toiset osaavat laulaa ja puhua kuuluvalla äänellä. Aika moni suomalainen narisee ja kähisee, eikä puheesta saa mitään selvää. Kannattaisi myös harkita hengittämistä. Moni ei tee sitäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi toiset vain aukoo suutaan virren mukana eikä suusta kuulu pihaustakaan?
Elämän suuria mysteereitä.
Ja jonkun rukouksen joikaaminen laulamalla kuulostaa karmeelta budhamunkin laululta. YouTube tibetan monk ....
Siihen kailottamiseen toisinaan liittyy sekin, että vetävät eri tahdissa kuin muut. Ehkä se/ne henkilöt eivät itse vain huomaa tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kokemusta lähivuosina vain Kauneimmista joululauluista. Siellä on minusta kiva laulaa, joten laulan sillä äänellä, mitä lähtee. En hyssyttele, jos vieressä istuja ei laula. Mielestäni Kauneimmat joululaulut ovat hyvin vapaamuotoinen paikka, jossa kaikki saavat laulaa sillä äänellä, mikä hänellä on.
No monet ei omaa lauluääntä mutta toistaa ne sanat kuitenkin hiljaa mukana .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sydämeni läikähti, kun näin tämän aloituksen :D
Olen aina kiinnittänyt huomiota mummojen kimeän, naukuvaan laukuääneen, kun he veisaavat virsiä. Onko se lapsuudessa opetettu juttu vai mikä? Niin moni veisaa samalla tavalla. Itse matalaäänisenä ja musiikista mitään ymmärtämättömänä en pysty samaan, joten olen sitten se, joka aukoo vain suuta, jottei tärvele muiden kokemusta XD
Olen miettinyt samaa. Tietty ikäpolvi laulaa todella korkealta ja kovaa. Sukuni vanhemmat naiset kuuluvat tähän kastiin. Nuorena oli kamalaa istua kirkossa äitini ja tätini välissä. Molemmat laulavat kovaa ja epävireisesti. Häpesin naama punaisena.
Sukuni harrastaa myös yhteislauluja sukujuhlissa. Kamalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olin kerran ristiäisissä, joissa kukaan ei laulanut virsiä. Juhlakalun äidin suku ei koskenutkaan virsikirjaan, ja lapsen isän sukulaiset tuijottivat virsikirjaa kuin eivät osaisi lukea.
Paikalla oli noin 40 vierasta.
Minä olin nuori aikuinen, ja kummastelin tätä vähän, koska minulla on taustaa seurakuntatoimminnasta lapsuudestani ja nuoruudestani, enkä silti ollut koskaan törmännyt vastaavaan varsinkaan kun paikalla on niinkin suuri joukko ihmisiä.
Minä lauloin kanttorin mukana yksin. Jotkut vilkuilivat, mutta minua ei haitannut. En mitenkään jollottanut, mutta ihan kuuluvasti lauloin kuitenkin.
Joku tuntematon tuli sanomaan tilaisuuden jälkeen, että ”sinä lauloit kuin enkeli!”
Siitä jäi hyvä mieli. Olen jatkanut ääneen laulamista tuon jälkeenkin, vaikka muutoin olisi hiljaista.
Mä olen ollut koko ikäni uskonnoton. Ei kiinnosta laulaa virsiä. En ole uskovainen.
Tunnen jokusen tällaisen. Pari on entisiä opettajia, jotka ovat joutuneet opettamaan ja vetämään luokan laulua eli olemaan äänekkäänä esilaulajana malliksi muille. Yksi taas on musikaalisesta perheestä ja hän on toiminut niin laulajana ja säestäjänä erilaisissa pienimuotoisissa hengellisissä tilaisuuksissa.
Laulutaustaa omaavat eivät pidättele virsiä veisatessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin kerran ristiäisissä, joissa kukaan ei laulanut virsiä. Juhlakalun äidin suku ei koskenutkaan virsikirjaan, ja lapsen isän sukulaiset tuijottivat virsikirjaa kuin eivät osaisi lukea.
Paikalla oli noin 40 vierasta.
Minä olin nuori aikuinen, ja kummastelin tätä vähän, koska minulla on taustaa seurakuntatoimminnasta lapsuudestani ja nuoruudestani, enkä silti ollut koskaan törmännyt vastaavaan varsinkaan kun paikalla on niinkin suuri joukko ihmisiä.
Minä lauloin kanttorin mukana yksin. Jotkut vilkuilivat, mutta minua ei haitannut. En mitenkään jollottanut, mutta ihan kuuluvasti lauloin kuitenkin.
Joku tuntematon tuli sanomaan tilaisuuden jälkeen, että ”sinä lauloit kuin enkeli!”
Siitä jäi hyvä mieli. Olen jatkanut ääneen laulamista tuon jälkeenkin, vaikka muutoin olisi hiljaista.
Mä olen ollut koko ikäni uskonnoton. Ei kiinnosta laulaa virsiä. En ole uskovainen.
Pitääkö sinne kirkkoon survoutua, jos ei usko?
Esikoiseni konfirmaatiossa todistin, kun pojan rippikoulukaverin äiti puuskutti ja puhalteli tuskissaan, kun oli niin kamala jumalanpalvelus. Kerran jopa huokaisi kovaan ääneen: ”hohhoijaa!!!”
Saati että olisi veisannut.
Ei sinne ole pakko tulla, ei vaikka on oma lapsi kyseessä, päin vastoin, parempi olla tulematta tuolla asenteella.
Ne on itseään korostavia narsisteja, tekevät jopa virsien laulamisesta kilpailutilanteita. Vaikka äänensä kuulostaisivat lähinnä vesikidutukselta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin kerran ristiäisissä, joissa kukaan ei laulanut virsiä. Juhlakalun äidin suku ei koskenutkaan virsikirjaan, ja lapsen isän sukulaiset tuijottivat virsikirjaa kuin eivät osaisi lukea.
Paikalla oli noin 40 vierasta.
Minä olin nuori aikuinen, ja kummastelin tätä vähän, koska minulla on taustaa seurakuntatoimminnasta lapsuudestani ja nuoruudestani, enkä silti ollut koskaan törmännyt vastaavaan varsinkaan kun paikalla on niinkin suuri joukko ihmisiä.
Minä lauloin kanttorin mukana yksin. Jotkut vilkuilivat, mutta minua ei haitannut. En mitenkään jollottanut, mutta ihan kuuluvasti lauloin kuitenkin.
Joku tuntematon tuli sanomaan tilaisuuden jälkeen, että ”sinä lauloit kuin enkeli!”
Siitä jäi hyvä mieli. Olen jatkanut ääneen laulamista tuon jälkeenkin, vaikka muutoin olisi hiljaista.
Mä olen ollut koko ikäni uskonnoton. Ei kiinnosta laulaa virsiä. En ole uskovainen.
Pitääkö sinne kirkkoon survoutua, jos ei usko?
Esikoiseni konfirmaatiossa todistin, kun pojan rippikoulukaverin äiti puuskutti ja puhalteli tuskissaan, kun oli niin kamala jumalanpalvelus. Kerran jopa huokaisi kovaan ääneen: ”hohhoijaa!!!”
Saati että olisi veisannut.
Ei sinne ole pakko tulla, ei vaikka on oma lapsi kyseessä, päin vastoin, parempi olla tulematta tuolla asenteella.
Mä oon harvoin ollut kirkossa. Viimeksi olin työkaverin hautajaisissa v.2000. Mutta koulun juhlissa on pitänyt olla.
Hirveä tilanne kun jossain vakavahenkisessä tilaisuudessa puolikuuro sukulaismummo veisaa ujeltaa vieressä puolivireisesti niin että tärykalvot meinaa haljeta, koita siinä sitten pitää naama peruslukemilla ja käyttäytyä arvokkaasti, helevetti. :D
Vierailija kirjoitti:
Hirveä tilanne kun jossain vakavahenkisessä tilaisuudessa puolikuuro sukulaismummo veisaa ujeltaa vieressä puolivireisesti niin että tärykalvot meinaa haljeta, koita siinä sitten pitää naama peruslukemilla ja käyttäytyä arvokkaasti, helevetti. :D
Olen myös ollut tilanteessa, jossa vanhempi leidi veisasi nuin korkealta ja kovaa (yli kaikkien muiden äänten), että meinasin purskahtaa nauruun. Yritin kaikin voimin hillitä itseäni, mutta teki tiukkaa.
Oliko synagogalla väkeä perjantaina ?? Entä moskeijalla ???