Onko viesteihin vastaamattomuus jokin uusi trendi?

Niinhän se välillä tuntuu olevan.

Ehkä se on vastareaktio, aletaan ajatella, että pitääkö sittenkään olla kokoajan tavoitettavissa ja reagoimassa jokaisen kilahdukseen. Nelikymppiset muistaa vielä sen ajan, kun vastattiin puhelimeen edes tietämättä kuka siellä soittaa. 

Mua vituttaa kun jatkuvasti joltain tuuttaa viestiä, ei kokoajan jaksa olla vastailemassa. Välillä haluan olla vaan irti kaikesta ja rentoutua.

Ei kannata tältä palstalta kysellä tällaisia, koska kohta sinut haukutaan että mitä oikein kuvittelet, ei sinulle tarvitse vastata jos ei huvita, että mikään pakko ei kuule ole viestiin vastata jos ei halua!

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se on vastareaktio, aletaan ajatella, että pitääkö sittenkään olla kokoajan tavoitettavissa ja reagoimassa jokaisen kilahdukseen. Nelikymppiset muistaa vielä sen ajan, kun vastattiin puhelimeen edes tietämättä kuka siellä soittaa. 

Näin. Pitäkää turpanne kiinni vain jos ei ole asiaa!

Oon N40 ja en yksinkertaisesti ehdi vastata heti koska oon kiinni lapsessa, työssä, muissa hommissa. Ja jos en vastaa heti niin unohdan koko viestin ja muistan viikon päästä että ainiin se viesti. Sitten en enää kehtaa vastata. Liian kuormittava ja kiireinen elämäntilanne, vienyt muistinkin.

Ja se, että joku laittaa viestiä vastataan heti ja jollekin toiselle ei.

Mä vastaan kun näen. Mulla on puhelin nykyään jatkuvasti kädessä, mutta kaikki mediat on laitettu hiljaiseksi. Niin hiljaiseksi, että näen ilmoitukset ja viestit vasta kun avaan sovelluksen. En kestä sitä jatkuvaa whatsappin kilinää ja en halua edes nähdä sitä ympyrää näytössäni. Facebookia ei ole ollut aikoihin, kuten ei instagramiakaan. Perus puheluihin pääasiassa vastaan, mutta silloinkin jos on oikeasti aikaa. Mun viesteihin vastaamiseen menee keskimäärin 1 päivä. Kuitenkin esimerkiksi tentteihin lukiessa saatan välillä käydä täällä ihmettelemässä älyvapaata keskustelua. En halua lukea henkilökohtaisia viestejä.

Minulla on oikeus itse päättää milloin haluan vastata viesteihin. En ole mikään koira joka kutsutaan luokse kun mieli tekee. Teen puhelimella paljon muutakin kuin viestittelen ihmisten kanssa.

Mikä tässä nyt on se mysteeri?

No minulla puhelin ainakaan ei ole edes muka useeimmiten, iltasella lukaisen ja jos on asiallinen viesti, niin vastaan, mutta ei puhelimen tekstiviestit ole mitään smalltalkia, ainakaan minulle. Omasta mielestä olen päässyt hyvin eroon ns. puhelinriippuvaisuudesta, mutta ongelma tuntuu olevan koulu, opettajilla ei tunnu mitenkään menevän jakeluun, että asioita pitää ennakoida ainakin viikko eteenpäin, ei se, että illalla 22.00 tulee viesti liikuntatunnin muutoksesta voi olla oletuksena sille, että lapsi saa sen tietoonsa aamuksi.

Mua ärsyttää kaverissani se että hän kyllä itse pitää puhelintaan aina äänettömällä ja vastaa jos vastaa mutta mun pitäisi olla aina tavoitettavissa. Olenkin tarkoituksella alkanut tehdä etten aina vastaa tai ylipäätään kerro tekemisistäni. Kerran olin "sala"treffeillä ja kaveri oli sinä aikana soittanut jopa lapselleni kun ei saanut minua kiinni että missä olen. Naurettavaa.

Ehkä ap on sellainen rasittava turhasta viestittelijä jonka kanssa ei oikein kukaan jaksaisi viestitellä? Kun nääs niinhän se menee että niille vastaillaan joiden kanssa kiinnostaa viestitellä ja ne ignoorataan joita ei niin jaksaisi.

Tarkoitatko ettei vastata ollenkaan vai vastataan mielestäsi viiveellä?

Tyttäreltäni olen joskus yrittänyt kysellä kuulumisia, lähinnä, mitä hänen lapsilleen kuuluu. Joskus vastaus on jokin peukalon kuva, yleensä ei sitäkään.

Jos jollain on mulle oikeaa asiaa, hän voi soittaa, niin saadaan asia käytyä puhelun aikana läpi.

Jos joku haluaa kuulla kuulumisiani, hän voi soittaa, niin saadaan juteltua vuorovaikutteisesti.

Jos joku haluaa kertoa omia kuulumisiaan, niin sama juttu.

En jaksa viestitellä. Menee turhaa aikaa ja on ärsyttävää. Jos vastaan viestiin, niin se on peukkut tai hymiö

Jos olet kiinnostunut minusta ja haluat olla kanssani yhteydessä, niin soita.

Tai vielä parempi, tavataan nokatusten.