Onko normaalia? Vaimo ei halua että olen hetkeäkään vauvan kanssa kahdestaan.
Sanoin että haluan tulla seuraavalle neuvolakäynnille mukaan koska tämä elämä on ollut yhtä kaaosta puoli vuotta.
Vauva valvoi pe-la yön ja nousin vauvan kanssa aamulla että vaimo saa nukkua, puettiin päälle ja lähdin lenkille. Laitoin lapun pöydälle että ollaan pari tuntia ulkona että hän saisi nukkua.
Tunnin päästä alkaa soittelu että tulkaa heti kotiin, sanoin että ok, käännyn takaisin mutta yrittäisi nyt huilata ja meillä täällä kaikki hyvin, vauva nukkuu vaunuissa.
Kotiin päästyämme sain haukut koska olin ilman ”lupaa” vienyt lapsen ulos.
Tätä tapahtuu usein, jos vaimo on vaikka päiväunilla ja käyn vauvan kanssa kaupassa että saan tehtyä ruokaa, niin alkaa valitus, minun pitäisi viihdyttää vauvaa niin että hän on koko ajan lähettyvillä.
Eihän tämä voi olla normaalia? Voinko ottaa asian puheeksi neuvolassa? Vauva on nyt 6kk
Kommentit (26)
Lasten kanssa pitää pyrkiä elämään normaalist
Todella kun mene neuvolaan ja keskustele perheterapiasta. Vaimon järki kadonnut
No minusta on kyllä aika eri asia että katoaa vauvan kanssa ilman etukäteisilmoitusta mitä otsikon väite että et saa olla koskaan vauvan kanssa kahdestaan.
Onnistuisiko että ilmoittaisit vaikka nyt aamusta että voisit käydä vauvan kanssa vaunulenkillä. Kysyt haluaako vaimo tulla mukaan vai haluaako jäädä kotiin lepäämään? Eli pointtina on että kerrot vaimolle että lähdet vaunulenkille. Voihan sitä säikähtää kun herää ja onkin yksin kotona. Siis jos vaimosi on pääosin vastannut viimeisen 6kk koko ajan vauvasta. Jos vaimolle ei sovi että käyt vaikka vaunulenkillä vauvan kanssa kaksin niin kysy vaimoltasi syytä.
Jos käyttäydyt vastuuntuntoisesti vauvan kanssa niin en ymmärrä vaimoasi. Jos taas tyypillisesti unohdat vaihtaa vaipan, antaa säännöllisesti ruokaa, tarkkailla onko vauvalla kylmä/kuuma ym niin sitten ymmärrän vaimoasi.
Itse en tykkäisi että vauvaa vietäisiin kauppaan nykyisessä koronatilanteessa ellei ole pakko. Onneksi mies on samaa mieltä.
Jotkut äidit omivat vauvan itselleen eivätkä luota isään tasavertaisena vanhempana. Siitähän tuossa loppupeleissä on lyse ettei vaimo luota sinuun lapsen kanssa. Sitten kuitenkin valittavat miten mies ei auta ja aina joutuu tekemään kaiken yksin. Olen törmännyt tähän omassa lähipiirissäni parin kaverin kohdalla. Eivät lähde koskaan minnekään ilman vauvaa vaikka isä sanoisi että mene vasn, hän kyllä hoitaa lapsen. Jos joskus on jossain nähty hyvin lyhyt hetki ilman lasta, on kaveri sanonut isän olevan lapsenvahtina kotona. Ihan on pitänyt korjata että isähän on kotona isänä. Eli alentavat isän johonkin satunnaiseen lapsenvahdin asemaan.
Ei ole normaalia, etkä tarvitse vaimon lupaa lapsen hoitoon sen enempää kuin vaimo sinunkaan lupaasi. Kannattaa ottaa asia puheeksi, naisilla on yleisesti hormonien aiheuttamia mielenterveyden häiriöitä vauva-aikana, jotka menevät kyllä aikanaan ohi, mutta tarvitsette siihen tukea.
Älä kuitenkaan luovuta vaimon suhteen, jos hän oli ennen lasta normaali ihminen, se löytyy kyllä aikanaan. Eikä se hormonimyrsky ole vaimosi vika.
Ei ole normaalia. Vaimon pitäisi jo oppia luottaamaan että toinenkin vanhempi osaa vauvan hoitaa.
Ottaisin asian puheeksi heti.
Minusta ei ole ok viedä 6kk ikäistä vauvaa turhaan kauppaan Korona aikana. Miksi altistaa vauva koronalle tällaisena aikana ?
On ainakin tavallista. Naiset luulevat osaavansa hoitaa vauvaa paremmin, eivätkä anna miehen osallistua. Parin kolmen vuoden päästä katkeroituvat kun joutuvat hoitamaan "kaiken" ja ottavat eron.
Kiitos vastauksista.
Syy miksi en ole vaimolle kertonut että lähdemme lenkille on se että hän nukkuu, en halua sen vuoksi herättää häntä. Jos hän on hereillä, ja aiomme lähteä tulee sellaista valitusta että tarviiko teidän nyt ulos lähteä, etkö viihdy vauvan kanssa kotona… yms. Usein sitten luovutankin ja ollaan vaan sisällä.
Kaupassa käynneistä sen verran että en tosiaan usein käy vauvan kanssa kaupassa, ja meidän lähikaupssa ei ole väkeä aamuisin, tai ainakin niinä parina kertana kun olen käynyt siellä ei ole ollut ketään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
No minusta on kyllä aika eri asia että katoaa vauvan kanssa ilman etukäteisilmoitusta mitä otsikon väite että et saa olla koskaan vauvan kanssa kahdestaan.
Onnistuisiko että ilmoittaisit vaikka nyt aamusta että voisit käydä vauvan kanssa vaunulenkillä. Kysyt haluaako vaimo tulla mukaan vai haluaako jäädä kotiin lepäämään? Eli pointtina on että kerrot vaimolle että lähdet vaunulenkille. Voihan sitä säikähtää kun herää ja onkin yksin kotona. Siis jos vaimosi on pääosin vastannut viimeisen 6kk koko ajan vauvasta. Jos vaimolle ei sovi että käyt vaikka vaunulenkillä vauvan kanssa kaksin niin kysy vaimoltasi syytä.
Jos käyttäydyt vastuuntuntoisesti vauvan kanssa niin en ymmärrä vaimoasi. Jos taas tyypillisesti unohdat vaihtaa vaipan, antaa säännöllisesti ruokaa, tarkkailla onko vauvalla kylmä/kuuma ym niin sitten ymmärrän vaimoasi.
Itse en tykkäisi että vauvaa vietäisiin kauppaan nykyisessä koronatilanteessa ellei ole pakko. Onneksi mies on samaa mieltä.
Vaihdapa tästä kirjoituksesta sanojen vaimo ja mies paikkaa niin huomaat kuinka sairas kommentti on.
Ehdottomasti menet mukaan seuraavalle neuvolakäynnille ja otat asian puheeksi siellä.
Vierailija kirjoitti:
Koska teillä on seuraava neuvolakäynti?
En tiedä, vaimo ei ole kertonut vaikka kysyin.
Ap
Jotkut äidit toimivat niin, että he syrjäyttävät miehen täysin vauvan hoidosta ja mies on heille ikään kuin joku ihan täysin ulkopuolinen henkilö. Yleensä mies tekee silloin viisaasti kun hyväksyy asian ainakin jossain määrin, vaikkei se nykyiseen tasa-arvoajatteluun kyllä sovikaan, ei sitten pätkääkään.
Ehkä tämä liittyy joillain äideillä jotenkin hormoneihin tai tällä käyttäytymisellä on muutoin joku biologinen tausta, joka kumpuaa jostain kaukaa evoluutiosta.
Ei todellakaan ole normaalia. En ymmärrä tuollaisia naisia ylipäätään. Onko ne narsisteja vai mikä päävamma aiheuttaa tuon lapsessa roikkumisen ja isän työntämisen pois? Jokainen joka tekee noin ja löytää itsensä yksinhuoltajana, on olonsa ansainnut. Oikeasti tuollaiselle ei pitäisi lasta suoda lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista.
Syy miksi en ole vaimolle kertonut että lähdemme lenkille on se että hän nukkuu, en halua sen vuoksi herättää häntä. Jos hän on hereillä, ja aiomme lähteä tulee sellaista valitusta että tarviiko teidän nyt ulos lähteä, etkö viihdy vauvan kanssa kotona… yms. Usein sitten luovutankin ja ollaan vaan sisällä.
Kaupassa käynneistä sen verran että en tosiaan usein käy vauvan kanssa kaupassa, ja meidän lähikaupssa ei ole väkeä aamuisin, tai ainakin niinä parina kertana kun olen käynyt siellä ei ole ollut ketään.
Ap
Ei tarvitse selitellä sen enempää kuin hänkään sinulle. Et ole mikään apuri etkä toinen lapsi vaan lapsen isä.
Kuulostaa siltä, että vaimosi on ylihuolehtiva lapsen suhteen. Tästä kannattaa puhua neuvolassa sekä vaimon kanssa, jos et saa hoitaa lasta ei lapsesi kohta luota sinuun, eikä teille muodostu hyvää suhdetta. Lisäksi vaimosi varmasti kaipaa apua eikä jaksa hoitaakaan lasta 24/7.
Vaimollasi on joku leijonaäiti-vaihe menossa, ei uskalla luopua lapsesta hetkeksikään. Anna anteeksi, hormonien vika. Mutta syytä tästä on keskustella, ettei tilanne liu'u siihen, että sinä et osaa tehdä lapsen kanssa mitään, kun et ole saanut pienen kanssa olla ja opetella ja lapsikin alkaa vierastamaan kun ei ole tottunut olemaan isän hoidossa ja lopulta äiti väsyy ja ahdistuu kun "kaikki" on hänen vastuullaan ja sitten ollaan eroamassa.
Jostain syystä vaimosi ei luota kykyysi olla vauvan kanssa. Joko ihan syystä tai syyttä. Juttele vaimosi kanssa.
Ei ole normaalia
Pidä puhuttelu vaimoltaan. Vauva on sinunkin lapsi ja osaat kyllä pitää huolta lapsestasi.