En pysty toimimaan sh ammatissa.

Sykkeen Marleenako siellä kirjoittelee?

Täällä myös yksi sh, joka väsynyt työhönsä, vaikka en edes tee sitä täyspäiväisesti pienten lasten takia. Itse olen sairauden ja kuoleman lisäksi ahdistunut siitä jatkuvasta kiireestä ja hälinästä. Myös narsistiset esimiehet ovat tulleet tutuiksi tässä muutamien työvuosien aikana.

Minua kiinnostaisi myös tietää mihin työhön te alanvaihtajat olette vaihtaneet? Itse olen miettinyt suuhygienistin tai farmaseutin opintoja, mutta etenkin viimeinen kestäisi monta vuotta.

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 08:27"]

Täällä myös yksi sh, joka väsynyt työhönsä, vaikka en edes tee sitä täyspäiväisesti pienten lasten takia. Itse olen sairauden ja kuoleman lisäksi ahdistunut siitä jatkuvasta kiireestä ja hälinästä. Myös narsistiset esimiehet ovat tulleet tutuiksi tässä muutamien työvuosien aikana.

Minua kiinnostaisi myös tietää mihin työhön te alanvaihtajat olette vaihtaneet? Itse olen miettinyt suuhygienistin tai farmaseutin opintoja, mutta etenkin viimeinen kestäisi monta vuotta.

[/quote]

Jos olet vielä suht nuori, niin ei se muutama vuosi haittaa, kun mietit, että sun pitää jaksaa vuorotyötä ja omaa etua tavoittelevia esimiehiä ja heidän hovilaumatyökavereitaan melkein seittemänkymppiseksi.

Jos olet n. 30v, niin ehdottomasti lukisin vaikka farmaseutiksi. Päivätyö, parempi palkka, työkaverit voi toki olla vittumaisia, mutta vaikuttaa työhön eri tavalla. Ei siis tätä, että jos sanot vastaan, näkyy työvuoroissa tai hoitohenkilökunta istuu pari tuntia työnteon sijaan kahvilla ja juoruilee muista työntekijöistä yms.

Jos nyt olisin nuori, en ikinä lähtisi hoitoalalle enää. Ei siksi, ettenkö työstä tykkäisi, siinä olen hyvä. Mutta en jaksa sitä ilmapiiriä, mitä on, kun kanalauma hännystelee esimiestä ja esimies leikkii kanaa tunkiolla. Potilaista tulee tällaisissa paikoissa se vähin, mihin kiinnitetään huomiota, kun aika menee kaikenmaailman peleihihin, mitä henkilökunta pelaa keskenään saadakseen pomon suosikkipaikan.

Teho-osasto voi jollekin herkälle hoitajalle sopia, minulle ainakin sopi. Vaihdoin alaa muusta syystä kuin jaksamattomuudesta. Potilaista ainakin yliopistosairaaloissa suurin osa anestesiassa, omaisten kanssa toki pitää käydä läpi vaikeita asioita. Teho-osasto on toisaalta myös toiveikas paikka, koska sinne ei oteta ns toivottomia tapauksia yleensä hoitoon. Kuulustaa vähän kylmältä, mutta työn intensiivisyys on myös asia, minkä vuoksi ei tavallaan ehdi vatkaamaan päässään vaikeita asioita, kun keskittyy käyriiin, putkiin ja pilleihin, niitä teholla riittää.

Lohduttaako yhtään se, että olette potilaille tosi tärkeitä ja parhaimmillaan enkeleitä heidän pelkojensa ja tuskansa keskellä.

Ainakin anoppi kyynelsilmin puhui yhdestä hoitajasta joka helpotti hänen elämäänsä varman kuolemaan johtavan syövän kanssa. Sanoi, että se hoitaja oli hänelle enkeli kun kukaan omainen ei oikein ymmärtänyt häntä. Sääli olisi jos sekin hoitaja raskautuisi näistä niin ettei voisi olla enää muille lohtuna ja apuna.

Mutta ymmärrän kyllä, jos potilaisiin suhtautuu henkilökohtaisesti ja tunteella, niin ei sitä kuolemista ja kärsimistä kestäkään.

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 08:08"]Minä suosittelen sinulle polikliiinistä työtä. Tai opiskele audionomiksi, se on henkisesti ja fyysisesti kevyttä työtä. Koulutus ei ole pitkä, ja heistä on pulaa.
[/quote]

Komppaan tuota audionomia. Olin päivän ajan tutustumassa heidän työhönsä ja voi vitsi, siinäpä siisti sisätyö. Asiakkaina eri-ikäisiä, itsenäistä ja mukavaa työtä!

Terapia? Työnohjaus?

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 08:19"]

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 00:06"]

Samma här. Alle vuodessa valmistumisesta loppuun palaminen, keskivaikea masennus ja ahdistusoireita. Hoidin myös syöpäpotilaita, raskasta oli. Ja siihen vielä päälle työpaikan huono ilmapiiri..eikä pomokaan ollut sieltä kivoimmasta päästä. Edelleen vuotta myöhemmin olen sairaslomalla, vointi ei juurikaan ole kohentunut. Olen yrittänyt kovasti miettiä mitä haluaisin tehdä - sosiaalipuoli kiinnostaa, mutta mietin poltanko sielläkin vaan itteni loppuun? En tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu, toivon mukaan joku päivä tää vielä helpottaa..tsemppiä toivon kovasti ap:lle <3

[/quote]

Ihan vinkkinä. Jos noin nopeaa masennuit, älä ainakaan sosiaalipuolelle enää lue. Muutenkin työ raskasta, niin jos työkaverina on ihminen, joka ei vuottakaan pystynyt hoitoalaa tekemään, vaan masentui, käy melko raskaaksi.

Lue ihan muihin hommiin, äläkä tee ihmisten kanssa töitä. Hoitoala ja sosiaaliala ei ole työpaikka, missä hoitaja hoidattaa omia traumojaan, vaan tekee töitä

[/quote]

En ole sosiaalipuolelle menossakaan hoidattamaan traumojani. Mulla on ihan psykoterapia sitä varten. Ja pidän ihmisläheisestä työstä, siksi tuota sosiaalipuolta mietin. Olis kaikenlisäks päivätyökin. Mutta tämä siis vielä pohdinnan alla..Täytyy ensin saada pääkoppa kuntoon.

T:25

[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 22:39"]

Olen aivan loppu.Lääkäri kirjoitti tänään masennus dg.ja yliherkkyys häiriön,sillä ei ole vielä diagnoosia.En enää jaksa kuolemaa,syöpää..haluaisin elää ja nauttia siitä.Vien vain kaikki asiat kotiin.Auttakaa mua.

[/quote]

Niin... Voin sanoa, et ole ainut. Mä en tiedä muita kun työhönsä kyllästyneitä hoitsuja. Sitten niitä, joiden pää ei ole kestänyt. Syövät masennuslääkkeitä jne. Rankka ala, mutta stemppiä!

Mä oon myös miettinyt tätä... Opiskelen lääkiksessä ja oon tosi herkkä ihminen, ja taustalla on masennustakin. Kaikki aina hokee että kyllä siihen ammattiin kasvaa, mutta mitä jos ei? Kyseessä olisi kuitenkin unelma-ammatti, lääketiede kiinnostaa ja haluan tehdä jotain hyvää ja auttaa ihmisiä.
Tsemppiä ap:lle, oot ihanan empaattinen ihminen! <3

2

Itsekin hoitoalan ammattilainen. Työskentelin pitkään sairaalassa, näin kaikenlaisia kohtaloita ja aivan liian nuorena, mielestäni ainakin. Töihin meno ahdisti. Mielessäni hoin vain:"en tahdo mennä sinne. En tahdo" en yksinkertaisesti jaksanut sitä elämän päättymistä, satunnaista väkivaltaisuutta. Nykyään olen ihan eri tehtävässä ja olen melko tyytyväinen. Vielä jos henkilökunta olisi yhtä mahtava, kuin ennen. Kaikki olisi hyvin.

[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 22:59"]

Empatiasta taitaa olla vain haittaa sh:n ammatissa.

[/quote]

Tässä voi olla perää, mutta eipä eäempaattisuus mitään takaa. Minä olen keskimääräistä vähemmän empaattinen enkä voisi kuvitellakaan tekeväni hoitajan työtä. Muiden ihmisten hoivaaminen on minusta enimmäkseen ikävää ja kuluttavaa. Jonkinlainen hoivavietti olisi tässä työssä varmasti oltava.

Voi voi :/ Hoitoalalla ei kovin herkät pärjää, suosittelen etsimään muita töitä koska ei tämä tästä miksikään muutu. Jos ihminen on sisimmässään herkkä ja kovin myötätuntoinen, niin ei sillä itsensä kovettamisella saa mitään hyvää aikaan. Se on vain kuori, ja sitten kärsii. Ei sellaista jaksa kuitenkaan, se katkeroittaa.

Itselleni on helppoa jättää työasiat töihin. Surettaa tosi paljon pari duunikaveria, jotka valvovat öitään ja murehtivat työjuttuja.

Ehkä tärkeintä on ymmärtää, että kaikkia voi auttaa jotenkin. Kaikkia ei voi parantaa tietenkään, jotkut kuolevat ja vammautuvat ja kärsivät hirvittävillä tavoilla. Jotkut eivät halua parantua. Mutta silti aina voi tehdä jotain. Siitä minä saan onnistumisen tunteen, ihan joka päivä. Kun voin tehdä potilaan kuolemasta mahdollisimman kivuttoman, omaisille kauniin muiston siitä miten heidän läheistään kunnioitettiin. Kun voin kohdata kunnioittaen ja tasaveroisesti ihmisiä, jotka eivät yleensä saa osakseen muuta kuin ylenkatsetta ja tuomitsemista. Kun saan katsekontaktin vanhukseen, joka on jo syvällä oman mielensä vankina. Sellaisista hetkistä se onnistuminen tulee.

MÄ en taas pääse saikulle !  paitse nyt oon  viime kuussa ollut 2x3päivää omalla ilmoituksella "nuhassa"  , tänään jäin kotiin Migreenin vuoksi. On mulla kyllä flunsaakin,  ja eilen ilalla migreeni.mut suurin ongelma on totaalinen uunettomuus? Viime yönä nukuin 1,5tuntia, ja heräsin juuri.  Työ on kokoajan mielessä.Menehtyneet, potilaat, epäreilu esimie ja kiireet sekä kiiressä tehdyt virheet.Olen ollut viime kuukaudet fyysisesti ihan puhti. kotona nukahtanut vaatteet päälläsohvalle istualleen (kun olen vain aatellut levähtää hetken ) ostoskassissa maidot ja jäätölöt sulammeet siihen viereen ja ala luokkalaset lapset jääneet omilleen. olivat kuulema yrittäneet herättää, mut laittaneet sit ite iltapalat ja menneet nukkumaan. Silloim mä viimeksi nukuinkin, muuten olen vain etupäässä torkkunut.

Unettomuus ja väsymys on tehnyt ajatukset tahmeaksi ja mustamattomaksi. Pari huolimattomuus virhettä on meinannut tulla. Ja kun viime viikolla kävin TTh,  ssä kertomassa tressistä, et tässä kunnosssa riski hoitovirheeseen on tosi suuri, käski vaan mennä töihin. EI sitä kuulema voi tietää teekeekö virhettä vai ei ! ja lääkärin mukaan on mun ja esimiehen välinen asia sopia työnkuvasni ?? Esimiehen kanssa (joka on siis yks xxxx)ei voi sopia kun pari suosikkia yhtään mitään ja sh TVA on kyllä valmiiksi sovittu.

Mulla on vakityö? Nyt mietin irtisanoutumista. En uskalla ottaa riskiä , ett jotain sattuu kun väsyneenä en jaksa olla skarppu.

Hakekaa vakuutusyhtiöihin töihin, niissä on paljon sairaanhoitajia.