En pysty toimimaan sh ammatissa.

Nro 12 suosittelee lääkkeeksi kaikkea nautinnollista. Itsellä auttaa liikunta, seksi, ruoka, esteettiset asiat, huumori, kulttuuri, muoti,.. lisäksi konkreettiset tavoitteet joihin keskityn esim. Tavoitteellinen liikunta tai projekti johon syvennyn (runokokoelman kirjoitus)

 Voisitko löytää jonkin alaasi liittyvän valistustyön tai olla neuvontatyössä? Myös terapettinen työ nuorten tai lasten parissa voisi olla omiasi.

Kiitos 12,tulen kokeilemaan noita kaikkia keinojasi ! Minut on vaan laitettu polviltaan kun en jaksa.

Samma här. Alle vuodessa valmistumisesta loppuun palaminen, keskivaikea masennus ja ahdistusoireita. Hoidin myös syöpäpotilaita, raskasta oli. Ja siihen vielä päälle työpaikan huono ilmapiiri..eikä pomokaan ollut sieltä kivoimmasta päästä.

Edelleen vuotta myöhemmin olen sairaslomalla, vointi ei juurikaan ole kohentunut. Olen yrittänyt kovasti miettiä mitä haluaisin tehdä - sosiaalipuoli kiinnostaa, mutta mietin poltanko sielläkin vaan itteni loppuun? En tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu, toivon mukaan joku päivä tää vielä helpottaa..tsemppiä toivon kovasti ap:lle <3

Kiitos,palataan sivuille,Teidän tarinat ovat kuin minun suustani. Voikaa hyvin ja rakastakaa itseänne,en voi tuota allekirjoittaa mutta pyrin siihen joka päivä.

ap

Voimia meille herkille hoitsuille! Minäkin paloin loppuun ja vaihdoin alaa. Välillä on ikävä potilastyötä, mutta en osaa tehdä työtä niin mekaanisesti ja hutiloiden että jaksaisin. Empatia ja herkkyys ovat tärkeitä hoitotyössä, niille ei vaan ole aina tilaa tämänpäivän työelämässä.

Up up up!!!

Kelaan tai vakuutusyhtiöön sairaanhoitajaksi tekemään ihmeparanemisia?

Johonkin isoon teollisuusfirmaan (ei lääkärifirmaan) sairaanhoitajaksi, lääkäriähän noilla harvemmin enää on omaa.

Sossussakin taitaa olla sairaanhoitajia asiantuntijoina, mutta siellä voi tulla vastaan kaikenlaista karmeaa

Jotain ihan muuta. Kaikki ei vaan yksinkertaisesti osaa löytää itsestään sitä moodia jolla noita jatkuvia uusia sairaita ja jossain tapauksessa kuolevia voisi kohdata. Luulen, että olisin itse samanlainen mutta olen ihan eri alalla joten ei väliä.

Täällä yksi väsynyt esimies. Tällä hetkellä jaksan sen vuoksi, että tiedän hoitajien tekevän tosi hyvää työtä ja heidän joustavuutensa vuoksi jatkan. Vaatimukset vain joka puolelta ovat niin suuret, että koko ajan mietin alan vaihtoa. Rahallinen korvaus tästä vastuusta on olematon. Irtisanoutua en tällä hetkellä uskalla, koska työllisyystilanne täällä on heikkoa.

Miksei vaikka joku leikkuri tai polikliininen työ? Potilaat tulee ja menee, eikä heitä ehdi muistella sen pidempään. Erikoisalan kun valitsee "oikein", voi välttyä kuolemantapauksiltakin. Leikkurityössä mielestäni palkitsevaa on kokemus ihmisen korjaamisesta. Ei tarvitse murehtia potilaan jatkosta tai lässyttää omaisille, sillä ne ovat jonkun muun hommaa.

Up

Up..

Täällä kans yksi uupunut sh..

Te jotka olette vaihtaneet alaa, haluaisin tietää mille alalla vaihdoitte ja onnistuiko se helposti?

Jaksamista kaikille! :)

Minä myös

Kotihoito on myös raskasta. Usein öisin mietin, että kuinka asiakkaat pärjäävät kotona. Ei voi tehdä työtään niin hyvin kuin haluaisi, ei edes oman vähimmäisvaatimuksen mukaan. Aina kamala kiire. Välillä pelottaa tosi paljon jättää yksinäistä asiakasta kotiin. Pelottaa, että mitä tulee aamulla vastaan. Tunne, että vaikeasti sairaat(syöpä, dementia ym) potilaat ovat heitteellä.

Itse olen poissa työelämästä nykyään. Elän täysin mieheni siivellä. Kovaa on. Yritän kerätä voimia ja vaihtaa alaa

Minä suosittelen sinulle polikliiinistä työtä. Tai opiskele audionomiksi, se on henkisesti ja fyysisesti kevyttä työtä. Koulutus ei ole pitkä, ja heistä on pulaa.

Se on kulkaas ihmiset niin että töihin kun mennään niin aamulla peilin edessä puetaan vaatteiden lisäksi myös työpersoona päälle ja töistä palatessa se riisutaan samassa paikassa, ei nyky työelämässä muuten pysy järjissään. oikea meininki on minimum efort.

[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 22:43"]

Mulla ihan sama ja oon hoitsu myös, tosin en sh. Mihin sitä vaihtaisi? Itse en tiedä ja asuntolaina ja lapsia vielä. Pitäisi olla nopea koulutus. :(

[/quote]

Tämä tosiaan. Nykyään kaikki koulutukset ovat niin pitkiä, ettei alaa oikein pääse vaihtamaan. Nyherrettiin viime laman aikana ylipitkiksi kaikki koulutukset.

Itse myös hoitaja, mutta onneksi jo sen ikäinen, että voi alkaa jo laskea sitä, kuinka monta vuotta enää jaksaa ja sitten saikutella loppuvuodet ennen eläkettä.

[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 23:20"]

Sh täällä myös. Kärsin aiemmin mainittujen lisäksi siitäkin, kun työkaverit haukkuvat toisiaan jatkuvasti selän takana. Esimies on epäreilu ja kerää ympärilleen joukkoa, joilla etuudet toimii. 

[/quote]

Tämä on muuten tuttua. Miksi juuri hoitoalalla narsistinaiset pääsevät esimiesasemaan. Omalla työpaikalla ihan sairasta meno tämän takia. Jos potilaat ja omaiset tietäisivät, mitä on meno paskan esimiehen takia, niin huh huh. Rivihoitajana voit niin vähän, kun esimies on kerännyt suosikit ympärilleen, joilla ei kiinnosta työnteko, vaan juoruilu ja muiden kyttääminen. Meiltä on syöty ulos kaikki pätevät ja hyvin töitä tekevät hoitajat. Lusmut ovat saaneet jäädä ja tulos näkyy hoidon tasossa. Itse lähden vuoden vaihteessa, koska moraali ei kestä katsoa sitä paska hoitoa, mitä nykyisessä paikassa on juuri tämän sairaan esimiehen takia, joka on kerännyt lipittäjät ympärilleen.

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 00:06"]

Samma här. Alle vuodessa valmistumisesta loppuun palaminen, keskivaikea masennus ja ahdistusoireita. Hoidin myös syöpäpotilaita, raskasta oli. Ja siihen vielä päälle työpaikan huono ilmapiiri..eikä pomokaan ollut sieltä kivoimmasta päästä. Edelleen vuotta myöhemmin olen sairaslomalla, vointi ei juurikaan ole kohentunut. Olen yrittänyt kovasti miettiä mitä haluaisin tehdä - sosiaalipuoli kiinnostaa, mutta mietin poltanko sielläkin vaan itteni loppuun? En tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu, toivon mukaan joku päivä tää vielä helpottaa..tsemppiä toivon kovasti ap:lle <3

[/quote]

Ihan vinkkinä. Jos noin nopeaa masennuit, älä ainakaan sosiaalipuolelle enää lue. Muutenkin työ raskasta, niin jos työkaverina on ihminen, joka ei vuottakaan pystynyt hoitoalaa tekemään, vaan masentui, käy melko raskaaksi.

Lue ihan muihin hommiin, äläkä tee ihmisten kanssa töitä. Hoitoala ja sosiaaliala ei ole työpaikka, missä hoitaja hoidattaa omia traumojaan, vaan tekee töitä

2