Lue keskustelun säännöt.
Mikähän ihmisessä on ns. vialla kun yhtäkkiä yllättäen katkeaa pitkäkin ystävyyssuhde kuin seinään?
16.10.2021 |
Kyse siis entisestä ystävästäni ja yhtäkkiä tajusin että eihän hänelle käynyt näin edes ensimmäistä kertaa vaan olin jo kolmas tuttavuus joka katkaistiin lopullisesti. Niistä muista selitteli että johtui vastapuolesta mutta enpä oikein enää uskokaan.
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäpä kerron. Jos vuosien vastavuoroinen ystävyys muuttuu yksipuoliseksi "ystävyydeksi" ja olet enää olemassa vain toisen tarpeita varten, niin tämä pelkkä antaja-osapuoli saattaa lopettaa ystävyyden. Ei siinä muuta tarvita.
Meille kävi siis juurikin näin. Eli minä olin se antaja-osapuoli ja lakkasin pitämästä yhteyttä.
Oliko tämä ap?
Oli juu!
Eli ystävyyssuhteen katkaisija ei ollutkaan se toinen vaan sinä itse?
No käytännössä hän lopulta jätti pitämättä yhteyttä (kun minä olin jättänyt ensin). Ei näissä ole suoraa syyllistä kumpi aktiivisesti katkaissut ja mitä. Mutta pointti oli se että onko hän aikaisemminkin käyttäytynyt noiden muiden kanssa yhtä itsekkäästi että siitä syystä katkennut yhteydenpito kokonaan. Että miksi toistaa samaa "virhettä" suhteesta toiseen. Kunhan mietin. Tästä erkaantumisesta on jo useampi vuosi aikaa mutta nyt vasta mieleen juolahti että hänellähän tämä välien katkominen on tapahtunut ennenkin.
Siis itse lopetit yhteydenpidon ja pidät ex-kaveria itsekkäänä kun ei suorastaan anonut että otat yhteyttä? Vaikuttaa tervejärkiseltä, kun arvostaa sitä jos toinen ei halua olla yhteyksissä. Enää kiinnostaa että onko ne kaksi muutakin kaltaisiasi draamailijoita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse muutin pois kotikaupungistani häpeän takia vuosia sitten, enkä ole pitänyt kehenkään vanhaan ystävääni mitään yhteyttä.
Ystäväni katkaisi 30 vuoden ystävyyden poliittisten mielipiteitteni takia. Minä olen huomannut, että vihreää puoluetta kannattavat eivät useinkaan halua olla tekemisissä eri mieltä olevien kanssa. Harmittaa jälkeen päin, kun sanoin mielipiteeni siirtolaiskriisistä, EU:sta ja islamista. Toisaalta, onko se ystävyyttä, kun pitää sanansa harkita tarkkaan niin kuin työelämässä ja ilmaisuvapaus on rajoitettu.
Esim. muutto kauemmas voi tarjota mahdollisuuden katkaista ystävyys, josta on tullut rasite.
Ärsyttää nämä marttyyrit "olin kuuntelija ja terapeutti, autoin ja annoin". Ärsyttää, koska jätin juuri tällaisen kaverin itse. Hän alkoi aina auttaa ja korjata minua, jos vain totesin jonkin asian joka minusta kuului normaaliin elämään.
Esim.
"väsyttää."
"Oletko tutkituttanut ferritiinisi? Mulla helpotti kun vaihdoin kokonaan luomuun kotiruokaan. Kannattaa sinunkin kokeilla. Väsymys johtuu siitä että energiasi vuotaa hukkaan. Kuuntele tätä energiahoitajaa. Lue tämä self-help -kirja."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset muuttuu iän myötä. Huomataan ettei ole enää mitään yhteistä vanhojen kavereiden kanssa.
Oma otokseni on liian pieni, mutta kokemukseni mukaan tämä on lähinnä naisten juttu. Minun kaveripiirini on säilynyt vuosikymmeniä. Siis siten, että ketään ei ole koskaan pudotettu pois. Tunnen työn, harrastuksen, naapuruuden ym. kautta useita miehiä, joilla on täsmälleen sama tilanne. Uusia kavereita voi toki tulla ajan myötä, mutta silti ne vanhat säilyvät siinä rinnalla.
Ja minulla on myös äiti, sisko, vaimo, kaksi exää ja tytär. Heillä tilanne on juuri tässä ketjussa kuvatun kaltainen. Jotenkin jää vaikutelmaksi, että ystävistä pitää olla jotain hyötyä heille. Ja tosiaan rasittavaksi käynyt ystävä jätetään.
Ihan perusäijänä ja -ihmisenä sitä kuvittelisi, että ne oikeat ystävät ovat sitä varten, että voidaan puida yhdessä vaikeitakin asioita kuten avioeroja tai sairastumisia. Monologiahan se silloin pitkälti on, mutta toisaalta lähes kuka tahansa joutuu elämässään vaikeisiin tilanteisiin. Ja silloin vuorot vaihtuvat.
Sinulla on pitkäikäisiä ystäviä, mutta vaimot vaihtuvat tiuhaan? Miksi? Onko se lähinnä miesten ongelma, toki tässä tapauksessa myös exien.
Omassa tuttavapiirissäni ei ole noin moneen kertaan eronneita. Suurin osa edelleen naimisissa ensimmäisessä liitossaan.
Eli oletteko "auttajat" varmoja, että kaveri edes haluaa "apua"?
T.46
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää nämä marttyyrit "olin kuuntelija ja terapeutti, autoin ja annoin". Ärsyttää, koska jätin juuri tällaisen kaverin itse. Hän alkoi aina auttaa ja korjata minua, jos vain totesin jonkin asian joka minusta kuului normaaliin elämään.
Esim.
"väsyttää."
"Oletko tutkituttanut ferritiinisi? Mulla helpotti kun vaihdoin kokonaan luomuun kotiruokaan. Kannattaa sinunkin kokeilla. Väsymys johtuu siitä että energiasi vuotaa hukkaan. Kuuntele tätä energiahoitajaa. Lue tämä self-help -kirja."
Et halua apua vaan valittaa? Toinen ei halua 24/7 valitusta, vaan yrittää keksiä mikä vaivaa. Ammattiterapeutit kuuntelevat mieluusti pitkään valitusta, se on heidän työnsä ja palkkaus taattu.
Mulla on nyt tuollainen tilanne, mutta olen se, joka on erkaantunut ystävästään.
Syynä on se, että ystävyys on ollut pitkään aivan yksipuolista. Ystävä ei kysy minun kuulumisiani, kertoo vaan omistaan. Jos yritän kertoa omista kuulumisistani, niin ei jatka keskustelua aiheesta. En yksinkertaisesti enää jaksa yksipuolista ihmissuhdetta. Tämä ystäväni on muutenkin ollut vaativa persoona ja asiat piti aina tehdä hänen vaatimallaan tavalla. En enää jaksanut moista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin kaverille lähinnä psykiatri ja mentiin aina hänen ehdoillaan. Lopulta katkesi kamelin selkä kun alkoi minulle raivoamaan miten asiat eivät mene niinkuin hän haluaa ja kaikki on niin vaikeaa. Joo, paskat minusta.
Muutuin itse ihmisenä. Lähipiirissä oli vakavaa sairautta, jonka siirtyessä terminaalivaiheeseen en jaksanut pitää yhteyttä ystäviin. Läheisen kuoleman jälkeen en ole kaivannut entisiä ystäviä. Tämä voi olla osa surutyötä, mutta tuntuu ettei menneeseen ole paluuta. Minulla on hyvä puoliso ja läheiset suhteet sisaruksiini. Tällä hetkellä en kaipaa muita ihmisiä arkeeni enkä jaksa kuunnella muiden murheita. Itsekästä, tiedän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos ystävyys käy rasitteeksi hyväksi käytöksi lokkeileva narsisti kaveriksi änkevä kannattaa heivata. ap tapauksessa on käynyt niin. ap vaan etsimään seuraavia uhreja. MIKSI SINUA EI KAIPAILE
Pitkä ystävyys katkesi siihen kun aloin seurustella, ja ystävä ei hyväksynyt uutta seurustelukumppania. Silloin yhteydenpito hiljalleen hiipui, koska mulle nyt kuului lähinnä asioita joita tein tän seurustelukumppanin kanssa, ja niistä hän ei halunnut kuulla.
Eli kun minulla ei ollut mitään mistä oisin saanut kertoa, niin ei sitten enää tullut pidettyä yhteyttä. Hän yritti muutaman kerran aggressiivisesti palauttaa välejä, mutta olen vähän sellainen että mua ei voi pakottaa.
Ja ajattelen ettei ystävyyttäkään voi pakottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muutuin itse ihmisenä. Lähipiirissä oli vakavaa sairautta, jonka siirtyessä terminaalivaiheeseen en jaksanut pitää yhteyttä ystäviin. Läheisen kuoleman jälkeen en ole kaivannut entisiä ystäviä. Tämä voi olla osa surutyötä, mutta tuntuu ettei menneeseen ole paluuta. Minulla on hyvä puoliso ja läheiset suhteet sisaruksiini. Tällä hetkellä en kaipaa muita ihmisiä arkeeni enkä jaksa kuunnella muiden murheita. Itsekästä, tiedän.
Ymmärrän sinua. Mieheni perheenjäsen kuoli yllättäen ja se vaikutti minuunkin. Jotenkin entiset jutut tulivat merkityksettömiksi ja muutuin. Miehen tukeminen oli ja on prioriteetti, tai sitä ennen huolehdi omasta jaksamisesta. Ei siitä riitä muiden draamailuihin.
Minun kohdalla ystävyys muuttui pelkäksi toisen miesjuttujen kelaamiseksi. Jos kerroin omista asioistani, ne ohitettiin nopeasti. Lisäksi vaati koko ajan ihailua ja kehumista. Meni liian yksipuoliseksi
terapeuttina oloksi lähinnä.
Itse olen sosiaalisesti joskus kömpelö varsinkin riitatilanteissa. Kavereihin tullut pistettyä välejä poikki MUTTA ei mistään pikkujutuista. Eräs kaveri rikkoin aikanaan yhden laitteeni eikä korvannut mitään. Hän toistuvasti teki ohareita (ilmoitti aina kuitenkin) ja kun itse olin alhaalla, hän retosteli isommin kaikilla saavutuksillaan. Kun hänellä oli parempaa seuraa, hän ilmoitti sen ja oli pitkiä aikoja tavoittamattomissa. Kerran päätin vaan olla enää laitamatta viestiä. Siitä on jo kolmisen vuotta. Ei hänkään ole mitään laittanut. Minä aina tein aloitteet.
Toisen tyypin jätin elämästäni kun oli sanonut ilkeitä asioita, joita en silloin tajunnut. Hän mm sanoi koska olen biseksuaali, että johtuuko se siitä ja siitä asiasta mitä lapseni olen kokenut (vanhempien ero, huoltajuuskiistat tms) ja kun sain puolisoni kanssa lapsen, hän ei ymmärtänyt asiaa vaan niskoitteli viesteillä. Kun valmistuin ammattiin, hän keräsi juhlassani huomion itseensä itkemällä omaa jotain asiaansa. Kaikki alkoivat lohduttamaan ja huomio lähti juhlittavasta pois.
Ihmiset muuttuvat ja alkaa vähitellen huomaamaan ettei ole mitään yhteistä enää.
Se on hyvä muistaa, että ystävyyden peruste ei voi olla se, että "on tunnettu pitkään ja oltu kauan ystäviä". Tämän olen itsekin saanut pitää mielessäni silloin, kun mitään muuta yhteistä ei ole enää ollut, kuin tuo yhteinen historia. Ei se pitkä yhteinen historia kanna, jos se nykyinen ystävyys ei enää (juuri) mitään anna.
mulla katkesi välit ystävän kanssa, kun sain lapsen ja hän ei kyennyt pääsemään asiasta yli. olisi siis itsekin halunnut lapsen, mutta ei tullut raskaaksi. kuittaili ja piikitteli jatkuvasti raskaudestani ja vauva-ajasta. oli vahingoniloinen, kun joku asia raskaudessani tai vauva-ajassa meni vaikean kautta. lopulta tilanne paheni siihen, etten saanut edes puhua lapsestani mitään, en edes arkisia kuulumisia, kun se loukkasi häntä lapsettomuuden takia. lapsi on yhä pieni, mutta ei tilanne näyttänyt muuttuvan mihinkään, joten en jaksanut yrittää ylläpitää ystävyyttä. oli rankkaa, kun en voinut edes sanoa käyneeni lapsen kanssa neuvolassa/puistossa tms, kun se oli jo liikaa.
jos tuolta ystävältäni kysyttäisiin, niin hänen näkökulmastaan olen varmaan hylännyt hänet saamalla lapsen. asioilla on aina kaksi puolta.
Ghostaaminen on parempaa kuin riitely. Itse tosin vastaisin jotain, jos toinen kysyisi.