Lue keskustelun säännöt.
Mikähän ihmisessä on ns. vialla kun yhtäkkiä yllättäen katkeaa pitkäkin ystävyyssuhde kuin seinään?
16.10.2021 |
Kyse siis entisestä ystävästäni ja yhtäkkiä tajusin että eihän hänelle käynyt näin edes ensimmäistä kertaa vaan olin jo kolmas tuttavuus joka katkaistiin lopullisesti. Niistä muista selitteli että johtui vastapuolesta mutta enpä oikein enää uskokaan.
Kommentit (83)
Ihmiset muuttuu iän myötä. Huomataan ettei ole enää mitään yhteistä vanhojen kavereiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäpä kerron. Jos vuosien vastavuoroinen ystävyys muuttuu yksipuoliseksi "ystävyydeksi" ja olet enää olemassa vain toisen tarpeita varten, niin tämä pelkkä antaja-osapuoli saattaa lopettaa ystävyyden. Ei siinä muuta tarvita.
Meille kävi siis juurikin näin. Eli minä olin se antaja-osapuoli ja lakkasin pitämästä yhteyttä.
Oliko tämä ap?
Oli juu!
Eli ystävyyssuhteen katkaisija ei ollutkaan se toinen vaan sinä itse?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäpä kerron. Jos vuosien vastavuoroinen ystävyys muuttuu yksipuoliseksi "ystävyydeksi" ja olet enää olemassa vain toisen tarpeita varten, niin tämä pelkkä antaja-osapuoli saattaa lopettaa ystävyyden. Ei siinä muuta tarvita.
Meille kävi siis juurikin näin. Eli minä olin se antaja-osapuoli ja lakkasin pitämästä yhteyttä.
Oliko tämä ap?
Oli juu!
Eli ystävyyssuhteen katkaisija ei ollutkaan se toinen vaan sinä itse?
No käytännössä hän lopulta jätti pitämättä yhteyttä (kun minä olin jättänyt ensin). Ei näissä ole suoraa syyllistä kumpi aktiivisesti katkaissut ja mitä. Mutta pointti oli se että onko hän aikaisemminkin käyttäytynyt noiden muiden kanssa yhtä itsekkäästi että siitä syystä katkennut yhteydenpito kokonaan. Että miksi toistaa samaa "virhettä" suhteesta toiseen. Kunhan mietin. Tästä erkaantumisesta on jo useampi vuosi aikaa mutta nyt vasta mieleen juolahti että hänellähän tämä välien katkominen on tapahtunut ennenkin.
Omalla kohdallani ystävyyssuhteiden katkaisu on johtunut mm. siitä, että en vaan jaksa muita ihmisiä. Olen pitkäaikaisesti masentunut ja ahdistunut.
En ole ehtinyt pitää yhteyttä, mutta koen, että ollaan silti kavereita vielä. Eli jos joku päivä jaksaisin soittaa tai tekstata, niin homma jatkuu siitä mihin viimeksi jäätiin.
Kun tuli lapsia, elämästä tuli niin kiireistä. Ja väsynyttä. Olen paljon omaa aikaa tarvitseva ihminen, enkä yksinkertaisesti jaksanut olla (lapsi)vapaalla yhteydessä tuttaviini. Lataan akkujani. Toivon, että ystävät edelleen ovat jäljellä.
Lisäksi koen, että kun olen väsynyt, niin en olisi mitään parasta seuraakaan. Ei kukaan jaksa mitään riittämättömyyttä ja väsymystä valittavaa marisijaa kuunnella. Olen aika kitkerä, kun olen naatti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis ei ota enää yhteyttä sinuun? Etkä itsekään ota yhteyttä häneen? Syytä teissä molemmissa
Itse asiassa ei ole. Jos toinen on viimeiset 3v ollut se joka aina on ottanut yhteyttä, ja kun hän ei sitä enää tee, niin ei enää olla koskaan yhteyksissä. Tuo on silloin täysin sen vika joka oli 3v ottamatta mitään yhteyttä, ja kun toinen ei enää ottanut, niin ei hänkään.
Samaa sarjaa kuin se kun mies tekeytyy niin ikäväksi että naisen on pakko erota, ja tämä on juuri sitä mitä mies halusikin, ei vain ollut pokkaa itse jättää.
Vierailija kirjoitti:
Mun tuttu muutti 15min päähän kaupungista jossa ystävystyimme,- ja 10vuotta tunnettiin , ei ole enää ikinä ottanut yhteyttä :D
Otitko sinä yhteyttä häneen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyväksi se kuin mies äläkä itke, pilalle lellitty neiti.
Kroonisesti kyyninen, myrkyllinen, ailahteleva ystäväni on vain niin raskasta seuraa, että huomaan, ettei hän tee minulle hyvää, ei sitten yhtään. Ahdistavaa, masentavaa seuraa. Niin dramaattinen ja kostonhaluinen, etten voi selvittää mitään välejä, liian räjähdysherkkää. Poistun takavasemmalle. Eli mikä minussa on vialla? Pelko, epävarmuus ja väistelevä tyyli ihmissuhteessa, kun se käy liian vaikeaksi handlata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ite katkaisin välit ku ystävänkaa kaikki pyöri vaa hänen ympärillä ja se oli pelkkää terapeuttina oloa. Ymmärrän et joskus on vaikeeta, mut jos toinen oikeen märehtii omissa ongelmissa ja muiden avautumisiin ei ees vastata, nii se vie ainoostaan voimia:/ lisäksi oli niin epävakaa ja sai raivokohtauksia ihan älyttömistä jutuista mulle, vaik olin monta vuotta auttanu ja mitään en saanu takas, en kiitosta tai vastavuoroista olkapäätä, ainoostaan raivareita.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset muuttuu iän myötä. Huomataan ettei ole enää mitään yhteistä vanhojen kavereiden kanssa.
Oma otokseni on liian pieni, mutta kokemukseni mukaan tämä on lähinnä naisten juttu. Minun kaveripiirini on säilynyt vuosikymmeniä. Siis siten, että ketään ei ole koskaan pudotettu pois. Tunnen työn, harrastuksen, naapuruuden ym. kautta useita miehiä, joilla on täsmälleen sama tilanne. Uusia kavereita voi toki tulla ajan myötä, mutta silti ne vanhat säilyvät siinä rinnalla.
Ja minulla on myös äiti, sisko, vaimo, kaksi exää ja tytär. Heillä tilanne on juuri tässä ketjussa kuvatun kaltainen. Jotenkin jää vaikutelmaksi, että ystävistä pitää olla jotain hyötyä heille. Ja tosiaan rasittavaksi käynyt ystävä jätetään.
Ihan perusäijänä ja -ihmisenä sitä kuvittelisi, että ne oikeat ystävät ovat sitä varten, että voidaan puida yhdessä vaikeitakin asioita kuten avioeroja tai sairastumisia. Monologiahan se silloin pitkälti on, mutta toisaalta lähes kuka tahansa joutuu elämässään vaikeisiin tilanteisiin. Ja silloin vuorot vaihtuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin se kiltti ystävä, joka aina riensi apuun ja jaksoi kuunnella. Sitten tuli burnout ja masennus ja osa ystävistä katosi. Kun taas aloin voida paremmin, odottivat he, että olisin se sama liian kiltti ystävä. Jatkoin kuitenkin yhteydenpitoa vain ystäviin, jotka jaksoivat olla mukana myös vaikeina aikoina, jyvät erottuivat akanoista.
Vierailija kirjoitti:
Olin se kiltti ystävä, joka aina riensi apuun ja jaksoi kuunnella. Sitten tuli burnout ja masennus ja osa ystävistä katosi. Kun taas aloin voida paremmin, odottivat he, että olisin se sama liian kiltti ystävä. Jatkoin kuitenkin yhteydenpitoa vain ystäviin, jotka jaksoivat olla mukana myös vaikeina aikoina, jyvät erottuivat akanoista.
Mikä tässä on niiden muiden vika? Et ilmeisesti jaksanut masentuneena pitää yhteyksiä, ja muutuit ihmisenä. Se on ymmärrettävää, mutta miten millään lailla niiden ystävien vika?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eron ja lapsettomuuden jälkeen karsin ystävät, jotka elivät 24/7 lapsiperhearkea. Etsin uusia ystäviä, jotka olivat samassa tilanteessa.
Nyt on tainnut käydä niin, että ystävyys on mennyt. Työkaveri, jonka kanssa juteltiin paaaaaaljon myös henk.koht. asioita. Jälkeenpäin ajateltuna lähinnä hän puhui (ja puhui ja puhui) ja minä kuuliaisesti kuuntelin. Ja sitten kerran, _yhden kerran_ en suostunut töissä tekemään erästä asiaa, jonka hän olisi halunnut. Minulla oli hyvät perusteet kieltäytymiselle, lisäksi tein sen kohteliaasti. Alkoi mykkäkoulu ja seurasi välitön kosto, selkäänpuukotus. Vaikea uskoa, että näin voi käydä.
Kukaan ei katkaise toimivaa ystävyyttä.
En ole katkaissut välejä mutta olen ottanut etäisyyttä ja pitänyt harvemmin yhteyttä erääseen ystävään. Syynä että ystävyydestä tuli yksipuolista. Olin vain häntä varten. Kuuntelin, tuin, olin olkapäänsä, autoin arjen asioissa ja ratkaisemaan hänen ongelmia, päivittäin. Väsyin siihen. Ystävä muuttui todella pinnalliseksi ja itsekeskeiseksi, petti luottamukseni. Lopulta kehui vain itseään ja omaa elämää kun suurimmat ongelmat oli selätetty. Tuli tunne että hän halusi näyttää että hänellä menee paremmin kuin minulla. En nähnyt hänessä enää sitä samaa ystävää kuin ennen, ei ollut enää yhteistä. Ahdistuin hänestä, hänen kanssaan en pystynyt olemaan aito. Kontaktien harventaminen on ollut oikea ratkaisu, olen voinut psyykkisesti paremmin.
Ehkä haluaa vain eroon tietyistä piireistä.
Henkilö on lukenut Hyvä fiilis ilta-päivä lehdestä : Minulla on oikeus karsia elämästäni Ne Ihmiset ,jotka kohtelvat minua Huonosti ! Saman tehnyt itse selitelemättä!En ole kenenkää sylkikuppi ja ongelmien kuunteija. Kun ei mitään oikeaa vuorovaikutusta.
En jaksanut enää hänen liian oman navan ympärillä pyörivää ajatusmaailmaa ja seuraneitinä olemista kun hänelle tulee tylsää. En itse enää ottanut yhteyttä ja lopulta hänenkin yhteydenpito jäi. Tunnettiin joku 15 vuotta tms.