1950-luvulla syntyneet on saaneet kaiken.

Tiedättekö, kuinka paljon 1950-luvun nuoret joutuivat tekemään työtä jo lapsena? Sota-ajan jälkeen Suomessa ei ollut vielä niin paljon koneita kuin nyt, ja mikroaaltouunia ja muita jokapäiväisiä tavaroita ei ollut edes keksitty. Suuri osa syntyi ja eli maalla, jossa tuskin oli edes vesijohtoja, ei kaikissa paikoissa sähköäkään. Riitti veden ja puun kantamista, heinien hakua muuta sellaista ajankulua. Ei tosin ollut televisiota saati tietokonetta ja pelivehkeitä.

Aloittajan yrittäjävanhemmat joutuivat varmaan maksamaan kunnallisesta kodinhoitajasta tulojen perusteella. Se on kyllä synti ja vääryys, että nykyään ei enää lapsiperheisiin saa kunnallista kotiapua niin kuin sai vielä 1990-luvulla.

Työpaikoilla muuten useammin tekniikka ja tietokoneohjelmien ongelmat hidastavat työtä enemmän kuin työntekijöitten osaamattomuus. Tämä tiedetään mm. sairaanhoidossa, jossa suuri ongelma on nimenomaan tietokoneohjelmat, ei niiden käyttäjien osaaminen.

Höpöhöpö. Yhtä typerää yleistämistä kuin haukkua nykynuoria.

Minä olen syntynyt vuonna 1967 ja sisareni 1959. Ihan omillamme tullaan molemmat perheinemme toimeen. Vanhempammekin ovat vielä onneksi elossa ja virkeitä, ei ole toivon mukaan perintöä tulossa vielä pitkään aikaan. Siskoni sai lapset 80-ja 90 -luvuilla, kyllä äiti iitä joskus vahti, mutta aika vähäistä oli mummin hyödyntäminen. Sen sijaan sisko palkkasi lastenhoitajan kotiin, hyvätuloinen uranainen kun on. Itse olen saanut lapset 2000-luvun alussa, ja iäkäs äitini ei ole heitä hoitanut kuin pari kertaa, mutta aika outoa sitä nyt olisikaan kahdeksankymppistä lastenhoitajana vaivata....

Muutoin olen minä ilman muuta saanut lapsena ja nuorena enemmän asioita. Iltatähti nääs, ja muutenkin vAnhempien varallisuus oli parempi minun ollessani lapsi. Sisko ei päässyt matkustanaan, minä sen sijaan jo alakouluikäisestä lähtien, pääsin kielikursseille ja vaihto-oppilaaksi, sain ratsastaa yms., mitä sisko ei saanut. 

Veikkaan, että teillä kolmikymppisillä mättää nyt muisti, ja kenties taju arjen historiastakin. Varallisuus on kaiken kaikkiaan karttunut huimasti, jos vertaa 50- ja 80-lukuja. Nykyajan kolmekymppiset ovat saaneet ihan tavallisissa kodeissakin harrastaa paljon enemmän kaikenlaista kuin 50-luvun lapset. Siihen aikaan oli hienoa ja ylellisyyttä, jos perheellä oli radio ja oma auto....

ylipäätään ikärasismi ja yleistykset ovat tympeitä. Se, että ap:n äiti on typerä, ei johdu iästä, vaan hän on yksilönä sellainen. 

Mun äidillä oli todella helppoa 50-luvulla. Oli tila hoidettavana, 20 lehmää lypsettävänä (käsin, putkilypsy tuli vasta 50-luvun lopussa), oli pientä lasta ja lisäksi hoidettavana dementoitunut appi ja tämän halvaantunut äiti. Kodinhoitajasta ei ollut tietoakaan ja isovanhempien lastenhoitoapu oli kyseenalaista, enemmän me lapset ukin perään katsoimme kuin hän meidän.

Elettiin saman katon alla, naiselle kuului naisten työt ja miehille miesten työt. Meillä oli tosin edistyksellisesti sekä vesijohto että viemäri, jääkaappikin, joten moni kadehti äitiä siitä, miten helppoa hänellä oli, vaikka 20 vuoteen ei voinut nukkua yhtäkään kokonaista yötä (ei tosin tätä valittanut).

Oikeastiko te haluatte samanlaisen elämän? Vastuun monesta sukupolvesta ja "sitomisen" kotiin? Vapaailta oli sitä, että lähti lasten kanssa maatalousnaisten kokoukseen ja siksi aikaa tuli appiukon sisko katsomaan vanhusten perään.

1950-luvulla monet asuivat ilman sisä-WC: ja vesijohtoa, vesi kannettiin kaivosta. Koulumatkat kuljettiin kävellen tai pyörällä, ei ollut koulukyytejä. Oppikouluun ei kaikilla perheillä ollut varaa, kansakoulussa ei opiskeltu kieliä, ei ollut televisiota (vain rikkaimmilla), ei opintotukia, ei markusteltu ulkomailla, asuntolainoissa korot jopa yli 20%, asuttiin alivuokralaisina, opiskelija-asunnoissa asuttiin samassa huoneessa toisen opiskelijan kanssa ei ollut edes omaa soluhuonetta jne. Eikä kaikki ole saaneet mitään suurta perintöä.

Synnyin 50-luvulla ja lapseni syntyivät 90-luvulla. Meillä ei näkynyt mitään kodinhoitajaa tai sossua, ihan itse sain lapset hoitaa. Hyvä niin, koska kun itse hoitaa niin tietää, että lapsilla on hyvä olla ja kun lapsilla on hyvä olla, voi koko perhe hyvin.

MInun vanhempani ja heidän sisaruksensa ovat syntyneet 40- ja 50-luvulla, enkä ole kyllä koskaan kuullut tuollaista halveksimista ja marmatusta. Eiköhän tuo ole ihan luonnekysymys ja sukuvika teillä päin.

Vähän offtopic, mutta kyllä tuon asenteen työpaikoillakin näkee. Nuoria haukutaan laiskoiksi ja itse nuo vanhat työntekijät yrittävät luistaa työstä niin paljon kuin kerkeävät. Ei osata olla kiitollisia työpaikasta, jossa on saanut olla töissä kymmeniä vuosia ja palkkakin voi olla aika mukava. Meille nuorille pätkätyötkään eivät ole itsestäänselvyys. 

Ok, toi selittää vähän, sillä mun äiti on syntynyt 1949, oli yh, kukaan ei käynyt auttamassa tms. Mä olen syntynyt siskytluvulla, joten sama mulla, itse olen lapseni hoitanut. Parilla vuodella on meillä mennyt pieleen, että oltais saatu apua... Niin, mun äiti ei ollut mikään hyvätuloinen, kuten en minäkään.

Ennen äidit olivat kotiäiteinä vuositolkulla. Lapset auttoivat äitiä minkä ehtivät ja vielä oli kaikenlaista apua saatavilla ihan eri tavalla kuten isovanhemmat. Nyt useimmat äidit ovat töissä. Monen lapsiperheen isovanhemmat ovat niin kiireisiä harrastuksineen etteivät kerkiä mitenkään auttamaan. Lapset eivät enää siivoa kotia eivätkä tee pihatöitä kuten ennen. Niiläkin on omat menonsa.

Kyllä nykyisin on äideillä raskaampaa kuin ennen.

Työpaikalla tuon ikäinen tekee seitsemän asiaa siinä missä nuorempi kaksin- tai jopa kolminkertaisen määrän! Vanhat eivät hallitse tietokoneohjelmien monipuolisempaa käyttöä, vaan tekevät kaiken yhdellä kaavalla, ja haaskaavat siksi aikaansa turhaan.

Mitä paskaa. Nyt on tiskikoneet, kuivausrummut ym.koneet kaikkeen kotityöhön ja valmisruoat kaupoissa. Mitä tekemistä nykyäideillä on muka? Surffaillaan vain av:lla

Kyllä!! Ja ovat saaneet isot perinnöt. Paljon metsää jota nyt myyvät! Kuluttavat kaiken ettei vain lapsille jää mitään. Ahneita paskoja!!

Saaneet... vai ottaneet?

Ihan oma vika kun ette pitäneet oikeuksistanne huolta. Ennen yliopistolla kapinoitiin ja lakkoiltiin. 2000-luvulla opiskelijat antoivat jopa opiskeluoikeutensa pois. Pian menee oikeus maksuttomaan tutkintoonkin. Hei, ei se mitään, kato sä et saa rahoitusta sun start upille jos sä oot hankala...

[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 18:09"]

Kyllä!! Ja ovat saaneet isot perinnöt. Paljon metsää jota nyt myyvät! Kuluttavat kaiken ettei vain lapsille jää mitään. Ahneita paskoja!!

[/quote]

Totta. Lisäksi jättävät älyttömän suuren julkisen velan meidän nuorempien maksettavaksi ja ovat vastustaneet koko työuransa kaikkea tietotekniikkaan ja automaatioon liittyvää tehostamista.

[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 18:04"]

Mitä paskaa. Nyt on tiskikoneet, kuivausrummut ym.koneet kaikkeen kotityöhön ja valmisruoat kaupoissa. Mitä tekemistä nykyäideillä on muka? Surffaillaan vain av:lla

[/quote]

Ja isommat lapset päiväkodissa, kun ollaan vauvan kanssa kotona

[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 18:14"]

Saaneet... vai ottaneet?

Ihan oma vika kun ette pitäneet oikeuksistanne huolta. Ennen yliopistolla kapinoitiin ja lakkoiltiin. 2000-luvulla opiskelijat antoivat jopa opiskeluoikeutensa pois. Pian menee oikeus maksuttomaan tutkintoonkin. Hei, ei se mitään, kato sä et saa rahoitusta sun start upille jos sä oot hankala...

[/quote]

50-lukulaisten lakkoherkkyys ja sarvikuonomaisuus kyllä tunnetaan. Mistään oma-aloitteisuudesta, luovuudesta tai vastuuntunnosta ei sitten ole kuultukaan.

Olen syntynyt 1959. Itse ehdin vakiinnuttaa työasemani ennen 1990-luvun lamaa, mutta kaikille ikäisilleni ei niin käynyt. Saattoivat pudota aika totaalisesti työmarkkinoilta. 

Itse on pitänyt kaikki elämässä hankkia. Kun päätin opintoni, lainaa oli n. 50 000 markkaa ja se oli siihen maailman aikaan iso raha. 

Moni ikäiseni osti pk-seudulta asunnon juuri ennen kuin asuntojen hinnat romahtivat. Sitten tuli työttömyyttä. Monella oli todella vaikeaa. Jne. 

En koe olevani ollenkaan etuoikeutettu. Tosin minua kohdanneet ongelmat eivät ole tyypillisiä omanikäisilleni vaan ihan itseaiheutettuja. 

Vierailija kirjoitti:

Mun äidillä oli todella helppoa 50-luvulla. Oli tila hoidettavana, 20 lehmää lypsettävänä (käsin, putkilypsy tuli vasta 50-luvun lopussa), oli pientä lasta ja lisäksi hoidettavana dementoitunut appi ja tämän halvaantunut äiti. Kodinhoitajasta ei ollut tietoakaan ja isovanhempien lastenhoitoapu oli kyseenalaista, enemmän me lapset ukin perään katsoimme kuin hän meidän.

Elettiin saman katon alla, naiselle kuului naisten työt ja miehille miesten työt. Meillä oli tosin edistyksellisesti sekä vesijohto että viemäri, jääkaappikin, joten moni kadehti äitiä siitä, miten helppoa hänellä oli, vaikka 20 vuoteen ei voinut nukkua yhtäkään kokonaista yötä (ei tosin tätä valittanut).

Oikeastiko te haluatte samanlaisen elämän? Vastuun monesta sukupolvesta ja "sitomisen" kotiin? Vapaailta oli sitä, että lähti lasten kanssa maatalousnaisten kokoukseen ja siksi aikaa tuli appiukon sisko katsomaan vanhusten perään.

Tämä oli hyvä :D

Vierailija kirjoitti:

Synnyin 50-luvulla ja lapseni syntyivät 90-luvulla. Meillä ei näkynyt mitään kodinhoitajaa tai sossua, ihan itse sain lapset hoitaa. Hyvä niin, koska kun itse hoitaa niin tietää, että lapsilla on hyvä olla ja kun lapsilla on hyvä olla, voi koko perhe hyvin.

Nykyisin puhutaan ihan eri tavalla. Että kun vanhemmat voi hyvin, lapset voi hyvin. Mutta totta tuokin, että jos lapset voi hyvin kun ne hoitaa pääasiassa itse, silloin itsekin jaksaa paremmin kun lapset ei oireile. Aika moni lapsi kiukkuaa huonoa oloaan päiväkodin tai liian pitkien päivien jälkeen.

Toisaalta jos vanhempi oireilee, niin voihan ne lapsetkin silloin huonosti jne.

Kun kuulen sanonnan "valmiiseen pöytään istuminen", tulee aina suuret ikäluokat mieleen