Onko täällä muita, joita pelottaa lähteä lyhyelle lomalle ilman lapsia?
Miten rauhoitatte itsenne, jotta pääsette lähtemään? Mulla olis tiedossa miehen kanssa kahdestaan neljän päivän kaupunkiloma, mutta mun on vaikeaa jättää lapsia kotiin isovanhemman kanssa. Kysymys ei ole siitä, etteikö lapset viihtyisi hyvin isovanhemman seurassa tai muusta tuollaisesta, vaan jostakin sellaisesta selittämättömästä menettämisen pelosta, että ajattelen jos meille vanhemmille sattuukin matkalla jotakin...tiedän, että tää on nyt vähän typerää, mutten voi asialle mitään...Lapset ovat jo 10 ja 12 v, joten eivät enää niin pieniä. Siltikin mua vaivaa tämä, ja vaivasi viimeksikin kun oltiin kahdestaan parin päivän reissulla noin neljä vuotta sitten. Tuolloin pystyin kuitenkin lähtemään reissuun.
Kommentit (7)
On minulla ollut tuollaisia ajatuksia, mutta vain ennen matkalle lähtemistä. Sitten kun on päässyt matkalle, on liikkeellä, ne ajatukset unohtuvat.
Samoja fiiliksiä, enkä tykkääkään matkailla ilman lapsiani.
Sama juttu. Matkustamme kaikki yhdessä siksi.
Ei ole ongelmaa kun ei ole ketään kelle jättää lasta.
Sama juttu, ei tarvi olla ku pidempi bussimatka Helsinkiin päivän ajaksi ilman lapsia niin heti ollaan lasten isän kanssa kuolemassa 😂
No kuolitteko?