MIKSI mä en saa miestä??

Vierailija:

Älkää ottako tämän mieskirjoittajan mielipidettä yleisenä totuutena!

Ilmaisin mielestäni selkeästi, että kyse ei ole edes minun tietoisesta mielipiteestäni vaan fiiliksestä. Ainakaan kyse ei ole yleisestä totuudesta.

Hän lienee joku kaksvitonen, itselläni on ikää yli 30 ja tässä iässä eivät useimmat miehetkään ole enää niin ulkokultaisia, että vaatisivat, ettei naisella saa olla minkäänlaista menneisyyttä.

Ikää päälle kolmenkymmenen, ja olen seurustellut myös yh-äidin kanssa. Kaikilla seurustelukumppaneillani - ja vaimollani - on ollut " menneisyys" .

Sitä en myöskään ymmärrä miksi sitä seurustelukumppania tarvitsisi tavata lasten läsnäollessa, joten millähän tavalla ne lapset siinä sitten haittaavat. Itse treffailen miehiä aina ehdottomasti ilman lapsia. Eivät lapset edes tiedä näistä asioista. Ainoastaan yksi mies on päässyt " seuraavalle tasolle" , eli saanut tavata lapseni, ja nyt katsotaan mitä tästä kehittyy.

Tässähän tämä tulikin. Olen minäkin yh-äitejä " treffaillut" , mutta se seuraava taso onkin sitten se ongelma, missä tulevat nuo fiilikset mukaan. Normaali terve nainen saa varmasti seksiä, jos sitä haluaa.

Ja huom! Uskon, että voisin rakastua tulenpalavasti yh-äitiin, miksi en? Nyt ei tosin ole tarvetta...

Itse löysin netin deittipalstoilta eron jälkeen molemmat tähänastiset seurustelukumppanini.



Ensimmäisen kanssa aloimme seurustelemaan kaksi viikkoa ilmoitukseni laiton jälkeen.



Toisen tärppäsin kymmenen päivää ilmoituksen laiton jälkeen.



Profiiliin kun tulee kymmeniä vastauksia, mukavia, tavallisia, ihania miehiä. Niistä joidenkin kanssa jäin kirjoittelemaan maileja, pari tapasin ja kullakin kerralla yksi kolahti ja kunnolla.



Itselläni on kolme lasta ja sen ilmoitin myös profiilissani, samoin kuin sen , etten halua enempää lapsia. Paljon tuli vastauksia silti, osa isiä itsekin.



laitapa profiili suomi24 sivuille, niin huomaat, että on niitä hyviä miehiä.

Montako lasta?

Ajattele, että mulla on yksi lapsi, vielä tosi vaikeasti sairas ja vammainen. Siitä huolimatta löysin itselleni miehen, vieläpä niin, että hän oli alussa se innokkaampi osapuoli ja hyvin määrätietoisesti toi itseään esille.



Aikaisemmin myös mietin, mikä mussa on vikana, mutta nyt olen tullut siihen tulokseen ettei kai mikään erityisesti...

Jos nyt yhtään lohduttaa, niin asiasi voisivat olla huonomminkin. Kuten minulla esimerkiksi. Ei lapsia, ei miestä. Yksin, niin yksin. Kauhean vaikea olla katkeroitumatta, mutta huomaan olevani sinullekin sikakateellinen! Ainakin joskus joku rakasti sua niin paljon, että tahtoi kanssasi naimisiin! Ja hankki lapsia kanssasi!



Olisi väärin sanoa, ettei kukaan haluaisi minua. Mutta minä en enää suostu olemaan ylikäveltävä kynnysmatto. Olen elämässäni oppinut, että ellen arvostan itseäni, niin ei arvosta kukaan muukaan. Siksi en suostunut esim. naimisissa olevan naiseksi, enkä hyväksikäyttäjän.



Välillä kyllä tuntuu, että ei jaksa, ei jaksaa vaan enää. Kun kaikilla muilla tuntuu olevan asiat " niin hyvin" ...



Anteeksi.

Kyllä mäkin tiedän nuo sun tunteet. Mulla on kanssa omanarvontunto sen verran normaalikantimissa, että kenen tahansa retkun tai varatun (itse asiassa kenenkään tällaisen ) matkaan en lähde. Joskus sitä vaan miettii että onko liian nirso..



..ja ihan yhtä usein palaa siihen lopputulokseen, että jos olenkin, mutta ennemmin olen yksin kuin huonossa suhteessa jossa mulla ei ole edes ihmisarvoa.



Aika hyvin olen tottunut olemaan yksin, mutta joskus se toisen ihmisen kaipuu yltää liian suureksi ja silloin kaikenlaiset mietteet putkahtaa pintaan..



ap

Ja miehillä on aika hyvät supertutkat, joilla ne tuon epätoivoisuuden aistii. Ap:kin sanoo, ettei enää edes etsi, mutta täällä kuitenkin paljastat, että se miehen löytyminen olisi ihan huippujuttu. Joten oikeesti kuitenkin kiihkeästi haluaisit sen miehen löytää. Ja se juuri on sitä epätoivoisuutta.



Että sori vaan, mutta asenne ei oo kovin rento ja kiinnostava.

Olin töissä päiväkodissa,jossa hoidin myös tämän miehen lasta.



Tiedän,että voi tuntua todella yksinäiseltä ja toivottomalta,mutta ajattele näin:sinullekin on tarkoitettu joku tietty ihminen ja hänellekin on tarkoitettu tietty ihminen ja se olet sinä ! Tämä mies on luultavasti yhtä yksin tällä hetkellä kuin sinä. (Tai tulee olemaan).Anna ajna kulua,joku päivä tämä mies vain tulee luoksesi.

Ja sekin on epätoivoisuutta että joskus pysähtyy pohtimaan tätäkin asiaa?? Mä oon käsittäny epätoivoisuuden ihan täysin eritavalla sitten..



ap

Mutta jos ap on oikeasti ruma. Lihava ja silleen, sitten sen kaverit jotka itse on samanlaisia, kehuu sitä.

Nyt ap luulee että se on kaunis, vaikka todellisuudessa ei ole. Sillä voi olla vaikka joku kamala luomi keskellä terävää nenänpäätä. Ja se ei oo kaunista.

mulla sama tilanne kuin nelkulla. Väliin vituttaa ja väliin sitä unohtaa noiden asioiden miettimisen ja keskittyy töihin (onneksi nyt edes niitä on) ja ystäviin.



Ei tule etsimällä eikä olematta etsimättä. Kaikenmaailman hamppareita ja sitoutumiskammoisia kyllä.



Ja olen aika nätti tai ihan ok eikä rimakaan ole hirveän korkealla. Toisaalta en kyllä ala yksinjäämisen pelostakaan kenenkään kanssa olemaan.



Mutta onhan tässä vielä koko loppuelämä aikaa...

Mutta ei tietenkään tähän maailmaan oo vielä sitä naista syntynyt, joka myöntäisi, että joo, kyllä mä ihan epätoivoisesti haluaisin mihen löytää. Kukaan ei muka oo epätoivoinen ja silti kaikki ovat.

En vaan jotenkin osaa yhdistää sanaa " epätoivoinen" tähän " olen yksin" -suruuni. Olin kerran auto-onnettomuudessa ja jäin kolarissa jumiin/kiinni autoon (käsi oli auton alla, minä muuten autossa sisällä). Silloin koin olevani epätoivoinen! Ja väitän, että jos ei auttajia olisi tullut nopeasti olisin vaikka purrut tai hakannut käteni poikki saadakseni itseni pois siitä ahdingosta (en tiedä onko se fyysisesti mahdollista, mutta siltä todella voimakkaasti tuntui.)



Epätoivo liittyy minun sanavarastossani ja elämässäni ongelmaan, joka liittyy elämän ja kuoleman kysymyksiin. Yksinäisyyteni ei ainakaan vielä ole sellaista.



Sen myönnän, että etsivän ihmisen erottaa kyllä järkyttävän helposti, ja varsinkin etsivän naisen.



t. nelkku

PS. kiitos asiallisia ja ystävällisiä vastauksia kirjoittaneille

On taitanut jäädä muutama äidinkielentunti väliin sullakin?

Tee meille palvelus ja määrittele tavallinen kunnon mies, jonka hyväksyisit. Tee tämä aivan rehellisesti: kerro tavallisen kunnon miehen ulkonäöstä, älykkyydestä, sivistyksestä, vartalosta. Kerro kaikki mitä odotat mieheltä.



Jatkamme keskustelua tämän jälkeen. Ole täysin rehellinen, se palkitaan.

Toivoisin miehen olevan



* sinut itsensä kanssa

* avoin ja rehellinen (EI salaisuuksille)

* puhelias (en asu Suomessa)

* ei mustasukkainen

* mieleltään terve

* ei väkivaltainen (kerrasta lähden, mutta sanon tämän myös aina alussa, ei tule yllätyksenä)

* toisia kunnioittava, osaa käyttäytyä (ts. ei kiroile äitini kuullen, jos juo käyttäytyy silti AINA hyvin -olen alkoholistin tytär enkä siedä sönköttäjiä.)

* olemukseltaan siisti (julkisella paikalla siistit vaatteet, tukka leikattu lyhyeksi ja siistiksi)

* lapsirakas ja valmis perustamaan perheen

* vastuuntuntoinen (hoitaa työnsä, ei tuo kavereitaan keskellä yötä meille kännäämään, ei aja kännissä)

* luotettava, uskollinen (tai sitten hoitaa muut naisensa ilman että saan tietää)

* ei-uskonnollinen

* positiivinen

eli sellainen herrasmiestyyppi



Ei haittaa jos miehellä

* on ylipainoa (ei urheile)

* ei ole erityisen hauska huumori

* on jo lapsia, kunhan lasten äidistä ero on selvitetty kokonaan

* seksi usein mielessä, mutta kestän myös vähemmät seksit suhteessa



Mies saa

* harrastaa aktiivisesti jotain missä en ole mukana, kunhan haluaa myös viettää aikaa kanssani

* käydä kavereitten kanssa ulkona, katsoa muita naisia ym. en ole mustasukkainen

* olla minua lyhyempi, laihempi, isompi, lihavampi, ei mitään väliä

* polttaa tupakkaa, juoda (kunhan käyttäytyy)

* olla siivoamatta kotona (en mäkään siivoa)

* työpaikalla ja koulutuksella ei ole väliä, kunhan on tyytyväinen siihen mitä tekee



Odotan mieheltä tasavertaista, arvostavaa kumppanuutta, arjen jakamista (eikä tarvi käydä kaupassa eikä laittaa ruokaa, kunhan arvostaa jos minä sen teen). Toivoisin, että myös hän todella viihtyisi kanssani ja esim. haluaisi puhua ihan mitä on päivän mittaan tapahtunut elämässämme, että olisimme läheisiä.





Niinpä niin, IHAN liian pitkä lista. Ja tätä kirjoittaessani yritin vielä karsia koko ajan, tässä on vain tärkeimmät ... :-/



t. nelkku

Olen puhelias ja pidän ihmisistä, mutta olen myös hieman ujo jossain tilanteissa. Entiset mieheni ovatkin olleet ujosta kaukana ja heiltä on puuttunut empatiakyky lähes kokonaan.

Haluaisin löytää myös kunnon miehen.

Miksi ei saa toivoa, salaa etsiä itselleen kumppania?

Jokainen haluaa rakastaa, antaa ja saada. Mitä väärää on toivoa, että löytäisi jonkun joka kolahtaisi?

En ole epätoivoinen, elämässä on paljon kaunista, vain se toinen jonka kanssa jakaa kaikki puuttuu.

Vierailija:

Oon ollu yh jo kauan.

Netistä löysin elämäni miehen...

Mun mielestä epätoivoisuutta on se, että tarrautuu mieheen, jota ei edes tunne. Eikä kiinnostu miehestä ihmisenä, vaan ainoastaan keskittyy siihen, että pakko olla joku.