Jouluparisuhdehelvetti

Jutelkaa asiat suoraa, ei siinä terapeutteja tasrvi ja ellei puhumalla asiat zselviä ja yrittämällä kaikkensa avioliiton eteen  niin hopeat jakoon. 

Kyllä tämä vain tuntuu toivottomalta . Jäin kotiin siivoamaan että muu porukka pääsi käymään joululaulutapahtumassa, lopputuloksena siivoukseni ei ollut edennyt riittävästi vaan olin kuulemma tuhlannut vain aikaa. Myös ruuanlaitossa aikataulu venyi tuon pirun imuroinnin yms takia. Lopputuloksena vaimo nyt siivosi raivolla kämpän loppuun kun mihinkään ei kuulemma voi luottaa. Mulla niin pimenee päässä justiinsa.

Hetken aikaa tuntui jo että saan jäsennelty asioita mittasuhteisiinsa ja ehkä avattua keskustelun. Nyt taas ymmärrän taustoja kaikenmaailman lehdistä lukemien tragedioiden taustalla.

Vittu sanon minä.

Kumpikin olette nyt liian väsyneitä. Vieteri vedetty liian kireälle. Toki vaimosi pitäisi arvostaa sitä, että halusit tehdä oman osasi kodinkunnostamisesta. Moitteet vauhdistasi olivat epäoikeudenmukaisia.

Auttaisiko, että veisit vaimollesi glögilasillisen sanoist, että taidatte olla kumpikin ihan piipussa. Että otettaisko tämä joulu nyt sellaisena kuin se tulee, tehtäis vain se, mitä jaksetaan. Lasten takia voi tinkiä vaatimuksista, niin että vanhemmat jaksaisivat olla paremmalla mielellä. Olisiko se hyvä joululahja koko perheelle. Muutama pölypallo nurkassa ei tuhoa joulun tunnelmaa. Voimia teille, kunpa löytäisitte yhteisen sävelen ja voisitte armahtaa itseänne ja toisianne.

Tuntuu kuin kertoisit meidän elämästä 10 v sitten. Minä olen se toinen osapuoli, vaimo. Sinulla on hyvä tilanne siinä mielessä, että osaat kuvata tilanteen ja analysoida sitä. Me emme kyenneet, mies ei kyennyt. Me vain vaikenimme tai tappelimme, ja tunnelma oli kireä, välillä epätoivoinen, ja riistäytyi välilä huutamiseksi ja tavaroiden heittelyksi. Erolla uhkailtiin ja kaikella muillakin vielä pahemmalla.

Peli ei kuitenkaan ollut pelattu. Ei ole väliä kumpi tekee aloitteen, mutta pitää yrittää puhua. Kävimme Väestöliitosta terapiassa muutaman kerran. Vähän kerrallaan asiat menivät parempaan päin. Molempien pitää katsoa peiliin. Vieläkin välillä kuohahtaa, mutta osaamme jo riidellä noin että ei jää mykkäkoulu päälle, lapset ovat jo isoja, ja nyt on ihan hyvä olla. 

24 jatkaa. Minä, vaimo, tein kaiken yksin kotona ja mies oli aina töissä. Olisin kaivannut sitä, että mies olisi sanonut, että arvostaa paljon minun työtäni ja uhrauksiani. Ja olisi kysynyt miten voin ja miten jaksan. Palkinnut vaikka kukilla ja kuohuviinillä. Minäkin olisin pimahtanut jos mies olisi tehnyt jotain mielestäni liian huonosti. Ikävä sanoa, mutta se on totta. Koti ja puitteet olivat tavallaan minun ansioluetteloni siinä vaiheessa, eikä mikään saanut olla 'vähän sinne päin'.

Sinä taidat syyttää lähinnä vain itseäsi tilanteestanne. Lukemani perusteella on kuitenkin selvää, että vaimosi saa kyllä myös katsoa itseään peiliin. Onko vaimosi kontrollifriikki? Päättääkö hän yksin aina esim., mitä siivotaan ja miten siivotaan jne.?

Eikä avioero ole mikään maailmanloppu tms.,vaikka se siltä saattaisikin tuntua ensi alkuun, kunhan vain varsinkin miespuoliset muistaisivat sen, ettei henkistä pahaa oloa kannata ruveta helpottamaan alkoholilla. Avioeronkin jälkeen elämä jatkuu, ja jossain vaiheessa alkaa taas näkymään valoakin.

 Mutta ensin suosittelisin minäkin avautumista psykoterapeutille tms. Ja jos ensimmäisen terapeutin kanssa ei käy kemiat yksiin, niin sitten vaan uudelle soittelemaan.

Kontrollifriikki on vaikea termi mielestäni määritellä. Toki hän on organisointikykyisempi ja aikaansaavempi. Myös siisteydessä taso on varmasti korkeampi. Keskimäärin kyllä järjellisissä puitteissa.

Toisaalta ymmärrän että meillä ei kyllä varmasti paljoa vieraita kävisi yms. jos minä vastaisin noista. Myöskin lasten harrastuksia yms menoja olisi paljon vähemmän ja satunnaisemmin minun vastatessa niistä.

Monta hyvää neuvoa tässä jo tullut. Älkää pelätäkö 'kasvojen menetystä' vaan nöyrtykää pyytämään anteeksi. Voitko järjestää teille yhden yhteisen illan ilman lapsia ennen joulua? Sano vaimolle että haluaisit saada välit kuntoon. Menkää jonnekin kahdestaan, kävelylle tai kahville. Ei alkoholia. Katso silmiin ja sano, että haluaisit että voisitte puhua. Anna aika, ja keskity muutama tunti vain teihin kahteen.

Z

Mä halaisin sitä muijaa ja sanoisin "äläs nyt hössötä"

Oletko lukenut kirjaa "Mies Marsista, nainen Venuksesta"? Jotenkin tuntuu, ettei teistä kumpikaan taida kunnolla ymmärtää asian ydintä: koska olette eri sukupuolta, teillä on ihan luonnostaan erilaiset mielipiteet ja käyttäydytte eri lailla luontaisesti oman sukupuolenne mukaan. Hyväksykää se tosiasia, että olette erilaisia! Lopettakaa toistenne arvosteleminen ja hyväksykää toisenne kaikkine vikoineen.

Ihan turhaan mollaat itseäsi, mies! Vaimosi ei ole tainnut kunnolla sisäistää, miten paljon työ vaatii sinulta henkisesti. Ehkä teidän molempien pitäisi harrastaa jotain itselle mieluista esim. kerran viikossa tai ylipäätään keksiä jotain arkea piristävää.   

Jos teillä on välittämistä jäljellä, niin voitte saada homman toimimaan.

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 16:38"]

Kyllä tämä vain tuntuu toivottomalta . Jäin kotiin siivoamaan että muu porukka pääsi käymään joululaulutapahtumassa, lopputuloksena siivoukseni ei ollut edennyt riittävästi vaan olin kuulemma tuhlannut vain aikaa. Myös ruuanlaitossa aikataulu venyi tuon pirun imuroinnin yms takia. Lopputuloksena vaimo nyt siivosi raivolla kämpän loppuun kun mihinkään ei kuulemma voi luottaa. Mulla niin pimenee päässä justiinsa.

Mitä, jos katsoisit tuossa tilanteessa vaimoasi pitkään ja surullisesti silmiin? Sanoisit, että "kulta, mä yritän parhaani mutta en voi mitenkään olla läheskään yhtä tehokas kuin sinä".

[/quote]

Meillä mies on sanonut, että siivotkoon se ketä pölypallot jne. haittaa! Joten arvatkaa vaan, koskeeko meillä mies IKINÄ esim. pölyimuriin:) 

Mutta hyvä mies muuten eli kun tajusin aikoinaan, ettei siivoamiset ole hänen juttunsa todellakaan, on arki ollut paljon helpompaa: siivoan yksin oikeastaan koko huushollin  ja juuri sen verran kuin on mielestäni tarvetta.

Voi miten surullinen tilanne. Et todellakaan päätä päiviäsi! Lupaatko, ap? Mikään mitä tässä olet kirjoittanut, ei kuulosta siltä että sinussa olisi suurta vikaa. Kirjoitat vaimostasi nätisti. Ei ehkä vaimossakaan suurta vikaa, mutta ehkä molemmissa jotakin? Miten pitkän ajan kuluessa olette tuollaiseen kestämättömään tilanteeseen ajautuneet? Miten lapset voi? Voisitko näyttää tämän ketjun vaimolle keskustelunavauksena?

Kärähti päässä. Kuulostat minun avomieheltäni, vuodet vaan eivät täsmää. Voin kertoa mikä vaimosi persettä nakertaa: hänellä on täysikasvuinen lapsi, joka ei auta kotona, vaan odottaa kaiken hoituvan taikaiskusta ja jonkun toisen tekemänä. Ota kynä, paperi, vaimo ja istu alas. Veikkaisin vaimosi naputtavan tehtäväasioista. Kysy (ystävällisesti), että mitä vaimosi tekee perheen, kodin ja yhteisen hyvinvoinnin eteen ja lyö listalle, mitä itse teet. Tilanne konkretisoituu molemmille ja siitä on hyvä lähteä miettimään, miten voisit tukea arkea ja samalla minimoida naputusta. Oletettavasti vaimo odotti parempaa ja on katkeroitunut hiljaa vuosia. t. 7 vuotta vastaavanlaisen suhteen naisena

Muista aina erottaa päässäsi riidan aihe ja syy. Aihe oli hidas siivoaminen, syy on esim. tunne, että et arvosta vaimoasi ja yrität osoittaa tämän siivoamalla tai kuuntelemalla mahdollisimman huonosti.

Aiheita voi hoitaa esim. sopimalla, että joka ilta kumpikin keskittyy vuorostaan viisi minuuttia kuuntelemaan mitä toisella on asiaa, eikä mitään tärkeämpää pyöri silloin päässä. Mutta jos syitä ei korjata, aiheen korjaaminen aiheuttaa vain pettymisen terapeutteihin ym parisuhdetyöhön, koska se on kuin hoidettaisiin märkivä haava pinnasta nätiksi.

Olette nyt niin vereslihalla, että alatte uhkailla ja julistaa kilpaa, ettette tarvitse toisianne mihinkään tai edes tahdo olla yhdessä. Sehän ei ole totta, koska jos se olisi totta, olisitte rauhallisia.

Olet myös ilmeisesti tottunut nielemään vaimon loukkaukset. Se ei ole hyvä idea, koska se vain todistaa vaimolle, ettei hänen tunteistaan välitetä, joten hän lisää kierroksia. Pitää näyttää, että ne sattuvat, ja vaatia rajoja käytökselle. Rajoittaminen ei kuitenkaan ole mahdollista nyt kun toinen on tulivuorena. Anna räjähdellä, ja osoita, että annat toisen tunteille arvoa ja kuuntele. Sitten kerrot puolestasi, miten arvottomaksi tunnet itsesi hänen mitätöidessään. Mutta ole myötätuntoinen. Hänkin tuntee itsensä arvottomaksi, ja kumpikaan teistä ei pidä siitä tunteesta yhtään toistaan enempää. 

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 17:41"]

Mä halaisin sitä muijaa ja sanoisin "äläs nyt hössötä"

[/quote]

Nainen vaikuttaa niin hankalalta ja vaikealta persoonalta, että saisi riidan aikaan tuostakin.

Ap, vaimosi on takakireä kontrollifriikki, joka syyttää kaikesta sinua, nyt ja tulevaisuudessa. En itse kestäisi sellaista riivinrautaa hetkeäkään.

N43

ok, olette urautuneet tiettyyn malliin, ja siitä on vaikea päästä pois. Se EI onnistu niin, että toimit edelleen vaimosi juoksupoikana ilman omaa motivaatiota. Vaimosi tahtoo suorittaa, ja määrittää miten asiat pitää olla. Millainen siisteystaso, mitä ja miten usein lapset harrastaa jne. Vaikka tekisit mitä, tuolla vaimosi määrittämällä saralla, hän tuski olisi tyytyväinen. Siispä, nyt homma haltuun. Mieti mitä oikeasti elämältä haluat, OTA hetki omaa aikaa. Kun kerrat ette osaa oikein puhua tosillenne niin kirjoita vaikka kirje jossa kerrot tunnoistasi ja toiveistasi. Kerro, ettet jaksa nykymenoa vaikka rakastat vaimoasi ja halua pitää perheesi. Kerro mitä haluat. Naisena (jo viisikymppisenä) voin sanoa, että ala sitten olla mies joka ei kaikkiin akkain kotkotuksiin rupea. Harrasta omiakin juttuja ja kerro mihin olet valmis, mihin et. Ja, yritä huomioda vaimoasi joka päivä: kehu ruokaa, kaunista kotia, ulkonäköä, mitä tahansa, aidosti. Halaa, pussaa ohi mennessä.