Jouluparisuhdehelvetti

Alat sanoo kaikkee positiivista, aidosti. Siitä se lähtee.

Pari- ja yksilöterapiaa suosittelen!
Älä ikinä tee lapsillesi sitä että päiväsi päättäisit!
Menkää ja puhukaa, yksin ja yhdessä, kyllä se siitä!

Ekä teillä on asiat liian hyvin. On maallista mammonaa ja rahaa ja kaikkea. Ei mitään minkä puolesta yhdessä taistella.

Kiitti vinkeistä. Tarvii noita apulinkkejä yrittää koittaa ottaa yhteyttä, jotenkin vaan asian puhuminen edes vieraalle on isompi kynnys kuin se pusertaminen tekstiksi.

5:lle, joo ymmärrän kyllä että tuo oli todella typerä veto. Jotenkin vaan sieltä vyörytyksen alta on melko haastava nousta. En tuollaista ole ennen sanonut, miettinyt kyllä. Varsinkin aina kun päivän parin nälvimisen ja mykkäkoulun jälkeen keskustelun avaaminen on vaikeinta ikinä.

Lapseni ovat toisaalta tärkeimmät mitä tässä maailmassa on ja ero varsinkin tuntuu lopulliselta epäonnistumiselta heidän suhteen.

Ymmärrän toisaalta vaimoni kantaa asiassa että hän pyörittää 95% arjesta ja on kaikesta aina minua paremmin kartalla. Itse olen toki helposti sitten tässä vain (mielelläni toki) pääasiassa maksumiehen roolissa kun asiat on valmiiksi hoidettuna.

Olen pahoillani tilanteestanne. En kuitenkaan usko, että mitään ei ole pelastettavissa. Keskity nyt ekaksi jouluun, että se olisi lapsille mukava tunnelmaltaan. Sano vaimollsi, että haluaisit lasten takia yrittää siirtää välienselvittelyt ensi vuoden puolella. Sitten kysy, mitä voit tehdä joulun eteen. Pyydä yksi tehtävä kerrallaan, ja tarkat ohjeet siihen. Sano myös vaimollesi, että sinun on hyvä yhteen asiaan keskittyä kerrallaan, muuten lähtee menemään liikaa pieleen. Anna vaimon olla tällä kertaa johtajana, koska hänelle se 'oikeanlainen' joulu merkitsee niin paljon. Kun käyt kaupassa, osta joulukasveja. Jos vaimosi on valkoisen ystävä (= esim. sisustus teillä on valkoista/harmaata) osta iso valkoinen joulutähti. Ei voi mennä pieleen.

Vähitellen tunnelma korjaantuu siedettäväksi ainakin, ettekä pilaa lastenne joulua. Yritä nukkua hyvin, että pinnasi kestää pitempään kuin väsyneenä. Tsemppiä, kyllä se siitä!

Kehityskeskustelun paikka. Miettikää mitä haluatte. Haluatteko olla vielä yhdessä? Oletteko nyt tyytyväisiä? Laittakaa paperille asioita joita haluatte parisuhteelta ja tehkää suunnitelma miten alatte niitä toteuttaa. Varatkaa aika parisuhdeneuvontaan. Parisuhde on TAHDON asia.

No etpä kovin kivalta mieheltä kuulosta. Myönnät itsekin ettet jaksa kuunnella vaimon juttuja etkä ilmeisesti oikein auta kodinhoidossakaan ja lisäksi uhkailet itsemurhalla. Mikäköhän ois vikana?

Tuo vaikeneminen ja mykkäkoulu kuulostaa niin tutulta. Luulin, että meillä alkaa olla toivoton tilanne, mutta niin vain puhuminen auttoi. Molemmat kertoivat vuorotellen, mikä itsessä ja toisessa mättää, ja kuunteleva osapuoli todella kuunteli eikä alkanut puolustella itseään ja syytellä toista. Ensin kannattaa selvittää, mitä vaimosi päässä liikkuu. Haluaako hän todella eron, vai onko erolla uhkailu vain puhetta. Hanki itsellesi tarpeen vaatiessa kaikki mahdollinenapu, koska aiheutat lapsillesi aivan hirvittävän trauman itsemurhalla. Tsemppiä!

Jonkinlaisesta terapiasta ja keskusteluavusta olisi teille hyötyä, mutta nyt ensi hätään yritä muuttaa ensin itse omaa asennettasi ja omaa käyttäytymistäsi, koska se on ainoa jolle sinä voit tehdä jotain. Pystyisitkö siis jotenkin vähentämään työmäärääsi tai unohtamaan työasiat kotona, niin että kotona ollessasi olisit todella läsnä ja keskittyisit perheeseesi ja kotijuttuihin? Yritä olla kärsivällinen ja pitkämielinen vaimosi kanssa, älä suutu vaan yritä parhaasi. Jos ei muuta, niin lähde sitten vaikka lasten kanssa ulkoilemaan, jotta vaimo saa tehdä hommansa rauhassa. Teillä on paljon selvitettävää, mutta jo se, että osoitat vaimollesi huomiota, käyttäydyt kauniisti, kuuntelet häntä auttaa pitkälle ja uskon että vaimokin siitä hieman rentoutuu. Jomman kumman teistä täytyy nyt vain tulla toista vastaan ja antaa periksi. Kannattaa pitää mielessä, että hän on lastesi äiti, ihminen jota (ainakin joskus) olet rakastunut kaikkein eniten, joten kohtele häntä sen mukaisesti. Totta kai hän tekee väärin myös käyttäytyessään sinua kohtaan ikävästi, mutta kuten sanoin, et voi muuttaa kuin omaa toimintaasi ja toivoa että muutos omassa käytöksessä vaikuttaa muihinkin positiivisesti.

Anna vaimosi lukea tuo kirjoittamasi aloitus, olet kertonut siinä hyvin ajatuksistasi. Avoimesti asioista puhuminen on mun mielestä nykyään aivan liian aliarvostettua.

Tuota se lasten hankkiminen valitettavasti teettää.

Lapsettomien kannattaa lukea tämä aloitus huolellisesti vielä toisenkin kerran.

Vaimosi varmasti tuntee jääneensä ihan liian yksin kaiken vastuun kanssa. Meillä on ollut vastaava tilanne. Minä hoidin kodin ja lapset, mies oli aina töiden takia pois. Kävin myös töissä. Mies ei koskaan jakanut asioita kanssani. Koin olevani pelkkä piika ja reikä. En arvostettu kumppani. Kannattaa lähteä terapiaan selvittelemään suhdettamme, varmasti saatte asianne kuntoon tai ainakin paremmaksi. Olette ajautuneet kauas toisistamme mutta voitte vielä löytää toisenne! Muista kuitenkin että se vaatii sinulta myös uhrauksia eli esim vähemmän työntekoa jotta voit osallistua perheemme arkeen enemmän

Ei ongelma ehkä niinkään ole kotitöiden tekemättömyys. Olen minimoinut kaikki omat menoni. Hoidan lapsia iltaisin teen ruokaa, siivoan ja hoidan kaikkia talon kunnossapitoon liittyviä hommia kyllä mutta usein sen jälkeen kun näitä on pyydetty. En siis osaa todellakaan tarttua moppiin tai imuriin omatoimisesti "oikeaan aikaan".

Töidenkin suhteen olen järjestänyt siten, että matkapäiviä on minimi. Työkuormaa on vaikea työni asiantuntijaroolin takia vähentää.

Tuo että en ole kiinnostunut vaimon asioista on ehkä väärä sana, keskustellessamme vain tuntuu että päässäni pyörii kaiken laista muuta ja keksittymiseni taso ei koskaan ole ollut paras. Tästä seuraa sitten tilanteita että jo puhuttu asia tulee minulle täysin uutena.

Hei, on hyvin luonnollista että vaimo vastaa enemmän kotihommista, on perillä kaikesta jouluhässäkästä yms varsinkin jos hän on KOTIÄITI eli työskentelee kotona, se on hänen heiniään sitten. Meillä molemmat työelämässä ja siitä huolimatta tuntuu että minä äitinä otan suurimman vastuun lapsista jouluhässäkästä jne. Eli hyvin tutulta kuulostava pikkulapsiperheen elämä. Meillä myös asiat umpisolmussa, paitsi niin, että ei puhuta toisillemme mitään, vain aivan pakolliset lasten lääke yms jutut. Minä nukun lasten kanssa, koska en voi nukkua toisen kylmäkapulan vieressä. Kumpikaan ei haluta puhua mistään, vaikeaa on. Odotan parempia aikoja. Ajattelin lähteä jouluksi lasten kanssa mummolaan jossa on aito joulun tunne, koska en halua lapsia pitää väkisillä meidän kiristyneiden välejen välissä. Mies toki voi tulla mukaan jos luonne antaa periksi. Nämä on hiton vaikeita asioita, joskus asiat menevät liian pitkälle ja kasautuvat möykyksi ja tuntuu että  ei enään tiedä mistä aloittaa. Tsemppiä meille ja teille!

Asiahan on niin, että voit muuttaa vain itseäsi, et toista ihmistä. Näet itse asioita, jotka voisit tehdä paremmin. Tee niin! Ja ehdottaisin myös tuota pariterapiaa, te olette aika solmussa.

Tuo ainakin minua ärsyttäisi " en vain osaa tarttua moppiin ja imuriin". No tottakai osaat. Aikuinen asiantuntijatehtävissä oleva mies. Jos asuisit yksin, kuka nuo hommat tekisi, äitisi? Jos teillä on erilaiset siisteysnormit niin jospa keskustelisit niistä. Voisitte sopia kuka tekee mitkäkin kotityöt ja milloin. Merkitkää vaikka kalenteriin. Tuo minua on ainakin ärsyttänyt suunnattomasti, mies on äidin pikku apulainen jota saa komentaa kuin teinipoikaa ja olla itse vastuussa hommista. Se ettei mikään hoidu ellei itse jaksa sitä hoitaa ja delegoida. Miten ihanaa onkaan jos tiskikone joskus tyhjenee itsestään, lelut häviävät lattialta tai roskapussit kävelevät ulos. Tuommoisen lapsimiehen kanssa kyllä kunnioitus miestä kohtaan, seksihalut ym katoavat. Vaikka olisit miten pätevä ja pystyvä työssäsi, ei vaimosi näe sinua siellä. Hän näkee sinut vain kotona ison käskytettävän lapsen roolissa vaikka hän kaipaa aikuista kumppania jakamaan kanssaan arjen vastuut. Ettei hänestä tunnu siltä että koko perheen pyöritys on hänen niskassaan. Sillä ei ole merkitystä miten paljon teet käskystä, kun et tee sitä omatoimisesti.  Vasta silloin tuntuu että oikeasti on toinen ihninen jakamassa elämää.

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 14:39"]

Ei ongelma ehkä niinkään ole kotitöiden tekemättömyys. Olen minimoinut kaikki omat menoni. Hoidan lapsia iltaisin teen ruokaa, siivoan ja hoidan kaikkia talon kunnossapitoon liittyviä hommia kyllä mutta usein sen jälkeen kun näitä on pyydetty. En siis osaa todellakaan tarttua moppiin tai imuriin omatoimisesti "oikeaan aikaan". Töidenkin suhteen olen järjestänyt siten, että matkapäiviä on minimi. Työkuormaa on vaikea työni asiantuntijaroolin takia vähentää. Tuo että en ole kiinnostunut vaimon asioista on ehkä väärä sana, keskustellessamme vain tuntuu että päässäni pyörii kaiken laista muuta ja keksittymiseni taso ei koskaan ole ollut paras. Tästä seuraa sitten tilanteita että jo puhuttu asia tulee minulle täysin uutena.

[/quote]

Minusta kyllä kuulostaa siltä, että vaimo on terapian tarpeessa.

2

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 16:55"]Kumpikin olette nyt liian väsyneitä. Vieteri vedetty liian kireälle. Toki vaimosi pitäisi arvostaa sitä, että halusit tehdä oman osasi kodinkunnostamisesta. Moitteet vauhdistasi olivat epäoikeudenmukaisia.

Auttaisiko, että veisit vaimollesi glögilasillisen sanoist, että taidatte olla kumpikin ihan piipussa. Että otettaisko tämä joulu nyt sellaisena kuin se tulee, tehtäis vain se, mitä jaksetaan. Lasten takia voi tinkiä vaatimuksista, niin että vanhemmat jaksaisivat olla paremmalla mielellä. Olisiko se hyvä joululahja koko perheelle. Muutama pölypallo nurkassa ei tuhoa joulun tunnelmaa. Voimia teille, kunpa löytäisitte yhteisen sävelen ja voisitte armahtaa itseänne ja toisianne.

 
[/quote]

Tämä.

Ootte aivan piipussa. Auttaisko ajatus että nipottaminen siivouksesta ym EI OLE henkilökohtaista vaikka sinuun kohdistuukin. Se on ehkä alitajuinen(?) kuitenkin vain tapa purkaa väsymystä, paineita ja pahaa oloa. Tietysti väärin mutta se on vain reaktio, tapa, eli pitäisi päästä muuttamaan sitä syytä mistä se tulee. Voi olla pitkä tie mutta toisaalta ei sen takia, vaikka tapa on äärimmäisen raskas, kannata erota KOSKA se ei ole sinusta riippuvaista. Toivottavasti ymmärrät, voit saada siitä uuden kulman tilanteeseen.

Toinen veemäinen juttu on se että silloin ihmine tarvii eniten sitä rakkautta kun on rasittavimmillaan ts. vähiten sitä ansaitsee.

Toivon että saatte nukuttua ja levättyä. Asiat näyttäytyy usein vähän eri valossa. Yritä nähdä toiminnan taakse ja hoitaa omaa jaksamista. Rakkaus eri muodoissa auttaa moneen, toiv tässä kohtaa siihen että vaimo uskaltaisi relata ja päästää sinut lähelle. Jos oma jaksaminen on kortilla se näkyy usein juuri yltiöpuunaamisena, kireytenä, toisen haukkumisena jne. Silloin pitäis päästä jakamaan kakkua yhdessä ja se on todella vaikeaa koska tuntuu että jos hellitän kontrollinuorasta maailma kaatuu ihan just enkä ole mitään. SE EI OLE HENKILÖKOHTAISTA. ja samalla se jolle on paskamaisin on se rakkain koska sille uskaltaa purkautua vaikka se onkin väärin toimia niin.

Jos sinun on vaikea puhua vaimollesi, niin onnistuisiko kirjoittaminen? Vaikka tuon aloitustekstin kirjoittaminen kirjeenä. 

Itse usein riitatilanteissa menen lukkoon ja silloin saatan kirjoittaa miehelleni, koska en vaan pysty puhumaan. Se auttaa minua jäsentämään ongelmat pään sisällä ja usein mieskin ymmätyää minua paremmin kirjeiden lukemisen jälkeen. 

Tsemppiä teille ja mukavaa joulun odotusta! :)