Lue keskustelun säännöt.
Jouluparisuhdehelvetti
14.12.2014 |
Ok. Kysytään vielä tämä(kin) oljenkorsi. Tilanne lyhyesti: Lapsiperhe, tullaan rahallisesti erittäin hyvin toimeen, uusi talo ja lapsilla kaikkea mitä voisi kuvitella järjellisissä rajoissa toki joten siitä ei tällä kertaa ole kyse.
Muuten meneekin ihan helvetin huonosti. Parisuhde (10v+) on aivan kuralla. Minulla ei ole vaimon kanssa mitään puheen aihetta. En muutenkaan mikään ajatusten Tonavan ole, mutta varsinkin nykyään ei puolin ja toisin puhuta toisillemme mitään. Minä en "vähäpätöisempiä" juttujani viitsi puhua kun ne eivät vaimoa kiinnosta ja vaimo ei taas mitään itselleen tärkeitä puhu kun en kuuntele ja keskity. Itsellä työt painaa niin, että ei vaan jotenkin riitä virtaa ja ajatukset pyörii helposti niiden asioiden ympärillä.
Tähän sitten vielä joulu josta vaimo (pääosin kotona) kantaa suurimman vastuun ollessaan organisoituneempi ja muutenkin kaiken pitää olla tiptop. Ne vähänkin hommat mitä olen tässä nyt hoitanut tuntuvat menevän perseelleen ja kiristävät välejä lisää.
Viimeisin riita on nyt kestänyt tämän viikonlopun ja tässä on jo meikäläisen käsketty mm. pakata kamansa. Itse taas latasin jo tappavan itseni joulun jälkeen, jonka saatankin tehdä. En tiedä, eroa en kestä. Muutenkin riidat menee sitä kaavaa että vaimo vyöryttää kaiken kertyneen tiskiin ja minä vaikenen .
Onko kenelläkään ajatuksia miten tätä umpisolmua lähtisi enää avaamaan vai onko peli pelattu. Joulu joka tapauksessa vietetään kulisseja pystyssä pitäen.
Kommentit (85)
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 21:35"]
Tuo ainakin minua ärsyttäisi " en vain osaa tarttua moppiin ja imuriin". No tottakai osaat. Aikuinen asiantuntijatehtävissä oleva mies. Jos asuisit yksin, kuka nuo hommat tekisi, äitisi? Jos teillä on erilaiset siisteysnormit niin jospa keskustelisit niistä. Voisitte sopia kuka tekee mitkäkin kotityöt ja milloin. Merkitkää vaikka kalenteriin. Tuo minua on ainakin ärsyttänyt suunnattomasti, mies on äidin pikku apulainen jota saa komentaa kuin teinipoikaa ja olla itse vastuussa hommista. Se ettei mikään hoidu ellei itse jaksa sitä hoitaa ja delegoida. Miten ihanaa onkaan jos tiskikone joskus tyhjenee itsestään, lelut häviävät lattialta tai roskapussit kävelevät ulos. Tuommoisen lapsimiehen kanssa kyllä kunnioitus miestä kohtaan, seksihalut ym katoavat. Vaikka olisit miten pätevä ja pystyvä työssäsi, ei vaimosi näe sinua siellä. Hän näkee sinut vain kotona ison käskytettävän lapsen roolissa vaikka hän kaipaa aikuista kumppania jakamaan kanssaan arjen vastuut. Ettei hänestä tunnu siltä että koko perheen pyöritys on hänen niskassaan. Sillä ei ole merkitystä miten paljon teet käskystä, kun et tee sitä omatoimisesti. Vasta silloin tuntuu että oikeasti on toinen ihninen jakamassa elämää.
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 14:39"]
Ei ongelma ehkä niinkään ole kotitöiden tekemättömyys. Olen minimoinut kaikki omat menoni. Hoidan lapsia iltaisin teen ruokaa, siivoan ja hoidan kaikkia talon kunnossapitoon liittyviä hommia kyllä mutta usein sen jälkeen kun näitä on pyydetty. En siis osaa todellakaan tarttua moppiin tai imuriin omatoimisesti "oikeaan aikaan". Töidenkin suhteen olen järjestänyt siten, että matkapäiviä on minimi. Työkuormaa on vaikea työni asiantuntijaroolin takia vähentää. Tuo että en ole kiinnostunut vaimon asioista on ehkä väärä sana, keskustellessamme vain tuntuu että päässäni pyörii kaiken laista muuta ja keksittymiseni taso ei koskaan ole ollut paras. Tästä seuraa sitten tilanteita että jo puhuttu asia tulee minulle täysin uutena.
[/quote]
[/quote]
AP tässä. Nyt ollaan retoriikalta sen verran samalla linjalla että jos et ole vaimoni, niin viesti on kyllä sama. Tuon "kolmannen lapsen" kommentti on kyllä pahimmissa vyörytyksissä varmasti se keskeinen sanoma. Tuohon on vain niin vaikea tarttua konkreettisesti, ei sillä ettenkö astianpesukoneita yms pikkuasioita ohimennen tyhjentäisikin.
Olen vain jotenkin niin totaalisen pihalla kaikesta lapsiin liittyvästä pyörityksestä. Itsestä tuntuu jo työpäivän jälkeen siltä että päässä pimahtaa, kun kiitää kiireellä aina mihinkin lasten tms menoon. Saati sitten että suunnittelisi tai hoitaisi jotain oikeasti tähän liittyviä järjestelyjä. En tiedä mistä sitä ensimmäisenä lähtisi vastuuta enemmän hakemaan, jotta tuosta paletista pääsisi enemmän kuin kuskin ja maksumiehen roolissa kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta kertomasi perusteella sinun vaimolla on kohtuuttomat odotukset. Jos teitä on kaksi, olette terveitä, lapset on terveitä, on kiva koti ja rahaa, ilmeisesti aika yhtenevät ajatukset monista käytännön asioista kuten että perheeseen käytetään aikaa, niin miksi pitää vetää noin kireälle jonkun siivouksen (!!!!) vuoksi. Jos puolisolla on vaativa työ ja vielä puhuu itsemurhasta, niin miten piipussa pitää itse olla, että ei reagoi siihen ja hellitä. Eikö siinä vaiheessa pitäisi mennä kaikki aikataulut uusiksi koko perheeltä?
En minä sitä sano, että vaimo ilkeyttään pitäisi niitä odotuksia yllä, mutta jostain tulee painetta joka estää näkemästä kokonaisuutta ja kääntää huomion johonkin sellaiseen kuin siivous. En tajua miten voi saada riidan aikaiseksi sellaisessa tilanteessa, kun itse on ollut joulukonsertissa ja puoliso kotona siivoillut ja laittanut ruokaa. Onko itse tehty elämä niin tiukaksi että ei pysty muuhun kuin suorittamaan vai onko joku perustavanlaatuinen juttu pielessä joka hiertää ja syö voimat 24/7?
Ap, palkatkaa siivooja ja sano vaimolle että sinun voimat menee pitkälle työssä ja jos ilta on sitä menoa koko ajan, niin pää ei kestä. Eihän se kestä kellään sellaista. Kunpa näyttäisit vaimolle tämän ketjun.
Minusta on kohtuutonta myös sanoa, että "ei vaimo näe sinua siellä työssä". No on monia asioita joita me ei itse olla todistamassa, mutta usea meistä pystyy silti kuvittelemaan ja uskomaan asioihin niitä ikinä näkemättä. Jos miehen tilille joka kuukausi pätkähtää rahaa, jos tietää edes vähän mihin se mies aamuisin lähtee ja missä viettää päivät, ja jos vielä iltaisin mies on niin sekaisin että kerran puhutut asiat tulee ihan uutena ja itsemurhakin on mainittu, niin ajatteleeko siinä tosiaan, että siellä se päivät laiskottelee töissä ja juuri mitään ei kotona tee kun minä teen kaiken.
Mutta no, jos ap:n vaimo kokee (esim. tuon poissaolevuuden ja ärtyisyyden? vuoksi) että miehelle perhe on välttämätön paha jota muodon vuoksi on pakko sietää, ja siksi vaimo ottaa niin raivolla nuo asiat mitkä mieltää perheeseen panostamiseksi, eikä tyydy mihinkään. Minusta se yhteisen elämän tunne ei tule siitä, että tiskikone on tyhjennetty tai kuka muistaa ajatella mitäkin asiaa, vaan siitä että tuntee että... No että molemmat rehellisesti työskentelee yhteiseen pottiin parhaansa mukaan. Jos vaimo ei ymmärrä että ap olet loppu, niin hän voi tulkita että et välitä etkä ole sitoutunut. Se ei oikeasti ole kiinni siitä mitä teet tai et tee.
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 14:10"]
Alat sanoo kaikkee positiivista, aidosti. Siitä se lähtee.
[/quote]
Miten lähtisi, kun avauksessa aloittaja kertoo ettei ole mitään puhuttavaa vaimon kanssa?
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 22:27"]
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 16:55"]Kumpikin olette nyt liian väsyneitä. Vieteri vedetty liian kireälle. Toki vaimosi pitäisi arvostaa sitä, että halusit tehdä oman osasi kodinkunnostamisesta. Moitteet vauhdistasi olivat epäoikeudenmukaisia. Auttaisiko, että veisit vaimollesi glögilasillisen sanoist, että taidatte olla kumpikin ihan piipussa. Että otettaisko tämä joulu nyt sellaisena kuin se tulee, tehtäis vain se, mitä jaksetaan. Lasten takia voi tinkiä vaatimuksista, niin että vanhemmat jaksaisivat olla paremmalla mielellä. Olisiko se hyvä joululahja koko perheelle. Muutama pölypallo nurkassa ei tuhoa joulun tunnelmaa. Voimia teille, kunpa löytäisitte yhteisen sävelen ja voisitte armahtaa itseänne ja toisianne. [/quote] Tämä. Ootte aivan piipussa. Auttaisko ajatus että nipottaminen siivouksesta ym EI OLE henkilökohtaista vaikka sinuun kohdistuukin. Se on ehkä alitajuinen(?) kuitenkin vain tapa purkaa väsymystä, paineita ja pahaa oloa. Tietysti väärin mutta se on vain reaktio, tapa, eli pitäisi päästä muuttamaan sitä syytä mistä se tulee. Voi olla pitkä tie mutta toisaalta ei sen takia, vaikka tapa on äärimmäisen raskas, kannata erota KOSKA se ei ole sinusta riippuvaista. Toivottavasti ymmärrät, voit saada siitä uuden kulman tilanteeseen. Toinen veemäinen juttu on se että silloin ihmine tarvii eniten sitä rakkautta kun on rasittavimmillaan ts. vähiten sitä ansaitsee. Toivon että saatte nukuttua ja levättyä. Asiat näyttäytyy usein vähän eri valossa. Yritä nähdä toiminnan taakse ja hoitaa omaa jaksamista. Rakkaus eri muodoissa auttaa moneen, toiv tässä kohtaa siihen että vaimo uskaltaisi relata ja päästää sinut lähelle. Jos oma jaksaminen on kortilla se näkyy usein juuri yltiöpuunaamisena, kireytenä, toisen haukkumisena jne. Silloin pitäis päästä jakamaan kakkua yhdessä ja se on todella vaikeaa koska tuntuu että jos hellitän kontrollinuorasta maailma kaatuu ihan just enkä ole mitään. SE EI OLE HENKILÖKOHTAISTA. ja samalla se jolle on paskamaisin on se rakkain koska sille uskaltaa purkautua vaikka se onkin väärin toimia niin.
[/quote]
Teillä on tosi kuluttava tilanne, mutta yhteisellä päätöksellä selviätte, kun kumpikin myöntää, että olette ylikuormitettuja. Sano jotain hellää ja ymmärtäväistä vaimollesi ja kerro myös omasta jaksamisestasi ja tunteistasi rehellisesti. Jos haluat jatkaa hänen kanssaan, sano se, mutta kummankin kannalta varmaan on niin, että samalla tavalla ei voi jatkaa.