Lue keskustelun säännöt.
Jouluparisuhdehelvetti
14.12.2014 |
Ok. Kysytään vielä tämä(kin) oljenkorsi. Tilanne lyhyesti: Lapsiperhe, tullaan rahallisesti erittäin hyvin toimeen, uusi talo ja lapsilla kaikkea mitä voisi kuvitella järjellisissä rajoissa toki joten siitä ei tällä kertaa ole kyse.
Muuten meneekin ihan helvetin huonosti. Parisuhde (10v+) on aivan kuralla. Minulla ei ole vaimon kanssa mitään puheen aihetta. En muutenkaan mikään ajatusten Tonavan ole, mutta varsinkin nykyään ei puolin ja toisin puhuta toisillemme mitään. Minä en "vähäpätöisempiä" juttujani viitsi puhua kun ne eivät vaimoa kiinnosta ja vaimo ei taas mitään itselleen tärkeitä puhu kun en kuuntele ja keskity. Itsellä työt painaa niin, että ei vaan jotenkin riitä virtaa ja ajatukset pyörii helposti niiden asioiden ympärillä.
Tähän sitten vielä joulu josta vaimo (pääosin kotona) kantaa suurimman vastuun ollessaan organisoituneempi ja muutenkin kaiken pitää olla tiptop. Ne vähänkin hommat mitä olen tässä nyt hoitanut tuntuvat menevän perseelleen ja kiristävät välejä lisää.
Viimeisin riita on nyt kestänyt tämän viikonlopun ja tässä on jo meikäläisen käsketty mm. pakata kamansa. Itse taas latasin jo tappavan itseni joulun jälkeen, jonka saatankin tehdä. En tiedä, eroa en kestä. Muutenkin riidat menee sitä kaavaa että vaimo vyöryttää kaiken kertyneen tiskiin ja minä vaikenen .
Onko kenelläkään ajatuksia miten tätä umpisolmua lähtisi enää avaamaan vai onko peli pelattu. Joulu joka tapauksessa vietetään kulisseja pystyssä pitäen.
Kommentit (85)
Ap tässä, pahoittelut että en tähän ollut kirjoittanut näköjään useampia kohtalontovereita puolin ja toisin on löytynyt. Joulusta tuli selvittyä tasaisella hampaiden kiristelyllä ja kulisseja pystyssä pidellen. Keskimäärin kuitenkin arvosanalla ok.. Välipäivinä saatiin vähän muuta ajateltavaa risteilyn muodossa joka meni ihan kivasti. Hetken tässä oli valonpilkahdusta mutta nyt taas saatiin riita kun aloin fixata vaimon autoa vaikka hänen piti kiireellä mennä kauppaan ja järjestellä uudenvuoden menoja.
Perinteinena ajatus 10/10 ajoitus 0/10. Lopputuloksena yhtä huutoa ja riidan lopetus kommenttiin aja sitten saatana ilman lasinpyyhkijöitä. Ei vaan nyt kokonaisuuden hahmotus pelannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäpä jos kokeilisitte väestöliiton parisuhdekurssia joka on ihan ilmainen ja netissä. (https://www.perheaikaa.fi/nettikurssit/ -> tunnekeskeinen parisuhde).
Mielestäni tuossa on yksi ongelma, kun suunnittelet esim. auton fiksauksen kysymättä vaimoltasi, joka tarvitsee autoa. Jos tuostakin olisi puhuttu etukäteen, niin tuollaista ei olisi tapahtunut. Vai kysyitkö vaimoltasi, että sopiiko hänelle jos fiksaat auton ja kysyitkö olisiko vaimosi jopa halunnut osallistua toimintaan? Vai olisitko karjunut hänelle suunnitelmiesi pilalle menosta kun hän olisi kertonut, että tarvitsee autoa?
Outoja neuvoja. Jos nainen on kotiäiti ja hänen AINOA tehtävänsä on huolehtia kodista ja lapsista samalla kun mies tuo työllä ansaistut rahat kotiin niin miksi pitäisi palkata siivooja?
Ap, mitä sinulle kuuluu?
Itse eron kokeneena sanoisin, että kannattaa jättää kaikki pohdiskelut toisen ajatuksista taka-alalle ja sanoa suoraan ja reilusti mitä ajattelee. Ei kannata häpeillä tai pelätä kasvojen menetystä. Te olette kuitenkin aviopari ja toiselle pitää pystyä puhumaan! Parempi kokeilla kuin katua! Tsemppiä! :)
Perheneuvontaan vaan, esim. seurakuntien leireille - ja aloittakaa myös uusia yhteisiä harrastuksia, urheillen kesäksi kuntoon vaikkapa, jos ette ole jo. Kulttuuririentoihin ja luontoon rauhoittumaan. Matkustelkaa, kotimaassa tai ulkomailla - tavatkaa ystäviä yhdessä. Puhukaa!
Muutos lähtee aina itsestä kuitenkin, kun toista ei voi oikein muuttaa; kohtele vaimoasi rakastavasti, kohteliaalisti ja huomioiden - vaikkei sillä hetkellä tuntuisikaan siltä. Kyllä se kemia siitä alkaa kehittyä positiivisemmksi pikku hiljaa taas.
Lapsille avioero on pahasta - lähes aina; se vie monen uskon elämään ja kestäviin ihmissuhteisiin sekä traumatisoi, vaikka eroavat vanhemmat eivät sitä pysty usein itselleen myöntämään. Mutta erolapset sitten nuorena ja aikuisena voivat kertoa.
Kaikkien pitkään naimisissa oleiden parisuhteisiin mahtuu myös huonoja aikoja, jopa vuosia - kysykääpä vanhuksilta!
Ei heti pidä luovuttaa, ja ei aina vaihtamalla edes parane, vaan moni saa vain uusia huonompia kumppaneita, lapset karmeita uusvanhempia jne. - usein ilmenevät jopa ihan samat ongelmat eri ihmisten kanssa vain...
Jeesus Kristus voi myös auttaa, kaikissa ongelmissa - rukoile ja pyydä esirukousta perheesi puolesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset ovat liian tyytymättömiä nykyisin, edes hyväkään ei tahdo riittää! KIITOLLISUUTTA PELIIN HIUKAN, arvon rouvat ja herrat. Miettikää joskus mitä teillä on ja verratkaa sitä todella huono-osaisiin jossakin kehitysmaissakin.
Jos lähtee liian negatiiviselle linjalle, niin ruikuttamista riittää, eikä mikään voi koskaan tyydyttää.
Jos on lievä alakulo tai uupumus - niin liikunta, lepo, ulkona olo ja hyvä ruokavalio auttaa paljon - ja Jeesus Kristus. Lääkärissäkin voi olla syytä vierailla, jos apeus johtuu sairaudesta.
Meillä auttoi vuosia kestäneeseen riitaisuuteen perheterapia ja mindfullness-meditaatio. Alla linkki kirjaan, jossa on hyvä opastus mindfullnessiin. Meillä apu tuli ihan muutamissa viikossa ja on jäänyt pysyvästi vaikuttamaan perheen tunneilmapiiriin. Uskon, että meditaation myötä kehittyvät tietoisuustaidot voisivat myös auttaa sinua siirtymään työmoodista kotimoodiin helpommin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
68 kuulosti ihan samalta kuin mun tilanne. Meillä ei voida jakaa rooleja maksumiehen ja kotipiian rooleihin, koska molemmat ollaan pienipalkkaisessa työssä - tai no, mies ilmeisesti ei edes ymmärrä että mäkin teen ihan oikeita aikuisten töitä, koska teen työni kotona ja olen samaan aikaan täysipäiväinen kotiäiti. Kodin, arjen ja lasten asioiden pyörittäminen on mun vastuulla, mun on pysyttävä koko ajan kärryillä ja osattava viikkokalenteri ulkoa, ja sen pohjalta sitten delegoin hommia miehelle. Mies laittaa kyllä ruokaa (kun hänellä on nälkä), pesee pyykkiä (kun omat vaatteensa on likaisia), käy kaupassa ja hoitaa tiskejä, ihan oma-aloitteisestikin. Imurointi, lattianpesu, vessanpesu, ikkunoiden pesu, pöytien pesu, jne., ei puhettakaan että sujuisi tai tulisi edes mieleen ilman että sanon. Ne kuuluisat miesten hommat - lampun vaihdot, auton korjaukset, pyörien huollot, pikkurempat, lumityöt ja nurmikonleikkuu. Pihatyöt hoitaa huoltoyhtiö, kerrostalossa kun asutaan (omakotitaloon en tuon miehen kanssa todellakaan lähde), autoa ei ole, pyörien osalta mies hoitaa renkaanvaihdot ja minä kaikki muut, pikkuremonteista mies on tasan kerran saanut yhden seinän maalata ja sen jälkeen, sillä työn jäljellä, minä olen hoitanut maalaukset ja tapetoinnit yms. Aiemmin hoidin myös lamppujen vaihdot, mutta nykyään mies joutuu ne tekemään koska muutettiin ja katto on niin korkealla etten enää yletä (kun ei tikkaitakaan voi hankkia). No, niinpä meillä on viimeisen vuoden ajan ollut olohuone pimeänä, yksi lastenhuoneista ja aikuisten makuuhuone samoin... Koska mies ei saa mitään tehtyä ilman erillistä anomusta joka sekin on toimitettava mieluiten kirjallisena kolmena kappaleena.
Kotityöt on mun ymmärtääkseni niitä hommia, jotka kuuluu kunkin ko. talouden asukkaan tehtäväksi, riippumatta siitä käykö töissä vai ei. Kyllähän tuo joutuisi kotityönsä itse tekemään jos asuisi yksin, ja jos olisi yksin lasten kanssa niin joutuisi hoitamaan myös ne lasten asiat siihen päälle, vaikka olisi miten helvetin raskas työ. Ei se ole mikään peruste luisuttaa vastuu vaimolle, että kun on niin rankkaa töissä - ne lapset on myös isänsä lapsia, aina ja ikuisesti ja piste. Vaimona minä taas inhoan totaalisesti sitä helvetin saamattomuutta, laiskuutta ja piittaamattomuutta. Sama mies saa töissä kiitosta ahkeruudesta ja kun on niin toiminnan mies ja mitä muuta höpöhöpöä, mistä ei ole merkkiäkään kotioloissa nähty koskaan. Kyllä mustakin olisi kiva nähdä joskus se mies, joka on kuulemma tosi omatoiminen ja itsenäinen, noudattaa työohjeita pilkulleen ja juttelee aina niin asiallisesti ja iloisesti asiakkaiden kanssa - sama tyyppi tulee kotiin ja valittaa ensimmäisen tunnin miten oli taas rankka päivä ja nälkäkin on että näköä haittaa, tyrkkii lapset kauemmas ja tiuskii niitä pysymään kauempana (kun ne lapset on koko päivän odottaneet isää kotiin ja haluaisi vaan kertoa päivän tärkeimmät jutut isälle), menee sohvalle makaamaan, nukkuu ja jos ei kuorsaa niin ärjyy että olkaa hiljaa kun häntä väsyttää. Ei hän koskaan kysy, miten mun ja/tai lasten päivä on mennyt, miten meni neuvola/hammaslääkäri/koulupäivä/fysioterapia/puheterapia/astmakokeet/verikokeet, jouduttiinko kauan jonottamaan jossain virastossa tai päivystyksessä, miten mun työtapaaminen sujui, miltä uusi asiakas vaikutti, löysinkö sen uuden reseptin mitä ajattelin kokeilla viikonloppuna, käytiinkö siellä kaverilla/perhekahvilassa/kaupassa/puistossa, onko istutukset lähteneet kasvamaan, tarvisko käydä joku päivä katsomassa sitä uutta patjaa mistä oli puhetta viime viikolla. Ei häntä tunnu kiinnostavan pätkääkään, mä olen vain kätevästi ilmainen kotipiika ja kävelevä pillu. Meillä on 10 vuoden yhteiselo takana, ja vaikka näitä on yritetty selittää rautalangasta vääntäen ihan kahden kesken sekä pariterapiassakin, ei mitään kehitystä tapahdu. Pariterapia tosin loppui siihen, että mies siellä tokaisi tekevänsä meillä kaikki ne tärkeät kotityöt, kun mä puolestani vaan puuhailen niitä vähemmän tärkeitä hommia, jolloin mä ilmoitin että jos se on hänen mielipiteensä niin turhaanpa mä minkään terapeutin pakeilla istun. Mulle tuo kertoi kaiken tarvittavan siitä arvostuksesta, jota miehellä on mun työtäni ja äitiyttäni kohtaan. Miehelle olen sanonut, että nyt kun lapset on vielä suht pieniä, en lähde eroamaan, mutta en todellakaan aio mädäntyä hänen jalkarättinään loppuelämääni. Hän saa ihan vapaasti mun puolesta häipyä jonkun toisen helmoihin pyörimään ihan heti kun siltä tuntuu, mutta mä pakkaan kamani viimeistään silloin kun lapset on niin isoja että voivat hoitaa isän tapaamiset yms. ihan itse. Sen jälkeen mies ei tule enää näkemään mua ikinä. Ja silti tuo pyörii tuossa ja kädet levällään ihmettelee, etten kiimasta kiljuen syöksy hänen kimppuunsa heti kun hän tulee tekemään seksiin aloitetta: "Ei sua sattuis huvittamaan?" Valitettavasti ei huvita tollanen lapsellinen kakara.
En nyt ala selaamaan uudestaan koko ketjua, mutta onko mahdollista että vaimolla on puhjennut esim persoonallisuushäiriö?
Teidän on pakko puhua, ei muuten voi mitenkään tietää mitä sen toisen ihmisen päässä liikkuu.
Vaatii opettelua mutta kannattaa.
Terv. epävakaa lohikäärme jonka mies pärjää ihan kivasti hullun kanssa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.12.2014 klo 14:29"]Outoja neuvoja. Jos nainen on kotiäiti ja hänen AINOA tehtävänsä on huolehtia kodista ja lapsista samalla kun mies tuo työllä ansaistut rahat kotiin niin miksi pitäisi palkata siivooja?
[/quote] Samaa mieltä, ap: n vaimo on kermaperse ämmä, joka ei ole mihinkään tyytyväinen...
[quote author="Vierailija" time="31.12.2014 klo 19:15"]
En nyt ala selaamaan uudestaan koko ketjua, mutta onko mahdollista että vaimolla on puhjennut esim persoonallisuushäiriö?
Teidän on pakko puhua, ei muuten voi mitenkään tietää mitä sen toisen ihmisen päässä liikkuu.
Vaatii opettelua mutta kannattaa.
Terv. epävakaa lohikäärme jonka mies pärjää ihan kivasti hullun kanssa :)
[/quote]
Onpa hyvä ketju, kyllä kannatti lukea. Ihan on kuin omasta elämästä juuri nyt. Kolme fiksua lasta ja kaunis koti ja kaikki parisuhteessa päin helvettiä. En tiedä mistä mielenhäiriöistä voisi olla kyse, mutta viimeisin vaimon tappelu appivanhempien kanssa meni jonkun rajan yli ja tuntui, että nyt sisällä hajosi jotain. Haen apua itselleni, koska meilläkin tilanne on se, että enää ei puhuta. Ei ole puhuttu eikä pussattu vuosiin ja jaksaminen ja ymmärtäminen ja toisen puolesta anteeksipyytely loppuu nyt. Myöskään mikään terapia ei tulisi kyseeseen, koska vaimon mielestä on suurin häpeä mennä puhumaan omista asioistaan vieraille ihmisille. Puhukaa? Miten? Ei kukaan halua jättää omia lapsiaan, eikä kuolla, mutta ymmärrän ap:n avauksen erittäin hyvin.
Luulen, että aika moni lapsiperhe on samanlaisessa kusessa kun kaikki tehdään itse. Ei ole apua, ei isovanhempia osallistumassa eikä omaa aikaa, kukaan ei nuku tarpeeksi ja kaikki on uhrattu sille ihanalle perheelle, josta tulee yhteisen loman aikana yhteinen helvetti kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 17:00"]
24 jatkaa. Minä, vaimo, tein kaiken yksin kotona ja mies oli aina töissä. Olisin kaivannut sitä, että mies olisi sanonut, että arvostaa paljon minun työtäni ja uhrauksiani. Ja olisi kysynyt miten voin ja miten jaksan. Palkinnut vaikka kukilla ja kuohuviinillä. Minäkin olisin pimahtanut jos mies olisi tehnyt jotain mielestäni liian huonosti. Ikävä sanoa, mutta se on totta. Koti ja puitteet olivat tavallaan minun ansioluetteloni siinä vaiheessa, eikä mikään saanut olla 'vähän sinne päin'.
Kauhean kuuloista. Minua eivät naisena kiinnosta koti ja puitteet, kunhan sinnepäin on, se riittää. Ja onneksi on työ! En ikimaailmassa jäisi kotiin. Jos jään työttömäksi, keksin muuta tekemistä.
[/quote]
Käykö Ap vaimosi töissä?
Hänelle tekisi varmasti hyvää saada elämään jotain "omaa", kotona helposti sekoaa, kun ne päivät seuraa toisiaan samanlaisina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutama ajatus. Keskityn vain siihen mitä sinä voit tehdä, koska itsestä on helpointa aloittaa.
1. Teidän on pakko alkaa puhumaan. Pakko. Alkuun pääsemisessä kannattaa käyttää ammattiapua, niin voitte välttyä ainakin muutamalta isolta riidalta, myöhemmin puhuminenkin helpottuu. Voit myös kirjoittaa vaimollesi, jos se on helpompaa. Tärkeää on ymmärtää, että vaikka välillenne on kertynyt paljon painolastia, pohjimmiltaan kuitenkin yhä välitätte toisistanne. Jos näin on, kaikki muu voidaan korjata. Se vaatii kuitenkin paljon työtä ja kärsivällisyyttä. Ymmärrä, että tapasi vaieta ja vetäytyä riitatilanteessa on todella tuhoisa parisuhteelle. Vaimosi kokee sen hylkäämisenä, vaikka et niin tarkoittaisikaan. On paljon parempi möläyttää jotakin typerää kuin vaieta, sekin on sentään reaktio.
2.Kohtuullista työmäärääsi, keinolla millä hyvänsä. Jos se vie ajatuksiasi ja keskittymistäsi vapaa-ajallakin, sinulla on liikaa tai liian vaativaa työtä etenkin tässä tilanteessa jossa sinun on oltava läsnä perheellesi. Sinun on tingittävä tietyistä työlle ja työsuorituksellesi asettamistasi tavoitteista. Olet ottanut itsellesi perheessä etupäässä maksajan roolin. Se on tärkeä rooli, mutta nyt se ei riitä. Olen myös uupunut, joten ei tule onnistumaan että raadat entiseen mallliin ja sen lisäksi vielä yrität tsempata kotona. Siis ainoa ratkaisu on löysätä otetta töissä. Erityisen tärkeää tämä on, jos työ tuntuu henkireiältä ja ympäristöltä jossa saat arvostusta ja työsi tulokset näkyvät.
3. Harkitkaa yhdessä, onko elämäntapanne ylipäätään liian hektinen. Tarvitsevatko lapset kaikki harrastuksensa? Tarvitsetteko todella nykyisen elintason, ison asuntolainan ja isot menot joita varten pitää tehdä paljon töitä? Olisiko teidän mahdollista muuttaa elämäntapaanne vähemmän stressaavaksi ja kiireiseksi? Nyt kun parisuhde voi huonosti, tarvitsisit vaimon kanssa kahdenkeskistä aikaa. Miten sitä voisi järjestää?
4. Teillä on ongelma, ei yksistään sinulla. Älä yritä ratkaista parisuhdesolmua yksin. Kysy vaimoltasi, miksi hänellä on paha olla. Miksi sinulla on paha olla? Ratkaisuja on olemassa, ja ne löytyvät kyllä jos olette valmiita puhumaan, tekemään paljon töitä ja olemaan kärsivällisiä. Nyt ei ole aika vaipua epätoivoon vaan on aika toimia ja hakea apua.
Et ap tiedäkään, kuinka kiitollinen olisin, jos miehelläni olisi sellainen työ, että voisin itse keskittyä lasten ja kodin hoitamiseen! Ja vieläpä noin kivan kuuloisissa puitteissa! Meillä tilanne on se, että mies on ollut pitkään työtön ja kai masentunutkin. Teen itse vaativaa työtä ja hoidan lisäksi kodin ja lapset - tosin siitä siisteystasosta täytyy kyllä tinkiä, muutoin en ehtisi tehdä kaikkea. Mies auttaa sen mitä jaksaa. Tästä huolimatta ei ole tullut mieleenkään jättää miestä. Yhdessä on luvattu olla niin myötä- kuin vastamäessäkin enkä kyllä edes osaisi kuvitella elämää ilman miestäni; kaikkea kun ei mitata rahassa. Jotenkin vaimosi vaatimustaso kuulostaa liian korkealta minun korvaani.
Ehkä voisit järjestää teille kahdenkeskistä aikaa? Palkata lapsille hoitajan ja viedä vaimon syömään? Keskustella tilanteestanne kaikessa rauhassa? Voisit kertoa, kuinka väsynyt olet työsi takia ja kertoa, kuinka arvostat vaimon tekemää työtä kotona. Ehkä hän ei tunne saavansa työstään tarpeeksi arvostusta? Huomaan joskus, että miehelläni on tiettyjä alemmuudentunteita, kun teen itse vaativaa työtä ja hän on työttömänä kotona. Ehkä on kyse jostakin tällaisesta? Tai ehkä vaimosi on yksinäinen viettäessään päivät yksin lasten kanssa? Ehkä hän kaipaa omaa aikaa? Mutta ehdottomasti teidän täytyy puhua!
Mitäköhän ap nyt? Oot kai hengissä vielä?
http://www.mielenterveysseura.fi/sos-kriisikeskus/valtakunnallinen_kriisipuhelin
Soita tuonne nyt heti ja kerro tilanteesta ja pyydä neuvoa. Itseäsi et sitten tapa! Vai haluatko tosiaan pilata lastesi elämän loppuiäksi? Nimin. kokemusta on lähipiiristä.
No älä nyt ainakaa tapa ittees. Äkkiä nyt perheasiain neuvittelukeskukseen tms.aika! Hyvin osaat ainaki täällä avautua. Siitä pointsit.
Parisuhde ei ole tahdon asia...muten se on TÄNÄÄN TAHDON JA HUOMENNA EN TAHTOO :((( Parisuhde on se että tahdon YRITTÄÄ TÄMÄN IHMISEN KANSSA. Jaksatko tätä naistaa,rakastatko vai onko hän muuttunut painen alla niin sietomattomaksi ettet enää kestää hänet? Pitääkö hänen päästää huilia tai rentoutua -Suomessa muuten liian paljon putoa äidin kannettavaksi -henkisesti ja fyysisesti....kyllä se ihminen jaksaa ja kestää mutta ei se naiselle hyvää tee...katkeroituu ja väsyy....sitten suomalaisten huumoritajuttomuus ja suoriutuminen tekee kyllä elämästä helvetti.
T. Venäläinen rouva :).