Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita, joista tulee väsyneenä käsittämättömän kiukkuisia?
14.12.2014 |
Minä en voi täämn luonteenpiirteen takia varmaan koskaan hankkia lapsia. :( Varsinkin jos minua herätellään kesken unien, muutun melkein raivopäiseksi. Sitten jos en ole saanut nukkua tarpeeksi, olen kuin perseelle ammuttu karhu.
Onko kellään mulla tälläistä, mutta vauvan kanssa on silti pärjännyt hyvin? En minäkään väkivaltaiseksi ala, mutta kohtuuttoman vihainen ja äkäinen minusta tulee. Sama juttu jos olen nälkäinen tai stressaantunut, joskin vain hieman lievempänä.
Kommentit (28)
Jos oikeasti tietää että raivo ja kiukku johtuvat väsymyksestä niin pitää saada levätä. Äitinä kuitenkin tiedän että joskus on mahdotonta saada levätä just nyt vaikka olisi millaiset turvaverkot. Silloin on hyvä että tunnistaa tunnetilansa ja pystyy hallitsemaan ja hillitsemään niitä. Tähän on olemassa ammattiapua joka mielestäni pitäisi olla vapaasti saatavilla jokaiselle äidille ja isälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 09:44"]
Jos oikeasti tietää että raivo ja kiukku johtuvat väsymyksestä niin pitää saada levätä. Äitinä kuitenkin tiedän että joskus on mahdotonta saada levätä just nyt vaikka olisi millaiset turvaverkot. Silloin on hyvä että tunnistaa tunnetilansa ja pystyy hallitsemaan ja hillitsemään niitä. Tähän on olemassa ammattiapua joka mielestäni pitäisi olla vapaasti saatavilla jokaiselle äidille ja isälle.
[/quote]
Ja sitä onkin. Yksityiseltä jos on rahaa ja jos ei ole, niin erilaisten järjestöjen kautta (esim. Maria akatemia Helsingissä) ja oman terveyskeskuksen kautta pääsee myös keskusteluavun piiriin, kunhan jaksaa jonottaa.
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 09:44"]
Jos oikeasti tietää että raivo ja kiukku johtuvat väsymyksestä niin pitää saada levätä. Äitinä kuitenkin tiedän että joskus on mahdotonta saada levätä just nyt vaikka olisi millaiset turvaverkot. Silloin on hyvä että tunnistaa tunnetilansa ja pystyy hallitsemaan ja hillitsemään niitä. Tähän on olemassa ammattiapua joka mielestäni pitäisi olla vapaasti saatavilla jokaiselle äidille ja isälle.
[/quote]
Tämä! Kun on vauva, ihan aina ei vaan saa lepoa silloin kuin tarvitsee. Silloin ei yksinkertaisesti ole varaa muuttua raivopääksi. Parasta on, että oppii hallitsemaan tunteitaan jos ennen lasten tuloa, niin ymmärtää missä kohtaa sanoa että nyt ei omat voimavarat riitä, missä kohtaa jättää vaikka vauvan yksin huutamaan ja mennä minuutiksi parvekkelle vetämään happea. Osa vanhemmista ei näissä hankalissa tilanteissa osaa hallita tunteitaan ja sitten luetaankin suru-uutisia esim auvojen ravisteluista :(
Olen tuollainen. Työpaikalla aiheuttaa ongelmia, kun jotkut ovat sellaisia aina samanlaisia porskuttajia ja itse on sellainen, että väsyneenä, stressaantuneena ja sokerit alhaalla ihmiset alkaa pitää väh 5 metrin turvaväliä. Olemus näkyy naamasta, vaikka kuinka yrittäisi pinnistää hymyä. Muutos voi tapahtua saman päivän aikana. En haluaisi olla tällainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 10:03"]
Olen tuollainen. Työpaikalla aiheuttaa ongelmia, kun jotkut ovat sellaisia aina samanlaisia porskuttajia ja itse on sellainen, että väsyneenä, stressaantuneena ja sokerit alhaalla ihmiset alkaa pitää väh 5 metrin turvaväliä. Olemus näkyy naamasta, vaikka kuinka yrittäisi pinnistää hymyä. Muutos voi tapahtua saman päivän aikana. En haluaisi olla tällainen
[/quote]
Hyvä että myönnät ongelman ja haluat muuttua! Varaa aika työterveyshuoltoon ja kerro ongelmastasi. Pyydä että tutkivat verensokerit, testaavat diabeteksen ja kilpirauhasarvot. Pyydä että pääset juttelemaan myös vihanhallintaongelmista psykologille. Saat apua varmasti!
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 09:35"]
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 09:30"]
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 09:27"]
Kiukku ja raivo eivät sitten ole luonteenpiirteitä vaan tunnetiloja.
[/quote]
Niinpä. Ja tunnetiloja voi oppia hallitsemaan paremmin! Se on omasta tahdosta kiinni ja siitä, että osaa hakea ihan ammattilaisen apua, jos ei yksin pysty muutokseen.
[/quote]
yksi halvempi ratkaisu voisi myös olla se, että väsynyt saisi nukkua. Oikeesti, olisiko se niin kamalaa? No olisihan se, jos kyse on äidistä joka väsyy lasten takia. Eihän äiti saa väsyä, jos väsyy niin terapiaan vaan.
[/quote]
Uni on ehdottoman tarpeellista ja jokaisen äidin pitäisi saada tukea lähipiiriltää siihen, että saa nukuttua tarpeeksi myös yösyöttöjen aikaan. Lähinnä tuossa tunnetilojen hallintavastauksessa tarkoitin tuota Ap:n alkuperäistä kysymystä. Hänellähän siis ei ole lapsia ja pelkää jo etukäteen että väsyneenä olisi heille kiukkuinen. Ja kertoo että jos hänen herätetään kesken unia muuttuvansa "raivopäiseksi" ja että myös stressitilanteissa yleensä tämä tulee ilmi. Silloin saattaa hyvinkin olla, että taustalla on nyt muutakin kuin pelkkää väsymyksen aiheuttamaa kiukkua. Kyse voi myös olla, että ap ei ole oppinut hallitsemana impulssejaan ja tunteitaan hyvin muutenkaan. Ja silloin terapiasta on apua. On myös, jos olet "vain" väsynyt äiti, terapiassa saa ihan mielenterveys ongelmista kärsimätönkin tukea ja jaksamista arkeen. Halvin ratkaisu ei myöskään aina ole paras.