Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita, joista tulee väsyneenä käsittämättömän kiukkuisia?
14.12.2014 |
Minä en voi täämn luonteenpiirteen takia varmaan koskaan hankkia lapsia. :( Varsinkin jos minua herätellään kesken unien, muutun melkein raivopäiseksi. Sitten jos en ole saanut nukkua tarpeeksi, olen kuin perseelle ammuttu karhu.
Onko kellään mulla tälläistä, mutta vauvan kanssa on silti pärjännyt hyvin? En minäkään väkivaltaiseksi ala, mutta kohtuuttoman vihainen ja äkäinen minusta tulee. Sama juttu jos olen nälkäinen tai stressaantunut, joskin vain hieman lievempänä.
Kommentit (28)
Mä vaan itken jos olen liian väsynyt. Kiukkuiseksi tulen stressaantuneena. Ihan tavallisia tuntemuksia, jos on itsensä lisäksi muista vastuussa niin reaktiot pitää pystyä pitämään hallinnassa. Itse en tule lapsia hankkimaan, mutta muista syistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 02:47"]
Mä vaan itken jos olen liian väsynyt. Kiukkuiseksi tulen stressaantuneena. Ihan tavallisia tuntemuksia, jos on itsensä lisäksi muista vastuussa niin reaktiot pitää pystyä pitämään hallinnassa. Itse en tule lapsia hankkimaan, mutta muista syistä.
[/quote]
Mutta se oli ehdottomasti parhainta kun "tunsi jotenkin enemmän".
Kun katsoin puita, nekin "tuntui", mutta parvekkeen kaide ei.
En kyllä osaa tarkkaan kuvailla. Jokainen taitaa tietää sen "tunteen"
Olen tuollainen. Minun kohdallani piti paikkansa se että kyllä sen oman lapsen takia jaksaa olla hyvällä tuulella. Tosin kiukku purkautuu sitten mieheen ja ero on edessä. Mies ei ymmärrä miten voin olla yösyöttöjen jälkeen väsynyt.....
Itse olen ollut todella raivokas väsyessäni, ahdistuessani,masentuessani tms.
Sitten keskustelin psykoterapeutin kanssa aiheesta. Hän sanoi että kärsin stressireaktiosta. Kävimme asioitani läpi vuoden,pari ja nyt on olo helpottunut. Olen oppinut kanavoimaan tunteeni, tiedän miten päädyn tuohon kikku ja raivo tilaan ja tiedän nyt miten pääsen sieltä pois. Tiedän myös miten voin jopa kokonaan estää sen että ajautuisin tuohon mielentilaan.
Minun unentarpeeni ovat erittäin suuret ja vauva-aika oli yhtä helvettiä. Todella vaativa vauva joka heräilee useasti yön ja päiväunien aikaan, toki hyviäkin kausia on ollut ja silloin olenkin huomattavasti paremmalla tuulella. Allergiat sun muut tutkittu, on vaan erityisen vilkas ja vähäuninen vauveli. Taustalla mulla on kylläkin yhtä jos toista diagnoosia masennuksesta ja nyt tulossa uusi liittyen ilmeisesti kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. En suosittele hankkimaan lasta, jos oma aika on erityisen tärkeää. Itse olen taistellut sen asian kanssa. Mutta olen pystynyt hillitsemään itseni ja pahimpina aikoina mies on ollut mun tuki ja turva. Oon saanut myös ahdistuessani käydä ihmisten ilmoilla. Jos tunnet suunnatonta raivoa jonkun herättäessä sinut lapsettomana niin hormonit saattavat joillakin pahentaa asiaa! Mutta löytyyhän niitäkin naisia kun muuttuvat entistä äidillisemmiksi hormonien ansiosta. Itsellä ei ole herätyksellä niin väliä, kunhan saisi jatkaa unia, mutta se on välillä näiden muksujen kanssa mahdotonta. Saatat joutua siis unten mailta suoraan huutavan mukulan lohduttajaksi, eikä sekään takaa hiljaisuutta taikka unta. :D meiän pikkuinen on kuparikierukkavauva, eikä toista tule. Mutta kyllä pikkuveijarista on iloa ja onnea tullut, sisältöä ja tarkoitusta elämään, se auttaa kestämään. <3 kunhan muistat huolehtia, että saat apua sitä tarvitessasi, niin etköhän säkin pärjää. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies jaksaa aina muistuttaa kyseisestä luonteenpiirteestä ja komentaa välillä päikkäreille.. :D hyvin on pärjätty, ainaki mun mies ollu ymmärtäväinen ja osaakin nykyään aamuisin odotella että olen raihoittunut ennen kuin uskaltaa avata suunsa :D en raivoa lapsille kuitenkaan vaan juurikin se valitettavasti kohdistuu mieheeni, en tiedä missä oltais jos mies ei olis noin ymmärtäväinen <3
Minun teini lapsi menee kiukukkaaksi, jos on univajetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aika normaaliahan tuo on, että ihminen ei ole väsyneenä parhaimmillaan.
Ap, vihanhallintaterapia voisi olla sinule hyväksi. Googlaa esim Maria akatemia ja naisten demeter työ. Kuulostaa siltä että et oikein osaa kontrolloida impulsseja, sen vaiheen oppiminen on jäänyt sulla kesken teini-iässä. Antoivatko vanhemmat parhaiten periksi silloin kun kiukuttelit? Oletko karsinut ystäväpiiristäsi kaikki ne ihmiset, jotka uskaltava sanoa sinulle olevansa eri mieltä? Oletko riidoissa myös räjähdysherkkä kiukkupussi? Kyllä, muakin kiukuttaa välillä väsyneenä, mutta en mä sitä muihin ala purkamaan, oon opetellut kontrollimaan impulssejani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 07:07"]
Olen tuollainen. Minun kohdallani piti paikkansa se että kyllä sen oman lapsen takia jaksaa olla hyvällä tuulella. Tosin kiukku purkautuu sitten mieheen ja ero on edessä. Mies ei ymmärrä miten voin olla yösyöttöjen jälkeen väsynyt.....
[/quote]
Väsynyt saa olla.
Kenenkään, miehen tai naisenkaan, sen sijaan ei tarvitsi sietää kumppaninsa mielipuolista ja täysin aiheetonta raivoamista.
Sen eron voisit välttää helposti, kun menisit terapiaan, niin kuin yksi ketjussa kirjoittaneista oli mennyt. Sieltä oli saanut avun vihanhallintaongelmiinsa.
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 08:38"]
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 07:07"]
Olen tuollainen. Minun kohdallani piti paikkansa se että kyllä sen oman lapsen takia jaksaa olla hyvällä tuulella. Tosin kiukku purkautuu sitten mieheen ja ero on edessä. Mies ei ymmärrä miten voin olla yösyöttöjen jälkeen väsynyt.....
[/quote]
Väsynyt saa olla.
Kenenkään, miehen tai naisenkaan, sen sijaan ei tarvitsi sietää kumppaninsa mielipuolista ja täysin aiheetonta raivoamista.
Sen eron voisit välttää helposti, kun menisit terapiaan, niin kuin yksi ketjussa kirjoittaneista oli mennyt. Sieltä oli saanut avun vihanhallintaongelmiinsa.
[/quote]
Täällä on itseasiassa kolme ihmistä nyt ehdottanut terapiaa. Ap, mitä mieltä, varaatko ajan? :) T. numero 11, numero 6 eri henkilö ja nyt vielä numero 12:kin ehdottaa terapiaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 08:42"]
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 08:38"]
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 07:07"]
Olen tuollainen. Minun kohdallani piti paikkansa se että kyllä sen oman lapsen takia jaksaa olla hyvällä tuulella. Tosin kiukku purkautuu sitten mieheen ja ero on edessä. Mies ei ymmärrä miten voin olla yösyöttöjen jälkeen väsynyt.....
[/quote]
Väsynyt saa olla.
Kenenkään, miehen tai naisenkaan, sen sijaan ei tarvitsi sietää kumppaninsa mielipuolista ja täysin aiheetonta raivoamista.
Sen eron voisit välttää helposti, kun menisit terapiaan, niin kuin yksi ketjussa kirjoittaneista oli mennyt. Sieltä oli saanut avun vihanhallintaongelmiinsa.
[/quote]
Täällä on itseasiassa kolme ihmistä nyt ehdottanut terapiaa. Ap, mitä mieltä, varaatko ajan? :) T. numero 11, numero 6 eri henkilö ja nyt vielä numero 12:kin ehdottaa terapiaa
[/quote]
Alapeukkuja? Eikö todella saa sanoa, että aikuisen ihmisen kannattaa mennä terapiaan, jos ei osaa hallita kiukkujaan?
Minä olen ihan raivokas väsyneenä. Lapseen en sitä pura, mutta mieheen kyllä. Lapsi heräilee useita kertoja yössä vielä nyt lähes kaksivuotiaana... Mies ei ole hoitanut yksiäkään yöheräilyjä tai muita, nukkuukin yleensä talon toisessa päässä, että saa olla rauhassa yön. Silti sen mielestä en saisi olla väsynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiukku ja raivo eivät sitten ole luonteenpiirteitä vaan tunnetiloja.
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 09:27"]
Kiukku ja raivo eivät sitten ole luonteenpiirteitä vaan tunnetiloja.
[/quote]
Niinpä. Ja tunnetiloja voi oppia hallitsemaan paremmin! Se on omasta tahdosta kiinni ja siitä, että osaa hakea ihan ammattilaisen apua, jos ei yksin pysty muutokseen.
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 09:27"]
Kiukku ja raivo eivät sitten ole luonteenpiirteitä vaan tunnetiloja.
[/quote]
Niinpä. Ja tunnetiloja voi oppia hallitsemaan paremmin! Se on omasta tahdosta kiinni ja siitä, että osaa hakea ihan ammattilaisen apua, jos ei yksin pysty muutokseen.
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 09:27"]
Minä olen ihan raivokas väsyneenä. Lapseen en sitä pura, mutta mieheen kyllä. Lapsi heräilee useita kertoja yössä vielä nyt lähes kaksivuotiaana... Mies ei ole hoitanut yksiäkään yöheräilyjä tai muita, nukkuukin yleensä talon toisessa päässä, että saa olla rauhassa yön. Silti sen mielestä en saisi olla väsynyt.
[/quote]
Raivosi miestä kohtaan ei välttämättä johdu väsymyksestä, vaan siitä, että olet pettynyt, että hän ei hoida vanhemman osaansa. Terapian avulla oppisit ilmaisemaan tunteitasi paremmin miehelle ja myös pitämään kiinni oikeuksistasi. Ei vaan ole ok, että toinen vanhempi ei koskaan osallistu lasten yöhoitoon. Suosittelen sinulle ensiavuksi viikonlppureissun varaamista kylpylään ystävän kanssa, mies saa hoitaa lapset viikonlopun ajan ja sinä saat unta. Voi palattuasi ymmärtää sinua huomattavasti paremmin. Jatkoon suosittelen pariterapiaa.
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 09:30"]
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 09:27"]
Kiukku ja raivo eivät sitten ole luonteenpiirteitä vaan tunnetiloja.
[/quote]
Niinpä. Ja tunnetiloja voi oppia hallitsemaan paremmin! Se on omasta tahdosta kiinni ja siitä, että osaa hakea ihan ammattilaisen apua, jos ei yksin pysty muutokseen.
[/quote]
yksi halvempi ratkaisu voisi myös olla se, että väsynyt saisi nukkua. Oikeesti, olisiko se niin kamalaa? No olisihan se, jos kyse on äidistä joka väsyy lasten takia. Eihän äiti saa väsyä, jos väsyy niin terapiaan vaan.
Tarkistakaa verensokeri arvot. Matala sokeri arvo aiheuttaa tuollaista, on kokemusta asiasta.
Joo älä hanki lapsia. Varmaan suurin osa vauvamurhista on juuri sinun kaltaisten ihmisten tekemiä.