On tää niin perseestä, ei oo ketään kenelle purkaa pahaa oloa

Oksenna tänne vapaasti, minä ainakin ymmärrän, sillä samaa meillä, toinen lapsi sairas... Ja skippaat vain ikävät vastaukset pois.

On vaan niin puhki tähän kaikkeen, on niin katkera olo siitä,että miksi meillä, miksi pitää olla elämässä aina jotain vaikeaa, miksi pitää meidän lapsella mennä hoitojen hankalasti, kirurgit ymmällään välillä olleet, että mitä tehdään seuraavaksi.

tuntuu niin pahalle katsoa kun lapsi kärsii, ja isompi lapsi käy ylikierroksilla jatkuvasti. On niin paha olo, kun ei voi lasta itse auttaa, odottaa vaan ihmettä.

Mies on uupunut ja väsynyt, ei jaksa osallistua kovin paljoa arjen pyöritykseen (töissä käy kylläkin), oon niin yksin lasten kanssa, sairas lapsi tosi itkunen ja sylissä viihtyvä, selkä kipeänä kun joutuu lasta kantelemaan.Tuntuu ettei jaksa edes joulua laittaa yhtään. Raha huolet painaa kumpaakin, kunhan saa lapsen hoidot maksettua ja lääkkeet ja lapsille ruuan ja vaatteet niin siihen saa olla tosi tyytyväinen.

Ja minä noille lapsi polosille hermostun ihan tyhjästä, ja sitten on entistä pahempi olo. Ei se noiden lasten vika ole, että elämä on näin perseestä.

On niin katkera olo kun ei jaksa. Ja pelottaa, että tämän kaiken vuoksi tulee vielä päälle ero, tai romahdus jommalle kummalle.

Kaikki nykyään vaatii pinnistystä, jo se,että aamulla herää. Välillä laskee tunteja siihen, että lapset nukahtaa.

ap

Paljon voimia sinulle ap ♥  Olen itsekin ollut väsynyt lasten kanssa, vaikka en suuressa mittakaavassa kuin sinä ja miehesi. Kun olen itse jälkeenpäin miettinyt omaa uupumistani olen ajatellut , että minun olisi pitänyt pystyä enemmän tukeutua muihin, pyytää reilusti apua, sitä vartenhan me ihmiset täällä ollaan. Toiseksi suosittelisin, että ottaisit jonkun harrastuksen, mikä antaa sinulle mielihyvää ja sama juttu miehelle. Tiedän että nämä kuulostavat aika kliseisiltä, mutta uskon että ne oikeasti voivat auttaa.

Samaa vielä sanoisin kuten edellinenkin, että puhukaa miehen kanssa ja jakakaa kaikki tunteet. Muuten voi käydä niin että molemmat käpertyvät omaan nurkkaansa ja rakennatte suojamuurin ympärille. Te olette kuitenkin ehkä paras vartaistuki toisillenne. Vaikutat ap hyvältä ihmiseltä!

Onko lapsellasi jokin sellainen sairaus, jolle löytyy vertaistukiryhmä? Olen joskus itse saanut apua ihan vain siitä, että voi puhua muiden vammaisten lasten vanhempien kanssa. Naurun aiheetkin ovat ihan omia ja yhtä "pimeitä". Lisäksi voisit pyytää jaksamiseen apua neuvolasta. Ennakoiva lastensuojelu ja sosiaalityö voivat auttaa tuollaisessa. Voisit myös hakea terveyskeskuksesta lähetettä tai kääntyä itse suoraan mielenterveystoimistin puoleen, kerro vain ihan oikeasti miten kuilun partaalla olet väsymyksen ja kuulijan puutteessa.

Tarvitset varmasti ihan oikeasti apua nyt. Selviät tuosta kyllä, kun saat vain sanottua sen muillekin. (3 erityislasta, joista 2 liikuntavammaisia)

facebookissa on vertaistuki ryhmä mutta henkilökohtaisista syistä en halua sinne liittyä omalla nimelläni. (siis facebookiin ylipäätään)

pelottaa kertoa miten väsy on, pelottaa mitä sitten tapahtuu. Pelottaa, että jos romahdan. Ollaan ennaltaehkäisevässä perhetyössä mutta ei riitä mielestäni. Silti oon ihan loppu. oon käynyt kahdella eri hoitajalla mielenterveys puolella juttelemassa, kolmannelle en jaksa enään mennä kokeilemaan. Ensimmäinen ei ymmärtänyt yhtään (tokaisi esim. luuletko,että teidän lapsi ainut on joka sielä teholla on joutunut olemaan, ette oo ainoita joilla sairas lapsi, on niitä pahempiakin sairauksia yms.., toinen hoitaja kertoili yli puolet aina vastaanotto ajasta siitä, mitä hänen elämä heidän lastensa kanssa on ollut jotka erityislapsia)

voimia sinulle nelonen ja hyvää joulua koko perheelle! :)

ap

Moi, minä romahin eri syistä kyllä. Omaan sairauteen kypsyen.  Hae apua , alota jostakin  purkamaan huolesi. Varmaan saat tukea ja apua. Sairalassa on myös se sosiaalityöntekijä  tms. Ei tarvi jaksaa kaikkea. Usko pois kaikki muuttuu vielä hyväksi, kunhan pyydät tai kerrot miltä sinusta tuntuu.

Henkilökohtaisista syistä et halua liittyä feisbuukkiin?

Mitä?

Hienoa, että olet jo avun piirissä. Osatko sanoa millaista apua tällä hetkellä kaipaat? Onko pahinta unenpuute, ystävän puute vai se toivottomuus ja masennus? Voitko laittaa tervettä lasta vaikka osapäivähoitoon?

Auttavatko masennuslääkkeet tai ahdistuslääkkeet? Niistäkin voi olla apua pahimpana aikana. 4

pahinta on ehkä se toivottomuss ja masennus sekä sen olkapään puuttuminen mihin purkaa ja itkeä paha olo. terve lapsi käynyt osapäivähoidossa,mutta tällä hetkellä kotona. mutta ne koe sitä mitenkään raskauttavana tekijänä, yleensä paremminkin päinvastoin.

ap

tai kaikkein pahinta on se, että kummankin väsyn ja uupumuksen vuoksi alkaa parisuhde rakoilla.

ap

Todella kurjaa, onneksi olette edes jonkun avun piirissä, nehän ei heti helppaa, mutta ajan kanssa kyllä. Onko sulla lääkitystä sun masennukseen? Ja yritä vielä etsiä sulle sopivampi ihminen, jolle jutella! Kyllä sellainen löytyy.

Onko miehesi väsynyt kuuntelemaan ja kuinka hän itse jaksaa? Parsuhteessa voi olla uskomattoman paljon voimaa, kun kummallakin on vuorotellen lupa väsyä ja pyytää toista kannattelemaan kappaleen matkaan. Tämä vuorottelu on toiminut ainakin meillä. Välillä toinen ottaa hoitaakseen suurinpiirtein kaiken kodinhoidosta, laskuista ja ajanvarauksista alkaen, toinen saa vain hengittää ja nukkua. Joskus riittää yksi yö, joskus menee kuukausia niin, että päävastuu on vain toisella.

Ovatko ystäväsi jääneet sairauden varrella vai oletko itse vetäytynyt yksinäisyyteen? Ymmärrän kyllä senkin, että ihmisiin ei jaksa oikein tutustua. Ei sellaiseen ehkä jää voimia...

(Niin ainakin itselleni on käynyt. Ystävyys vie voimia, kun vastuuta on myös itsellä siitä, että ystävyys pysyy tasapuolisena. En oikeasti halua "rasittaa ketään itselläni". Välillä taas on kauhea ikävä juttukaveria ja hiustenvärjäyskaveria jne. En kyllä oikein muistakaan millaista ystävän kanssa oleminen on, kun tätä on jatkunut niin monta vuotta.)

Voi kun voisin keksiä sinulle jotakin apua! Kyllä tämän palstan voimalla pitää yksi äiti saada nostettua ylös edes yhdeksi illaksi kerrallaan! 4

Mieheni on itsekin uupunut, jotenkin tuntuu ettei sitten osaa omilla väsyillä häntä enään enempää väsyttää. varjelee ettei hän väsyisi enään enempää.

Muutama ystävä on jäänyt matkanvarrella vaikka olen itse yrittänyt heihin pitää yhteyttä (en ole heille jauhanut lapsen sairaudesta yms, ainakaan en tiedosta niin) mutta ehkä heille on asia muutoin vaikea tai mikä liene syynä. Ja muutamia ystäviä on jotka joskus harvoin itse ottavat yhteyttä ja joskus tulee itse otettua heihin yhteyttä. harvoin nään ystäviä, ei jaksa lähteä minnekkään, mutta kyllä jos jaksaa lähteä, se yleensä auttaa vaikka tuleekin entistä uupuneempana(fyysisesti) kotiin.

Mutta välillä sitä kaipaa sitä ystävää, kenen kanssa hullutella vaan ja unohtaa kaikki maailman surut, ja väliin sitä, kenelle saa haukkua ja purkaa pahan olon, sen kuinka paska ja epäoikeuden mukainen tämä elämä on. (tai sille se tuntuu)

13 ap

ja kiitos nelonen ihanista tsempeistä. välillä on näin, että ei jaksaisi enään hetkeäkään, kaikki pienikin vastustaa, mutta väliin sitten tuntuu taas, että kyllä tämä tästä taas, vaikka minuutti kerrallaan. :)

Ja mies sanoo, että tiedostaa minun olevan uupunut ja pelkää sitä päivää, milloin tulen ilmoittamaan etten jaksa enään. mutta että hänellä ei ole voimia eikä taitoa minua auttaa ja tukea.

ap

4, oletko tä? t. Toinen tässä vastailija ilm...

Täällä toinen vastaavassa tilanteessa. Moniongelmainen lapsi (koululainen). Tuntuu ettei mikään auta. Pitäsi kotona jaksaa muuttaa koko käyttäytymisensä, mutta voimat loppu.
Itselläni vielä selvitys onko kilpirauhasen vajaatoiminta.
Joka päivä yhtä taistelua. Töissä taistelen (kiusaamista, mollaamista, kiire, liian suuret vaatimukset), kotona taistelen. Ahdistaa, itkettää, veetuttaa ja valitettavasti välillä lapsiraukka kärsii.
Välillä on pakko juosta ulos kun tuntuu ettei kestä. Juoksen itseni uuvuksiin ja itken. Istahdan yhdelle syrjäiselle penkille metsäpolun varrella ja itken pahaa oloani.
Tuo ymmärtämättömyys on niiiin tuttua. Ne jotka ei tiedä asiasta mitään tai ei ole järkevää sanottavaa, voi pitää suunsa kiinni. Vähättelevät ja muka pitistävät kommentit satuttavat ja tuntuvat pahalta.
Koitetaan kestää. Rauhallista joulua kaikesta huolimatta kaikille sairaiden lasten ja erityislasten vanhemmille.

minulla ei ole tällä hetkellä lääkitystä, en jaksa alkaa kokeileen mikä vaikuttaisi toivotusti, ilman liikoja sivuvaikutuksia. täytyy kunhan vähän voimat palautuu ja eheytyy, alkaa etsiä taasen joku olle puhua.

ap

Misspäin ap asut? 

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 22:20"]33, Mikä teillä on erityislapsen perheessä on se tekijä, joka verottaa voimia ja rakkautta? Miksi suhde on vaarassa ajautua eroon sairaan lapsen takia? Kysyn vain siksi, että itsellä lasten olemassaolo ja kaikenlaiset haasteet ovat pikemminkin saaneet takertumaan toiseen entistä tiukemmin. Puoliso on se ihminen, joka todellakin ymmärtää mistä on kyse ja se ihminen, jolta saa eniten tukea. MItä vaikeampia aikoja on, sen tärkeämpi se toinen aikuinen perheessä on.

Toisaalta hän on se ihminen, jonka kanssa pienikin ilo tuntuu aidosti ihan mielettömältä ihmeeltä ja sitä makustellaan monet kerrat, muistellaan miten kaikki oikein kävikään ja vakuutellaan toiselle miten hienoa on, kun nyt onnistuttiin. Ulkopuolinen ei ehkä ymmärtäisi niiden pienten ihmeiden suuruutta, hehkutus kuulostaisi ihan ylimakealta :D 4
[/quote]

Eniten välejä hiertää se, että koen kantavani suurimman taakan yksin. Mies on rinnalla ja arjessa mukana mutta päävastuu on aina minulla.
Katkeruus, väsymys, tasavertaisen kumppanin puuttuminen on ajanut meidät kämppiksiksi, kunnioitus ja arvostus sellaisena mitä parisuhteessa vaaditaan, on mennyttä.
-33

voimia 16 ihan valtavasti! toivottavasti saat lääkityksen jos kilpirauhasen vajaatoimintaa. Itselläni kilpirauhanen poistettu syövän vuoksi joten elelen täysin lääkkeen turvin.

hyvää joulua sinullekin! virtuaali hali.

ap