Lue keskustelun säännöt.
Ristiriitaiset fiilikset uudesta poikaystävästä
11.12.2014 |
En tiedä mitä ajatella enää tästä uudesta suhteesta, kun tunteet käyvät ihan hullua vuoristorataa. Saatan olla aivan pilvissä ja umpirakastunut, hetkeä myöhemmin haluan lopettaa koko suhteen ja olen aivan varma ettemme sovikaan toisillemme.
Tunnen välillä oloni niin yksinäiseksi hänen seurassaan ja koen, että en saa tarpeeksi läheisyyttä häneltä. Hän ei myöskään kauhean avoimesti kerro minulle itsestään, paitsi sen, että hänellä on luottamusongelma ja lämpeää todella hitaasti avautumaan uudelle ihmiselle. Hän tuntuu myös ahdistuvan jos vietämme yli kaksi päivää yhdessä. Hän tarvitsee etäisyyttä ja minä koen tämän torjumisena.
Olemme puhuneet asiasta ihan mahdottoman monta kertaa. Hän tietää tasan tarkkaan näistä tuntemuksistani, mutta välillä tuntuu siltä, että tarvitaan joku kauhea draama, että saan häneltä tarpeeksi huomiota. Muuten tunnen oloni hylätyksi. Olen hänet "jättänyt", mutta joka kerta hän saa pääni kääntymään ja pyytää, että rauhoitun, enkä tekisi hätiköityjä ratkaisuja.
En oikein tajua, että miksi olen näin sekaisin. Minkä takia jatkuvasti kyseenalaistan suhdettamme, mutta sitten kuitenkin muutan mieleni ja pidän itseäni ihan hulluna, kun "ylireagoin". :(
Sori sekava teksti. Kysykää mitä tahansa.
Kommentit (66)
Päätin jättää hänet. Kiitos kaikille kommentoijille. :(
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huhhuh, kuulostat joltain 14-vuotiaalta. Kannattais selvittää pääsi kuntoon ensin ja sitten vasta miettiä onko susta suhteeseen. Sitä ennen älä piinaa ketään.
Meillä on vähän samanlainen tilanne toisinpäin. Minä olen se, joka haluaa enemmän omaa aikaa ja tilaa, mies taas haluaisi olla enemmän yhdessä. Olen ollut tätä ennen reilu pari vuotta sinkkuna ja viihtynyt enimmäkseen kotona yksin.. Nyt sitten välillä tuntuu ahdistavalta,kun toinen syyllistää, ellei nähdä päivittäin. Tarvitsen omaa aikaa yksin,koska monesti koulustressi ja sosiaaliset suhteet vievät voimia. ymmärrän kyllä tuon sinunkin kannan,Tottakai kaikki haluavat tuntea olevansa rakastettuja suhteessa :) mutta kannattaa varmaan antaa miehelle aikaa sopeutua.. Sitä ainakin itse tarvitsisin,varsinkin kun pelkään haavoittavani itseni suhteessa/en saakaan sitä mitä toivoisin yhteiseltä tulevaisuudelta.. -n25 (mies 23)
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 23:14"]
Kuukauden ollaan deittailtu.
ap
[/quote]
voi elämä :)
olette 26 & 30v ja kuukauden deittailleet ja olet saanut aikaan 100 draamaa !?!??!?!
eihän tuossa ajassa edes ehdi tutustua... eikä kovin montaa 2pv yhdessäolojaksoa.
noin alkuvaiheessa en ihmettele yhtään että mies pitää yli 2pv sessioita pitkinä. OLETTE SUHTEEN ALKUVAIHEESSA!!! toisellakin voi olla omaa elämää, menoja jne...
taida olla erittäin pahasti läheisriippuvainen, ja huonolla itsetunnolla varustettu.
parempi tosiaan MOLEMMILLE että päätit jättää sen.
[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 02:58"]
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 23:14"]
Kuukauden ollaan deittailtu.
ap
[/quote]
voi elämä :)
olette 26 & 30v ja kuukauden deittailleet ja olet saanut aikaan 100 draamaa !?!??!?!
eihän tuossa ajassa edes ehdi tutustua... eikä kovin montaa 2pv yhdessäolojaksoa.
noin alkuvaiheessa en ihmettele yhtään että mies pitää yli 2pv sessioita pitkinä. OLETTE SUHTEEN ALKUVAIHEESSA!!! toisellakin voi olla omaa elämää, menoja jne...
taida olla erittäin pahasti läheisriippuvainen, ja huonolla itsetunnolla varustettu.
parempi tosiaan MOLEMMILLE että päätit jättää sen.
[/quote]
Jep. Kaikki mitä sanot on totta. Mun pahimmat puolet tulee esille tän ihmisen kanssa. Se ei ole hänen vikansa, eikä varsinaisesti minunkaan. Aina ei vaan mieltymykset kohtaa. Ei ole ennen ollut vastaavaa ongelmaa aiempien poikaystävien kanssa.
Ap
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 02:39"]
Huhhuh, kuulostat joltain 14-vuotiaalta. Kannattais selvittää pääsi kuntoon ensin ja sitten vasta miettiä onko susta suhteeseen. Sitä ennen älä piinaa ketään.
[/quote]
Omasta mielestäni käyttäydyn todella lapsellisesti. Sen takia olenkin kyseenalaistanut suhteen, koska se on tuonut mussa ihan outoja puolia esille. Mustasukkaisuutta, epäluottamusta, epätoivoista huomion kinumista yms. En todellakaan ole tälläinen ollut ennen. Alusta asti mulla oli sellainen tunne, etten voi häneen luottaa ja olen nähnyt jatkuvasti kamalia unia hänestä.
ap
[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 02:56"]
Meillä on vähän samanlainen tilanne toisinpäin. Minä olen se, joka haluaa enemmän omaa aikaa ja tilaa, mies taas haluaisi olla enemmän yhdessä. Olen ollut tätä ennen reilu pari vuotta sinkkuna ja viihtynyt enimmäkseen kotona yksin.. Nyt sitten välillä tuntuu ahdistavalta,kun toinen syyllistää, ellei nähdä päivittäin. Tarvitsen omaa aikaa yksin,koska monesti koulustressi ja sosiaaliset suhteet vievät voimia. ymmärrän kyllä tuon sinunkin kannan,Tottakai kaikki haluavat tuntea olevansa rakastettuja suhteessa :) mutta kannattaa varmaan antaa miehelle aikaa sopeutua.. Sitä ainakin itse tarvitsisin,varsinkin kun pelkään haavoittavani itseni suhteessa/en saakaan sitä mitä toivoisin yhteiseltä tulevaisuudelta.. -n25 (mies 23)
[/quote]
Mun mielestä siinä ei ole mitään väärää, ettei halua koko ajan tavata, mutta valitettavasti mulle se ei käy. Kaipaan paljon läheisyyttä, varsinkin suhteen alussa. Mulle on vierasta se, että alussa oltaisiin etäisiä ja pikkuhiljaa homma tiivistyis. Ei vaan onnistu multa tollanen. Kun oon ihastunut johonkin niin haluan olla sen ihmisen kanssa mahdollisimman paljon. Mulla on varmasti tuhat ja yksi mielenterveysongelmaa, läheisriippuvuus, narsismi ja kaikki mahdolliset muut viat, mutta se ei poista sitä, että mulla on paska olo sen ihmisen kanssa. Suurin osa vietetystä ajasta on ihanaa, mutta ne paskat lyhyet hetket vain painaa liikaa mun sydämellä. Toivottavasti joskus saan itseni korjattua niin vahvaksi, etten ole yhtä huomionkipeä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tuntuu epävarmalta niin jätä se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää oli helppo. Oot nainen ja naiset on aina tollasia hysteerisiä niinku sä. Nussit aina sitä kun ahistaa niin helpottaa. Ei kestä kiittää.
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 22:04"][quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 21:37"]
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 21:25"]
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 21:24"]
Jos se on jo alusta asti tuollaista niin ei tuu toimimaan.
[/quote]
Onko sulla kokemusta vastaavasta?
Ap
[/quote]
Suhteessahan kaiken kuuluu olla aluksi ihanaa ja upeeta ja kaiken mennä tosi hyvin. Jos heti alkuvaiheessa jo on ongelmia niin miks ne asiat yhtäkkiä mystisesti vaan korjaantuis? Ja kyllä, kokemusta mulla on myös.
[/quote]
Olen samaa mieltä. Toisaalta ajattelen, että mies avautuu enemmän ajan myötä. Ongelmana tällä hetkellä on juuri tuo sulkeutuneisuus (ei koko ajan, mutta kuitenkin), läheisyyden vältteleminen, välillä todella intohimoinen eikä malttaa pitää näppejään erossa, mutta välillä jos kaipaan läheisyyttä, hän ei minulle sitä pyynnöistäni huolimatta anna. :( Loukkaannun jatkuvasti ja tuntuu todella pahalta. Mutta kun tunne menee ohi, huomaan, että olen taas ylireagoinut. Mutta en voi sille oikein mitään.
ap
[/quote]
Te ette yksinkertaisesti sovi toisillenne. Hyväksy se ja jatka matkaa. Turha pitkittää vääjäämätöntä eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 03:10"][quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 02:39"]
Huhhuh, kuulostat joltain 14-vuotiaalta. Kannattais selvittää pääsi kuntoon ensin ja sitten vasta miettiä onko susta suhteeseen. Sitä ennen älä piinaa ketään.
[/quote]
Omasta mielestäni käyttäydyn todella lapsellisesti. Sen takia olenkin kyseenalaistanut suhteen, koska se on tuonut mussa ihan outoja puolia esille. Mustasukkaisuutta, epäluottamusta, epätoivoista huomion kinumista yms. En todellakaan ole tälläinen ollut ennen. Alusta asti mulla oli sellainen tunne, etten voi häneen luottaa ja olen nähnyt jatkuvasti kamalia unia hänestä.
ap
[/quote] Hetkinen. Ehkä alitajuntasi vain varoittaa hänestä jostain syystä. Mikä se syy sitten onkaan. Minulle kävi samalla tavalla yhden miehen kanssa, ja vähitellen paljastui että alitajuntani oli ollut oikeassa (miehestä paljastui aika kamalia piirteitä).
Voi olla hyvinkin mahdollista. En ole koskaan nähnyt vastaavia kauhu-unia kenestäkään edellisestä poikaystävästä. Otan unet tosissani, sillä uskon niiden tuovan paljon esille asioita, joita ihminen käsittelee alitajunnassaan tiedostomattomasti. Turha kai tätä on pitkittää... ikävä tas puristaa rintaa.
Ne ihanat hetket on vain niin uskomattoman kauniita. Hän ottaa mut niin monella tavalla huomioon. Esimerkiksi tänään hän juoksi hakemaan kahvilasta take-away-eväät, että voisin syödä bussissa matkalla kotiin toiseen kaupunkiin. Olin sanonut, ettei mieleni tee mitään, vaikka on nälkä, että en syö mitään. Tämä ei miehelle käynyt, hän piti huolta, että sain ihanat eväät mukaani matkalle.
Hän huomio niin monella tavalla. Hän on kiltti, lempeä, ystävällinen, hyväkäytöksinen, fiksu. Mainitsinko vielä, että seksi on parasta ikinä. Ollaan toisillemme kuin huumetta ja tämä on syy miksi tätä asiaa on niin vaikea lähteä purkamaan. Hyviä hetkiä on paljon enemmän kuin huonoja, ja ne huonot hetket on lyhyitä, mutta jotenkin ne varjostaa kaikkea muuta. Jatkuva torjumiskokemus on yhtä piinaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rentoudu vähän äläkä analysoi suhdettanne. Anna miehelle aikaa totutella suhteeseen ja avautumiseen, ja on ihan normaalia että pitkään yksin elänyt ahdistuu jos ollaan useampi päivä tiiviisti yhdessä. Nauti nyt niistä hetkistä kun olette yhdessä äläke kehittele mitään draamaa.
Anna suhteelle mahdollisuus kehittyä pikkuhiljaa, ei kaikki ole heti valmiita tiiviiseen yhdessäoloon ja avautumiseen. Jos sitten ajan kuluessa huomaat että olette liian erilaisia, esim. sinä tarvitset jatkuvaa yhdessäoloa ja kaikkien asioiden jakamista ja mies puolestaan kaipaa omaakin tilaa ja sinä et pysty sitä antamaan, ei suhteella varmaankaan ole edellytyksiä jatkoon.
Itse olen itsenäinen, suhteessakin omaa tilaa kaipaava enkä todellakaan halua avautua joka asiasta vaan pidän paljon vaan itselläni, siksi ymmärrän miestäsi. Ahdistuisin kovasti suhteessa jossa itselleni ei jäisi omaa tilaa lainkaan. Älä siis työnnä miestä pois hänen mielestään ehkä liiallisella läheisyyden tarpeellasi.
[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 05:27"]
Voi olla hyvinkin mahdollista. En ole koskaan nähnyt vastaavia kauhu-unia kenestäkään edellisestä poikaystävästä. Otan unet tosissani, sillä uskon niiden tuovan paljon esille asioita, joita ihminen käsittelee alitajunnassaan tiedostomattomasti. Turha kai tätä on pitkittää... ikävä tas puristaa rintaa.
Ne ihanat hetket on vain niin uskomattoman kauniita. Hän ottaa mut niin monella tavalla huomioon. Esimerkiksi tänään hän juoksi hakemaan kahvilasta take-away-eväät, että voisin syödä bussissa matkalla kotiin toiseen kaupunkiin. Olin sanonut, ettei mieleni tee mitään, vaikka on nälkä, että en syö mitään. Tämä ei miehelle käynyt, hän piti huolta, että sain ihanat eväät mukaani matkalle.
Hän huomio niin monella tavalla. Hän on kiltti, lempeä, ystävällinen, hyväkäytöksinen, fiksu. Mainitsinko vielä, että seksi on parasta ikinä. Ollaan toisillemme kuin huumetta ja tämä on syy miksi tätä asiaa on niin vaikea lähteä purkamaan. Hyviä hetkiä on paljon enemmän kuin huonoja, ja ne huonot hetket on lyhyitä, mutta jotenkin ne varjostaa kaikkea muuta. Jatkuva torjumiskokemus on yhtä piinaa.
ap
[/quote]
ihan oikeasti, mielisairaalatapaus tämä nainen. mieshän on loistava.
älä kiusaa sitä sikaa enempää.
luulen että mies on sulle liian korkeatasoinen ja pelkäät että et kelpaa sille. teet tämän pelon todeksi käyttäytymällä kuin totaalinen kusipää.
Minunkin enyinen poikaystävä oli hyvä ja lempeä, toinen puoli todella lapsellinen ja itsekeskeinen. Minähän riehaannuin aina ja yhteenotot oli todella karmeita. Oikeasti, jos kestää semmoista suhdetta että välillä on todella kuumaa ja ihanaa ja välillä tulee lunta tipaan urakalla niin mikä ettei. Mutta ei pidemmän päälle sellainen suhde onnistu, jossa tuhotaan toisia. Siksi minunkin suhde päättyi, tällä hetkellä olen tasaisessa suhteessa, jossa ei tarvitse kummankaan riekkua. Mieti haluatko jatkaa tuommoista suhdetta.
[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 03:08"]
[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 02:58"]
Kuukauden ollaan deittailtu.
ap
[/quote]
voi elämä :)
olette 26 & 30v ja kuukauden deittailleet ja olet saanut aikaan 100 draamaa !?!??!?!
eihän tuossa ajassa edes ehdi tutustua... eikä kovin montaa 2pv yhdessäolojaksoa.
noin alkuvaiheessa en ihmettele yhtään että mies pitää yli 2pv sessioita pitkinä. OLETTE SUHTEEN ALKUVAIHEESSA!!! toisellakin voi olla omaa elämää, menoja jne...
taida olla erittäin pahasti läheisriippuvainen, ja huonolla itsetunnolla varustettu.
parempi tosiaan MOLEMMILLE että päätit jättää sen.
[/quote]
Juuri näin. Itsellänikin vasta muutaman viikon ikäinen tapailu meneillään, ja näen selkeästi tämän vasta alkuna, jossa haetaan puolin ja toisin käsitystä toisesta ja molemmille mieleisestä yhdessäolon tavasta. Vielä ei olla edes käyty toistemme kotona saati harrastettu petipuuhia. Kun on pari vuotta sinkkuutta takana, miksi pää hajoaisi siitä, jos on vaikka viikkokin tapaamisten välillä?
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 22:46"]26 jatkaa. Voithan sinä valita elämän hänen kanssaan. Miksi ei? Kärsimyksessä on oma viehätyksensä ja yleensä se on intohimon kääntöpuoli. Jos jaksat. Miksi luulet että on olemassa se oikea? Oletko ikinä ajatellut että voisi olla syytä opetella rakastamaan itseään ja tulemaan toimeen omillaan, ja sitten kun on sen opetellut, muodostaa suhde johonkin vapaaehtoisuuden pohjalta, ilman odotuksia? omia kipukohtiasihan sinä tässä suhteessa käyt läpi. Hylkäämisen pelkoa, kipua, pelkojasi. Sinussa ne on, ei miehessä. Tämän suhteen tehtävä on tuoda ne esiin ja pintaan, parannettavaksi. Ole kiitollinen siitä.
[/quote]
Ja samoin miehellä on omia traumoja ja vikoja, joita tuo suhteeseen. Ei se ole "normaalia", ettei osaa avautua juuri yhtään ihmiselle, jota lähes rakastaa. Ei se ole mikään normi. Ärsyttää, kun näissä tilanteissa naisesta tehdään aina ylitunteellinen ripustautuja, miehestä taas joku järki tyyppi, vaikka mieskin on aivan selkeästi liian sisäänpäin kääntynyt ja varoo aivan liikaa. On aivan normaalia haluta huomiota, hellyyttä, lempeyttä ja sitä, että ihminen paljastaa oikeita asioita itsestään. Miksi me muuten haemme parisuhdetta, jos emme haluaisi jakaa elämämme ja itsemme toisen kanssa? Säännöllisen seksinkö takia?
Olette ap liian erilaisia, selitä se miehelle. Hän ei tule koskaan täyttämään normaaleja tarpeitasi oman estyneisyytensä ja sulkeutuneen luonteensa takia. Hän vain ahdistuu tuossa tilanteessa ja sinä vastaavasti yrität jatkuvasti muuttaa häntä joksikin toiseksi, mikä sekään ei ole reilua. On järkevintä lopettaa suhde, selitä miehelle, että hänen kannattaa etsiä joku yhtä sisäänpäin kääntynyt yksineläjä, mitä hänkin on ja sinun kannattaa etsiä joku ekstrovertimpi. Olette liian ääripäitä toisillenne.
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 22:41"]
Minkä takia hän ei anna minun päättää suhdetta? Olen jo kaksi kertaa oikeasti päättänyt suhteen hänen kanssaan, mutta hän on vain ihan rauhallinen ja sanoo, ettei tehdä mitään hätiköityä... Miksi se pitää musta kiinni, vaikka kerron hänelle, ettei me sovita toisillemme ja mulla on paha olla? Kehitän koko ajan vielä ihan kauheaa draamaa, koska tunnen itseni torjutuksi. En tiedä miten hän haluaa edes katsella sellaista? Olen ihan kauhea tunnehirviö. :(
ap
[/quote]
Jos olet ehtinyt kehittää jo kahdet bänät kuukauden sisällä, niin aika impulsiiviselta kuulostat. Kaipaat valtavasti hyväksyntää, johtuuko se siitä, että et ilman näe itseäsi tarpeeksi arvokkaana/onko sinulla huono itsetunto? Oletko hakenut hyväksyntää myös harrastamalla paljon irtosuhteita, ja onko siitä jäänyt sinulle kaava, jonka mukaan saat "avun" ahdistukseesi runsaasta fyysisestä kontaktista?
[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 10:36"]
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 22:41"]
Minkä takia hän ei anna minun päättää suhdetta? Olen jo kaksi kertaa oikeasti päättänyt suhteen hänen kanssaan, mutta hän on vain ihan rauhallinen ja sanoo, ettei tehdä mitään hätiköityä... Miksi se pitää musta kiinni, vaikka kerron hänelle, ettei me sovita toisillemme ja mulla on paha olla? Kehitän koko ajan vielä ihan kauheaa draamaa, koska tunnen itseni torjutuksi. En tiedä miten hän haluaa edes katsella sellaista? Olen ihan kauhea tunnehirviö. :(
ap
[/quote]
Jos olet ehtinyt kehittää jo kahdet bänät kuukauden sisällä, niin aika impulsiiviselta kuulostat. Kaipaat valtavasti hyväksyntää, johtuuko se siitä, että et ilman näe itseäsi tarpeeksi arvokkaana/onko sinulla huono itsetunto? Oletko hakenut hyväksyntää myös harrastamalla paljon irtosuhteita, ja onko siitä jäänyt sinulle kaava, jonka mukaan saat "avun" ahdistukseesi runsaasta fyysisestä kontaktista?
[/quote]
En harrasta irtosuhteita. En ole edes halannut ketään yli puoleen vuoteen ennen kuin tapasin tämän miehen. Minulla on varmasti huono itsetunto, miksi muuten tuntisin ahdistusta joka kerta, kun jään minuutiksikin ilman huomiota. Kaikki tuntuu torjunnalta. Tämä kaikki varmaan on seurausta lapsuudestani, jossa vanhempani jättivät minut joko täysin huomioitta tai vaihtoehtoisesti päinvastoin sain liioiteltuja kehuja ja "rakkautta"... ei ollut mitään kultaista keskitietä. Silloin minua stressasi se etten voinut luottaa koskaan mitä saan ja yhä se stressaa. Jos en voi luottaa, että kumppanini on joka kerta yhtä iloinen nähdessään minut, en oikein voi luottaa mihinkään muuhunkaan. Olen ennen ollut parisuhteissa, joissa olen tuntunut olevani arvostettu ja tärkeä. Olen saanut läheisyyttä aina kun sitä olen kaivannut, enkä ole tuntenut, että yhdessä vietetty aika olisi toiselle osapuolelle uhraus jostain toisesta aktiviteetista. Onko se teidän mielestänne väärin olettaa, että kumppani nauttisi seurastanne? Eikö se olisi jollain tapaa merkki huonosta itsetunnosta, että hyväksyisi kumppanin, joka saa sinut tuntemaan, että on parempaakin tekemistä, kuin sinun kanssasi ajan viettäminen? En ole tätä aikaisemmissa suhteissani huomannut, joten en usko, että tämä on vain pääni sisällä oleva vika.
ap