Uusi mies, joka on helkutin nuuka!
Tässä tapauksessa ei ole rahasta kiinni. Pätäkkää löytyy enemmän kuin tarpeeksi, mutta hän ei käytä sitä. Ymmärrän että kohtuudella eläminen on ihan hyveellistä, mutta onko pakko vetää ihan överiksi? Mies on jumittunut 90-luvulle. On 90-luvulla ostettu auto, vuonna 1997 ostettu takki jota on käyttänyt siitä saakka, ei muuta takkia. On kengät, jotka ovat auki pohjasta monin osin - ei voi ostaa uusia kun "nämähän on ostettu vasta neljä vuotta sitten ja olivat kalliit, eihän niiden vielä kuuluisi hajota." Riekaleisia kalsareita, joita paikkaa, venähtäneitä t-paitoja, venähtäneitä housuja. Koti on kuin suoraan 90-luvulta. Mies lukee tarkkaan Lidlin mainokset ja kulkee tarjouksien perässä, homeisista appelsiineista kuoritaan vaan homeiset kuoret pois, mitään ruokaa ei saa heittää pois vaan ne pakataan kelmun alle pikkukippoihin.
No, itse katson mitä päälleni laitan ja olen aina hyvin pukeutunut. Haluan myös ulkoasullani miellyttää tätä uutta kumppaniani. Sehän on kai luonnollista? Kotona on asia erikseen, siellä voikin olla niissä pieruverkkareissa joskus. Mua suoraan sanottuna hävettää liikkua miehen kanssa. Harmittaa, kun hän on oikeasti muuten mitä mukavin ihminen. En tuon asian takia haluaisi laittaa poikki. Olen tässä ehdotellut että lähdettäisiin yhdessä vaateostoksille, mutta mies vaan vähän naureskelee asialle.
Mites te arvon mammat tähän suhtautuisitte?
Kommentit (48)
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 16:48"]
En haluaisi elää noin nuukan kanssa. Olen sekä korkeakoulutettu, että omavarainen mutta olen tottunut että miesystäväni kyllä vievät ulos ja matkoille, koska heillä on paremmat tulot. Eräs työnsä puolesta korkeimmalla ollut miesystäväni oli todella pihi myös. Olin hetken työttömäni ja ostin hänelle joululahjaksi kirjan josta hän oli maininnut (lovi työttömän budjettiin). Hän toi minulle matkalla Alkosta ostamansa pullon joka ei edes ollut Amaronea tai muuta laatuviiniä. Olin loukkaantunut, hän kuitenkin tienasi neljännesmiljoonan vuodessa.
[/quote]Korkeakoulutettu, joka ei osaa edes pilkkusääntöjä. Just joo.
Melkein kuin kirjoittaisit miehestäni. Olemme olleet yhdessä 25 vuotta, ja voin kertoa että asia ei muutu. Pihi ei muutu joustavaksi, ellei hypnoosi tai taikuus tule avuksi. Meillä homma toimii niin, että vaatetan hänet, ja kun haluan tehdä jotain kivaa, maksan viulut. Ostan myös ruuat jne. Kukkia saan kerran viidessä vuodessa. Lahjoja saan jos jaksan kinuta.
Mutta, hän pihistelee lähinnä pienissä asioissa. Hän sijoittaa rahaa, hän maksaa kaikki meidän lainat, ja on turvannut sen että meillä on omaisuutta. Yhteistä omaisuutta. Minun rahat tuhlataan, hänen säästetään. Mulle tämä sopii.
Enkä liioin ymmärrä miehiä, jotka ostaa jotain kodinkoneita lahjaksi, voi taivas sentään, nehän tulee yhteiseen käyttöön, ei ne ole mitään lahjoja:D Lahja on yleensä henkilökohtainen ja "lahjotun" näköinen:) Sellainen mies saa heti kenkää ja vedän muutenkin sit liinat kii!
Oikeasti ainut ruoka, josta voi kuoria näkyvän homeen pois ja syödä sen jälkeen turvallisesti, on juusto. Kaikki muu, missä on näkyvää hometta, on sisältä täynnä homeitiöitä.
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 16:49"]Äärimmäinen piheys korrelloi joskus persoonallisuushäiriöiden kanssa. En tiedä tieteellisesti, mutta oman kokemukseni pohjalta tiedän. Jos raha on merkittävin asia, johon koko ajan kiinnitetään huomiota (sen säästämiseen), on arvot jotenkin vinksallaan. Totta kai pitää olla kohtuullisuus rahan käytössä, mutta kuvailemasi tapaus kuulostaa jo sairaalta. Hän varmaan mielellään ottaa vastaan kaiken muiden antaman, mutta ei itse vastavuoroisesti anna mitään muille? Parisuhteessa joskus näillä on oma hylly jääkaapissa ja omat ruuat, joihin toinen ei saa koskea. Itse en tuollaista miestä kestäisi. Kysy, mihin hän sitä rahaa säästää, kun ei sitä kuitenkaan hautaan saa mukaansa.
[/quote] Tämä valitettavasti pitää paikkansa. Ja kyse on ominaisuudesta joka kärjistyy iän mukana. Itse en missään tapauksessa olisi tuollaisen miehen kanssa.
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 17:00"]
Oikeasti ainut ruoka, josta voi kuoria näkyvän homeen pois ja syödä sen jälkeen turvallisesti, on juusto. Kaikki muu, missä on näkyvää hometta, on sisältä täynnä homeitiöitä.
[/quote]
Ei kai täällä kukaan oikeasti mitään homehtuneita torttuja pistele poskeensa!
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 16:35"]
Heh, kuulostaa eräältä exältäni. Mahtaakohan vaikuttaa Pirkanmaan alueella...
[/quote]
Kuulostaa just mun pirkanmaalaiselta mieheltä...
Muuten mukava, mutta pihi?
No, eiköhän ole sulle ihan selkeät signaalit, ettei ole sun tyyppiä, ei kyllä kovin monen muunkaan, mutta se on jo toinen juttu :)
Tunnen kans ainakin yhden pihin. Massia on mutta toisissa asioissa ei raaskisi millään rahaa käyttää.
Ja toinen pihi on kehittänyt säästämisestä oikein taiteenlajin!
Sanonta "nuuka mies ei koskaan naista saa", tuntuu pitävän paikkansa. Seurustelin aikoinani kahdenkin kitupiikin kanssa, mutta rankkaa se oli. Olen itsekin säästäväinen koska tuloni ovat pienet, mutta itaruutta en kestä!
Nykyisen mieheni kanssa synkkaa hyvin. Matkustelemme paljon, koska tykätään molemmat reissata yhdessä. Arvostamme matkoja enemmän kuin pankkitilejä!
P.S. Nämä entiset kitupiikkikaverini ovat ikänsä haaveilleet matkoista, mutta eivät voi matkustaa kun se MAKSAA. Ja nämä henkilöt ovat varakkaita miehiä. Think that !!! :D
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 16:56"]Melkein kuin kirjoittaisit miehestäni. Olemme olleet yhdessä 25 vuotta, ja voin kertoa että asia ei muutu. Pihi ei muutu joustavaksi, ellei hypnoosi tai taikuus tule avuksi. Meillä homma toimii niin, että vaatetan hänet, ja kun haluan tehdä jotain kivaa, maksan viulut. Ostan myös ruuat jne. Kukkia saan kerran viidessä vuodessa. Lahjoja saan jos jaksan kinuta.
Mutta, hän pihistelee lähinnä pienissä asioissa. Hän sijoittaa rahaa, hän maksaa kaikki meidän lainat, ja on turvannut sen että meillä on omaisuutta. Yhteistä omaisuutta. Minun rahat tuhlataan, hänen säästetään. Mulle tämä sopii.
[/quote]
Entä jos eroatte?
Keskustelkaa asiasta, siis jos taitoa ja halua siihen löytyy. Heti alkuun on tärkeää kertoa rehellisesti toiveistaan. Katsokaa sitten jonkin aikaa, alkaako synkkaamaan. Saiturin kanssa on turhaa jatkaa, samoin kuin tuhlarinkin joka on valkakierteessä ja menettänyt luottotietonsa.
P.S: Joskus poikamies voi olla huonoissa vaatteissa vaan sen takia, ettei ole ollut naista huolehtimassa. Mutta se onkin eri asia kuin nuukuus!
Nuukuus on toisessa kyllä sellainen piirre, mitä en kestä ollenkaan. Siis sellainen ainainen, suorastaan neuroottinen hinta suhteessa hyöty/määrä- vertailu. Ja sellainen että suhteessa pitää kaikki maksaa pennilleen tasan aina. Eikä juuri koskaan voi tehdä mitään hauskaa yhdessä, kun menee rahaa. Tällaiset ihmiset ovat myös helposti kateellisia muille, mistä milloinkin, ja se näkyy heistä päälle päinkin. Myös se pitää paikkansa, että odottavat muilta kuitenkin lahjoja ym. mutta itse eivät juurikaan osta mitään muille. Jos ostavat, niin jotain todella halpaa ja täysin tarpeetonta roinaa. Siis sellaista tavaraa, mistä huomaa heti että on vain äkkiä napattu kaupasta mukaan kun oli niin halpakin. Eikä sillä hinnalla niin väliä, vaan se ärsyttää että ei ole yhtään voinut miettiä, että mikä olisi sen lahjan saajan tyylistä.
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 17:02"]
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 16:35"]
Heh, kuulostaa eräältä exältäni. Mahtaakohan vaikuttaa Pirkanmaan alueella...
[/quote]
Kuulostaa just mun pirkanmaalaiselta mieheltä...
[/quote]
Jaa, täällä myös yksi entinen omistaja. Otan osaa. Kai hän käy edelleen kuokkimassa kaikki juhlat ja kyläpaikat ja palaa sitten tyytyväisenä pakki täynnä kotiin, että ei tänäänkään tarvinnut käydä ruokakaupassa?
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 17:24"]
Keskustelkaa asiasta, siis jos taitoa ja halua siihen löytyy. Heti alkuun on tärkeää kertoa rehellisesti toiveistaan. Katsokaa sitten jonkin aikaa, alkaako synkkaamaan. Saiturin kanssa on turhaa jatkaa, samoin kuin tuhlarinkin joka on valkakierteessä ja menettänyt luottotietonsa.
P.S: Joskus poikamies voi olla huonoissa vaatteissa vaan sen takia, ettei ole ollut naista huolehtimassa. Mutta se onkin eri asia kuin nuukuus!
[/quote]
Tuhlaamisesta voi opetella pois ja on pakkokin sitten, kun luottotiedot on menneet. Usein tuhlaavaisuus liittyy johonkin tiedostamattomaan tyydyttämättömään tarpeeseen, jonka käsittely auttaa ongelmakäyttäytymiseen. Usein tuhlaaminen liittyy myös nuoruuteen ja impulsiivisuuteen ja siten aika korjaa ainakin osittain ongelmaa. Piheys sen sijaan on piirre, joka yleensä vain pahenee, koska se on jollain tavalla niin palkitsevaa (kun rahaa kertyy tilille), eikä kukaan ulkopuolinen voi siihen puuttua kuin siten, että ei anna pihin ihmisen käyttää itseään hyväkseen. Kukaan ulosottomiehen vastakohta ei tule kotiin ja pakota tuhlaamaan, vaan pihi ihminen jatkaa elämänsä loppuun asti elämäntapaansa.
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 18:19"]
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 17:02"]
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 16:35"]
Heh, kuulostaa eräältä exältäni. Mahtaakohan vaikuttaa Pirkanmaan alueella...
[/quote]
Kuulostaa just mun pirkanmaalaiselta mieheltä...
[/quote]
Jaa, täällä myös yksi entinen omistaja. Otan osaa. Kai hän käy edelleen kuokkimassa kaikki juhlat ja kyläpaikat ja palaa sitten tyytyväisenä pakki täynnä kotiin, että ei tänäänkään tarvinnut käydä ruokakaupassa?
[/quote]
joo, ja kirkolla syömässä josta sitten leipäjonon kautta kotiin :x
Elämä tuollaisen Saiturin rinnalla kärsimystä. En voisi edes kuvitella suostuvani moiseen.
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 16:47"]
Tuota nuukailua ei aina ymmärrä, säästetään ja säästetään, ja sitten ykskaks kuolla kupsahdetaan. Fyffet, siis ylijäämät kantsii vetää kehiin viimeistään keski-iässä, ja kykyjen mukaan jo aiemmin. Harva edes älyää miettiä, miksi ja mihin oikeastaan säästää..!? Mitäs kiikkustuolissa enää teet niillä, no et juuri mitään!
[/quote]
Säästän eläkepäiviin ja palveluasumiseen. Sitten sitä rahaa vasta menee, kun vanhuus alkaa vaivata.