Uusi mies, joka on helkutin nuuka!
Tässä tapauksessa ei ole rahasta kiinni. Pätäkkää löytyy enemmän kuin tarpeeksi, mutta hän ei käytä sitä. Ymmärrän että kohtuudella eläminen on ihan hyveellistä, mutta onko pakko vetää ihan överiksi? Mies on jumittunut 90-luvulle. On 90-luvulla ostettu auto, vuonna 1997 ostettu takki jota on käyttänyt siitä saakka, ei muuta takkia. On kengät, jotka ovat auki pohjasta monin osin - ei voi ostaa uusia kun "nämähän on ostettu vasta neljä vuotta sitten ja olivat kalliit, eihän niiden vielä kuuluisi hajota." Riekaleisia kalsareita, joita paikkaa, venähtäneitä t-paitoja, venähtäneitä housuja. Koti on kuin suoraan 90-luvulta. Mies lukee tarkkaan Lidlin mainokset ja kulkee tarjouksien perässä, homeisista appelsiineista kuoritaan vaan homeiset kuoret pois, mitään ruokaa ei saa heittää pois vaan ne pakataan kelmun alle pikkukippoihin.
No, itse katson mitä päälleni laitan ja olen aina hyvin pukeutunut. Haluan myös ulkoasullani miellyttää tätä uutta kumppaniani. Sehän on kai luonnollista? Kotona on asia erikseen, siellä voikin olla niissä pieruverkkareissa joskus. Mua suoraan sanottuna hävettää liikkua miehen kanssa. Harmittaa, kun hän on oikeasti muuten mitä mukavin ihminen. En tuon asian takia haluaisi laittaa poikki. Olen tässä ehdotellut että lähdettäisiin yhdessä vaateostoksille, mutta mies vaan vähän naureskelee asialle.
Mites te arvon mammat tähän suhtautuisitte?
Kommentit (48)
En itse jaksaisi tuollaista. Oma isäni oli tuollainen, ylinuuka, ja se oli hiton rasittavaa. Sain vaatteeni lähinnä kirpparilta, en saanut harrastaa mitään maksullista, ruoka oli luokkaa hernekeitto tölkistä, tonnikalaa paistinperunoilla jne. :( Isä kulki samassa verkkatakissa, käytössä ohentuneista t-paidoissa, lenkkareissa jne. koko ikänsä ja eli muutenkin kuin sotavuosina. Suunnitteli, että "sitten joskus" ostaa kaikkea mieluisaa.
No sitä päivää ei tullut, mutta heikon ravinnon, pihiyden mm. lääkärin suhteen kuoli sitten äkilliseen sydänkohtaukseen kuusikymppisenä. Käyhän se toki noinkin. Minä tuhlasin perinnön surutta.
Etsi parempi, ette sovi toisillenne, sinä haluat tuhlata ja toinen säästää. Juokse.
Arvostan itse säästäväisyyttä ja järkevyyttä.
Kyllä ruoks pitääkin säilöä!
Heh, kuulostaa eräältä exältäni. Mahtaakohan vaikuttaa Pirkanmaan alueella...
No, joo. Kyllä itsekin säilön ruokaa, mutta kohtuus kaikessa. Homeista ruokaa ei tarvitse säilöä. Homeiset leivät voi heittää pois. En ole mikään tuhluri itsekään, mutta miehen mittakaavassa kyllä varmasti!
Ap
En kyllä jaksaisi tuollaista. Yleensä nämä pihipetterit ovat erittäin laskelmoivia raha-asioissa myös parisuhteessa. Pitävät tarkkaa lukua siitä etteivät vahingossakaan jää miinukselle missään vaiheessa.
Etsi uusi mies.
Piheys on oikeasti todella rasittava piirre kumppanissa, jos itse et ole sellainen.
Mieheni on tarkka rahasta, muttei pihi. Mutta kyllä mekin menimme suhteen alussa vaateostoksille. Mies voi pulittaa takista monta sataa euroa, mutta ostaa vain yhden takin.
Miten sitten jos haluaisit lähteä yhdessä ulos syömään, elokuviin tai matkalle? Onnistuuko tämä vai onko alituista pennien laskemista?
Homeisia leipiä voi syödä homejuuston kanssa, niin ei maku hyppää silmille:)
Kyllä varmaan ottaa vaatteita vastaan kun sinä maksat. Ruokaakin voit viedä kunnollista.
Tää on provo? Miten ylipäänsä otit mieheksesi tälläisen? Tuliko ihan puun takaa kun huomasit ettei miehen olomuoto miellytä? Taisit verotietojen pohjalta iskeä miehen ja nyt katkerana itket kun et pääsekkään ratsastaan toisen rahoilla.
90-luvulta peräisin oleva vaate, auto tai muu ei tarkoita sitä etteikö tavara vois olla käyttökelpoinen.
Mullakin on neule vuodelta 1988 ja se on kuin uusi.
Tuota nuukailua ei aina ymmärrä, säästetään ja säästetään, ja sitten ykskaks kuolla kupsahdetaan. Fyffet, siis ylijäämät kantsii vetää kehiin viimeistään keski-iässä, ja kykyjen mukaan jo aiemmin. Harva edes älyää miettiä, miksi ja mihin oikeastaan säästää..!? Mitäs kiikkustuolissa enää teet niillä, no et juuri mitään!
En haluaisi elää noin nuukan kanssa. Olen sekä korkeakoulutettu, että omavarainen mutta olen tottunut että miesystäväni kyllä vievät ulos ja matkoille, koska heillä on paremmat tulot. Eräs työnsä puolesta korkeimmalla ollut miesystäväni oli todella pihi myös. Olin hetken työttömäni ja ostin hänelle joululahjaksi kirjan josta hän oli maininnut (lovi työttömän budjettiin). Hän toi minulle matkalla Alkosta ostamansa pullon joka ei edes ollut Amaronea tai muuta laatuviiniä. Olin loukkaantunut, hän kuitenkin tienasi neljännesmiljoonan vuodessa.
Äärimmäinen piheys korrelloi joskus persoonallisuushäiriöiden kanssa. En tiedä tieteellisesti, mutta oman kokemukseni pohjalta tiedän. Jos raha on merkittävin asia, johon koko ajan kiinnitetään huomiota (sen säästämiseen), on arvot jotenkin vinksallaan. Totta kai pitää olla kohtuullisuus rahan käytössä, mutta kuvailemasi tapaus kuulostaa jo sairaalta. Hän varmaan mielellään ottaa vastaan kaiken muiden antaman, mutta ei itse vastavuoroisesti anna mitään muille? Parisuhteessa joskus näillä on oma hylly jääkaapissa ja omat ruuat, joihin toinen ei saa koskea. Itse en tuollaista miestä kestäisi. Kysy, mihin hän sitä rahaa säästää, kun ei sitä kuitenkaan hautaan saa mukaansa.
Pahinta on pihi mies. Juokse ja naura paskasesti päälle.
Jos teet lapsia, mies ei halua osallistua kuluihin.
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 19:29"]
44, 1994 -2014, eiks se tee 20 -vuotta?
[/quote]
Niimpä onkin, hahhaha!
T: kymmenellä vuodella jälkeenjäänyt 44