Lue keskustelun säännöt.
Kertomatta jättäminenkin on valehtelua
13.10.2021 |
Milloin ihmiset ymmärtää että tarkoituksella asioista kertomatta jättäminen on valehtelua?
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli jos en kerro uudelle puolisolleni yksityiskohtaisesti esimerkiksi entisestä kumppanistani, valehtelen? Joo. Niinhän se on kyllä.
No ei tässä nyt tätä tarkoiteta.
Jos jättää kertomatta asioita, jotka kerrottuna merkittävästi vaikuttaisivat vaikka jonkun toisen parisuhteeseen tai elämänvalintoihin, ja se toinen tekee ratkaisujaan hyvässä uskossa, muuttaa olennaisesti hänen tulevaisuuttaan ja päätöksiään. Elämä perustuu silloin salaisuudelle, eli eräällä tavalla valheellisuudelle. Joten kyllä tässä voi jo puhua valehtelustakin omalla laillaan.
Moni myös salaa omalta lapseltaan syntyperään jne. liittyviä asioita, ja henkilö ei kenties koskaan saa
tietää mikä hänen alkuperänsä vaikkapa biologisesti on. Valhetta, julma teko.
Tämä. Ei tietenkään epäolennaisia asioita tarvitse kertoa, moni vain jättää kertomatta asioita esim kumppanille, koska tietää, että tämä pahoittaa mielensä, joten jättää kertomatta ja valehtelee. JA toinen päättää asioista vajavaisen tiedon varassa, ja voisi tehdä täysin toisenlaisen päätöksen, jos tietäisi koko totuuden. Eiköhän tässä sitä tarkoitettu.
Asioilla on aika paljon eroa. Esim. olen valehdellut aika paljostakin, mutta en ikinä voisi valehdella lapsen isyydestä hänelle itselleen, eli en voisi väittää, että lapsi on hänen, jos ei ole tai toisinpäin, eli en kieltäisi jos on. Ne on sellaisia sisäisiä moraalin rajoja, joita en voisi ikinä rikkoa, enkä tajua miten joku esim. voisi uskotella jollekin, että lapsi on hänen, vaikka tietäisi, että ei ole.
Entisistä kumppaneista kertomatta jättäminen painii kyllä ihan eri sarjassa. Monet jättää ihan tarkoituksella kertomatta, koska se ei ole relevanttia tai jos on, niin varmaan se toinen, jolle tärkeää, pyytää tarkkaan listaamaan kaiken menneisyydestään. Käsitykseni mukaan monet ei halua niin innokkaasti kuulla toisen menneisyydestä. Tietenkin, jos on ollut pidempi parisuhde tai jopa lapsia aikaisemmasta liitosta, tulee ne vähän jo itsestäänkin tietoon jossain vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä väärennä kirjoitti:
Esimerkiksi väärentäminen on rikollista toimintaa.
Niin, väärentäminen on jo ihan eri asia kun jonkun kertomatta jättäminen, varsinkin jos kyse virallisten asiakirjojen väärentämisestä. Nykyään digiaikana vaatii kyllä hakkerointi taitoja.
Mistä kyse? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli jos en kerro uudelle puolisolleni yksityiskohtaisesti esimerkiksi entisestä kumppanistani, valehtelen? Joo. Niinhän se on kyllä.
No ei tässä nyt tätä tarkoiteta.
Jos jättää kertomatta asioita, jotka kerrottuna merkittävästi vaikuttaisivat vaikka jonkun toisen parisuhteeseen tai elämänvalintoihin, ja se toinen tekee ratkaisujaan hyvässä uskossa, muuttaa olennaisesti hänen tulevaisuuttaan ja päätöksiään. Elämä perustuu silloin salaisuudelle, eli eräällä tavalla valheellisuudelle. Joten kyllä tässä voi jo puhua valehtelustakin omalla laillaan.
Moni myös salaa omalta lapseltaan syntyperään jne. liittyviä asioita, ja henkilö ei kenties koskaan saa
tietää mikä hänen alkuperänsä vaikkapa biologisesti on. Valhetta, julma teko.
Tämä. Ei tietenkään epäolennaisia asioita tarvitse kertoa, moni vain jättää kertomatta asioita esim kumppanille, koska tietää, että tämä pahoittaa mielensä, joten jättää kertomatta ja valehtelee. JA toinen päättää asioista vajavaisen tiedon varassa, ja voisi tehdä täysin toisenlaisen päätöksen, jos tietäisi koko totuuden. Eiköhän tässä sitä tarkoitettu.
Asioilla on aika paljon eroa. Esim. olen valehdellut aika paljostakin, mutta en ikinä voisi valehdella lapsen isyydestä hänelle itselleen, eli en voisi väittää, että lapsi on hänen, jos ei ole tai toisinpäin, eli en kieltäisi jos on. Ne on sellaisia sisäisiä moraalin rajoja, joita en voisi ikinä rikkoa, enkä tajua miten joku esim. voisi uskotella jollekin, että lapsi on hänen, vaikka tietäisi, että ei ole.
Entisistä kumppaneista kertomatta jättäminen painii kyllä ihan eri sarjassa. Monet jättää ihan tarkoituksella kertomatta, koska se ei ole relevanttia tai jos on, niin varmaan se toinen, jolle tärkeää, pyytää tarkkaan listaamaan kaiken menneisyydestään. Käsitykseni mukaan monet ei halua niin innokkaasti kuulla toisen menneisyydestä. Tietenkin, jos on ollut pidempi parisuhde tai jopa lapsia aikaisemmasta liitosta, tulee ne vähän jo itsestäänkin tietoon jossain vaiheessa.
Niih, jos kymppanille on tärkeää, että on neitsyt ja valehtelee siitä, aika törkeää.
Sukulaisen kanssa ei voi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli jos en kerro uudelle puolisolleni yksityiskohtaisesti esimerkiksi entisestä kumppanistani, valehtelen? Joo. Niinhän se on kyllä.
No ei tässä nyt tätä tarkoiteta.
Jos jättää kertomatta asioita, jotka kerrottuna merkittävästi vaikuttaisivat vaikka jonkun toisen parisuhteeseen tai elämänvalintoihin, ja se toinen tekee ratkaisujaan hyvässä uskossa, muuttaa olennaisesti hänen tulevaisuuttaan ja päätöksiään. Elämä perustuu silloin salaisuudelle, eli eräällä tavalla valheellisuudelle. Joten kyllä tässä voi jo puhua valehtelustakin omalla laillaan.
Moni myös salaa omalta lapseltaan syntyperään jne. liittyviä asioita, ja henkilö ei kenties koskaan saa
tietää mikä hänen alkuperänsä vaikkapa biologisesti on. Valhetta, julma teko.
Ei kaikki tiedä koska ei tiedä. Ei aina tarvi tietää . Joskus on parempi ettei tiedä jos on rikollisen lapsi tai jostain toisesta maasta . Monella on lapsia avioliiton ulkopuolella eikä kerro koskaan vaimolleen niistä eikä lapsilleen . Lapset näkee miestä mutta eivät tiedä tai tietävät mutta siitä ei puhuta . Eli miehen lapset on sukua . Ne ei voisi mennä yhteen .
Tilanteita riittää. Ikävä salaamisen muoto on se itseä häpeältä suojeleva, eli "piikatytön hairahdus isännän kanssa" ja uusi mies ottaa "häpeällisen naisen" vaimokseen pelastaakseen tämän kunnian. Lapsi kasvatetaan tietämättömänä omista lähtökohdistaan. Hyvin menee, kun vain pariskunta itse tietää salaisuuden. Joskus sen tietää vain äiti.
Kyllä tässä nyt selvästi valehdellaan, vaikka ei sanottaisikaan ääneen, että aviomies on varmasti sun isä. Tuskin lapsi koskaan edes älyäisi kysyä asiaa, koska samalla asettaisi loukkaavasti äitinsä kunnian epäilyksen alle.
Tämä muinaisilta ajoilta, tapahtuu varmaan näinä päivinäkin, mutta nykyään on DNA-testit ja yhteiskunta valppaana, on kenties isoista rahoistakin kyse jne. Ennen oli ennen ja nyt on nyt. Mutta valhetta silti.
Kyllä. Englanniksi tälle on oma terminsäkin, suomen kielestä se puuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulee sekasikiöitä kirjoitti:
Ajatelkaa nyt kun lähiössä asuu saman miehen lapsia monen eri naisen kanssa ....ne lapset on sukulaisia . Tai naisella on lapsia eri miesten kanssa joilla on lapsia eri naisten kanssa ne on sukua toisilleen eikä tiedä sitä käy samaa koulua .....hirveää.
Kertooko siis kaikki naisetkin, jos lapsi ei olekkaan oman aviomiehen, vaan jonkun baaripokauksen?
Ei varmasti. Onko se mielestäsi rehellistä toimintaa? Onko tällainen nainen rehellinen ja luottamuksen arvoinen?
Tulee sekasikiöitä kirjoitti:
Ajatelkaa nyt kun lähiössä asuu saman miehen lapsia monen eri naisen kanssa ....ne lapset on sukulaisia . Tai naisella on lapsia eri miesten kanssa joilla on lapsia eri naisten kanssa ne on sukua toisilleen eikä tiedä sitä käy samaa koulua .....hirveää.
Pubiruusuilla kaikilla kikkarapäinen nappisilmämuksu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On usein vaikea tietää, mitkä asiat pitäisi toiselle ihmiselle kertoa ja mitkä ei. Pitääkö esimerkiksi kertoa työkaverin seksuaalisesta suuntautumisesta siltä varalta, että toinen työkaveri ei joutuisi epämieluisan iskemisyrityksen kohteeksi?
Ei pidä.
Älä puutu muiden ihmisten asioihin. Normaali ja järkevä ihminen kyllä itse huomaa tuollaisenkin tilanne.
Jos noin teet, että alat kertoa tuollaisia asioita, syyllisyt pahimmanlaatuiseen juoruluun ja tietynlaiseen syrjintäänkin.
Annat työkaverille jo tietyn ennakkoasenteen toista työkaveria kohtaan.
Olen saanut kertomatta jättämisestä hirveät haukut. Ohjasin harrastajateatteriryhmää ja kaksi miestä ystävystyi harjoituksissa. Se joka ei ollut homoseksuaali suuttui minulle, kun en ollut kertonut. Oli tullut hänelle tavattoman kiusallinen tilanne ystävän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On usein vaikea tietää, mitkä asiat pitäisi toiselle ihmiselle kertoa ja mitkä ei. Pitääkö esimerkiksi kertoa työkaverin seksuaalisesta suuntautumisesta siltä varalta, että toinen työkaveri ei joutuisi epämieluisan iskemisyrityksen kohteeksi?
Ei pidä.
Älä puutu muiden ihmisten asioihin. Normaali ja järkevä ihminen kyllä itse huomaa tuollaisenkin tilanne.
Jos noin teet, että alat kertoa tuollaisia asioita, syyllisyt pahimmanlaatuiseen juoruluun ja tietynlaiseen syrjintäänkin.
Annat työkaverille jo tietyn ennakkoasenteen toista työkaveria kohtaan.
Olen saanut kertomatta jättämisestä hirveät haukut. Ohjasin harrastajateatteriryhmää ja kaksi miestä ystävystyi harjoituksissa. Se joka ei ollut homoseksuaali suuttui minulle, kun en ollut kertonut. Oli tullut hänelle tavattoman kiusallinen tilanne ystävän kanssa.
Niin tyypillistä. Siis syyttää viatonta. Eipä ollut sinun tehtäväsi edes miettiä kenenkään sukupuoli-identiteettiä. Nykyään ollaan niin pontevana tulossa kaapista ulos, mutta silti "rohkeutta puolustaa omaa identiteettiä" ei vaan riitä ihmiskontakteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minulla ole mitään velvollisuutta kertoa omia asioitani kenellekään ellei jonkun henki ole välittömässä vaarassa kertomattomuuteni tuloksena. Kaikki mitä jaan kanssaihmisteni kanssa on heille etuoikeus, ei minun velvollisuuteni. Esimerkiksi ikäni on asia, jonka voin jakaa kumppanin ja parhaiden kavereideni kanssa mutta joka ei kuulu tuttaville lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On usein vaikea tietää, mitkä asiat pitäisi toiselle ihmiselle kertoa ja mitkä ei. Pitääkö esimerkiksi kertoa työkaverin seksuaalisesta suuntautumisesta siltä varalta, että toinen työkaveri ei joutuisi epämieluisan iskemisyrityksen kohteeksi?
Ei pidä.
Älä puutu muiden ihmisten asioihin. Normaali ja järkevä ihminen kyllä itse huomaa tuollaisenkin tilanne.
Jos noin teet, että alat kertoa tuollaisia asioita, syyllisyt pahimmanlaatuiseen juoruluun ja tietynlaiseen syrjintäänkin.
Annat työkaverille jo tietyn ennakkoasenteen toista työkaveria kohtaan.
Olen saanut kertomatta jättämisestä hirveät haukut. Ohjasin harrastajateatteriryhmää ja kaksi miestä ystävystyi harjoituksissa. Se joka ei ollut homoseksuaali suuttui minulle, kun en ollut kertonut. Oli tullut hänelle tavattoman kiusallinen tilanne ystävän kanssa.
Niin tyypillistä. Siis syyttää viatonta. Eipä ollut sinun tehtäväsi edes miettiä kenenkään sukupuoli-identiteettiä. Nykyään ollaan niin pontevana tulossa kaapista ulos, mutta silti "rohkeutta puolustaa omaa identiteettiä" ei vaan riitä ihmiskontakteissa.
Mä kyllä kyselisin jopa sukupuoli identiteetin perään, jos olen näistä kuullut muilta tai nähnyt jopa jotain asiaan liittyvää somessa eli oletan, että asia on yleisesti tiedossa. Jos olisi väärää tietoa, niin tämähän antaisi hyvän mahdollisuuden oikaista asia. Ja jos on todella intiimiä ja vielä väärää tietoa, siitähän voi jo viedä oikeuteen kunnianloukkauksesta. Ties vaikka hyvät rahat tulisi. Mutta, jotta et itse joudu syytetyksi, kannattaa kysyä kohteelta itseltään, ennen kuin levittelee muille ympäriinsä mahdollisesti väärää tietoa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Englanniksi tälle on oma terminsäkin, suomen kielestä se puuttuu.
Nyt kiinnostaa mikä termi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertomatta jättäminen voi olla väärin, mutta valehtelua se ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Mistä kyse? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli jos en kerro uudelle puolisolleni yksityiskohtaisesti esimerkiksi entisestä kumppanistani, valehtelen? Joo. Niinhän se on kyllä.
No ei tässä nyt tätä tarkoiteta.
Jos jättää kertomatta asioita, jotka kerrottuna merkittävästi vaikuttaisivat vaikka jonkun toisen parisuhteeseen tai elämänvalintoihin, ja se toinen tekee ratkaisujaan hyvässä uskossa, muuttaa olennaisesti hänen tulevaisuuttaan ja päätöksiään. Elämä perustuu silloin salaisuudelle, eli eräällä tavalla valheellisuudelle. Joten kyllä tässä voi jo puhua valehtelustakin omalla laillaan.
Moni myös salaa omalta lapseltaan syntyperään jne. liittyviä asioita, ja henkilö ei kenties koskaan saa
tietää mikä hänen alkuperänsä vaikkapa biologisesti on. Valhetta, julma teko.
Tämä. Ei tietenkään epäolennaisia asioita tarvitse kertoa, moni vain jättää kertomatta asioita esim kumppanille, koska tietää, että tämä pahoittaa mielensä, joten jättää kertomatta ja valehtelee. JA toinen päättää asioista vajavaisen tiedon varassa, ja voisi tehdä täysin toisenlaisen päätöksen, jos tietäisi koko totuuden. Eiköhän tässä sitä tarkoitettu.
Asioilla on aika paljon eroa. Esim. olen valehdellut aika paljostakin, mutta en ikinä voisi valehdella lapsen isyydestä hänelle itselleen, eli en voisi väittää, että lapsi on hänen, jos ei ole tai toisinpäin, eli en kieltäisi jos on. Ne on sellaisia sisäisiä moraalin rajoja, joita en voisi ikinä rikkoa, enkä tajua miten joku esim. voisi uskotella jollekin, että lapsi on hänen, vaikka tietäisi, että ei ole.
Entisistä kumppaneista kertomatta jättäminen painii kyllä ihan eri sarjassa. Monet jättää ihan tarkoituksella kertomatta, koska se ei ole relevanttia tai jos on, niin varmaan se toinen, jolle tärkeää, pyytää tarkkaan listaamaan kaiken menneisyydestään. Käsitykseni mukaan monet ei halua niin innokkaasti kuulla toisen menneisyydestä. Tietenkin, jos on ollut pidempi parisuhde tai jopa lapsia aikaisemmasta liitosta, tulee ne vähän jo itsestäänkin tietoon jossain vaiheessa.Niih, jos kymppanille on tärkeää, että on neitsyt ja valehtelee siitä, aika törkeää.
Onko muuten valehtelua jos jättää kertomatta neitsyydestä? Silloinkin se toinen osapuoli voisi tehdä toisen ratkaisun suhteen osalta jos tietäisi, sillä kaikki eivät halua neitsyttä.
Aika selvä tapaus jossa kertomatta jättäminen mielestäni on valhtelua on, mikäli ei kerro että on lapsia. Näitä ihmisiä on deittisovelluksissa paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli jos en kerro uudelle puolisolleni yksityiskohtaisesti esimerkiksi entisestä kumppanistani, valehtelen? Joo. Niinhän se on kyllä.
No ei tässä nyt tätä tarkoiteta.
Jos jättää kertomatta asioita, jotka kerrottuna merkittävästi vaikuttaisivat vaikka jonkun toisen parisuhteeseen tai elämänvalintoihin, ja se toinen tekee ratkaisujaan hyvässä uskossa, muuttaa olennaisesti hänen tulevaisuuttaan ja päätöksiään. Elämä perustuu silloin salaisuudelle, eli eräällä tavalla valheellisuudelle. Joten kyllä tässä voi jo puhua valehtelustakin omalla laillaan.
Moni myös salaa omalta lapseltaan syntyperään jne. liittyviä asioita, ja henkilö ei kenties koskaan saa
tietää mikä hänen alkuperänsä vaikkapa biologisesti on. Valhetta, julma teko.
Kuulostaa aika pahasti juorukellon logiikalta. Oikeasti vaan mehukas juttu polttelee kielen päällä ja pitää päästä sanomaan ennenkuin muut ehtii.
Ajattelisin, että ap tarkoitti vaikka tilannetta, että antaa itsestään tietoisesti eri kuvaa kuin mikä on todellisuus, koska pelkää että toinen ei tykkäisi todellisuudesta.
Esim. etäsuhteessa ollessa ei kerro toiselle sitä, että käy iltaisin baareissa (ja kuvittelee vastapuolen pahastuvan asiasta, jos tämä tietäisi).
Vierailija kirjoitti:
Ajattelisin, että ap tarkoitti vaikka tilannetta, että antaa itsestään tietoisesti eri kuvaa kuin mikä on todellisuus, koska pelkää että toinen ei tykkäisi todellisuudesta.
Esim. etäsuhteessa ollessa ei kerro toiselle sitä, että käy iltaisin baareissa (ja kuvittelee vastapuolen pahastuvan asiasta, jos tämä tietäisi).
Just tää on syy miks mun kohdalla etäsuhde ei toimi. Tiedän että ihminen voi viestien välityksellä antaa itsestään ja elämästään täysin valheellisen kuvan ja "tsempata" sitten aina tapaamisten ajan. En pystyisi luottamaan ihmiseen, jos en olisi omin silmin nähnyt, millaista elämää hän elää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli jos en kerro uudelle puolisolleni yksityiskohtaisesti esimerkiksi entisestä kumppanistani, valehtelen? Joo. Niinhän se on kyllä.
No ei tässä nyt tätä tarkoiteta.
Jos jättää kertomatta asioita, jotka kerrottuna merkittävästi vaikuttaisivat vaikka jonkun toisen parisuhteeseen tai elämänvalintoihin, ja se toinen tekee ratkaisujaan hyvässä uskossa, muuttaa olennaisesti hänen tulevaisuuttaan ja päätöksiään. Elämä perustuu silloin salaisuudelle, eli eräällä tavalla valheellisuudelle. Joten kyllä tässä voi jo puhua valehtelustakin omalla laillaan.
Moni myös salaa omalta lapseltaan syntyperään jne. liittyviä asioita, ja henkilö ei kenties koskaan saa
tietää mikä hänen alkuperänsä vaikkapa biologisesti on. Valhetta, julma teko.
Mustavalkoisessa maailmassa ehkä näin.
Kertomatta jättäminen on harmaata aluetta. Se ei suoranaisesti ole yhtä paha asia kuin valehteleminen, mutta toiminta ei myöskään ole oikein.
Kertooko siis kaikki naisetkin, jos lapsi ei olekkaan oman aviomiehen, vaan jonkun baaripokauksen?