Kadun koiranpennun ottoa.
Minulla on nyt 17vk labbis ja mikään ei onnistu. Sisäs. Koulutus hirveää. Mitään "temppuja" ei tuo adhd opi. Miksi oi miksi pilasin elämäni.
Vinkkejä kuinka tästä noustaan iloitsemaan tuota kusiaista? Tai kokemuksia?
Kommentit (30)
Laita koira pois. Jos tuossa vaiheessa jo ottaanoin kovaa päähän, en usko koiran saavan luonasi riittävän laadukasta koira elämää... Koira tarvitsee pitkähermoisen kasvattajan, sopivasti virikkeitä ja aikaa...
En lahjoita, kallis oli 1300e. Näin yh ja rahapulasssa myyminen kuulostaa liian hyvälle. Jospa tästä noustaan :)
Ap
Älä vielä manaa, eihän pentu ole sinulla vielä kauaa ollut. Olen melko varma, että kuukausien sisään elämä pennun kanssa muuttuu mukavaksi. :)
Meillä ainakin kasvattaja oli jo opettanut sanomalehdelle, joten pissit oli helppo korjata. Sen lisäksi käytin 2 tunnin välein ulkona aina kun olin kotona. Muistathan kehua ja antaa palkan aina pihalle tehdystä pissistä? Meillä ei enää tartte käyttää kuin muutaman kerran päivässä ulkona :) (ikää meidän pennulla kohta 5 kk).
Labbis on työkoira, muista että pienet muutamankin minuutin pituiset koulutushetket tekevät pennulle hyvää ja vahvistavat sinun johtajuuttasi ja teidän keskinäistä sidettä. Järjestä ohjattua tekemistä ja sitten taas pihalle ja palkkausta tarpeitten tekemisestä oikeaan paikaan, siitä se lähtee :)
Tsemppiä pennun kanssa, kyllä se siitä iloksi muuttuu kun nyt jaksat nähdä vaivan. Pentuna koulutaminen kyllä onnistuu, vanhempana usein sitten vaikeampaa.
Niin, tuossa vaiheessa aika usea katuu koiran ottamista. Siinä vaiheessa vasta tajuaa, että se koiran ottaminen vaikuttaa oikeasti tosi paljon elämään, kaikkeen siihen miten elämä sujuu, miten sitä voi suunnitella ja miten koiran kanssa voi kulkea kodin ulkopuolella, tai miten teille voi tulla vieraita tms. Mitä näitä nyt kenenkin elämässä on.
Kyllä se siitä. Nyt on hankalaa, vuoden päästä jo helpottaa. Saikkaatte siinä keskenänne vielä reilu kymmenen vuotta, ja huomaat että koira on rauhoittunut, kasvanut, viisastunut ja olette sopeutuneet toisiinne. Kun oma koirani oli tuon ikäinen, tarvitsin siitä välillä ihan hermolomaa. Ei sitä terroristia muuten olisi jaksanut.
Minä voin myöntää, että koiran ottaminen oli virhe. Olen kuitenkin koiraan kiintynty ja pidän siitä hyvän huolen. Koirani on jo vanha, ja aina kun se toilailee, yhä vieläkin, mietin että ei mene enää kauaa, ja urakka tämän kanssa alkaa olla ohi. Sitten voi tuntua siltäkin, että talo ilman koiraa on tyhjä talo, mistäpä sen tietää. :)
Oletko ollenkaan perehtynyt koiran kouluttamiseen tai ylipäänsäkään hoitoon? Kysy kasvattajalta neuvoa. Hän varmaan ottaa koiran mielellään takaisin jos et ole kiinnostunut sen hoitamisesta.
Käy joku pentukurssi ja kysele koirankouluttajalta vinkkejä, jos et pärjää pennun kanssa. Teet varmasti jotain väärin, kannattaa korjata äkkiä, sillä muuten menee vaikeaksi. Pennulle pitää olla tosi paljon aikaa ja kouluttaa se huolella - se palkitaan myöhemmin!
Aika. Ja löytyyhän tarvittavaa taitoa kouluttaa? Ja mitä temppuja sen ensimmäisenä pitäis oppia, eikö nyt ensin tärkein olisi perus tavat? Ja jos ei kiinnostus riitä niin etsi sille uusi koti, nyt kun se on vielä pieni.
Ota yhteys kasvattajaan. Jospa etsisi pennulle uuden ja motivoituneemman kodin? Tuo ei ole kenenkään edunmukaista... Lisäksi koiran ostohinta on pieni vrt. siihen mitä koira elämänsä aikana kuluttaa...
Käytän pihalla 10-20krt päivä. Pentukursseja järjestetään vasta keväällä. Ja olen kyllä perehtynyt ja yrittänyt todella. En halua luopua koirasta, ehkä tämä on vain synkkä vaihe kun juuri lenkin jälkeen teki vartin sisällä kahdet kuset lasten sänkyihin.... murr
Ap
Olen yrittänyt opettaa paikka/maahan käskyä ja ettei pomppisi ruokapöytään ja järsisi rannettani poikki kun lasken ruokakupin
Ap
Älkää nyt heti tuota "anna se pois" mantraa alkako hokea, monesta varmasti tuntuu tuollaiselta just tuon ikäsen koiran kanssa kun se on enimmäkseen sitä syömistä/kusta/paskaa ja hepuleita se koiran elämä.
Pitkäjänteistä kouluttamista (joita varmaan näillä "tempuilla" ap tarkoitti) ja muista että se on pentu vain nyt ja nauti siitä höseltämisestä. Tuossa vaiheessa on kyse enemmän viikoista kuin kuukausista kun se sisäsiisteys alkaa sieltä tulla. Ja laita lapset riehuttamaan koirasta virrat pois :)
Mulla 3kk Mittelspitz, ei sekään sisäsiisti vielä, mutta ihana pörriäinen. Labbis oli joskus ja toista ei tuu.
Satsaa vielä muutama euro ja hanki naksutin, ja sitten luet naksutinkoulutuksesta esim. netistä tai ostat / lainaat asiaa käsittelevän kirjan.
Itse en uskonut mokomaan ollenkaan, mutta ihan mieletöntä miten se toimii! Ideana siis positiivisen vahvistamisen kautta saada koira toimimaan halutulla tavalla - oppii temput, ottaa kontaktin, seuraa lenkillä jne kun vaan riittävästi harjoittelee! Lisäksi ei oikeestaan tarvitse kuin opettaa sana EI, joka on siis aina ehdoton.
Oon just nyt pitkällä kurssilla, jossa koulutetaan nuoria koiria ja pikkupentuja naksuttimen avulla. Ei voi uskoa, että se on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen tapa kouluttaa koira!
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 18:14"]
Olen yrittänyt opettaa paikka/maahan käskyä ja ettei pomppisi ruokapöytään ja järsisi rannettani poikki kun lasken ruokakupin Ap
[/quote]
Opeta koira istumaan aina ennen kuin annat ruuan. Muutaman kerran voit joutua pitkäänkin odottamaan että pers laskeutuu maahan, mutta sen jälkeen joka kerran helpompaa. Ruoka on hyvä motivaattori ja tuollainen käyttäytyminen viestii koiralle että sinä hallinnoit ruokaa, älä anna puremisen ruokaa antaessa jatkua missään nimessä!
Labbikset voivat olla useamman vuodenkin ylienergisiä täystuhoja, jos eivät saa tarvitsemaansa aktivointia.
Olis varmaan ap:lle kiva jos sais konkreettisia neuvoja tuohon aktivointiin, itseänikin kiinnostais!
Miksi juuri labbis? Iso koira saa pentunakin pahaa jälkeä kotona yksin ollessaan. Meidän tuttujen labbispentu järsi mm. parisängyn patjat, hyppi taulut seiniltä ja repi ne sekä kalusi seinien kulmat niin että kämppä oli remontoitava. Nyt on tietysti kohdallasi myöhäistä, mutta joku pienempikokoinen rotu olisi ehkä ollut helpompi ensimmäiseksi koiraksi.
Älä hätäile. Aika monelle tulee tuo vaihe. Koira on ärsyttävimmillään juuri tuolloin.... Jane Fennelin kirjat ovat todella hyviä. Anna koiralle puruluita ja kiellä järjestelmällisesti kaikki tuhmuudet. Vuoden päästä helpottaa. Ihan oikeasti :)
Lahjoita se minulle, annan isälleni joululahjaksi. Hän on haaveillut jo kauan uudesta metsästyskaverista. :-)