Kadun koiranpennun ottoa.

17vk, sehän on vasta vauva vielä... odotitko ihan tosissaan että kotiisi saapuisi jonkinlainen täydellinen hollywood-fifi joka tottelee jokaista viittaustasi ja tekee hupaisia temppuja juuri sopivalla hetkellä?

Imo pahin hetki koiran kanssa on noin vuoden iässä. Pennut nukkuu paljon, murkut ei yhtään ja energiaa riittää ihan kokopäiväseksi viihdytettäväksi. Ymmärrän täysin miksi niitä myydään ajanpuutteen vuoksi. 2-4-vuotiaana koirat selvästi rauhoittuu. 

Muistele niitä alkuperäisiä syitä hankkia koira ja nimenomaan tuon rotuinen koira niin huomaat niitä herkemmin. 

Onko teillä pentukavereita tai muita koirakavereita? Ne on musta aika ehdoton juttu :D Kannattaa yrittää hankkia, kun koirat peuhaa keskenään niin virta loppuu nopeasti. Sitten "etsi" käskyn opetat niin voit piilotella nakinpaloja pitkin kämppää ja saat olla rauhassa kun koira täydessä tohinassa etsii niitä. Pyyhkeelle sirottelet herkunpaloja ja pyyhe rullaksi, siihenkin menee aluksi aikaa ennenku keksii miten se avataan. Kylppäriin kulho ja kulhoon nakinpaloja ja vettä päälle niin siinä saattaa olla hupiarvoa ellei muuta :D Ruoanhan voi antaa kokonaan kaikissa älypeleissä ym. niin koiralla kuluu energiaa siihen ruoan saamiseen. Kongiin pakastaa maksalaatikkoa niin siinä menee kanssa tolkuttoman kauan :D Ja ekalla kertaa tällaset uudet asiat väsyttää ihan tolkuttoman nopeasti. Sitten kun se on oppinut jonkun jutun niin uutta vaan kehiin. Näitä on netti täynnä ja itsekin voi keksiä.

Meillä on 7 vuotias labbis ja voin kertoa,että ensimmäiset 4 vuotta oli pelkkää helvettiä, kun toi otus söi ihan kaiken mitä eteen sattu tulemaan... yritettiin siltä saada koulutettuu ne pahat tavat pois mut ei siitä mitään tullu ku ei tarpeeks kärsivällisii oltu... nyt se on onneks ajan myötä rauhottunu , eikä enää samanlaisii temppui tee ku ennen, vaikka välillä se vieläki innostuu keräämään kaikki mahdolliset sukat yms tavarat lattioilta jos ne on siihe sattunut tippumaan.. :P

Mä kans usein ihmettelin että miten mä tuun kestämään tota elukkaa ja sen temppuilui mut nykyää ihmettelen ,mitä tekisin jos se ei olis täällä piristämässä mun päivää ja pitämässä mua liikkellä.. :) Labbikset tarvitsee kärsivällisen ja rakastavan kasvattajan :)

Pakko olla provo... Rekisteröityjä labbiksia saa hyvältä kasvattajalta 800e molemmin puolin, mikä ulkomaalainen helmi ap:lla on jos maksanut pennusta 1300e? Etenkin jos kyseessä yh jolla ei ilmeisestikään aiempaa kokemusta koirista tai kiinnostusta kilpailla sen kanssa.

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 18:23"]

Miksi juuri labbis? Iso koira saa pentunakin pahaa jälkeä kotona yksin ollessaan. Meidän tuttujen labbispentu järsi mm. parisängyn patjat, hyppi taulut seiniltä ja repi ne sekä kalusi seinien kulmat niin että kämppä oli remontoitava. Nyt on tietysti kohdallasi myöhäistä, mutta joku pienempikokoinen rotu olisi ehkä ollut helpompi ensimmäiseksi koiraksi.

[/quote]

Ei ole kyse koosta vaan siitä, että on otettu aivan väärän rotuinen koira. Labbis on täysverinen työkoira, jota ei tulisi koskaan ottaa ns. perhekoiraksi, vaikka kumminkaiman serkulla oli lapsuudessa kuinka ihana yksilö tahansa. Se tuhoaa koska tylsistyy. Työhön aivan mahtava rotu, oli kyse sitten metsästyksestä tai auttavasta koirasta.

Vaihtoehtoisesti joku rauhallisempi rotu ei tee välttämättä mitään vahinkoa, vaikka useimmat koirat tekevät pentuaikana jonkinlaisia vahinkoja. 

Opeta se ottamaan joku pehmoretuutuslelu aina kun alkaa olla liikaa energiaa. Meillä iso koira ja kun vieraita tulee, se menee ja hakee lelun ja tuo vieraalle. ei sen kanssa tarvitse leikkiä, kunhan se saa kanniskella lelujaan.

Lenkillä usein ja paljon takavihalla, aidatulla vapaana.

Se on kanssa tosi ADHD tapaus, mutta leluilla rauhottuu.

Ruokaa se ei saa ennenkuin on maassa. Pöydältä se ei ota mitään, komennettu aina maahan, jos pää alkaa näkyä...koira on iso!

Missäpäin asut? Pääkaupunkiseudulla on ihana opettaja, osaa hommansa.

Hyviä vinkkejä kiitos! :) ei ole provo, sen verran maksoin. Satkun saan takaisin kun lonkat kuvattu ja pentupaketti oli noin 150e arvoinen :)

Ap

Luulin pitkään omaa spanieliani työlääksi koiraksi, kunnes tutustuin koirapuistossa nuoren labbiksen omistajaan. Se koira siis söi KAIKEN, aivan uskomaton täystuho. Ollessaan auton peräkontissa se tuhosi sisäpinnat, kaivoi suojana olleen muovimaton irti (en käsitä miten se on mahdollista) ja jatkoi tuhoamista sen maton alta. Kodista oli syöty kaikki seiniä myöten.

Koira oli maailman suloisin, niin suloinen että siihen varmaan kiteytyi universumin kaikki peace & love-energia, mutta oli se kyllä myös täydellisen vahdittava tapaus. Että tsemppiä vaan ap. :)

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 18:19"]

Satsaa vielä muutama euro ja hanki naksutin, ja sitten luet naksutinkoulutuksesta esim. netistä tai ostat / lainaat asiaa käsittelevän kirjan.

Itse en uskonut mokomaan ollenkaan, mutta ihan mieletöntä miten se toimii! Ideana siis positiivisen vahvistamisen kautta saada koira toimimaan halutulla tavalla - oppii temput, ottaa kontaktin, seuraa lenkillä jne kun vaan riittävästi harjoittelee! Lisäksi ei oikeestaan tarvitse kuin opettaa sana EI, joka on siis aina ehdoton.

Oon just nyt pitkällä kurssilla, jossa koulutetaan nuoria koiria ja pikkupentuja naksuttimen avulla. Ei voi uskoa, että se on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen tapa kouluttaa koira!

[/quote]naksutin on täysin turha (lisä)väline koiran kouluttamisessa. Sun tekstistä saa tietämättömämpi sen kuvan, että se pelkkä naksutin kouluttaa koiran ja siinä sivussa pelastaa maailman...

Ja juu, omistan useamman pk-rotuisen koiran. Ilman naksuttimia on koirat koulutettu ja hieman kisattukin. Määrätietoisuus ja johdonmukaisuus on mun mielestä ne perustavimmat asiat, jotka omistaja tarvitsee. Ei ole rakettitiedettä tämäkään laji.

Voisit kyllä myydä pennun pois. Varmasti menee kaupaksi. Koska jos oikeasti et jaksa sitä kouluttaa, olet lirissä sen kanssa. Labbis on kuitenkin aika iso kooltaan.